torstai 9. huhtikuuta 2009

Googlaten kuntoon!


Kuulun niihin jotka epämääräisten oireiden ilmaantuessa turvautuvat internetin apuun.
Ennen saatoin katsoa lääkärikirjasta, mutta nyt ne ovat niin vanhentuneita painoksia, ettei edes niiden kuvia uskalla katsoa sairastumatta oitis.

Mutta netti, sepä kertoo heti mikä vaivaa! Ainakin voi katsoa sillä tavalla ihan alustavasti.
Mikäli oireet viittaavat johonkin liian pelottavaan (syöpä) tai toisaalta johonkin liian tavanomaiseen (peräpukamat) voi aina googlata uuden diagnoosin. Aina tuntuu täsmäävän!

Pistin hakusanaksi nivelkipu sillä sellainen on viime aikoina vaivannut. Pääsin mm. CFS (väsymysoireyhtymä)-sivuille koska nivelkivut kuuluvat monen muun oireen ohella alkuperäiseen CFS-määritelmään. Kahdeksasta oireesta minullakin on ainakin kolme.

Hiukan alempana on "uudempi kanadalainen määritelmä", jonka pari kohtaa tuntuu tutulta. Kattavampi oirelista alakohtineen sai minut nyökkäilemään innostuneena. Tuo minulla on, tuokin - toisinaan tuntuu tuoltakin.

Tosiasia lienee ettei minua vaivaa CFS ensinkään, mutta luulotautisen mieli on tällainen! Ette uskokaan miten monta sairautta olen itselleni diagnosoinut ja nyt olen parantunut niistä kaikista (ts. oireet ovat lakanneet)....

Muita diagnoosin hakijoita?


36 kommenttia:

Lotta kirjoitti...

Minä ainaski ilmottaudun :). Mun pitäis saada Nobel, niin monta kertaa oon parantunu syövästäki jo ;).

Riikka T kirjoitti...

Oho, tulee uupumus jo, kun yrittää lukea tuota uupumusoireyhtymäsivustoa.
Nuo oireet ovat kovasti samoja kuin 90-luvussa muodissa olleessa amalgaamioireyhtymässä.

Sooloilija kirjoitti...

No kylläpä sattui, olen pari päivää miettinyt, että rupean etsimään nivelvaivoihin tietoa. Oikea käteni on viikkokausia ollut jäykkä ja kivulias, eli sormet ja ranne. Olen kuvitellut jo vaikka mitä.
Kaikkein järkevintä olisi mennä lääkäriin, mutta täällä ei terv.keskukseen pääse kovin helposti eikä viitsi ihan turhaan mennä.. Joten googlettamaan vaan.
Käyn katsomassa myös nuo mainitsemasi jutut.

Matroskin kirjoitti...

En hae itselleni, mutta lapsilla on ollut kaikki suunnilleen ruttoa myöten.

Minullakin oli nivelet kipeinä ennen kuntopyörän hankkimista. Olivat ilmeisesti jääneet vaille oikeanlaista liikuntaa.

Matroskin kirjoitti...

http://www.theonion.com/content/news_briefs/98_of_babies_manic

violet kirjoitti...

Lotta: sinähän se varsinainen parantaja olet;-)!

RiikkaT: totta, että monet oireet sopivat moneen juttuun, siis ihan oikeastikin. Siksikin juuri on rasittavaa alkaa poissulkea sitä ja tätä jotta saisi tietää mikä vaivaa.
Olen aika huono menemään lääkäriin vaikka se olisi aivan helppoa täällä. Olen vaan huomannut että "paranen" jo ennen kuin ehdin tilata edes ajan - yleensä ainakin.

Sooloilija; ai sulla käsi, mulla polvet;-)


Matroskin: Rutto, vesipöhö ja hinkuyskä. Luuvaloa unohtamatta.

Uskon että oma polvikipuni johtuu yksinkertaisesti siitä hiihtoloman laskettelusta. Polvet kipeytyivät siellä (mutta kyllä jo paranivatkin) joten voi olla tuo.
Toisaalta taas nyt kivut ovat salaperäisesti kadonneet kuukautiskiertoon liittyen...ja jos pistän "vaihdevuodet, varhaiset, nivelkivut" niin taas tärppää, luultavasti;-)

Niisu kirjoitti...

Netti on vaarallinen paikka tuon takia. Meidän nuorimmaisella on vaikka mitä vaivaa ja jo odotusaikana luin ihan liikaa erilaista tietoa erilaisista sairauksista. En tullut paljoakaan viisaammaksi, mutta sitäkin ahdistuneeksi. Maltti on valttia :)

pikkujutut kirjoitti...

