Vieraat lähtivät äsken. Meillä oli mukavaa mutta pakko sanoa: nyt olen täysin tyhjä.
Huomaan olevani kaikista väsynein meteliin. Oikeastaan aivan normaaleihin ääniinkin.
Kestän koko ajan huonommin jatkuvia ääniä. Loppuillan olen itse hissukseen ja toivon että muutkin olisivat.
Huomaan olevani kaikista väsynein meteliin. Oikeastaan aivan normaaleihin ääniinkin.
Kestän koko ajan huonommin jatkuvia ääniä. Loppuillan olen itse hissukseen ja toivon että muutkin olisivat.
18 kommenttia:
Minä väsyn ystävien kanssa jatkuvaan seurusteluun. En jaksa mitenkään puhua ja olla vuorovaikutuksessa jonkun kanssa aamusta iltaan. Harvoin viikonloppuvieraitten kanssa vetäydytään yksin lukemaan. Vuorokausi menettelee, mutta kaksi jo jo uuvuttavaa!
Moikka
Sama täällä oli
ihana päivä sukulaisten kans
mutta nyt ihana vaan hiljaisuus<3
Jamelia
Ymmärrän tuon tosi hyvin. Mulle on tulossa ystävä kylään viikoksi. Olen iloinen että tulee, mutta jo etukäteen mietin, että miten jaksan, kun tuppaan kaipaamaan sitä omaa rauhaa..
Luulin kuvan kirjaa Holopaisen Lumipilviksi, hih..
Meillä joskus pelkästään omien lasten äänet saa olon, että haluaisi haudata päänsä illaksi tiiviisti täkin sisään....olla kuulematta yhtään ääntä. Vieraiden kanssa seurustelu on kivaa kohtuudessa, mutta liika on liikaa. Ja kun pitäis revetä yhtäaikaa ruoanlaittoon, tiskiin ja maisemia näyttämään...
Huomaan että mullekin käy noin nykyään useammin kuin ennen. Arvostan myös sellaista ystävyyttä, joka ei pelkää hiljaisuutta :) Tämä pääsiäinen on mulla ollut hyvin rauhallinen ja hiljainen. Tänäänkin mulla oli aamutakkipäivä.
Toivottavasti saat tarvitsemasi määrän hiljaisuutta...
Tuttu tunne! Viime viikonloppu meni tyttären synttäreissä. Lauantaina sukulaiset ja sunnuntaina tytön kaverit. Ja tiskikone hajalla. Yövieraita emme edes houkutelleet! Olin aivan finaalissa sunnuntaia-iltana ja suunnattoman onnellinen, kun seuraavat sosiaalisia taitoja vaativat kemut ovat vasta elokuussa.
Oikeasti, tuntuu että minusta, entisestä hyvinkin sosiaalisesta tyypistä ("Viihtyy seurassa kuin seurassa" kuten eräs ystävä sanoi), on kehittynyt hyvinkin yksinäisyys-hakuinen ja todella tarkka siitä, missä seurassa suostun aikaani kuluttamaan...
Enkä jaksa ihmisiä, joiden seurassa ei saa syntyä hiljaisia hetkiä!
Yökyläilemään minua ei meinaa saada enää millään. Oma koti, omat tavat ja oma rauha, silloin kun sitä siunaantuu kolmen lapsen kanssa, ovat tärkeitä. Vanhempieni luona kykenen yöpymäänkin.
Hiljaisia hetkiä sulle, seurana oma pää ja omat ajatukset!
Niin tuttu tunne. On aina yhtä ihanaa saada vieraita, mutta jatkuva läsnäolo on uuvuttavaa.
Itse olin lauantai-iltana hyvin väsynyt vieraiden lähdettyä.
Ja sitä hiljaisuutta olisin voinut kuunnella loputtomiin...
Iloista viikkoa sinulle!
Juhlapyhiksi toitotettu hiljentyminen taitaa käytännössä onnistua vasta pyhien jälkeen jos ei päätä niitä ryhtyä viettämään erakkona. :)
Juuripa eilen mietin,että onko kukaan mitannut desibelimääriä, mitä lapsiperheet aiheuttavat ja siis mitä vanhemmat joutuvat kestämään.Kun kavereita tulee kylään saattaa meteli olla valtaisa.Ja oletko huomannut, että jotkut perheet metelöivät kovempaa ja enemmän kuin toiset?
Meillä yhden ystäväpariskunnan pojat pitävät sellaista ääntä, että luulen 10 minuutin välein , että joku tapetaan yläkerrassa ja niiden äiti vaan sanoo, että ei mitään hätää ihan tavallisia leikin ääniä vaan... :)
Pidän kovasti kyläilijöistä ja kyläilysta ja imen itseeni energiaa voimakkaasti sosiaalisista tilanteista.Pidän.
Mutta kun työksenikin teen kovin sosiaalista työtä, huomaan että se väsyttää aivan erilailla.
Katriina: Minä jaksan puhua aamusta iltaan ja vaikka illasta aamuun. Se mikä väsyttää on se, ettei voi keskittyä vain tuohon. Pahinta minulle on se että erilaisia ääniä ja tilanteita tulee samanaikaisesti paljon.
