lauantai 4. huhtikuuta 2009

Aina vähintään yksi





Koko ajan tapahtuu jotakin.
Seiniä rikotaan, uutta rakennetaan, joku kantaa viltin parvekkeelle, toinen panee pyykit kuivumaan. Yksi saa tikun jalkaansa terassilla, toinen puhuu kovaan ääneen puhelimeen. Roskia poltetaan, siemeniä ja taimia pannaan multaan. Suurperhe kantaa lautasia ulos ja tunnin päästä sisälle. Lapsi itkee jossakin hukkunutta palloaan. Ambulanssit vievät pillit soiden sairaita hoitoon ja puut työntävät vihreää sellaisella voimalla että jokainen päivä on eri näköinen.

Koko ajan tapahtuu - ja jossakin istuu aina vähintään yksi kissa tätä kaikkea seuraamassa.

27 kommenttia:

marika kirjoitti...

Voi vitsi, että mä tykkään sun jutuista, ajatuksista ja kuvasarjoita...
Hyvä lauantai päivä :)

marika kirjoitti...

Ups, soory ... kuvasarjoista ja lauantaipäivän jatkoa :-)

M'man kirjoitti...

Tasta tulisi hyva elokuvan aihe ( jotenkin tuntuu, etta varmasti jo tehtykin elokuva).

Mukavaa paasiaista. :)

haaveilija kirjoitti...

Kissaihmisenä allekirjoitan tuon jutun.
Kuvan mies näyttäisi olevan hieman ylipukeutunut tuohon hommaan...

Maija kirjoitti...

Minuakin hämmensi ja huvitti tuo solmiolla varustettu mies polttamassa oksia!

Tuija kirjoitti...

Minulle tulivat kirjoituksestasi mieleen Nikke-kirjat ja Tatin elokuvat, joissa molemmissa tapahtuu koko ajan monella tasolla (ja varsinkin Tatin elokuvissa ei samanaikaisesti tavallaan tapahdu yhtään mitään). Kuulosti kivalta.

Vielä koulun välipalahommista. Poikani koulussa myydään sämpylöitä, kaakaota, mehua ja sellaista yhden tunnin ajan iltapäivällä, joten minusta se on erittäin ok, kun hänen pitää oikeasti ottaa huomioon, että pitää syödä jotakin suht. kunnollista riittävän aikaisin ennen liikuntarehkintää. Kotona kävästessä olisi jo liian myöhäistä.

violet kirjoitti...

Marika: kiitos kiitos! Päivä alkoi poikain tappelulla mutta kyllä tämä tästä paranee.

M’man: Kaikki on jo tehty;-)

Haaveilija: Kissat kyttää ja seuraa. Sen oikein tuntee luissaan.

Maija: ei tuo mies mitenkään tuota varten liene pukeutunut...on noissa vetimissä kaiket päivät, mitä sitä vaihtamaan. Näen hänet tuossa kadulla usein. Nyt näen hänen pihalleenkin kun yksi juttu purettiin tieltä pois;-)

Tuija: Nikke-kirjat ovat mulle tuntemattomia mutta Tatin elokuvista samaa mieltä!

Fifi kirjoitti...

Ihania kissakuvia! <3 Välillä harmittaa, että Suomessa ei näe kissoja juuri koskaan, jos ei mene varta vasten kissanäyttelyyn tai omaa kissallisia tuttavia. Aixissa naapurustossamme asuu kymmenisen kissaa, joten vähintään yhden kisun näkee yleensä aina, kun katsoo ulos.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Vesillä kirjoitti...

Ihana juttu, ja siellä jo noin kevät! Kiitos tästä.
Mainioita nuo katit.

MaaMaa kirjoitti...

Hyvä teksti ja kivat puhuvat kuvat.
Niin se on; elämä hyrrää ja pyörii ympärillä jatkuvasti - silloinkin kun tuntuu että oma hetki oisi pysähtynyt.
Tykkään katsella "taustatapahtumia", en aina jaksa keskittyä "pääasiaan", esim jos teatterissa voisin katsella ihmisiä katselemassa teatteria, tai sitä yhtä joka ei katso teatteria.....(en osannut nyt oikeen selittää, mitä halusin tarkoittaa, mutta tuli ny tällanen kommentti...)
;D

Linnea kirjoitti...

