keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Katuleikkejä





Kun olin pieni niin äidit heittivät ikkunasta tarvittavat vehkeet pihaan. Opittiin huutamaan kuka kutsuu jotta kaikkien äidit eivät hyppää ikkunassa joka kerta kun lapsen ääni pyytää pihassa äitiä. Ikkunoista ja parvekkeilta heitettiin palloa, hyppynarua, sarjakuvalehtiä, pikkuautoja, pyöränpumppuja ja pientä syötävääkin. Kyllä se vaan oli kätevää - ainakin meille lapsille!

Ja entäs nyt?
Minä kannan ulos polkupyörän jolla hetki ajetaan, sitten kannan sen pois ja tuodaan tilalle potkulauta, sitten haetaan jalkapallo, sitten uudestaan polkupyörä joka vaihdetaan kohta rullaluistimiin. Lasikuulat pomppivat alamäessä liian vilkkaasti joten niitä ei kauan käytetty. Vietiin pois ja minä hain kameran koska pelkkä kadulla istuminen saattaa käydä puisevaksi.

Isompaa ei kiinnostanut ulkoilu. Jäi kotiin koska haluaa myös harjoitella yksinoloa. Pienemmän sen sijaan en salli olla yksin kadulla leikkimässä. Sekatavarakauppiaan lapset olivat kolmisin ulkona, ja ilman puuttumistani asioihin yksi olisi jo litteä auton alle jäämisestä.

Tänään varmaan taas.
Luvattiin + 25 ja puolipilvistä.

35 kommenttia:

Papi kirjoitti...

Voi mitä ihania kuvia taas! Sinä se olet varsinainen roudari:)

Olen nyt varmaankin vuoden päivät lukenut blogiasi ja aina silloin tällöin laitat lapsistasi kuvia. Ja näin sen huomaa, miten ne kasvavat, hyvänen aika tuo nuorempi on venynyt pituutta ihan huomasti.

Naurattaa myös vanhempi, joka "harjoittelee yksinoloa", on niin omanlaisensa tapaus hänkin kuvauksiesi perusteella :)

Noin isot lehdet jo siellä, mutta on meilläkin tällä hetkellä auringonpaistetta, kylmä tosin on vielä aamuisin.

violet kirjoitti...

Papi: totta että etenkin pienempi kasvaa nyt kuin heinä. Hän on nyt 133 ja 2,5 vuotta vanhempi isoveli vain 5 senttiä enemmän eli 138.
(Justiin mitattiin kun huomenna mennään huvipuistoon).

Isompi on pelännyt yksinoloa kovasti eikä harjoittelutilanteitakaan luonnostaan juuri tule. Ihan Suomen malliin ei ole tapana tehdäkään tämän asian kanssa;-)

outi kirjoitti...

kävin lapsena kaupungissa koulussa ja siellä leikittiin aina kaduilla, seikkailtiin pitkin päivää parhaan kaverin kanssa.
mutta se lapsuuden tampere olikin vähän eri kokoinen kun teidän nykyinen kotikaupunki;)
leikkiikö lapset siellä paljon puistoissa?
mahtavaa nähdä noin isoja ja kirkkaan vihreitä lehtiä. täällä vielä odotellaan..

violet kirjoitti...

Outi: minä olen koko lapsuuteni asunut Treella ja keskustassa. Oltiin pihassa ja kaduilla ja seikkailtiin vähän muuallakin - luvalla tai ilman. Joskus mm. leikittiin kuurupiiloa Anttilassa. Sääntönä että sovituskoppiin ei saa mennä piiloon.

Toki lapset täällä on paljon puistoissa ja meillä on ihan lähellä pari kivaa puistoakin.
Yleensä lapset ovat puistossa aikuisen kanssa, mutta toki on porukoita jotka ovat keskenään.
Kadulla puuhaamisessa on sitten oma viehätyksensä.

