sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Vieläkin


Kuvassa on minun rakas muistisääntöni sille mihin suuntaan kelloja siirretään keväällä.
Selityksen voi lukea tästä. Siihen ei ole oikeastaan mitään lisättävää. Nyt alkaa viidestoista yhteinen vuotemme ja lasipalloja löytyy vieläkin.

32 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Olipa ihanasti kuvattu! Voi teitä, ONNEA!

Prisca kirjoitti...

Onnea...juhlistatteko?
Minä muistan kellon vaihtosuunnan niin,että aina kesään päin siirretään...
tein ruokalistan...odotan sinun...

Miia kirjoitti...

Onnea :) Meille tulee tänä vuonna 10, voisi ehkä juhlia jotenkin.

TaiNa kirjoitti...

Ihana tarina. :) Lasikuulissa on tosiaan jotakin maagista ;)

Minä siirrän aina 'juhannukseen päin' joten muistan siirtää oikeaan suuntaan. :)

Puisto kirjoitti...

Muistan lukeneeni tuon jutun ja se on niin hieno ja rehellisesti myönnän, että liikutuin vetistelyyn asti.

Olet aikamoinen touhuaja ja aikaansaava tapaus enkä ihan heti sanoisi sinusta sanaa romanttinen. Mutta se mitä kirjoitat miehestäsi on aina kovin kunnioittavaa ja kaunista. Siitä tykkään. Omaa puolisoa ei tarvitse ylilyöntisanoin kohottaa korkeuksiin, koska se vain näkyy ja tuntuu rivien välissä niillä, jotka ihan oikeasti rakastavat toisiaan.

Sooloilija kirjoitti...

Muistan tarinan, jonka kirjoitit viime vuonna. Kävin silti sitä vielä lukemassa.

Kaunis ja karismaattinen kuva.
Onnitteluni rakkaudesta!

SARI kirjoitti...

Täytyypä ruveta siirtelemään - on unohtunut, koko viikko mennyt ihan pihalla...

violet kirjoitti...

Liivia; kiitos vaan, Liivia.

Aurinko ja kuu: emme mitenkään sen kummemmin juhlista. Tämä on ihan hyvä näin. Ruokalista tulossa.

Miia: kyllä tämä ajankulun tajuaminen vetää hiljaiseksi toisinaan. En tajua näitä numeroita enää ollenkaan.

TaiNa: MInä puristan sen merkityksen noihin kuuliin vaikka väkisin;-)

Papi: olet oikeassa. Romanttinen en takuulla ole. Minun on vaikea puhua rakkaudesta ja sen sellaisesta. Tulee vähän semmonen plää plää -meininki. En välitä puhua kaikesta enkä sano kaikkea. En haluaisi miestä joka lässyttäisi minulle (no voi sen tietysti muutenkin sanoa) rakkaudestaan. Pidän tuollaisesta joka terottaa veitset ja korjaa mun rillit ja se riittää rakkaudenosoitukseksi.

Sooloilija: otin kuvan salaa eilen. Mies istuu sohvassa suoraan paketista otettu uusi paita päällä...Koekäyttää, juu knou!

sari: Siirrä aluksi kelloa niin kyllä se siitä sitten lähtee sutimaan taas.

pikkujutut kirjoitti...

Kaunis tarina,onnellista eloa jatkoonkin.

marika kirjoitti...

Rakkautta ja onnea!

Ja sama kun Papi - kunnioitaan sun juttuja miehestäsi ja hän on karismaatinen!!

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Kiva kuulatarina ja ilmeisen kiva mieskin. Onnea vain viidennelletoista yhteiselle vuodelle! Lukaisin tuosta kommentistasi, ettet tykkää puhua romanttisia. Se on kai jossain määrin kulttuurista perimää..."kel onni on, jne." Tämä bloggaus oli hyvinkin romanttinen minusta. Ymmärrän kyllä sen, että rakkaus-sana voi jotenkin kulahtaa käytössä. Silti siitä puhutaan jotenkin hirveän vähän, noin yleensä ottaen, siis jotenkin kulttuurin (ei siis parisuhteen tai perheen tasolla) tasolla. Paljon puhutaan vaikka prosesseista,osavuosikatsauksista, tuottavuudesta ja taloudellisuudesta, sellaisillakin aloilla, joissa nuo sanat eivät oikeasti pääse asioiden ydintä lähellekään.

violet kirjoitti...