Taalla jos menee laakarille, hoidoksi saa antibiootteja, oli vaiva mika tahansa. Joten osan hoitaa muistista,osaa googletetaan.Itseasiassa pari hyvaa suomalaista sivustoa onkin, olikohan terveysportti.fi, josta saa hyvaa ja oikeaa tietoa.

Meni vahan ohi aiheen mutta kylla siis taallakin diagnosoidaan ja kovaa.

Terhi kirjoitti...

Hehee. Mulla on silmästä katkennut verisuoni, ja se on nyt vaivannut jo monta päivää - olen ajatellut että voisi tietysti olla kyse vakavammastakin. Ehkä silmäsyöpä?

Mies aina nauraa mun luulosairaudelleni. Mutta kynsitikutkin voivat olla tosi kipeitä! :-D

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Tunnustan. teen sen aina, vaikka tiedä ettei siitä hyvä euraa. Mutta kun en luota lääkäreihin. Luontaishoitokirjojani myös selaan. Niihin luotan!

Anonyymi kirjoitti...

Ilmoittaudun joukkoon. Lääkärikirjat on aina saaneet minut voimaan pahoin, ne kuvat on ihan kauheita. Googletus ei sentään aina näytä kuvia. ;-)Nauratti sun juttu, kun joitakin vuosia sitten mulla oli nivelvaivoja ja googlasin kaikenlaista ja juuri tuo väsymysoireyhtymä sai mut tuntemaan itseni rättipoikkiväsyneeksi ja uskoinkin hetken että sitä se on. No, lääkärin mukaan oikea niveltulehdus olikin ja sitten myös muuta vikaa mikä säteili niveliin. No, sitä oireyhtymää ei onneksi. Myöhemmin tapasin pari ihmistä joilla se on ja meinasi pelon takia iskeä minuunkin uudestaan. ;-) Sittemmin olen päättänyt nauttia terveydestä ja jättää googletukset vähemmälle. Vähän helpottaa kun ajattelee, että terve terhvehtyy yleensä itsestään.
t. minjo

Mannukka kirjoitti...

Heh, olen usein googlannut itseni lääkäriksi ja jos joskus sattuu käymään niin, että on mentävä ihan oikean tohtorin puheille niin vähintään diagnoosiehdotus on mielessäni :-) Lääkärit lienevät melko kyllästyneitä meihin kotitohtoreihin ja manaavat varmaan googlen hevonkuuseen. :-)

TaiNa kirjoitti...

Minä olen sairastanut ainakin syöpää, aivonkalvontulehdusta, kuumeetonta keuhkokuumetta ja monta muutakin sairautta. x) Kaikista parantunut kätevästi jahka olen tajunnut lopettaa lääkärisivujen lukemisen... :)

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Jep googelitohtori-syndroomaa sairastetaan täälläkin.Viimeisen vuoden aikana on aiheuttanut pahaa hengenahdistusta ja unettomia öitä. Oikeat ihmislääkärit ovat diagnosoineet tulehtuneita kita- ja nielurisoja.

Vilijonkka kirjoitti...

Erityisen kiintynyt olen googlen lukuun lastentaudeista. Ja syöpäläisosaston osaan tässä vaiheessa jo ulkoa. En varmaan tulisi toimeen ilman googlea. Katson sieltä paaaaljon kaikkea muutakin kuin vain meitä vaivaavia kuolemansairauksia!

Satunkaa kirjoitti...

Hep! Täällä yksi diagnoosin hakija!
Koko ajan joku paikka kipee, ainakin omasta mielestä... Oikea diagnoosi kai kuitenkin stressi tai sitten voisin varata ajan päälääkärille...

Kivutonta kevättä Kaikille! :)

--KATA-- kirjoitti...

Mää ilmoittaudun heti! Ja edelleen tartun joskus kotona kirjahyllyn koko perheen lääkärikirjaan, sieltä saa aina jonkun tuberkuloosin ja ms-taudin. Mulla on kaikki vaivat, kivut ja taudit, kyllä google ja kirja tietää.

katriina kirjoitti...

Alan kallistua omissa oireiluissani vähitellen suomalaisten jääräpäämiesten kannalle, että tarpeeksi kauan odottamalla se varmasti paranee:)

Suklaasydän kirjoitti...

Ilmoittaudun joukkoon mukaan! Minulla on vikaa kilpirauhasessa, reuma, muutama erilainen syöpä, keliakia, monta eri diagnoosia oudolle ihottumalle, murtunut jalan ulkosyrjä... :) Tuo viimeinen tosin saattaa pitää paikkaansa, koska nyrjäytin nilkkani muutama päivä sitten pahasti ja jossain jalan sisällä tuntuu vieläkin terävää kipua...