Sooloilija kirjoitti...

Minäkin muistan sen ajan mistä kerroit: äitiä huudettiin ikkunaan tai parvekkeelle.. Omanlaisensa tunnelma jäänyt siitä mieleen. Tuntuu, että äidit olivat silloin touhukkaampia; aina keittiössä jotain tekemässä. Minä kun istun tässä koneella aika paljon. No, kone on keittiössä.. Eikä meidän äideillä ollut edes tietokoneita minkä ääressä istua..

Poikalapsilla on kai vähän enemmän näitä ulkoiluvehkeitä..Teillä on portaitakin! Kunto kasvaa raahatessa näitä välineitä!

violet kirjoitti...

Sooloilija: olen tosi iloinen tuosta potkulaudasta koska löysin sen viikonloppuna roskalavalta. Siinä ei ole muuta vikaa kuin ruostetta pinnassa!
Joo, rappuja on ja kun ei ole pyörille muuta paikkaa kun asunnossa sisällä tai ahtaassa rapussa niin kantamista tulee aina. Alas ei voi mihinkään jättää.

marika kirjoitti...

Haaa muistan...äiti tuu kattoomaaa täällä huuta ... ! (joteinkin näin se kuulosti... (sorry tarvin punakynä :-)
Iriksellä oli pienenä potkulauta, kivat kuvat tuli muistoja ...

Puukenkämaan elämää kirjoitti...

Ihana postaus
täällä kadulla ihmettelen suuresti
kerranki autoin 4v. tytön kotia
rulliksilla ja työnsi pyörää samalla.
En uskaltaisi jättää yksin liikenteeseen noin pientä lasta!.

Mukavaa päivää:)

Jamelia

Suklaasydän kirjoitti...

"Äitii tuu ikkunaan, täällä huutaa *nimi*!" :) Tuttua omasta lapsuudestani.

Walibiinko olette menossa? Minä kävin siellä kolmisen vuotta sitten todetakseni, että olen tullut liian vanhaksi kaikkiin hurjiin laitteisiin... Taidan pitäytyä karuselliosastolla. :) Meillä on tiedossa tänään automatka Flanderin Ardenneille.

violet kirjoitti...

Marika: me huudettiin aina äiti tu ikkunaan, täällä huutaa x.

Jamelia: Hollannissa asuessamme huomasin että siellä oli ERITYISEN vapaata tuo lasten ulkonaoleminen. Jopa Suomeen verrattuna;-) Siis ihan pienet siellä vaan keskenään.

Suklaasydän; oikea arvaus, Walibiin. POjat ovat pyytäneet sitä jo ennen kuin edes asuimme Belgiassa;-)
Nyt miehellä on loppuviikko lomaa joten huomenna mennään. Seuraavalle viikolle olemme suunnitelleen eläintarhakäyntiä ja/tai rannallemenoa. Suositteles paras kohta rannikolta jos osaat;-)
Ei kiitos sellaista missä on luxusliikkeitä ja tekoruskettuneita rouvia kultakoruissa....

Linnea kirjoitti...

Äiti tuu ikkunaan! niin mekin huudettiin ja äiti tuli.
Minulle soitetaan kännykällä ja heittelen parvekkeelta kaikkea, mitä uskallan. Kovat esineet (esim. unohtuneet avaimet) laitetaan villasukkaan, etteivät mene rikki.
Isoja tavaroita varten meillä on onneksi varasto katutasossa ja lapset pääsevät sinne omilla avaimillaan.

Suklaasydän kirjoitti...

Violet: Mielestäni koko rannikko on kuvailemasi kaltainen... En tajua koko konseptia, että paikalliset ryntäävät sinne karavaanilla lomalle. En osaa mitään tiettyä paikkaa suositella. Kysäisen mieheltä kunhan tuo kotiutuu. Ravintolaa voin suositella Koksijdesta: http://www.restaurantdehuifkar.be/ Söin tuolla aivan mahtavan vegepastan 12 eurolla. Muut annokset oli noin 20€:n luokkaa. Muistaakseni Michelinin suosittelema ravintola (ei tosin tähteä).

