tiistai 10. maaliskuuta 2009

Selfpotrait Tuesday


Ostimme lauantaina suuren peilin, jota ei ole vielä kiinnitetty seinään. Se seisoo ruokahuoneen nurkassa. Hyppäsin istumaan pöydän reunalle ja otin kuvan peilin kautta.

Ilmassa roikkuvat jalat toivat mieleeni monia asioita: kuin istuisi keinussa, tai kuin olisi käärinyt puntit ja heiluttelisi hiukan jalkojaan laiturin päässä...

Tuli mieleen myös se yksi tavattoman lyhyt tuntemani nainen, jonka jalat keikkuivat aina bussissa tyhjän päällä kun eivät ulottuneet lattiaan. Hän näytti pienennetyltä aikuiselta siinä penkillään.

Tuo näyttää myös jotenkin kammottavalta. Kuin joku roikkuisi...

22 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Lapsuus, laituri, pieni heleä tuuli, vaniljaäätelö, rättisitikkani. Näitä tuli minulle mieleen. Kuvittelisin tuossa asennossa olevan hauskaa peilailla itseä.

Miia kirjoitti...

Minulle tuli heti kuvan nähtyäni mieleen laituri :) Hieno kuva.

Sooloilija kirjoitti...

Ja minä taas katsoin,että istut valtavan isossa tuolissa tai että olet niin pieni, että siksi jalat roikkuvat.. Joten jänniä mielikuvia tuli tästä kuvasta.

Riikka kirjoitti...

Mulla tuli ihan mieleen lapsi suurella tuolilla, jalat ei ylety maahan. Voi että, koskahan täällä vois pitää lyhkäsiä housuja, tänään taas sai kaivaa autoa lumikasan alta!

pikkujutut kirjoitti...

Kesa.Laituri,aurinko ja sininen taivas, liplattava vesi ja onkivapa. Niita tuli minulle mieleen.

Ja onnittelut hienosti tehdysta urakasta.Hieno huone.

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestäni ihana kuva eikä ollenkaan kammottava! Lapsuus ja auringonpaiste tulevat minullekin mieleen.

_hoya_ kirjoitti...

Kuva on hieno! Kaunis valo.

himalainen kirjoitti...

Mulla tuli mieleen sellainen poikaviikari, kujeita mielessä ;-) Kivan rento kuva.

Liivia kirjoitti...

Ihan kuin pikkutytön jalat, ja tämä oli kohteliaisuus.

Laituri mullakin tulee mieleen, ja Coletten kirja Vilja oraalla. Heinä sulla on tietty hampaiden välissä.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Pikkutytön jalat mullekin tulee mieleen, hyvin sirot sellaset. Vantaan Heurekassa on sellaiset ekstraisot liisaihmemaassa-tyyppiset tuolit ja pöytä, joissa aikuinen voi tarkastella olemista lasten näkökulmasta (kait se on tarkoitus), ja jotenkin näytät niin sirolta tuossa; ette kai te käytä jotain erikoisisoja kalusteita siellä ulkomailla? Tai siis moniarvoisuuden hengessä; voisihan semmoinen siis olla metkaakin. (mutta ei siis olleskaan kammottavia konnotaatioita tuossa...mulle ainakaan.)

Ja kommenttina edelliseen postaukseesi, että kerrassaan kadehtittavaa tuollainen puutarhuri! Onko hänellä viikset?

violet kirjoitti...

Vilijonkka: kivat asiat tuli mieleen sullakin.
J aoli kuule jännä peilailla. Ihan uusi kulma. Jalat alkoivat näyttää kameran läpi katsottuna ihan vierailta. Sitten tuli se hirressä roikkuvan kuva mieleen ja piti katsoa muualle.

Miia: laituri onkin ehkä paras mielleyhtymä. Ei tuolla kyllä onneksi vesi liplattanut.

Sooloilija: joo, olisin kovin pienen näköinen jos pöytää luulisikin tuoliksi!

Riikka: ei täälläkään mitään lyhythoususäitä ole mutta kotona saa olla kuinka vaan;-)

Pikkujutut: Onkivapa puuttuu, ihan totta.

Kukkis: ehkä se onkin sitten vain mun oma mielikuvitukseni joka tuo niitä kammotuskuvia...

Hoya: kiitos! Minustakin tuohon tuli jännä valo ton peilin kautta.

Himalainen: tarkoitat siis alter egoani Jukkaa;-)

Liivia: heinä vois olla hampaissa, ihan totta.
Noi mun "pikkutytön jalat" on muuten kummalliset. Vasen pohje on aika hemmetin paljon oikeaa paksumpi. Huomaan sen vaikka saappaissa. Kummallista.

