torstai 2. huhtikuuta 2009

Maailma avoin





Maailma tuntuu olevan avoin ja täynnä mahdollisuuksia. Ihan loputtomasti.
Ei minusta nuorempana tältä tuntunut.
Nyt tuntuu että mitä vaan voi tapahtua. Sellaista hyvää. Hyvää ja kaunista.

Toisinaan mietin: olenko naivi?
Ehkä en tajua kaikkia rajoitteita, ehken ymmärrä realiteetteja.
Ehkä olen lääkitystä vailla kun huominen saattaa taas olla täysin näköalaton päivä.

Kuinka vaan. Hällä väliä.
Mahdollisuuksia on mihin vain. Siitä lähdetään.
Se tunne on tärkeä. Tärkein.
Ei niin väliä onko sillä juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa.

32 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Ole vain avoimin mielin ja näe kaikkea kaunista! Ei se ole naivia vaan luottamusta elämän hyvyyteen! Hymyillään! :-)

Sooloilija kirjoitti...

Minäkin ajattelen usein noin. Olen myös miettinyt, että olenko realisti ollenkaan. Välillä tuntuu, että voin tehdä mitä vain haluan.

Olen miettinyt, että jos tekisin oman aarrekartan, toteutuisiko kaikki mitä siihen laittaisin.. Vai olisiko pettymys suuri jos sittenkään mikään asia ei toteutuisi.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos.
Näin minäkin usein uskon.
Mutta, olen usein liian herkkä. Taivutan pääni nöyrryn murrun annan periksi tämän yleisen paineen alla. Ja ajattelen nykyisin liiankin usein että ei tämä varmaan onnistu...
Sanasi antoivat rohkeutta! Nostan pääni ja uskon taas että ihan kaikki on mahdollista!
Älä taivu, älä anna periksi! Ole juuri tuollainen. Näin on hyvä.
Nina (anonyymi ilman omaa blogia)

Matroskin kirjoitti...

"Ole realisti, vaadi mahdottomia", sanoo vessanseinäkirjoitusklassikko.

jeera kirjoitti...

Kiitos tästä. Olet oikeassa. Pitäisi pitää mielessä juuri kaikki mahdollisuudet, ne ovat todellisia.

Margarita kirjoitti...

Violet, kauniita sanoja! Ajattelen usein myös juuri noin. Enkä tiedä liittyykö se ikään ( >35 v) vai siihen, että rohkenin ottaa ison askelen kolme vuotta sitten, irtisanoutua työstäni Suomessa ja muuttaa ulkomaille perheen kanssa. Mielestäni en ole naiivi, mutta valitettavasti olen törmännyt ihmisiin, joiden mielestä "en ole kasvanut aikuiseksi", kun minulla ei ole vakituista virkaa, omistusasuntoa (sellainen tosin oli, mutta myytiin) tai muutenkaan joidenkin silmissä stabiilia elämää. Koen joka päivä lämmintä onnellisuuden tunnetta elämästä ja sen lukemattomista mahdollisuuksista. Maailma on kyllä avoin!

Anna kirjoitti...

Minäkin jotenkin näen noita avoimia ovia.

Joku muu voisi nähdä tämän minun tilanteeni toisin, mutta minulle se, että ei ole vakivirkaa tai edes työnantajaa on vain mahdollisuuksien sarja.

Minä en edes näe pätkätöitä huonona asiana. Päinvastoin. Tehdään tämä pätkä ja sen päättyessä jotain muuta.

Minulle se, etten tiedä missä olen vuoden päästä on onni, ei ahdistus.

Tiedän kuitenkin olevani aika onnekas tässä suhteessa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä näin. Eikä suuri osa edes halua.

Vilijonkka kirjoitti...

Luovan ihmisen ominaisuuksia, sekä kaiken mahdolliseksi tunteminen että huomisen näköalattomuus. Jatka samaan mallii vaan, täällä on kiva käydä.

marika kirjoitti...

Just - hällä väliä!
Kaunis sävy lang(k?)oissa ja kuvissa

MaaMaa kirjoitti...

Maailma on edottomasti AVOIN sanoo MaaMaa Maailmalla! :)

violet kirjoitti...

Linnea: Näin me teemme. (juuri näin tv:ssä että Ranskassa yhdessä ostoskeskuksessa sai alennusta 10-50% tuotteista kaupasta riippuen kunhan hymyili maksaessaan!)