Anonyymi kirjoitti...

Oost Duinkerke on minusta kivoin Belgian rannikkopaikka. Siellä on vähän "vapaatakin" rantaa eikä rakennukset ja katukiveykset ihan meressä kiinni.

Rantaa pitkin voi kävellä viereiseen paikkaan - onko se sitten Duinkerke? - ja tulla junalla takas. Ja siinä kävellessä yhessä kohtaa voi ihailla lentosurffaajia, vai mikskä lienee sanotaan semmosia, joilla "laskuvarjo" selässä ja purjelauta jaloissa ja hurjasti lentävät aalloilla ja ilmassakin...

Monet Belgian rannikkopaikat ei minusta mitään hirmuisen kivoja ole, eikä niissä ole oikeaa meritunnelmaa, mutta Oost Duinkerkessä on!

Alppimaan asukki

marika kirjoitti...

Joo niin se meni- ikkunaan... piti tullaa :)

Suklaasydän kirjoitti...

Tuo Oostduinkerke on Koksijden vieressä. Dyynejä tuolta löytyy ainakin!

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi tuo äiti-tuu-ikkunaan ei "toimi" meillä. Jos muistan oikein, niin kyllä joskus sai huutaa useamman kerran. Ei kenenkään äidit kovin innokkaina ikkunaan/parvekkeelle ilmaantuneet. :-)Meidän kadulla näkee myös lapsia välillä keskenään, mutta mua se pelottaa. En Suomessakaan lomilla oikein rentoudu, jos lapsi on yksin/kavereiden kanssa ulkona. (Siitä olen kyllä saanut aika neuroottisen maineen.)Yksinolo on toinen. En ole ikinä edes kokeillut jättää yksin edes hetkeksi. Maassa maan tavalla. Onpahan itselläkin turvallisempi olo. :-)

Meidän rantasuosikki on DeHaan. Kaikki on pientä ja kotoista. Siistiäkin verrattuna suurempiin rantoihin.

T:minjo

violet kirjoitti...

Linnea: noilla ei mitään puhelimia edes ole...

Suklaasydän: ei sen pitäisi olla...tai sitten mulle on valehdeltu;-)


Alppimaa: Oost Duinkerkeä mulle on kehuttu kyllä kans...katsotaan nyt.
Kiitos kun muistutit tuosta.

Suklaasydän: dyynejä juuri kaivattaisiin...

Minjo: niin siis minä en missään nimessä päästä meidän lapsia yksin ulos täällä. Suomessa käydessämme mua arvostellaan myös hysteerikoksi kun en oikein sielläkään uskalla päästää. Ehdottomasti tähän on syynsä. Mihin ovat/olemme tottuneet, eli maassa maan tavalla.

Olen jättänyt tämän 10-vuotiaan aivan yksin vasta pari kertaa. Silloin olen siis ollut talon edessä kadulla. Pojat ovat kaksin olleet kotona muutaman kerran kun käyn kaupassa nopeasti lähellä. Sen enempää ei vielä. Ei ole tarve ollut eikä halua oikein kenelläkään.

Suklaasydän kirjoitti...

Mies sanoi, että älkää ainakaan menkö Knokkeen... :)

violet kirjoitti...

Suklaasydän: ei mennäkään -enää;-)
Pari kertaa käyty eikä kiinnosta. Niin suurta urheiluautotiheyttä en ole monessa paikassa nähnyt....ja ranta on aika surkea.

himalainen kirjoitti...

Mikä ihana lämpö teillä on jo :) Lehdetkin noin isot.
Ja tuo kadulla istuminen kameran kanssa kuulostaa kyllä mun korvaan tosi mukavalta, että ihan tarkeneekin istuskella siellä. Lisäksi kiva katu teillä.