Noiden vieraiden kanssa (tai eihän ne mitään vieraita ole, sukua ovat!) tapahtuu kyllä useinkin niin että joku voi mennä vaikka toisaalle lukemaan lehtiä, yksi katselee filmiä ja toiset tekee muuta jne. Se johtuu siitä, että tapaamme usein pitkiä aikoja kerrallaan joten luonnollisesti tulee tarve pienelle "paolle".
Puukenkämaa:onneksi huomaa sen hiljaisuuden ihanuuden!
Hanna: Tuo kuvan juttu ei ole kirja vaan tästä meidän kadulta yhden liikkeen ikkunasta otettu kuva. Siinä on tuollainen lasipallo ja korulla voi katsella maailmaa ylösalaisin (muistatteko Veronikan kaksoiselämän lasikuulan?). Minusta tuo on ihana mutta maksaa liikaa.
Vintage living: oman perheen ääneet riittävät minutkin väsyttämään, totta kai.
Noiden vieraiden kanssa on kyllä kiva kun sillain ihan luonnostaan hommat jakaantuvat ettei kukaan yksin tee.
Angela: mietin juuri niitä ihmisiä joiden seurassa voin hyvin olla hiljaa. Kyllä. Arvostan kovasti.
Hiljaisuus on nyt vähän kortilla kun poikien kahden viikon loma alkoi, mutta ei se mitään, on tämä silti jo erilaista kuin viikonloppu;-)
Satunkaa: nyt kun en voi olla yksin niin "pakenen" leikekirjani seuraan. Olen samassa tilassa poikien kanssa,siinä vierellä ja läsnä, mutta kuitenkin hiukan muualla....
Black on White: hiljaisuudessa on vaan se, että sitten kun olen sitä aikani kuunnellut niin en kuule enää vaan toivon jo ääniä.
Helinä: pään sisällä voi toki hiljentyä - jos muistaa;-)
Aurinko ja kuu: joo, toiset perheet ovat meluisampia kuin toiset. Nämä juuri käyneet ovat kovin meluisia, mutta puhun itsekin kovaa.
Veikkaisin että meidän lapset ovat aika keskivertoa mitä tulee meteliin. Joskus luulin että pitävät kovastikin melua mutta sitten olen nähnyt vertailukohtia enkä luule enää.
Tiedän juuri mitä tarkoitat. Me ollaan ääniherkkä perhe, jokainen meistä häiriintyy metelistä.
Lapsi pitelee kuulemma tarhassakin korviaan. Musiikkiakin kuuntelemme hiljaisella, ja mitään taustaradiota emme kestäisi ollenkaan.
Liivia: meidän molemmat pojat ovat korvien pitelijöitä myös. Isompi alkoi torstaiaamuna kotona itkeä kun kuuli että joutuu menemään koulun jälkeen tunniksi koulun kerhoon (pikkuveljellä piirustuskerho, pojan oma kerho peruttu).
Sanoi ettei kestä miten kaikki huutaa.
Musiikkia kuuntelen yksinollessani toisinaan kovaa. En tykkää että on musiikki, juttelua, tv, kaikki samaan aikaan.Huh huh.
Nauttisit olostasi meillä, itse vietän viikkoa yksin talossa jossa KUUNTELEN hiljaisuutta yölläkin, hivenen peloissani. Mutta tavallaan nauttien.
Arvaapas miten väsyneeksi tulee 8-12 lapsen jatkuvasta ääntelystä päivän mittaan...varsinkin nyt kun ollaan väliaikaisesti luokkahuoneessa...siellä kaikuu ja desibelit nousee melko rankoiksi...
Avokki ihmettelee kun olen niin hiljainen iltaisin...
Ihan vaan mielenkiinnosta: paljonko tuollainen koru sitten maksaa?
terveisin (utelias) Naku
Sonja: en olekaan taas pitkään aikaan ollut yksin yötä kotona. Se on mukavaa vaihtelua ja hiukan jännääkin.
Punamulta: vähäisen opetuskokemukseni perusteela tiedän tuostakin jotakin. Ei ole kyse edes siitä että lapset olisivat aina tappelemassa tai huutaisivat luokassa, mutta tietynikäisten pienten äänikin on niin korkea että sen kuunteleminen koko päivän kuluttaa. Ylipään olen alkanut ajatella että kuulossanikin olisi jotakin vikaa. Ihan kuin olisin huomannut että jollakin korkeudella en kuule tarpeeksi mutta sitten tietyt äänet väsyttävät jotenkin kohtuuttoman paljon.
Naku: 40 euroa maksaa. Se on hinta jonka voisin ihan hyvin siitä maksaa joskus toiste, mutta juuri nyt se on minulle liikaa. Idea on kiva, mutta minulle riittää ihan hyvin että katselen kotoa löytyviä lasikuulia;-)
Hienoa että joku muukin tuntee näin ja ilmaisee sen sanoin. Itsekin tunnen jatkuvasti uupumusta ääniin ja liikkeeseen ympärillä. Rauhaa pitää olla yhtä paljon vastapainona.
Kiitos vastauksesta! Muutenkin on pitänyt sanoa miten mukavaa on kun vastailet jokaiselle kommentin jättäjälle vielä erikseen - vuorovaikutus blogeissa on paljon kivampaa kuin yksinpuhelut! --
Naku täällä taas
Lähetä kommentti