Sooloilija: tiedän joidenkin suhtautuvan melkein vihamielisesti ihmisiin jotka puhuvat sanallakaan tästä kaikivoipaisuuden tunteesta.
Puhun silti, koska tunne on ainutlaatuinen silloin kun sattuu päälle!
Mitä tulee tuohon karttajuttuun niin olen tavallaan tehnytkin noin vaikken varsinaista karttaa olekaan piirtänyt. Olen huomannut että ne asiat jotka eivät toteutuneet (juuri SILLOIN) ovat jääneet muhimaan ja jalostumaan. Ehkä ne eivät tule todeksi koskaan, sillain konkreettiesti että muutkin näkisivät ne, mutta minulle ne ovat totta koko ajan.
Minähän voin olla pääni sisällä ihan mitä ja kuka vain haluan! Se tuntuu hienolta.

Nina: Kukapa ei ajattelisi ettei onnistu, varsinkin kun sitä toitotetaan....
Siitä huolimatta, yrittäkäämme.

Matroskin: mutta tuohan on hieno. Olen selvästi käynyt liian harvoin yleisissä vessoissa kun ei ole tullut vastaan!

Jeera: ne ovat, etenkin kun ajattelee että minä ainakin tässä tarkoitan nyt myös ihan pienen pieniä asioita ja mahdollisuuksia.

Margarita: ja minä olen kuullut (ei ollut kohdistettu itselleni) että onhan sitä helppo olla positiivinen ja uskoa tulevaisuuteen kun on rahaa.
Hmm. Minusta tuolla ei ole nyt tekemistä sen kanssa ainakaan mitä itse ajan takaa.

Kaavoihin kangistunut: minusta tuntuu että aika monet ovet aukeavat ihan hennolla tönäisyllä. Jotkut ovat auki kaiken aikaa muttemme niitä huomaa kun painamme täysillä ohitse.
Enkä nyt puhu (ainakaan pelkästään) mistään mikä liittyy työelämään ja rahaan ja sellaisiin mahdollisuuksiin. Pätee minusta aivan kaikkeen.
Havahduin kerran ajattelemaan että vieressäni sohvalla istuu aivan käsittämättömän hyvä ihminen. Voin valita miten häneen suhtaudun, mitä hänelle annan, mitä odotan.

Vilijonkka: tullos taas!

Marika: langoissa;-)
Tämä on näitä suomen kielen juttuja jotka lapsenikin sanovat yleensä väärin> Sama juttu kenkien kanssa. Sanovat aina "kenkissä".

Maamaa; blogistasi aistin että sinä tiedät tästä paljonkin!

_hoya_ kirjoitti...

Wow mikä flow sulla on päällä!

Junika kirjoitti...

Mutta maailmahan ON avoin.

En voi ymmärtää ajatusmaailmaa, jonka mukaan se ei sitä olisi. Minun on itseni mahdoton sellaista tavoittaa mieleeni. Toki itsellänikin elämän olosuhteista johtuen välillä siltä _tuntuu_, mutta siltikin tiedostan, että ihan kaikki (niin hyvässä kuin pahassakin) on mahdollista.

Olen tullut siihen tulokseen, että on paljon onnellisempaa olla naivi kuin maailmantuskaa mukanaan kuljettava. Eipä sillä, omalta osaltani haluan parhaani tehdä ja esim. tehd valintoja, jotka eivät tuhoa maapalloa/elämää. Todellisuushan on myös niin ruma ja tuhoon tuomittu, kuin siitä ikinä uskaltaa edes ajatella. Mutta miksi kuluttaa elämäänsä ajattelemalla niin?

*kohauttaa olkapäitään*

Celia kirjoitti...

Anna mennä vaan Violet!

Me ollaan tanssittu koko päivä ja ihmetety voiko tällaista ollakaan, elämä on ihmeellinen asia!

Tanja kirjoitti...

Minäkin näen ja uskon asian olevan noin. Silti jokin minussa saa ajattellemaan itsestäni, että kuitenkin aina vain tuhlaan mahdollisuuteni. Siis periaatteessa uskon tuohon, mutta olen vähän pelkuri ja kartan epäonnistumista, jolloin hyvät tilaisuudet menevät sivu suun. Toivoisin, että alkaisin tunnistaa paremmin lahjakkuuksiani, ja uskoa omiin kykyihini paremmin - uskon, että silloin olisin innokkaampi tarrumaan "avoimen maailman" mahdollisuuksiin.

Viitaten vastaukseesi Sooloilijalle: ihmiset, joita inhottaa puhe "kaikkivoipaisuudesta", ovat minun mielestäni mahdottomia tylsimyksiä ja ilonpilaajia. Olen aina joskus saanut kokea, että vilpitöntä omien kykyjen ja mahdollisuuksien arviontia (jos se on "liian" positiivista) pidetään niin pahana, että siitä voi ja melkein täytyykin huomauttaa. Täytyyhän moinen höyrypää tiputtaa maan pinnalle. Uh.

himalainen kirjoitti...

