Aamulla ensi töikseen on hyvä katsoa silloin tällöin Manhattan. Minä niin tykkään näistä neuroottisesti höpöttävistä henkilöistä joilla kaikilla on oma psykologi, näistä sekavista suhdekaavioista ja - tässä elokuvassa varsinkin! - maisemista. Kai se New York vaan olisi nähtävä.
Tässä elokuvan alku. Taustalla soi ihana Gershwinin Rapsody in Blue. Tässä voit nähdä nuoren Meryl Streepin ja vieläkin nuoremman Mariel Hemingwayn...molemmat kovin kauniita naisia, edelleen.
****
Aiheeseen täysin liittymätön rätti on uusi rakkauteni. Puuvillasta kudottu neliö on mukava kädessä ja putsaa pölyt ja märkänä mitä vaan! Teen näitä talon täyteen. Voi pestä pesukoneessa ja kuluessaan senkun paranee.
Tässä elokuvan alku. Taustalla soi ihana Gershwinin Rapsody in Blue. Tässä voit nähdä nuoren Meryl Streepin ja vieläkin nuoremman Mariel Hemingwayn...molemmat kovin kauniita naisia, edelleen.
****
Aiheeseen täysin liittymätön rätti on uusi rakkauteni. Puuvillasta kudottu neliö on mukava kädessä ja putsaa pölyt ja märkänä mitä vaan! Teen näitä talon täyteen. Voi pestä pesukoneessa ja kuluessaan senkun paranee.
29 kommenttia:
voi että tuo meryl streep onkin kaunis, aina ollut.
mä en muista tätä vielä nähneeni, aika monia woodyn leffoja kyllä on tullut katsottua.
mulla on siitä jotenkin hyvin ristiriitainen mielikuva persoonana, mutta mitäs siitä, hyviä elokuvia se on aina osannut ohjata:)
aamu Manhattanilla, ja sitä seuraa tietenkin Breakfast in Tiffany;)
(sekin on muuten ihana elokuva..)
Puuvillasiivouslappu on virkistävä idea! Pitää varmaan täälläkin tehdä talo täyteen. Jokaiselle perheenjäsenelle motivoivan värinen nimikkosiivousväline ;-)
Rentoa sunnuntaita! Terveisiä Manhattanille!
Outi: Meryl on, ihan totta.
Mutta hassua miten mulla tulee aina mieleen kun näen Mariel Hemingwayn miten nuorena mustasin kulmakarvoja kun minusta hänellä oli niin ihanat "hiilellä piirretyt" kulmat. Hänen tyttärensähän (en muista nimeä nyt) on mallimaailmassa ja kovin kaunis myös.
Huomasin kans että Mariel (nyt hiukan alle 50) näyttää olevan kalleellaan aivan oikeaan suuntaan
http://www.marielhemingway.com/.
Virvon varvon terveeks, tuoreeks... Kiitos tuosta pölyrätti-ideasta! Teen kasan Suomen, Italian ja Maltan lipun värisiä (huom! EI lippuja). Yritin tehdä rättejä kulahtaneista vaatteista, mutta ne naurettiin roskiin!
Manhattan kuulostaa 'täytyypä katsoa' -sarjaan kuuluvalta. Lissu
niin ja siis Outille piti vielä sanoa että ristiriitainen suhte on mullakin W Alleniin. En ole mikään superfani kuten tiedän monien olevan, en sokeasti ihaile kaikkea mitä mies tekee ja suorastaan hän ärsyttääkin mua välillä.
Tykkään kuitenkin jotenkin tämänkin leffan tunnelmasta ja siitä, miten oivallista musiikkia Allen käyttää kaikissa elokuvissaan.
Breakfast in Tiffany ei ole tehnyt minuun taas oikein mitään vaikutusta...
Linnea: jokaiselle oma, totta kai!