MaaMaa kirjoitti...

Oho miten lammin! Ihanaa!
Mekin aina huudettiin aitia ikkunaan etupihalla ja parvekkeella takapihalla. Mina autoin naapurien lapsia huutamisessa, koska mulla oli kovin aani. Uskomatonta on se, etta kaikki lapset kaikilla paikkakunnilla tuntui huutavan silla samalla savelella: "Aitiii tuuu ikkuuunaaan taallaa huutaa ~sejase~" (hoh, en saanu savelta nakymaan tekstissa :D :( )

Muistan, kuina aiti ei tykannyt, etta kun se huusi mua syomaan, niin huusin sielta pihalta etta mita on ruokana. Ei tykannyt, etta koko naapurusto tietaa mita meilla syodaan. Aiti vastas aina "Limppisoppaa" kostoksi.

jeera kirjoitti...

juu, kyllä muistan tuon huutelun ja heittelyn ja käsimerkit joilla kutsuttiin syömään.
Ei sellaista oikein enää näe, tai ylipäätään pihalla leikkiviä lapsia paikoissa joissa olen asunut, pakon edessä kun kauppakeskukseen menee niin siellä kyllä vilisee...kamalan surullista.
Se on tärkeää tuo yksinolon opettelu, itse muistan sanoneeni samaa.

ColibriDreams kirjoitti...

Juu, meillä huudettiin äitiä ihan samalla tavalla. Ja kyllä seitsemännestä kerroksestakin voi vielä kaikenlaisia asioita heitellä alas, kunhan varoi, ettei kukaan ollut alla tai ettei tuuli heittänyt kevyitä tavaroita kuusen oksille.

Yksinoleminen on hyvä asia välillä. En nyt sano, että lapsia pitäisi päästää välttämättä yksin kadulle (jos olisi omia lapsia, tuskin nekään missään Mexico Cityn kaduilla keskenään juoksentelisivat). Mutta muuten on hyvä olla välillä yksin, vaikka kotona. Joskus näkee aikuisia, jotka selvästi eivät osaa/pelkäävät olla yksin, ja se on vähän surullista. Milloin he oikein tutustuvat kunnolla itseensä ja ajatuksiinsa? Itse ainakin välillä kaipaankin yksinoloa, se on välillä ihan mahtavaa.

Punamulta kirjoitti...

Mitäh? 25 astetta...voi onnenpotkua!

Täällä paistaa vihdoinkin aurinko, mutta tuulee niin että tukka lähtee...5 astetta ja todella viileää!!!

Ihanaa, olit napannut kuvan ISOISTA lehdistä....voi että, voi että!!!! ...Se kevään/kesän kaipaus on niin suuri...tahtoisin olla vaikka siellä nyt tällä hetkellä...

Olen ilmeisesti hätäinen (ja neuroottinen tässäkin asiassa), koska mielestäni kevät ei täällä meinaa edetä millään. HÖH!

Minäkin olen sitten varmaan sellainen hysteerinen-neuroottinen äiti, koska asun Suomessa ja olen sitä mieltä, että lapsia ei pitäisi päästää yksin pitkin katuja tallaamaan...eikä myöskään maaseudulla...

Eli kyllä vielä voivotellaan tulevaisuudessa kun olen niin "ylihuolehtiva"...

violet kirjoitti...

Himalainen: meidän katu on ihan kiva kyllä. Ei ollenkaan semmonen korea ja komea kuten vaikkapa naapurikatu, mutta kotoinen. Yksisuuntainen liikenne eikä kauheasti autoja.
Tämä on sikälikin hassu katu että tässä kasvaa koivuja. Erittäin epätyypillinen näky.