Epävirallinen: on toi ruokapöytä aika suuri muttei mikään tavaton.

Puutarhurilla on partaa ja jonkummoiset viikset osana sitä. KOhta enemmän karvaa leuassa kuin päässä.



Sooloilija:

Black on White kirjoitti...

Laiturin nokassa istuessa aika menettää merkityksensä. Laineet liplattavat rauhoittavasti ja lokkien kirkuna muistuttaa siitä, ettet ole yksin. Aurinko paistaa eikä huolta ole mistään. Juuri tälläiset hetket ovat ihania.

Sinun kuvasi on inspiroiva. Kiitos!

Peanut kirjoitti...

Tuli kesäinen olo, kengät vaan ei sukkia. Sitä odotellessa :)

outi kirjoitti...

ai ne oli sun jalat? ajattelin kans pikkutyttöä;)
olin koulussa aina se pienin, ja luokkakuvissa eturivissä tietty. ekalla luokalla kaikilla muilla yletty jalat tuoleilta maahan, mulla roikkuu puolivälissä..
ei ne kyllä vieläkään kaikilta tuoleilta ja sohvilta maahan ylety;)

marika kirjoitti...

Ihana pikkutyttö olet :)
Ja ihanaa tä edellinen juttu ...

Merja kirjoitti...

Kesä myös täällä mieleen välkähti. Teinityttö järven rannassa syömässä jäätelöä.

Punamulta kirjoitti...

Hih, ajattelin ensin, että oletpas pieni kun ei jalat yletä tuolilta maahan...sitten tuli mieleen, että sen täytyy olla sun poika joka istuu tuolilla...kunnes luin eteenpäin ja tajusin, että se on pöytä... :)))

Ei tullut mieleen kesä eikä laituri...mutta jotain epätodellista siinä kuvassa kyllä on...

Prisca kirjoitti...

mukava ja rento tunnelma...ja kauniit sääret...
tuli tuosta mieleen että ikävän harvoin sitä nykyään istuu noin...
tulee kevyt,nuori ja leikkisä olo.
Minä olen lattialla istuja.Teen kaiken lattialla.

Jonna kirjoitti...

Minulle tuli mieleen ihan ekana se, että pienistä lapsista isojen tuolilla tuntuu varmaan juuri tuolta. Jalat keikkuu vapaina ilmassa.

Itse muistan ainakin pienenä miettineeni, että milloinkahan yletyn tuolilla istuessa lattiaan saakka. Sitten, kun se päivä koitti niin en edes huomannut.

Rouva Nordman kirjoitti...

Minulle tulee myös mieleen kesä ja laituri ja auringon säteet veden pinnalla.

Olipa sorjat sääret kuvassa!

Taru kirjoitti...

Minä tykkään tästä kuvasta, hauska kuva! Mulla tuli lapsuus mieleen ja se, että haluaisin tällä hetkellä taantua lapseksi ihan vaikka puoleksi päivää. Istua vaan tuolilla, heilutella jalkoja, ei olisi maallisia murheita, ajattelisin vain pihaleikkejä ja lettuja mansikkahillolla.

violet kirjoitti...

Black on White: hyvä kuulla jos inspiroi. Huomasin muuten etten muista milloin olisin viimeksi istunut laiturin nokassa!

Peanut: katselin juuri viime kevään kuvia sillä silmällä että yritin muistella milloin oli eka sukaton päivä. Maaliskuussa se oli.

Outi; minä taas olen aina ollut joka kaikista pisin tai ainakin melkein. Jalat ovat ulottuneet lliiankin hyvin maahan ja polvet ovat olleet suussa usein...

Marika: kiitos, kiitos, pikkutyttö kiittää.

Merja: kasvoin siis jo teini-ikään;-)

Punamulta: no kun minustakin siinä on justiin jotakin hiukan "pielessä"...ehkä se hämää kun kroppa tollain katkeaa.

Aurinko ja kuu: niin no enpä mäkään juuri pöydällä istu muuten vaan...lattialla menee hommat mullakin. Mutta onneksti on aikoja ja paikkoja heilutella koipia vähän näinkin.

Kanerva: ja minä mietin aina kun näen kovin lyhyen aikuisen että eikö tunnu jotenkin avuttomalta kun jalat keikkuu bussissa ilmassa;-)

Katilein: ai sorjat? Kiitti. Vähän eri pariset, muuten ok.

Elisa: no voi harmi ellei siihen ole tilaisuutta....ehkä kohta?