Suomessa olisin mennyt lääkärille jo aikoja sitten, mutta täällä koen jotenkin hankalaksi asian. Kotilääkäriä meillä ei ole tässä kylässä ja miehen lääkärille on tajuton matka julkisilla (en pääse siellä yksin käymään). Sitten kun ei täällä ole labroja tai röntgeniä saman katon alla kotilääkärin kanssa niin jotenkin hankalaa. Tyydyn nettidiagnooseihin ja lääkäriin menen vain pakottavasta syystä. :) Gynellä ja hammaslääkärissä käyn vieläkin Suomen reissuilla...

Riikka kirjoitti...

Juu kyllä, etsin minäkin mutta harvemmin siitä seuraa luulosairautta parempaa diagnoosia. Viime viikolla diagnosoin meidän sairastaneen noroviruksen.

Google on muutenkin melkoinen elämänopas nykyihmisille. Itse etsin vertaistukea Googlesta eilen meidän perheen probleemalle "miten saada 3-vuotias nukkumaan koko yö omassa sängyssä?", heti sain hyviä vinkkejä:) Taidan olla uusavuton. Jos kuulen käsitteen jota en tunne, Google kertoo.

Joola kirjoitti...

Minäkään en juurikan uskalla omia oireita googlettaa (liikaa syöpiä), mutta lasten oireita kyllä. (Onneksi heille on toistaiseksi tarjottu vain perussettejä, sekä sokeritautia, muttei edellä kauhistuttaneita.)

Mutta meillä on myös tämä ystävämme valtakunnallinen ja virallinen Terveysneuvonta. Puhelinpalvelu, joka päivystää 24h joka päivä. On muuten tuttu saundi se niiden jonotusmusiikki. Tänään viimeksi pirautin, että meidät on kutsuttu perheeseen, jossa maanantaina yksi sai lääkkeet keuhkokuumeeseen, että uskalletaanko mennä. Sairaanhoitaja siellä vastasi ja perusteli miksi mielestään ihan hyvin voisi mennä.
Jos blogissani ensi viikolla kirjoitan meidän olevan kuumeisia, tiedät mitä palvelinta syytän...

violet kirjoitti...

Niisu: esikoisen odotus oli aika tuskaa. Ranskassa ultraääni tarjotaan jokaiselle odottajalle 5 kertaa ja jos jotakin ongelmaa on niin sitten vaikka joka viikko. En muista edes montako kertaa ravasin siellä kun milloin oli vauvan pää liian iso/pieni, milloin reisiluu liian pitkä/lyhyt, liikaa lapsivettä, napanuoran kaikki suonet eivät toimineet jne.
Kaikki tämä olisi siis aivan todellista eikä edes minun keksimääni mutta ellei mitään tästä olisi tiennyt lainkaan olisin voinut odottaa rauhallisin mielin. Lopputulos kun oli kuitenkin terve lapsi.

Pikkujutut: Ranskassa asuessamme se oli vielä melkein sama, ainakin niitä tarjottiin hyvin usein ja kolme lääkettä per käynti oli vähän sellanen vakio. Nyt tilanne sielläkin on muuttunut kuulemma.
Hollannissa ei puolestaan meinannut irrota resepti sitten millään...

Terhi: ei kun kato toi on justiin tyypillinen alkuoire aivoverenvuodolle (vitsivitsi -huono sellainen!!)

Eilen tänään...: kyllä mä luotettavan oloisiin lääkäreihin luotan;-)

Minjo: no vähän tuollaistahan se tuppaa olemaan. Onneksi en näytä olevan yksin tämän kanssa.

Mannukka; niin , en tiedä kannattako ihan kauheasti alkaa esitellä tietojaan...

TaiNa; mullon ollut noi kaikki myös, pari kertaakin joku mutta tässä vaan heilun.

Epävirallinen: osuiko arvauksesi samaan?

Vilijonkka: meidän lapset ovat olleet aina ihmeen terveitä...noin niin kuin jos ajatellaan tuommosia jotain kuume/räkä/ihottuma/rokko -juttuja. En ole pahemmin joutunut tutkimaan nettiä.

Satunkaa: niin, ei se varmaan olis hullumpi käynti sellainen "katsokaa nyt joka puolelta ettei missään ole mitään vikaa"...

Kata: noista kirjoista voi saada vaikka neekerisankkerin. Muistan ikäni että jossakin vanhassa kirjassa oli sellainen sana - ja sitten karmee kuva.