Maamaa: heh heh, muistan tuon ruokakyselyn. Mullekaan ei kerrottu mitä oli.

jeera: moni on sanonut ettei näe lapsia kerrostalojen pihoissa leikkimässä. Sitten tuntuu ettei siellä edes oikein saisi enää leikkiä. Ainakaan pihahdustakaan ei saisi kuulua ettei joku jo kirjoita nimettömästi rappuun....

Colibridreams: ehdottomasti olen sillä kannalla että yksinoleminen on hyväksi. Ja kyllä, harjoitella sitä pitää etenkin jos on vähän arka. Kyllä tuommonen 10-vuotias voi olla hyvinkin arka vielä. Minun ainakin on. Ei ole tottunut olemaan yksin kun aina on äiti tai isä tai veli tai kaikki.

Ajattelen kummiskin että ehtii hyvin harjoitella nytkin. Minä olin 7-vuotiaasta yksin iltapäivät (no alussa kävi vaari tms.) ja kuljin koulumatkat mutta nuo eivät ole saaneet - niin tai joutuneet;-)

Punamulta: tämä on ollut sellainen hikisen nahkea päivä. Juuri nyt on edelleen 24 astetta ja ukkonen kumisee jo kaukana.

Niin, ja kadulla oltiin taas!

Minä aion jatkaa näin lasteni kanssa. Sitten kun alkaa tulla pyyntöjä että saanko mennä yksin sinne tai tänne niin asia kerrallaan katsotaan.
Kyllä mä tavallaan ymmärrän vaikka näitä tämän kadun pikkukaupan omistajiakin. Isä ja äiti ovat kaupassaan töissä ja nyt on loma. Mihin he välttämättä nuo lapset panisivat? Eli ovat kadulla leikkimässä ja välillä näyttää vaaralliselta, mutta ehkä se on heillä vähän ainut vaihtoehto.
Meillä ei ole tuollaista pakkoa joten menen mukana. Kyllä mä vähitellen opetan kaikenlaisia taitoja mutten pistä noita aikaisemmin kuin pakko niitä kokeilemaan.

Liivia kirjoitti...

Minä olen ehkä ylihuolehtiva äiti, mitä turvallisuuteen tulee. Mutta parempi niin.
Onneksi tuli se kauppiaan muksu pelastettua.

Usein hirvittää kun katson kuinka ihan pienet (1-3-vuotiaat)saavat kävellä kaupungin keskustassa ilman kädestäpitoa. Eihän tuon ikäisestä voi tietää, mihin ne säntää.

Koivut ja kaikki teillä siellä. Kullostaa ja näyttää kivalta. Todella kivalta.

violet kirjoitti...

Liivia; no toi justiin että olen minäkin mieluummin ylihuolehtivaksi kutsuttu jos sillä voin jotakin pelastaa. Ei pojilla kyllä ole ollut esim. kaikkia tapaturmia jotka kuulemma "kuuluvat" asiaan...
Että "kyllä ne siellä oppii kun sähläävät keskenään".

Se kauppiaan penska kyllä painoi kuin päätön kana tielle. Auto oli tulossa eikä tämä mitään muka huomannut. Nappasin sitä käsivarresta kiinni.

Mun pojat muuten itse pyytävät kaupungilla vielä usein kättä. Olen iloinen siitä ettei se hävetä heitä.

Matroskin kirjoitti...

Mitkä lehdet! Täällä Tallinnassa on kylmä eikä lehtiä näy. Meillä on samaa roudaamista.

Matroskin kirjoitti...

Ostin muuten täältä Tallinnasta 3-vuotiaalle takin ja siinä oli kännykkätasku. Siis häh, kenelle se soittaisi?

Merja kirjoitti...

Teillä on kivan näköinen katu. Mutta ei sitten vissiin kadulle ikkunoita kun et voi sieltä kytätä ja samalla heitellä vehkeitä..

