Aika usein mies tai varsinkin pojat tulevat huitomaan silmieni eteen: hu huu, onko ketään kotona, kuuletko sinä? Juu juu, kuulenhan minä. Koko ajan kuuntelin. (Joopa joo).
Olet mietteliään, pohdiskelevan näköinen. Onko mielessä tulevaisuudentoiveita tai mietitkö ehkä mitä ruokaa laittaisit perheellesi, ken tietää? Ei tarvitse vastata kysymykseen...
Näytät tuossa kuvakulmassa aivan häkellyttävän paljon parhaalta lapsuudenystävältäni! En ole aikaisemmin huomannut yhdennäköisyyttä. Olette ihan eri värimaailmasta jne, mutta nyt, tuo kuva, jännittävää.
Voi että, minä harvoin vajoan tuollaiseen tilaan, mutta tiedän, mitä tarkoitat. Sen sijaan erään ystäväni silmäin edessä saa vähän väliä olla huitomassa. Tuo mainio nainen on muutenkin ihan ykkösluokkaa mitä haaveiluun ja filosofointiin tulee. Melkein aina hän on ajatuksissaan :) Mukavasti tuli hän nyt mieleeni.
Edellisen postauksen nojatuoli ihanasti kuvattu! Sykähdytti värisilmääni. Löytö vasta sykähdyttikin ja sai mielikuvituksen laukkaamaan! Niin, että kiitosta taas :)
Sä et muuten ole yhtään suomalaisen näköinen. Sellaisen perussuomalaisen, tiedäthän, ranskalaiset, englantilaiset, saksalaiset näyttävät erilaisilta kuin suomalaiset.
Heips Piti jättää kommentti tuonne pressi-puolellesi, mutta en onnistunut siinä. Se Kodin Kuvalehden juttu oli niin tuttu, muistan sen aivan selkeästi, se oli niin sympaattinen juttu. Ja ihme, ettei missään vaiheessa ole raksuttanut, että "tunnen" sinut ennestäänkin :)
Tuo on mukavaa...on ihanaa jos on mahdollisuus vajota ajatuksiinsa kesken kaiken, mutta minulla se tarvitsee niin monen asian loksahtamista paikoilleen...sen että aivot antavat luvan vain vajota johonkin kauas... Kyllä sekin aika kohta taas tulee. Ihana kuva.
Minä olen ennemminkin se, joka kyselee kuuletko sinä - varsinkin lapsilla on hyvin valikoiva kuulo. Ja kun minusta on aivan hirveää puhua ihmisen kanssa, joka on aivan muualla, niin yritän itse välttää ... olen kai aika hyvä kuuntelija.
Minä olen ennemminkin se, joka kyselee kuuletko sinä - varsinkin lapsilla on hyvin valikoiva kuulo. Ja kun minusta on aivan hirveää puhua ihmisen kanssa, joka on aivan muualla, niin yritän itse välttää ... olen kai aika hyvä kuuntelija.
Tanja: minun vajoamiseni tuohon tilaan liittyy oikestaan aina väsymykseen tai siihen että on liikaa ärsykkeitä ympärillä. Kyllä mä muuten olen oikeasti läsnä niille joiden seurassa olen.
Punamulta: mun mieheni osaa myös. Ei muuten OIKEASTI kuule sitten mitään.
Heli: Niin, ihmetys oli suvuissamme molemmilla puolilla kun minä en ollutkaan "tyypillisen suomalaisen" näköinen ja mieheni varmaan vielä vähemmän "tyypillisen ranskalaisen" näköinen;-)
Liivia: k uka, kuka, en tajua?
Marika: tässä kuvassa kyllä huijaan!
Olina: kiitos! Omat ajatukset ovat...omia.