Lissu: "naurettiin roskiin", heh heh... Mun mies on mun fanikerhossani mitä tulee kaikkeen vähänkin ekologiseen meininkiin tai mikä liittyy rahan säästämiseen....
Manhattan on kyllä aikaa kestävä klassikko.
Me katsottiin vähän aikaa sitten kirjaston videolta Scoop, jota on haukuttu, mutta se oli minusta ihan herttainen ja vähän pöljä elokuva. Sopii hyvin rättien neulomisen viihdykkeeksi.
Puuvillarätti kuulostaa hyvältä, järkevältä ja käyttökelpoiselta, kiitti vinkistä.
Allenin elokuvat ovat hyviä, mutta monessa niissä en jaksa sitä höpötystä. Puhutaan niin kamalasti ja hömpänpömppää. Mutta kuvaus on aina ensiluokkaista.
Manhattan on niitä harvoja leffoja, jotka voin katsoa aina uudestaan ja uudestaan.
Se ei sillä lailla tyhjene niin kuin jotkut toiset elokuvat, ehkä siksi ettei ole perinteinen juonielokuva vaan minusta jotenkin mosaiikkimainen ihmistutkielma.
Woodyn uusinta Barcelona juttua en ole vielä nähnytkään, se ois kiva nähdä.
Leffaa en ole nähnyt, kauhea aukko taas sivistyksessä (ja niitä on paljon...)
Rätti näyttää mukavalta. Tuo näyttää niin helpolta, että minäkin saattaisin siinä onnistua :)))). Tosin rättejä on talo jo täynnä (erilaisia kylläkin), joten en niitä ehkä tuohon käyttötarkoitukseen tarvitse...
Mutta ehkä kokeilen silti ;)
Kaikkea sinä saatkin minut haluamaan, kuten nyt siivousrättiä! Pitääpä kutoa oma.
En muista myöskään nähneeni tuota elokuvaa, voi olla kyllä että olenkin. Mutta Allenin Manhattanin murhamysteerion olen nähnyt monta kertaa, ja tykkään siitä niin!
Meryl Streep on kyllä omaa luokkaansa! Tykkään hänestä eniten Hiljaisissa silloissa, vaikka tuohan onnistuu missä vaan.
MAtroskin: Scoopia katselin kaupoissa hiljan dvd:nä ja jostakin syystä se oli kauhean kallis verrattuna moniin. En tajua miksi. Jos tulee halvemmaksi joskus niin ostan> Muuten en nyt keksi miten voisin sen nähdä vaikka mieli tekisi.
Papi; se höpötyshän on ihan hysteeristä välillä, joo> En siis voisi sietää että mulla olisi mies joka höpöttäisi tollain. Omassakin höpötyksessäni on välillä itselläkin kestämistä.
Celia: minäkin katselen tuota toistamiseen ihan vain sen tuoman tunnelman takia. Ihan sama että tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Punamulta; rätin osaa tehdä jos osaa kutoa/neuloa aina oikeaa ja välillä kääntää työtä;-)
Liivia: joo mää olen tämmönen TRENDSETTERI (opin uuden sanan jostakin lehdestä hiljan;-)).
Tein tuon kun odottelin kämmenet hioten lankoja toiseen villatakkiin ja jotakin piti saada tehdä. JA tuo oikeasti on hyvä!
Manhattanin murhamysteerio on hillitön, muistan!
Kiitos kun muistutit elokuvasta, nyt tekeekin hirveästi mieli katsella elokuva ja maisemia!
Ja nuo rätit. Sain valkoinen-innostuksen ja olin ajatellut kutoa valkoisia puuvillaisia keittiöpyyhkeitä, mutta nyt taidan tehdä myös rättejä! Niitä vaikka monen värisinä. Tuollaisia simppeleitä osaan vaikken ole ole tottunut neulomaan.