Mukava juttu! Sivustaseurailu on mieliharrastukseni. Meidän ikkunoista näkyy koulu. Näkymässä on aika vähän äksöniä näin vapaapäivänä. Toisen puolen ikkunoista näkyy pihalle. Kutsumme sitä luomupihaksi, koska sitä ei juuri hoideta. Oma vika, kai sitä itsekin voisi kerrostalon pihaa kaunistaa!
Nikke-kirjoissa kaikki on vänkää. Loistava sana - en tiedä, mikä se on alkuperäisessä ranskankielisessä versiossa.

Papi kirjoitti...

Voi kravatti sentään, kun on mainioita kuvia taas. Kissat ovat kyllä selkeästi tarkkailijoita ja hiippailjoita, hienosti olet saanut vangittua niiden ilmeet ja olemuksen. Mutta tuo kukkakuva on ihan huippu, siinähän on hämähäkin seittiä. Ihana valo!

Hekottelin myös tuota krakamiestä polttelemassa roskia, minkäs sitä ihminen tyylilleen voi.

Papi kirjoitti...

Unohtui kysymys, onko nuo kissat kulkukissoja vai joidenkin omia? Onko Brysselissä yleensäkään kulkueläimiä?

Iiris kirjoitti...

Ihanat, tarkkailevat kissat! Suomessa ei todellakaan näe kissoja, eikä ihme. Kun aikoinaan muutimme Afrikasta kahden kissan kanssa Suomeen, ne kesäisin joskus kuljeskelivat pois omalta pihalta. Olimme sanoneet naapurustossa, että jos ne häiritsevät, tulkaa sanomaan tai suihkuttakaa vaikka vähän vettä päälle, niin oppivat ettei kannata kuljeskella toisten pihoilla. Mutta kerran toinen tuli takaisin sormiväreillä punaiseksi maalattuna - oli varmaan ollut kivaa ottaa ystävällinen kisu kiinni ja vetää väriä turkkiin..

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä tuli mullakin elokuvafiilis tuosta jutusta. Sellanen missä on tuokiokuvia eikä mitään taustamusiikkia vaan elämän ääniä; surinaa, rapinaa, auton ääni, ambulanssin ääni ym. Ja kuvat kulkee tuokioina kuvaten noita tapahtumia mitä kerroit.

Vau, osaat kertoa todella elävästi. Taas oli kiva poiketa tänne, kiitos sinulle!

Meillä täällä Suomen etelärannikolla on satanut tänään koko päivän räntää/lunta joka onneksi sulaa samantien, mutta aika tylsä keli. Mutta siitä viis, laitoin ulos narsissiruukkuja ja helmihyasintteja, jotain piristystä itselle ja ohikulkijoille! Ja vähän pääsiäismeininkiä ovikoristeeseen.

Mukavaa jatkoa!

Kirsikka

aurinko ja kuu kirjoitti...

hyvä fiilis...kuvanovelli!!!

Merja kirjoitti...

Kissoilta ei jää mikään huomaamatta. Ja vaikka luulet ettei kissa huomaa sinun tarkkailevan sitä, se kyllä näkee senkin...

Kissat on mainioita.

Celia kirjoitti...

Kiva kaupunkifiilis kuvissa ja tekstissä.

Helsingissä ei ole niinkään villikissoja vaan kaneja ja niitä kaikkialla.

outi kirjoitti...

ihan hirmuisen hauska postaus, näin itseni kissana katselemassa tätä kaikkea.. ;)

meillä naapurikatolla istuu aina joku "tähystäjä". useimmiten se on varis tai naakka, mutta joskus jopa iso huuhkaja. ja siis tämä on keskellä helsingin kaupunkia..

Paevi kirjoitti...

Ihanat kuvat!

violet kirjoitti...

