Olin eilisen mahakipuisen ja oksentavan lapsen kanssa kotona. Sataa tihutti melkein koko päivän. Lapsi oli hiljainen ja väsynyt.
Illan myötä tuli se yksi ihanimmista hetkistä: hetki sateen jälkeen. Se kun taivaan toisessa reunassa näkee vielä tummia pilviä, mutta aurinko tunkee jo väkisin takaisin. Kun tuoksuu eikä ilma liiku enää. Illan myötä lapsikin sai voimansa takaisin. Nyt on niin hyvä, nyt taas paistaa kaikille.
Illan myötä tuli se yksi ihanimmista hetkistä: hetki sateen jälkeen. Se kun taivaan toisessa reunassa näkee vielä tummia pilviä, mutta aurinko tunkee jo väkisin takaisin. Kun tuoksuu eikä ilma liiku enää. Illan myötä lapsikin sai voimansa takaisin. Nyt on niin hyvä, nyt taas paistaa kaikille.
18 kommenttia:
Vatsatautia täälläkin. Ja sateen jälkeisiä hetkiä. Meillä täällä sateen jälkeen tuntuvat kirkastuvat erityisesti äänet, ei ehkä niinkään maisema. Johtunee havumetsästä? Se on aina vähän tumma.
Kauniita värejä. Sinä menet maalaamaan? Minä ehkä ompelemaan. Hyvää keskiviikkoa.
Oi mikä vihreä maisema...en ihmettele enää kadunnimeänne :)
Sateen jälkeinen tunnelma onkin ihan omanlaisensa, raukea ja odottava. Sitten kun taas paistaa, ei muista että maa onkin vielä märkä ja nurmikko kastelee varpaat.
Onneksi nuo vatsataudit tulevat ja menevät nopeasti, mutta inhoja ovat. Meillä on työpaikalla liikkellä pitkäkestoista flunssaa, ihmiset riutuu parikin viikkoa sen kourissa. Yritän välttää.
äh, vatsatauti on jotain niin kurjaa.. sympatiat sinne!
parasta kesäsateen jälkeen on se tuoksu. miten maa tuoksuu ja puut tuoksuu kunnon kylvyn jälkeen.
Täällä päin oli eilen auringonlaskun aikaan aivan upean värinen taivas. Punaisen ja oranssin sävyjä näkyi siellä täällä ja osa pilvistä näytti sumuisilta sateen takia. Ja oranssi mollukka oli taivaanrannassa. Tietenkin kamera oli kotona ja minä autossa. :p
Pidän kovasti tuosta olohuoneenne nurkkauksesta! Kuvista, lampusta ja tunnelmasta.
Hyvä, että vatsatauti meni ohi nopeasti!
Minä olen aina silmä tarkkana yrittänyt tiirailla noita kuvia, silloin kun ne ovat jossain kuvassasi vilahtaneet. Saako olla utelias, kenen ottamia, mitä niissä on?
Kuivista aurinkoisista päivistä olemme iloinneen, sillä silloin ei etanat leviä. Raihoittaisiko mustikka tuohon vatsaan..
(et salli näköjää noita profiilikuvia)
"Raikas" näkymä ikkunasta ja teillä päin kastanjat kukkii :)
Hieno voimakas väriloisto siinä toisessä, kävin kurikkimassa tauluja, oh... :-)
Vatsatauti ei oo kiva, hyvä kun lähti...
Kylläpäs on suomalaisen näköinen tuo iso koivu... Täällä saadaan vielä odotella moista vihreyttä ja raikkauttakin, sillä meillä päin ei ole satanut, mutta ainakin vihreydessä tullaan pikkuhiljaa perässä. Sade auttaisi siinäkin.
Solveig: maalit ovat eiliseltä. Lopulta pienempi poika maalasi. Annoin oikean taulupohjan ja siihen tulee vaarile taulu,kuulemma.