Manhattan on ihana - oli vallan unohtunut. Se ja Siri Hustvedtin kirjat (jotenkin niissä on sama utuisen ihana tunnelma, ihmisiä, kohtaloita, ihmiskohtaloita keskellä kaupunkia) - saavat matkakuumeen kohomaan äärimmilleen...onneks oma matka rapakon taakse on jo varattu :-)
Minäkin tykkään Manhattan-leffasta.
Pölyräteistä sitten. Juuri eilen pienisukkapuoti-blogissa ihailin kudottuja rättejä. Jäin miettimään teenkö itse vai tuenko blogistin pientä kauppaa.
Rakastuin sun rättiin, semmoisen osaisin minäkin ehkä...
W Allen on "oudo" mies, hänen neuroottisestä ja hysteerisestä höpötyksestä mene joskus pää ihan sekaisin... riippu omasta "masennustasosta"
Merly Streep on cool!
Manhattania en ole kunnolla koskaan jaksanut katsoa, mutta kun katsoo osittain, se on hyvä..
Ja Meryl Streep oli tähti jo tuolloin, niin luonnonkaunis ja karismaattinen!
Allenin ura on pitkä ja monivivahteinen. Paras, jonka häneltä olen viimeksi nähnyt on Match Point.. Ja ikisuosikkini on Hannah ja sisaret.
Miten sinä onnistut saamaan kauniin kuvan jopa pölyrätistä???
Woody on hyvä. Tuotantoa olen kolunnut aika paljon, pidän kyllä eniten näistä keveistä elokuvista ; Manhattanista ja Hannahista ja Sisarista, Annie Hallista ja Play it again Samista, joissa keskustellaan paljon ihmissuhteista. Naiset ja kaupungit ovat aina kauniita ja karismaattisia niissä. Ja musiikki on hyvää myös. Vicky Christina Barcelonaa en ole nähnyt, mutta olen kuullut kehuja, se on selkeesti niiden elokuvien listalla, jotka haluaisin nyt nähdä.
Nuttula: Joskus mulle tulee semmonen oikein pakko katsoa elokuva - ja yleensä mieleen tulee joku ihan tietty.
Anonyymi:olet oikeassa. Siri H:n kirjoissa on minustakin jotenkin samanlainen tunnelma kuin muutamissa Allenin elokuvissa.
Riikka T: huomaan monen innostuneen tekemään rättejä ja sehän on hyvä juttu. Kivat asiat tuppaavat leviämään nopeasti!
Marika: joo, on hän aika outo ja höpötys käy monen hermoille. Mulle esim. juuri Manhattan on kuitenkin semmonen elokuva että hihittelen hiljaisesti melkein koko ajan. Noissa neuroottisissa ajatuksissa ja Allenin ikuisessa kuolemanpelossa (tai oikeastaan sairauden pelossa) on jotakin tuttua....
Sooloilija: Hannah ja sisaret on multa kokonaan näkemättä. Hyvä juttu, näin mulla on taas yksi juttu panna muistikirjaan ja katsoa sitten joskus.
Anonyymi: tykkääks niin? Kiitos sanoistasi!
Epävirallinen: Allenin maku jazz:in suhteen käy hyvin samoja linjoja omani knassa. Hänhän soittaa itsekin ja asiantuntijoiden mukaan jopa hyvin.
Minusta Vicky Christina oli kamala.
Oi, noita siivousrättejä minunkin on pitänyt neuloa.. kiitos muistutuksesta! Nyt ei olekaan puikoilla mitään, joten rättitehdas pystyyn.. :-)
Suunnitelma oli, että Pääsiäisvapailla ompelen, mutta kun näitä neulottuja rättejä joka paikassa niin ylistetään, niin taidankin neuloa tykötarpeita kevätsiivoukseen.Olisipa syy ostaa hamppulankaa...
Woody Allenin leffoista yleensä tykkään.