Ihana tuo penkki-kuva. Voisin laittaa sen huoneen taulukseni. Siinä on energia ja lepo yhtäaikaa.

Ja ihana tämä tekstikin. Elämä on kyllä ihmeellinen. Ja uskon siihen, että hyvä poikii hyvää. Ilo poikii iloa. Mahdollisuuksiin uskominen toteutumisia. Meillä on täällä jopa pieni kahden hengen "lahko", joka seuraa ilolla tekemisen puolestapuhujaa, meille suorastaan gurua (olen saanut lahkon kammottavan kaulakorunkin pidettäväksi töissä ;-). Pidetään keltaisia paitoja, viedään hassuja yllätyslahjoja, tehdään kujeita jne., koska niistä seuraa iloa ja myönteisyyttä. Ihan höpsöä, mutta totta.

En omista taloa enkä oikeastaan muutakaan, ei ole vakityötä, vain pätkiä siellä ja täällä. Mutta oikeasti en niitä haluakaan, tykkään olla vapaa. Ja heittäytymisistä on poikinut paljon hyvää. Tykkään tuosta, miten sanoit "Mahdollisuuksia on mihin vain". Niin monessa on hyvää. Ehkä se on pientä, mutta hyvää se on.

outi kirjoitti...

eikö oo ihanaa kun kaikki on mahdollista!
nyt on sellainen päivä että mustakin tuntuu siltä. aina ei tunnu.
mutta onhan se totta, (ainakin näin länsimaalaisen hyvinvointivaltion kansalaisen silmin...) että kaikki on mahdollista! maailma avara ja rajaton! kyllä siitä tunteesta pitää saada nauttia ja sen siivillä lentää niin kauan kuin siltä tuntuu!

isoinpapu kirjoitti...

Jatkukoon mahtava olosi pitkään ja luontevasti.

Poikani A sai yllättäen kehuja liikuntatunnilla eilen. Ope tokaisi hänen pituushyppytaidoistaan: "Hyppäät silleen luontevan hilpeästi!"
Tuli heti se mieleen tekstistäsi.

Elät nyt silleen luontevan hilpeästi.

aurinko kirjoitti...

tama nyt menee ihan homppa osastolle mutta jos lahettaa sellaisen sanoman maailmankaikkeuteen,
etta mina osaan, onnistun ja olen onnellinen sita aivan varmasti osaa onnistuu ja on onnellinen.
vahan kankeaa kun ajattelin englanniksi. nykyaan ajattelen usein englanniksi. siksi on kiva lukea sinun blogia kun osaat ulkosuomalaisena kirjoittaa niin rikasta suomenkielta.

Liivia kirjoitti...

Täällä ollaan ihan selvästi kevätmielellä! ja niin pitääkin.
Samma här.

Maailma kutsuu, katu (rata) polttaa jne.
Mutta mulla kolkuttaa kuitenkin takaraivossa, että aika loppuu. On ikävä muistaa ajan rajallisuus. Mutta nauttia pitää ihan loppuun saakka, ja juuri siksi!

Kuvan naisella on sitten kiva asu, varsinkin tollaselle kropalle!

Satunkaa kirjoitti...

Kyllä, kyllä! Olet oikeassa Violet!
Olipa juuri oikea teksti tälle päivälle, kun tuntuu, että aika ei riitä ja joutuu tuhlaamaan arvokasta aikaa ihan väärissä paikoissa... Toit valoa ajatusjuoksuuni, kiitos!

Nauti maailmasta avoimesta! Minäkin laitan silmät kiinni, otan nenästäkin kiinni, hyppään ja sukellan...sitten voinkin varmasti avata silmäni uudestaan ja avoimiksi!

LÄMPÖÄ!

violet kirjoitti...

Hoya: joskus vaan on;-)

Junika: niin, hyvässä JA pahassa.
Siinä se, valitettavasti ja onneksi.

Celia: siis hiukan ruusuillatanssimista jälkiruuaksi...

Tanja: kyllä minäkin olen varmaan yhden jos toisenkin mahdollisuuden pilannut, tuhonnut, jättänyt käyttämättä. Toisaalta olen varmasti kuvitellut mahdollisuuksia sinnekin missä niitä ei ole. Aion sitä jatkaakin.
Viimeinen kappaleesi on valitettavasti juuri noin.

Himalainen: penkin kuvasin terassilta. Se on tuolla meidän takapihalla, tai siis yhden korttelimme talon takapihalla. Minusta jotenkin viihtyisän näköinen.
Hauska toi sinun lahkosi!