Pilkkusilmä: ai joo, olen jotakin jättänyt vähän kesken kun ei edes kommentointi onnistu siellä. No, kiitos kun kerroit täällä
Puukenkämaa: niin, minusta on höpöhöpöä sellainen että - ei aikuisiällä voi enää ystävystyä - ei netin välityksellä voi tutustua kehenkään hyvään ihmiseen
Aurinko ja kuu: osaan myös pikavajoamisia vaikka bussissa. Se on keino torjua melua.
Merruli: on siitä hyötyä!
Outi: ei kai ne vaan oo vetiset ja sillain..:-)
sari; joo, kyllä se meilläkin enimmäkseen on mies ja pojat jotka tuota viljelee...minä kotona lähinnä väsyneenä.
Minä olen vähän samanlainen; lapset puhuvat minulle, väitän kuulevani heidät, mutta aina en kuule enkä muista mitä he sanoivat. Voi, koen siitä huonoa omaatuntoa, ja välillä terästäydyn oikein kuuntelemaan ja olemaan 'tässä maailmassa'.
22 kommenttia:
Olet mietteliään, pohdiskelevan näköinen. Onko mielessä tulevaisuudentoiveita tai mietitkö ehkä mitä ruokaa laittaisit perheellesi, ken tietää? Ei tarvitse vastata kysymykseen...
saa sitä joskus olla omissa ajatuksissaan suoda hetki itselleen:)
Näytät tuossa kuvakulmassa aivan häkellyttävän paljon parhaalta lapsuudenystävältäni! En ole aikaisemmin huomannut yhdennäköisyyttä. Olette ihan eri värimaailmasta jne, mutta nyt, tuo kuva, jännittävää.
Elisa: vastaan kummiskin: yritin olla vain rentona koska tarkoitukseni oli kuvata silmieni karsastusta. Näkyy se nyt jonkun verran...
Puukenkämaa; ja olen vaikkei saiskaan!
Isoinpapu: ai jaa! Jos se oonkin mää, se sun lapsuudenystävä;-) Eiks sun lapsuus Treella kulunut?
Voi että, minä harvoin vajoan tuollaiseen tilaan, mutta tiedän, mitä tarkoitat. Sen sijaan erään ystäväni silmäin edessä saa vähän väliä olla huitomassa. Tuo mainio nainen on muutenkin ihan ykkösluokkaa mitä haaveiluun ja filosofointiin tulee. Melkein aina hän on ajatuksissaan :) Mukavasti tuli hän nyt mieleeni.
Edellisen postauksen nojatuoli ihanasti kuvattu! Sykähdytti värisilmääni. Löytö vasta sykähdyttikin ja sai mielikuvituksen laukkaamaan! Niin, että kiitosta taas :)
Minä en jostain syystä enää tipahda mietteisiini ja tuijotuksiini. Harmi sinänsä. Ehkä vielä joskus...
Avokki on haka tuossa...ei todellakaan kuule eikä kuuntele. Mutta ei myöskään tuijottele (paitsi tv:tä)
Sä et muuten ole yhtään suomalaisen näköinen. Sellaisen perussuomalaisen, tiedäthän, ranskalaiset, englantilaiset, saksalaiset näyttävät erilaisilta kuin suomalaiset.
Isoipapu puhuu nyt samasta henkilöstä, jota minäkin heti ajattelin. Täällä päin asuu eräs hyvin sinun näköisesi! Kaunis nainen, hieno laulajatar.
Kuva on juuri sellainen, että sormia pitäisi napsauttaa silmiesi edessä:) Olen usein samassa tilassa.
Tänä oot kyllä ihan eri näköinen...pysähtynyt miettimään ... joopa joo...
Hirmuisen kauniit silmät sinulla. Ja kaukaisuuteen katoaminen on hyvin tuttua myös täällä. (Todellako ne omat ajatukset ovat niin kiintoisia? Kyllä.)
Hieno kuva, jossa näytät kulkevan kaukana, kaukana unelmien kultamaassa.
Myös minun edessäni on huidottu, se on ärsyttävää.