Pikkujutut: kiitos!

Marika: kerrotaan miehelle...;-)

Epävirallinen: Jaa-a, mitenkä mahtaa olla? Minä en sillain kaipaa moniakaan sellaisia asioita joita yleisesti romanttisina pidetään...ehkä mieleenne tulee jotakin ihan sanomattakin. Minä olen niitä jotka vaivaantuvat sanallisista julistuksista. Mutta onneani en ole koskaan yrittänytkään kätkeä! Ilo, onnenpotkut, hyvä mieli - mieluusti niitä huudan ääneen.

Missään nimessä en halveksu rakkautta vaikken usein sanokaan kenellekään rakastavani tms.
Mutta rakkaus, hyvänen aika: sen vuoksihan olen itsekin kaikki päätökseni tehnyt, lähtenyt ja mennyt, tehnyt ja ollut.

Sen sijaan se geeni puuttuu minusta joka tykkäisi että kutsuttaisiin höpöillä nimillä romanttisen joen rannalla...tai jotain...

Talvikki kirjoitti...

Voi miten kauniisti osaat rakastaa!

himalainen kirjoitti...

Ihana juttu. Tämä ja se aiempi. Nuo lasikuulat jäi mieleen.

Onpa hyvä elää arkea ja juhlaa tuollaisen miehen kanssa, kertomasi kuulostaa tasapainolta.

MaaMaa kirjoitti...

Onnea 15.kin vuodelle! :)
Ihana tuo vuosi sitten kirjoittamasi juttu, niin romskua ja ilmiselvää kohtaloa!

Mun juju muistaa mihin suuntaan kelloja siirretään on yksinkertaisesti se, että spring & fall ovat myös verbejä: spring forward, fall backward :)

Heluna kirjoitti...

Luin tuon linkissä olleen postauksen aikaisemminkin, mutta jälleen nämä mystiset lasikuulat säväytti.
Hyvää jatkoa tälle tarinalle toivottelen myös! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Miten kaunis ja romanttinen juttu :)
Ikä-ihminenkin ihan tässä herkistyi.
Kaikkea hyvää Teille jatkossakin.
Ei niitä sanoja aina tarvitse, kyllähän ne molemmin puoliset teotkin
kertoo.
Aikoinaan minäkin...jo pitkästi yli kolmekymmentävuotta sitten, tapasin lähes yhtä erikoisesti italialaisen mieheni ja onnellisia ollaan oltu.
Terveisin Nonna

Punamulta kirjoitti...

Minulle on ollut ihan utopiaa ihan näihin päiviin asti, että miten muistaisi, mihin suuntaan kelloja siirtää...

Ehkä olen tullut tarpeeksi vanhaksi, koska tänä vuonna sitä ei edes tarvinnut miettiä. Tiesin vain automaattisesti, että siirretään eteenpäin.

Pyrin elämään ilman kelloa niin pitkälle kuin mahdollista. No eihän se täällä ole mahdollista, mutta välttelen sitä silti... Kellon mukaan eläminen on mielestäni äärimmäisen turhauttavaa, mutta se siitä. Siirretty on silti. Tervetuloa kesäaika. Tulisi vielä se kesä :).

Celia kirjoitti...

Onnea onnea!

Tuo lasikuulatarina on ihmeellinen, tuli niin haikea olo.

Minulle sana romantiikka on jotenkin vaikea, en osaa oikein käyttää, ehkä romantiikka on joutunut ryöstöviljelyn kohteeksi ja saanut siksi ainakin minulle falskin ja halvan merkityksen. Tiedä häntä. Mielenkiintoinen aihe.

Ede@ kirjoitti...

Onnea musta on niin ihana tapa jolla
huomaat miestäsi<3

Sigrún kirjoitti...

Hienoa kuulla että tuollainen on mahdollista. Toivon kaikkea hyvää matkallenne.

Anonyymi kirjoitti...