Katriina: odottamalla, ja sitten on tietysti se litra viinaa ja ne saunat ja tervat ja mitä niitä oli.

Suklaasydän; ymmärrän oikein hyvin mitä sanot lääkärillemenon vaikeudesta. Mulla se ei nyt kyllä toimi syynä mutta on joskus ollut totta. Et ole muuten ollenkaan ainut ulkomailla asuva suomalainen joka käy lomalla gynellä tai hammaslääkärissä. Monen tiedän tekevän niin.
Joistakin asioista on helpointa puhua omalla kielellään vaikka osaisi miten hyvin jonkun toisen kielen ja muitakin syitä toki voi olla.

Riikka; google kertoo, kunhan muistaa että google on tavallaan = me itse. Asiantuntevien juttujen seassa on vaikka mitä, vaikka tällaisia blogitekstejä;-)

Joola: tuommoiseen puhelimeen en kuunaan osaisi soittaa. Ei tulisi mieleenkään. En osaa oikein perustella miksei, mutta ehkä se johtuu ainakin siitä etten muutenkaan soittelusta pidä. SIis vieraille soittelusta.

Paevi kirjoitti...

Google on tosi hyvä lääkäri ;-) viimeiseksi on googlattu dengue-kuumeen oireita... mies kun palautui tropiikista ja on kärsinyt päänsärystä useampana päivänä

Sari kirjoitti...

No ei, ei ole tullut koskaan mieleenkään.
Meillä vaan ollaan, eikä mennä lääkäriinkään. Tiedän kyllä rajan, milloin pitää mennä, mutta vuosia on kaikilla viime käynnistä. Olen vankasti sauna-viina-terva-linjalla...vaikka saunaa ei olekaan ;) Ja tahdonvoimalinjalla. Kyllä ruumis kertoo, kun on aika hiljentää vauhtia.

Terhi kirjoitti...

Häpeäkseni täytyy myöntää, että kävin työterveyshoitajalla näyttämässä silmääni, eikä siellä mitään ollut, paitsi juurikin tuo katkennut verisuoni. Pitäisiköhän käydä esittämässä vielä tuo aivoverenvuototeoria? :-D

14a4:n Hanna kirjoitti...

Mun isä on hyvä tässä; Googlea konsultoidaan ja ehdotuksia alkaa sadella, kun vähänkin pukahtaa oireistaan. Lääkkeitten suhteen mulla on aina niin, että lähden lääkäristä Burana-reseptin kanssa, vaikka olis miten omasta mielestä pää kainalossa.

violet kirjoitti...

Päivi: paraniko kuume;-)?

Sari: no niinhän nuo meidän poikien koulussakin vaativat että pitäisi papereihin täyttää kuka on lastemme lääkäri mutta ei niillä ole kun eivät ole täällä asuessamme kertaakaan missään käyneet. En mä minkään kuumeen ja kurkkukivun takia lähde viemään lääkäriin kuten täälläkin moni tekee.

Terhi: no, nyt kun paranit tuosta niin kattos toiseen silmään: siellä voi olla kaihi!;-)

Hanna: joillekin ihmisille ei muuten kannata puhua halaistua sanaa oireistaan tai vaivoistaan. Saa pyytämättään semmosen diagnoosin ettei kävele huoneesta ulos! Meidänkin isä tietää kaiken;-)

Liivia kirjoitti...

Minen uskalla lukea oireista ym. netistä, koska pelkään, että joku kamala kuva pätkähtää ruudulle.
Olen heikkohermoinen ja heti alkaa suonta vetää ja päätä huimata.
Sama pätee kyllä lääkärikirjoihin.

Luulotautinen olen kyllä. Ja nytkin oireita on jos jonkinmoisia.

Luin otsikon, että Golgatalla kuntoon. Olen vetänyt viikon raamattuhistoriaa...pää ei siis oikein vieläkään lomalla, vaikka loma alkoi jo pari tuntia sitten.

outi kirjoitti...

ai jai, nyt liikut vaarallisilla vesillä;)
mulla on yks lääkäri ystävä joka aina huokailee että voi kun ihmiset ei lukis liikaa netistä sairauksista.
sillä käy usein potilaita jotka on aika varmoja jo omista taudeistaan ja sitten vaan ilmoittavat lääkärille ennen mitään tutkimuksiakaan että tämmönen nyt on, saisko jonkun reseptin.
(kyllä mäkin siitä huolimatta oon googlaillu pari kertaa oireita..)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa, Outin kommentti asiaa, kannattaa Googlella hakiessa muistaa, että nettiin voi kuka tahansa laittaa mitä tahansa: mitään lähdeviittauksia ei vaadita, lukijan täytyy vaan itse yrittää suodattaa. Mutta eiköhän normaalilla päänupilla varustettu ihminen osaa olla riittävän kriittinen...vaikka joku kyllä sanoi, että vian ei tarvitse olla iso, jos se on päässä :) -Lene

violet kirjoitti...