Fifi: juuri tuota samaa harmittelin kun pojat ovat aivan kissahulluja ja kun kesällä mennään Suomeen niin ei tule mieleen yhtään paikkaa missä kissoja voisi varmuudella nähdä...paitsi jossakin lasten eläintarhassa.

Vesillä; niin, monet puut ja pensaat ovat ympäri vuoden vihreitä mutta nekin jotka eivät ole, ovat nyt jo hienosti aukeamassa.

Maamaa;tiedän mitä tarkoitat ja harrastan tuota itsekin;-)

Linnea: meilläkin näkyy kadun puolella koulu. Ikkunaoista ei näe hyvin mutta terassilta näkee. On kiva kuunnellakin lasten välituntimeteliä.
Nyt hoksasin että ne Nikke-kirjat on varmaan Petit Nicolas -kirjoja (?).

Papi: toi kukka on pitkällä linssillä kaukaa kuvattu pihlajanpuun aukeava lehti.
Huomasin kuvasta vasta että siinä on hämähäkin seitti. Se oli niin kaukana etten sitä mitenkään muuten olisi nähnyt.

Mitä kissoihin tulee niin nämä kuvissa olevat "tunnen" kaikki, ts. tiedän mistä talosta tulevat.
Hyvin monessa talossa tuntuu olevan kissa. On sitten selvästi irtokissojakin. Eilen sain kuvan yhdestä ressukasta joka on luuta ja nahkaa. Olen myös joskus nähnyt että sitä on ajettu pois yhdeltä pihalta...en tiedä miksi.

Iiris;tuollainen saa mut raivon valtaan - mutta siinä on valitettavasti jotakin aika suomalaista. Tulee mieleen joku nimetön rappukirjoittelu...

Kirsikka: voi räntä...onneksi ei ole pysyvää mallia enää.

Aurinko ja kuu: kiitos!

Merja: juuri noin. Tykkään niistä niin.

Celia: joo, olen kuullut. Hassua sekin.

Outi: variksia ja naakkoja täälläkin olen nähnyt paljon mutta huuhkaja olisi jo jotakin!

Päivi: kiitos!

Tintti kirjoitti...

Niin pitääkin, tämähän on kissojen maailma. :)

Vilijonkka kirjoitti...

Sitä ihanaa kaupunkielämää!

Punamulta kirjoitti...

Kelta-oranssi-ruskeat kissat on mun lemppareita. Katselen mielelläni. Mutta en voi omistaa.

Juttuasi lukiessa tulee olo, että täällähän ei tapahdu mitään...Tai ainakin ihan eri mittakaavassa.

Mutta tapahtuuhan täälläkin. Parina päivänä on voinut iloita siitä, että kevät oikeasti on tulossa, tuoksuu ilmassa, ilma on lauhempaa kuin aikoihin...

Kissoja täälläkin maaseudulla näkee. Sen lisäksi joutsenia joella, kettuja pellolla, fasaaneja, sellaista. Ja kaikki jostakin kodin ikkunasta :).

Riikka kirjoitti...

Ihan huvittava tuo kravattimies roskia polttamassa! Ei sitten viitsinyt vaatteita vaihtaa...

violet kirjoitti...

Tintti: onhan tää, ainakin osittain!

Vilijonkka: Sitä itteensä;-)

Punamulta: minäkään en voi saada kissaa ellei olisi sitten sellainen joka olisi aina ulkona.
Värin ei olisi niin väliä paitsi valkoisista en tykkää.

Riikka: minä tykkään vanhoista sedistä joiden tyyli pitää kaikissa tilanteissa;-)
JA voisihan tuossa olla mun mieskin työpäivän jälkeen suoraan terassilla kukkia nyppimässä. Ei takuulla malta vaihtaa vaatetta. Ja pyykkiin ne menee kummiskin.

Riikka kirjoitti...

Mietinkin kehtaanko kommentoida, jos se onkin sun mies polttotouhuissa;) Jotenkin vaan tuntuu että kantsiiko tota kravattia savustaa. Mutta jokainen taaplaa tyylillään!