Heips
Piti jättää kommentti tuonne pressi-puolellesi, mutta en onnistunut siinä.
Se Kodin Kuvalehden juttu oli niin tuttu, muistan sen aivan selkeästi, se oli niin sympaattinen juttu. Ja ihme, ettei missään vaiheessa ole raksuttanut, että "tunnen" sinut ennestäänkin :)
Hieno juttu tuo kodin kuvalehden juttu!
Mullakin on kaksi ystävää ihan netin kautta
ja lasten kummeina nykysin<3
Tuo on mukavaa...on ihanaa jos on mahdollisuus vajota ajatuksiinsa kesken kaiken, mutta minulla se tarvitsee niin monen asian loksahtamista paikoilleen...sen että aivot antavat luvan vain vajota johonkin kauas...
Kyllä sekin aika kohta taas tulee.
Ihana kuva.
Maailman, ja toki välillä perheenkin aiheuttaman hälyn ulossulkeminen on jalo taito.
voi mikä kaunis haaveilija, sulla on ihan semmoset bambi-silmät tuossa kuvassa:)
Minä olen ennemminkin se, joka kyselee kuuletko sinä - varsinkin lapsilla on hyvin valikoiva kuulo. Ja kun minusta on aivan hirveää puhua ihmisen kanssa, joka on aivan muualla, niin yritän itse välttää ... olen kai aika hyvä kuuntelija.
Minä olen ennemminkin se, joka kyselee kuuletko sinä - varsinkin lapsilla on hyvin valikoiva kuulo. Ja kun minusta on aivan hirveää puhua ihmisen kanssa, joka on aivan muualla, niin yritän itse välttää ... olen kai aika hyvä kuuntelija.
Tanja: minun vajoamiseni tuohon tilaan liittyy oikestaan aina väsymykseen tai siihen että on liikaa ärsykkeitä ympärillä. Kyllä mä muuten olen oikeasti läsnä niille joiden seurassa olen.
Punamulta: mun mieheni osaa myös. Ei muuten OIKEASTI kuule sitten mitään.
Heli: Niin, ihmetys oli suvuissamme molemmilla puolilla kun minä en ollutkaan "tyypillisen suomalaisen" näköinen ja mieheni varmaan vielä vähemmän "tyypillisen ranskalaisen" näköinen;-)
Liivia: k uka, kuka, en tajua?
Marika: tässä kuvassa kyllä huijaan!
Olina: kiitos! Omat ajatukset ovat...omia.
Pilkkusilmä: ai joo, olen jotakin jättänyt vähän kesken kun ei edes kommentointi onnistu siellä.
No, kiitos kun kerroit täällä
Puukenkämaa: niin, minusta on höpöhöpöä sellainen että
- ei aikuisiällä voi enää ystävystyä
- ei netin välityksellä voi tutustua kehenkään hyvään ihmiseen
Aurinko ja kuu: osaan myös pikavajoamisia vaikka bussissa. Se on keino torjua melua.
Merruli: on siitä hyötyä!
Outi: ei kai ne vaan oo vetiset ja sillain..:-)
sari; joo, kyllä se meilläkin enimmäkseen on mies ja pojat jotka tuota viljelee...minä kotona lähinnä väsyneenä.
Kaunis kuva, silmäsi näyttävät tosi isoilta!
Minä olen vähän samanlainen; lapset puhuvat minulle, väitän kuulevani heidät, mutta aina en kuule enkä muista mitä he sanoivat. Voi, koen siitä huonoa omaatuntoa, ja välillä terästäydyn oikein kuuntelemaan ja olemaan 'tässä maailmassa'.
Braziliaprojektin laulajatar, lauloi ennen usein Paapassa!
Sooloilija: silmät selällään tuossa haaveilen;-)
Liivia: ai jaa se, tiedän hyvinkin nyt eikä ole ollenkaan eka kerta kun joku sanoo siitä.
Lähetä kommentti