Outi: ei toki aina tunnu. Ei tosiaankaan.Ei tietenkään.
Eikä IHAN kaikki kai ole mahdollista. Esim. minusta ei voi koskaan tulla Persian shaahia. Mutta voin olla sellainen silti kuvitelmissani;-)

Isoinpapu: oih! Aion hypätä vastakin luontevan hilpeästi. Ihana.

Aurinko: aina välillä joku sanoo että miten sinun suomen kielesi on pysynyt noin hyvänä...
Itselleni olisi aivan käsittämätön ajatus että sille voisi tapahtua jotakin jos sitä paljon käyttää. Toivon ainakin ettei tapahdu.

Liivia; takaraivokolkutus on ikävä kyllä tuttu vieras ja se ainut, mikä pilaa toisinaan tämän riemun.

Kuule ajattelin juuri samoin tuosta kuvan asusta. Siksi paninkin kuvan tänne. Mulla on kauan sitten ollut tuon tapaiset housut. Nyt haluaisin myös. Niissä on jotakin kivaa.

Satunkaa: kiva kommentti tämäkin! Kiitos. Näin se kiertää.

Maija kirjoitti...

Hei sinulla on ihanan positiivinen kirjoitus jälleen! Minullakin on näinä päivinä ollut vähän tällainen olo, ja se toivottavasti jatkuu.

Ulla kirjoitti...

Minä uskon että positiivisuus auttaa paljon, on hyvä kun on niitä päiviä jolloin kaikki tuntuu olevan mahdollista. Kevät ja valo tuovat sitä tunnetta talven jälkeen. Ehkä vanhemmiten myös uskaltaa luottaa enemmän, nuorena jännitti kun ei tiennyt mitä edessä olisi? Joskus on vähän pelottavaa ajatella olevansa lähempänä 40 kuin 30, mutta ikä tuo paljon hyvää mukanaan.

Punamulta kirjoitti...

Uskoa pitää. Toivoa pitää. Unelmoida pitää.

Itse olen vanhemmiten (siis nyt olen 39) alkanut ajatella elämästä ihan eri tavalla kuin aiemmin...

Minusta on tullut enemmän vastarannankiiski, taistelen sitä valtavirtausta vastaan... Teen niinkuin minusta tuntuu oikealta ja niin kuin itse haluan...

Aarrekartan tein ajat sitten...osa sellaisistakin asioista, joihin itse en paljon pysty vaikuttamaan, on toteutumassa!!!

Ede@ kirjoitti...

Niin paljon ihmiset aattelee nykyisin negatiivisesti kaikesta,
että hyvä jos jollakin on positiivista ajatusmaailmaa
jatka vaan samaan malliin;)

Sigrún kirjoitti...

minä tunnistan tuon juuri sieltä nuoruudestani ja päinvastoin kuin sinä olen surullinen sen tunteen osittaisesta kadottamisesta elämän realiteettien lyötyä kasvoille liian monta kertaa. Mutta, kirjoituksesi antaa uskoa siihen, että meillä 'aikuisillakin' on toivoa. Ja olen tosi iloinen sun puolesta!

violet kirjoitti...

Maija: toivon sinulle samaa1

Ulla: luottaa, ihan varmasti. Tietää että kyllä tästä mennään, on jo siitä ja siitäkin menty.
Olin nuorempana aikamoinen kyynikko.
Olen jossakin määrin vieläkin, mutta olen saanut vahvistusta hyvistä tapahtumista.

Punamulta: mielenkiintoista mitä kerrot aarrekartastasi...!
hieno homma.

Puukenkämaa: no niinhän se on.
En voi väittää olevani mitenkään yltiöpäisen optimistinen, ei tämä oikeastaan ihan sitäkään ole. Usein vaivun pessimismiin ja siihen että onko tää aina vaan tällaista.
Silti sellaisia hetkiä jolloin tuntee lentävänsä tulee nykyään paljon enemmän kuin nuorempana.

Sigrun: ehdottomasti meillä aikuisilla on toivoa asian suhteen.
On tietysti niinkin etten onnekseni ole joutunut erityisten suurten vastusten ja ongelmien eteen. Ehkä minulla on hiukan "vääristynyt"maailmankuva sen takia...mutta en aio ihan väen vängällä hakemaan ikävyyksiäkään;-)

maare kirjoitti...

http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1101979637677.gif

Wagnerin asenne on tavoittelemisen arvonen :)

maare kirjoitti...

siis
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1101979637677.gif

maare kirjoitti...

.gif

(on tuo loppuosa)

:D

violet kirjoitti...

Maare: IHANA! Uppoaa minuun. Minustakin olisi ihanaa tuo;-)
Heh heh. Lapsena yksi suurimmista haaveista oli tulva jotta pääsisi kumipatjalla kavein luo ja kouluunkin.