Liivia: "Golgatalla kuntoon"...tämä oli nyt oikein sesonkiin sopiva!

Outi: Olen ehdottomasti sitä mieltä että mitään itsediagnooseja ei kannata vakavissaan tehdä...eikä ole minusta viisasta mennä lääkäreitä opettamaan VAIKKA toisaalta olen sitäkin mieltä että ihminen tuntee (pitäisi ainakin!) oman itsensä parhaiten ja joskus kannattaa vuodattaa pitkästikin lääkärille asioitaan..mutta ei ehkä ole viisasta mennä "valmiin taudinmäärityksen" kanssa vain reseptiä hakemaan;-)

Lene: No noinhan se on. Sitä tuossa ylempänä kommentoinkin että netti on täynnään väärääkin tietoa tai ainakin vähintään puutteellista. Myös vanhentunutta ja kaikin puolin epämääräistä.

Silti tämä että monet ainakin hiukan kurkkaavat mitä asioista puhutaan on aika normaali reaktio minusta.

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Hih mä en enää lue kaikkea netistä
kun tulee lisää vaivoja:P.

Mukavaa pääsiäistä sinne:)

aino kirjoitti...

mä en uskalla enää harrastaa tuota!

aurinko ja kuu kirjoitti...

eeeiii... sinne pidä mennä lainkaan ellei tarkkaan jo tiedä mikä on.Lisätietoa olen saanut hyvää... ja muistutuksia jo unohtuneille hoitokeinoille...

Joola kirjoitti...

En minäkään pidä soittelusta Violet muuten. En ole koskaan pitänyt, en lapsena, en teininä, en vieläkään. En yhtään. En osaa hoitaa puhelimella mitään, en niitäkään, mitä pitäisi, mitkä kuulemma olisi kätevää... Mutta tuo terveysneuvonta on jotenkin oudosti tullut tutuksi. Ja kynnys madaltuu joka pirautuksella. Ekan kerran soitin vissiin joskus, kun esikoinen oli ihan pieni vauva. Asuttiin pukiremontin takia evakossa ja sain rintatulehduksen. En tosin tajunnut oireita siksi. Muistan sen yön, paikan, sävyt, tunnelmat, hajut, valot, varjot, värit, äänet... Rintaani kivisti ja olin varma että nyt se on syöpä. Aivan varma. Itkin keittiössä, että osaanko olla toiveikas loppuun saakka vai kuolenko nyt todella kaiken saaneena. Mies lohdutti, mutta huolestui sitten hänkin, että onko se vakavaa. Sitten soitimme terveysneuvontaan. Ystävällinen ääni pimeässä yössä alkoi kertoa rintatulehduksesta ja sitä helpottavista jutuista kaalinlehtineen lämpimine suihkuineen. Olin pyörtyä ilosta ja helpotuksesta. Että ehkä siitä puhelusta jäi niin hyvä fiilis, että on tullut tartuttua luuriin useammastikin. Palvelussa on sekin hyvä, että tietävät seutukunnan tilanteen. Että jos jokin tietty epidemia jyllää jossakin.
Google ei ole kertaakaan tuonut helpotusta, usein päinvastoin, alan pelkäämään pahinta. Ja kaipaamaan lääkäriä, jota ilman muuten voisin olla.

Terveitä päiviä kaikille toivon täältä!

Punamulta kirjoitti...

Lähinnä olen etsinyt tietoa parvorokosta, noroviruksesta, täistä ja kihomadoista ja vastaavista "lastentaudeista". En kyllä ole epäillyt niitä itselläni, mutta työhöni liittyen hakenut tietoa. Ja hyvinhän sitä löytyy.

Mulla itselläni kun on ollut oikeasti kaikenlaista (jopa kaksi kertaa keuhkoveritulppa), niin en etsi itselleni mitään uusia juttuja...vanhoissakin on ihan tarpeeksi ;))))) Ja on kai se jotain itsesuojeluvaistoakin...

Ja noista itsediagnosoinneista sen verran, että lääkärit varmaan kiroaa "kaikkitietävät" potilaat, mutta minä olen kyllä useamman kerran joutunut tappelemaan lääkäreiden kanssa kun oma diagnoosini on ollut oikea...

Parhaat lääkärit kuuntelevat rauhassa minun diagnosointini ja sen jälkeen tutkivat ja tarkastavat ja tekevät omansa...