Tätä edelliseen postaukseen: joo, Nikke-kirjat ovat Sempen Petit Nicolas -kirjoja. Aivan mainioita, jos ette ole sattuneet niitä lukemaan. Meillä niistä ovet tykänneet kaikki, ne on luettu kummallekin lapselle moneen kertaan n. 5-vuotiaasta alkaen.
Tähän postaukseen: Tässä Allen-fani, mutta ei aivan kaikkiruokainen. Opiskeluaikoina Helsingissä oli vielä paljon elokuvateattereita ja niissä näytettiin vanhempiakin filmejä, joten Allenin sangen eri tyylisiäkin tuotoksia/kokeiluja sisältävä tuotanto on tullut nähtyä kutakuinkin alusta asti ja Manhattan oli yksi lemppareista. Sitten tuli Hannah ja sisaret, johon rakastuin niin, että etsin kissojen ja koirien kanssa itselleni e.e. cummingsin runojen kokonaislaitosta (näillä runoilla on keskeinen rooli yhden sisaruksen tarinassa) - ei ollut nettiä silloin! - ja löysin sen vihdoin Cambridgesta eräästä antikvariaatista. Näitä runoja ei ole suomennettu. Muutaman viime vuoden leffat ovat olleet minusta enimmäkseen floppeja, mutta Match Pointista (yhtä aikaa hieno ja kammottava, ja ihan pikkkuisen ylipöhkökin) alkoi taas nousu, ja Vicky Christina kyllä kolahti minuun. Sekä hauska että "tosi". Hyviä näyttelijöitä.
Ihan pakko vielä sanoa että mäkin mustasin hiilimäiseksi kulmia nuoruudessa Marielin innoittamana! Muistan vielä ihan tarkkaan sen fiiliksen. Ja sekä Manhattan että Manhattanin Murhamysteeri ovat mun suosikkeja! Niistä en luovu, en oikeen tiedä mikä siinä murhamysteerissä vetoo, mutta se on niin ihana!
Minä olen nyt umpitylsä ja laiska.. en jaksanut kurkata linkkien taakse, ehkä teen sen huomenna.
Rätti sen sijaan kiinnosti (suuri siivouksenystävä kun olen, heh heh). Tuollaisia on nyt ollut monissa blogeissa ja niitä on kehuttu. Täytyy ehdottomasti kokeilla itsekin. Omasi on hienon värinen.
Matroskin: näyttää jakavan mielipiteet!
Mannukka: mäkin tein kun kädet huusivat töitä ja oli lankaa jolle en keksi käyttöä.
Merruli: eikä tarvi edes ostaa jos sulla on jotakin puuvillalankaa jäänyt...
Tuija: Hannah ja sisaret kuuluu tehneen moneen aivan lähtemättömän vaikutuksen. Minun pitää korjata se moka etten ole nähnyt.
Joo, ainakin pari Petit Nocolas -kirjaa on luettu mutta eivät olleet ainakaan kovin mieluisia. Siis lapsille...
Marittima: no ajattelinkin jo että olinko ainut hullu joka ihaili Mariel Hemingwaytä;-)
Katilein: silloin ei kandee katsella kun ei oikealta tunnu! Palaa asiaan jos tulee oikea fiilis.
Sen sijaan rätit: suosittelen!
Voi, minullakin heikkous elokuviin, joissa vähän neuroottisia ihmisiä, joiden elämät jotenkin tulevat kosketuksiin elokuvan aikana ja New York. Meryl Streep on ilmiömäinen. Samaa mieltä olen myös Aamiainen Tiffanylla elokuvasta - tai odotukset taisivat olla sen verran korkealla, että tuottikin pienoisen pettymyksen. Audrey Hepburn on kaunis kuin mikä, mutta se puhetyyli...
Juuri noista sanomistasi syistä tykkään Allenin New York-elokuvista. Hyvin kiteytetty :) Ja Manhattanin murhamysteeri - sitä en olekaan nähnyt pitkään aikaan. Ihan mahtava leffa!
Lähetä kommentti