Oi ONNEA! <3

outi kirjoitti...

oi miten ihanaa ja romanttista:) Onnea!!
nuo lasikuulat..ihan kuin jostain elokuvasta..sitten kun teet sen elokuvan niin siellä pitäis melkein kyllä olla lasikuulia:)

Linnea kirjoitti...

Lasikuulajuttu teki vaikutuksen. Olen onnellinen kaikkien onnellisten ja oman ihmisensä löytäneiden puolesta! Antoisaa kesäaikaa!

violet kirjoitti...

Talvikki; hiukan hämmennyn...en osaa rakastaa sen kauniimmin kai kuin muutkaan..jokainen tapa on kaunis.

Himalainen: hän tuo tähän sen tasapainon. Jos toinen olisi kuin minä tästä olisi tasapaino kaukana.

Maamaa; kaikki muistisäännöt ovat tervetulleita jos muistini taas menee!

Helinä: sisimmässäni tiedän että kuulat eivät VOI alkaa ilmestyä noin vain, mutta jotakin siinä on...kallistun sen kannalle että aisteiltaan avoin huomaa paremmin.

Nonna: olkaa vastakin, onnellisia!

Punamulta: onhan tämä viisareiden siirtely eräänlainen symbolinen juttu kesästä, mutta konkreettista kaipaisi myös...

Celia: mielenkiintoinen on, olen samaa mieltä. Joskus musta tuntuu että olen suunnilleen yhtä romanttinen kuin eilispäivän aamulehti.

Puukenkämaa: kiitos!

Sigrun; on mahdollista. Onneksi on mahdollista.

Minja: kiitos!

Outi; ai kauhee, mulla onkin jonossa aika monta elokuvaa...mutta joo, pannaan toi johonkin niistä;-)

Linnea: ja minä puolestani olen iloinen ihmisistä jotka osaavat iloita toisten puolesta.
Se ei tunnu olevan itsestään selvää nykyään.

Talvikki kirjoitti...

Voi ei, en minä tarkoittanutkaan verrata toisiinsa sitä miten ihmiset rakastavat!

Tarkoitin kauniiksi ennemminkin sitä tapaa, jolla tuot rakkautesi meidän muiden nähtäville. Sanoina ja muistoina.

Miten viehättäviä ovat nuo muistot; se että ne elävät sinussa yhä.

Toivotan onnea merkkipäivänne johdosta.

violet kirjoitti...

Talvikki: no sitten;-)
Kiitos sanoistasi. Menin jo vähän hämilleni vaikka ehkä sisimmäni aavistin mitä ajat takaa.

SariKinn kirjoitti...

Olipa mukava lukea samansuuntaisia ajatuksia mitä meidänkin suhteessa murehditaan toisinaan eli miksi tapasimme niin myöhään... Mutta olisimmeko nuorempina ja erilaisina sopineet toisillemme kuten nyt kun on nähnyt elämää hieman enemmän ja ymmärtää onnen arvon. Ja olisimmeko tavanneet. Toisaalta olisi ollut niin ihanaa elää nuoruus toisen kanssa. Mutta ehtiihän sitä vieläkin :)
Tässä kohdassa tulee jälleen mieleen Nicholas Sparksin Notebook (Kuuntele vain muistojasi) joka jotenkin onnistuu aina itkettämään minua vaikka olen lukenut sen kymmenen kertaa.

violet kirjoitti...

Sari: niin ,totta puhuen olisin tuskin kiinnostunut miehestäni jos olisin hänet aikaisemmin tavannut. Hän oli tavatessamme kovin nuori (22) ja aika lapsellinen...

Nelle kirjoitti...

Joku jo sanoikin että juhannukseen päin, mä käytän hyvin samanlaista muistisääntöä - aina siirretään kesään päin. keväällä eteen, syksyllä taakse... minne kesä jää.

Taru kirjoitti...

Onnea "nuorelle" parille!! Hieno saavutus!! Meille tulee 9 vuotta täyteen syyskuussa.

violet kirjoitti...

Nelle: muistan kun puhuin yhden viisastelijan kanssa aiheesta. Sieltä tuli heti: niin mutta MIKÄ kesä? Viime vai ensi?

Elisa: nuoripari sielläkin! Onnea samoin.