Maare: joo, toi katu, tai ainakinn meidän korttelin pätkä on tosiaan oikea koivukuja.
Papi: juuri huomaan etten ole aikoihin kävellyt märällä nurmikolla.
Outi: tykkään kovasti myös asfaltin tuoksusta. Kun kuumalle kadulle sataa niin tulee aivan erityinen tuoksu.
Suklaasydän: näin saman...
Katriina: kiitos vaan. Tuo on "minun" nurkkani. siinä on mun romu nojatuolini ja minun laittamani kuvat juuri sillain kun haluan. Tuossa istun
ja katselen ulos, kudon, katson telkkaa jne.
Heli/ Isoin kaikista on isäni kuvaama(60-luvun Amuria), samoin keltaisissa kehyksissä oleva kaupunkikiva 50-luvulta, my¨s tiikeri on isän kuvaama. Sitten on yksi vanha piirros vaaristani, tuntematon tekijä, sitten nuo loput valokuvat olen saanut isältä mutten tiedä oikein mistä ne ovat hänelle kulkeutuneet...
Hannelen paratiisi: ei tarvetta enää mustikalle;-)
Marika: olen viime aikoina pannut tauluihin värejä joita en panisi oikein mihinkään muualle, ja joita en ole oikein tottunut käyttämään. Se on tuntunut aika kivalta.
Tuija: joo, koivut tuppaa näyttämään "suomalaisilta" silloinkin kun ne eivät sitä ole!
Mutta isoja nuo kadun koivut kyllä eivät ole.Katsoin blogiasi ja hiljan siinä oli koivujen kuvia. Nämä ovat samaa kokoa.
Sen sijaan nuo kauempana kadun toisella puolella olevat kastanjat ovat valtavia.
No voi itku vatsatautia! Sitä on täälläkin päin liikenteessä, onneksi on nopeasti ohimenevää sorttia.
Ja voi ihanaa kesäkuvaa ja puiden lehtiä!!!! Täällä vasta juuri alkavat puut vihertää, eli aika kaukana ollaan vielä tuollaisesta vihreydestä.
Vettä kaivattaisiin täälläkin, jotta saataisiin siitepölyt edes hetkeksi lannistettua ja muutenkin maa kaipaa vettä. Tänä keväänä on tuullut reilusti ja kuivattanut nopeasti kaiken.
Moikka
Hyvä et vatsatauti selätetty!
Sateen jälkeen on kyllä ihanan raikas tuoksukin ulkonakin:)
Ja kun nuo siitepölyt hiukan
haittaa nenään
rakastan sadetta:P.
Jamelia
Viimeinen kuva voisi olla meidän pihasta, viime kesältä.
Maalit on niin herkut, että oikein sattuu kun en pääse käsiksi maaleihin ties koska.
On mahtavaa löytää uusia värejä! Tekisi hyvää minullekin, pastellikausi on kestänyt jo aika pitkään.
Ihanan vihreaa on teilla, jestas sentaan.
Onneksi oli vain vatsatautia ja ohitettu jo.
Pojan luokalla yksi sairastaa korkeaa kuumetta ja hieman jannityksella seuraamme tilannetta. Vaalit kun lahestyvat ja ihmisia palailee tanne aanestamaan ja osa tulee juuri tuolta Etela-Amerikasta. Paniikkia ei viela, ainakaan ei myonneta. :)
Odotan tuota! Emme ole tänne H:gin Herttoniemeen saaneet vielä yhtään vesisadetta sitten viimeisen lumisateen...
Voi kun sataisi täälläkin...On aurinkoista,pölyistä ja kuivaa!!!Voitko kuvitella?Suomessa!
Sade räjäyttäisi vihreän esiin.Sitä odotan.
Sateen jälkeen hetki on yksi niitä Asioita mitä kesässä odotan.
Hyvä että taudista selvisitte, inhottavia moiset.
Lähetä kommentti