Tuli mieleen kyllä oma lapsuus. Suurimman osan ajasta meidän äitillä ei ollut kyllä aavistustakaan missä paineltiin. Koko kaupunki oli suurin piirtein leikkikenttänä. Erilaista oli silloin, nyökyttelen.

paperisydän kirjoitti...

Teillähän on siellä jo ihan kesäistä!

Meidän kerrostalossa on kiva sisäpiha, ja siellä lapset ovat nyt alkaneet olla välillä ilman äitiä/isää. Kaduille en ole kuusivuotiasta vielä yksin päästänyt, vaikka jotkut kaverit saavatkin jo kulkea aika vapaasti. Varsinkin sellaiset kaverit joilla on liuta isompia sisaruksia. Kai sitä esikoisen kanssa monet on tarkkoja, ja sitten voi ote vähitellen löystyä...

Riikka kirjoitti...

On toi vaan epistä että siellä on jo kesä ja täällä edelleen lumia sulatellaan...Samanlaisia kesäkuvia sain eilen Itävallasta, kuulemma lähes 30 astetta lämmintä. Nauttikaa!

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Lapsuus on kyllä aika lailla toisenlainen näillä 2000-luvun lapsilla kuin omani. Ainakin tämä lähestulkoon jatkuvan tarkkailun alla oleminen on selkeästi erilaista. Meillä kahdeksanvuotias saa liikkua asuinaluellamme tietyssa rajoissa (kavereiden pihat, leikkipuistot ja vieressämme oleva koulun piha ja pallokenttä), viisivuotias saa olla omassa pihapiirissä itsekseen/kaverin kanssa.

Meilläkin yksinoloa pitää esikoisen opetella, se ei todellakaan ole helppo juttu. Tänä keväänä on ollut sellaisia n. puolen tunnin, kerran tunnin pätkiä yksikseen. Ensi syksynä ei ole enää koulun jälkeen iltapäiväkerhoa, joten meillä on mietintämyssy päässä, että miten noita iltapäivän pitkiä tunteja järjestellään.

Meillä esikoinen haluaa myös että nukutetaan. Ja tulee käytännössä joka yö vanhempien sänkyyn jossain vaiheessa yötä. Nuorempi painos ei juuri koskaan.

violet kirjoitti...

Matroskin: voi hyvänen aika tota kännykkätaskua....

Merja: kadunkin puolelle on kahden huoneen ikkunat mutta ollaan sillain katon reunan takana ettei näe kuin toisen puolen katua - tai oikeastaan pätkän siitä vaan. Ei auta minusta mitään että katselisin ikkunasta miten pojat ajelee autojen eteen. Parempi olla paikalla vähän poliisina.

Polkupyörää tai potkulautaa ei voi heittää kai ainakaan;-)

Paperisydän: joo, kesäistä on!Minusta on jotenkin hiukan väärin että isompien sisarusten oletetaan pitävän huolta pienemmistä. Tai en oikein tiedä....tulee vaan mieleen että jos jotakin kuitenkin sattuu niin vastuu ei missään nimessä sovi olla toisella lapsella.

Riikka: toi oli joku lämpöaalto, joo.Torstai oli aivan erilainen. Lämpötilat laski meillä johonkin hiukan päälle kymmeneen ja taivas harmaantui.

Epävirallinen: Meillä nyt ensi viikolla 10 täyttävä ei ole pitkään aikaan halunnut että hänelle luetaan mutta halaamisrituaalit ovat vahvat.Hän pelkää my¨s kovasti pimeää ja pyytää että seisoisin huoneessa kunnes hän on kiivennyt parvelleen nukkumaan ja pannut lampun sinne. Hän ei ole oikeastaan koskaan tullut sänkyymme - sitä vastoin 7-vuotias nukkui meidän kanssa oikeastaan aina johonkin 5-vuotiaaksi ja sitten tuli viereen hyvin usein ihan viime aikoihin asti. Nyt sanoo ettei tarvitse enää.

Nelle kirjoitti...

:) aika ihana postaus.