perjantai 17. huhtikuuta 2009

Selviytyjät




Jätimme terassille talveksi kaikki kasvit sikseen. Ajattelimme että nyt katsotaan kuka on selviytyjätyyppiä, kuka pärjää.

Voittajat ovat:
- yläkuvan supermarkettineilikka (sillä kai tuo nyt neilikka on?) joka kukkii taas hienosti
- laventeli jossa jo näkyvissä ensimmäinen nuppu ja paljon uutta vihreää
- ruohosipuli jota tulee aivan vimmatusti ja jossa näkyy myös nyt kukkia
- persilja jota ei kai tapa edes ydinsota
- miehen "ihmepensas" jonka nimeä ei kukaan tiedä mutta joka nousee joka talven jälkeen
- buksus-pensas (nimeä suomeksi en tiedä varmaksi)

Takkiinsa ottivat aina kuoloon asti:
- kaikki pelargoniat (rangat jätetty multaan varmuuden vuoksi sillä vetten päälläkin on kuulemma kävelty)

Ensimmäisiä viimevuotisen auringonkukan siemenistä kasvatettuja versoja alkaa pukata mullasta. Samoin ruiskukka näyttää tekevän vihreää vaikka luulin sitä yksivuotiseksi.

Minä tykkään sitkeistä tyypeistä. Kataja on aivan huippu, oliivipuusta puhumattakaan.
Koivu on vähän lälly vaikka palaakin mukavasti saunanpesässä ja tuoksuu vihtana hyvältä.

19 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Olisiko buksus puksipuu?

http://www.kyklooppi.fi/teresa/wp-content/uploads/puksipuu.jpg

Pelargoniat eivät kestä kosteutta eivätkä pakkasta, mutta niitä voi talvettaa sisätiloissa (lämmintä 5 - 12 astetta).

Sitkeä tapaus tuo supermarketista ostettu neilikka, kun kukkii ja voi hyvin talven jäljiltä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Puksipuu minunkin mielestä se on.
Onko sulla kuvaa siitä miehesi ihmepensaasta? Jos vaikka tunnistettais sekin.

Kirsikka

violet kirjoitti...

Celia: puksipuuhan se.
Tiesin tuon pelargonioista mutta silkasta laiskuudesta ne ulos jäivät. EIkä sisällä olisi kyllä missään sopivaa tilaakaan ollut. Ei ole kellaria tms.
Talvi oli myös kovempi kuin olisi voinut olla. Pariisin korkeudella nuo vetäjät todistetusti yleensä vuoden ympäri hengissä.

Kirsikka: taitaa ollakin.
http://piilomaja.blogspot.com/2008/04/puutarhuri-ja-rouva.html
Linkin takana on kirjoitus jossa kerron miehen hellimästä puskasta.

Inkivääri kirjoitti...

Voi ihmettä, että laventelikin jo kohta kukkii! Kuule, eihän se miehesi 'ihmekasvi' ole keltainen marketta (margerita)?!? Sekä kukat että lehdet näyttäisivät ainakin kuvissa siltä - oli ihan pakko käydä katsomassa viime keväältä, mutta en ollutkaan silloin ehdottanut sille nimeä...

tiuku kirjoitti...

oi minä tykkään tästä! miten hienoa että siellä viherpeukalot vihertävät!

minulla ei täällä kasva kuin pääsiäisruoho?! ja sekin epämääärisinä rehottavina tuppaina kuin paraskin rikkakasvi :-D

Neilikat ovat yksiä suosikkejani, niin kauniita! oikeasti kaikki parvekkeenne asukit herättivät vihrepeukalointi tarpeita,..ehkä menkin onnistuttaisiin tällä kertaa.
khmm..

Liivia kirjoitti...

Liivia tappaa kyllä persiljankin! Istutin viime vuonna ja pussissa luki, että helppo kasvii, viihtyy missä vaan eikä tarvitse hoitoa. Ja pyh.

Ollapa oma oliivipuu!

Puksipuita viime vuonna himopitsin. Ties vaikka tänä vuonna ostaisinkin.

Katilein kirjoitti...

Oi että, minäkin pidän sitkeistä tyypeistä, mutta kun peukalo ei toistaiseksi viherrä yhtään, ei ole meillä paljoakaan ihailtavaa. Paitsi muuten yksi ruusu oli sitkeä, täytyykin joskus kertoa siitä.. Hyvää viikonloppua!

outi kirjoitti...

mulla oli puksipuu sisällä purkissa. ei tykännyt, kuoli pois. sen sijaan miehen kotitalon puutarhassa (siellä Sveitsissä siis) niitä on koko heimo, ja sitkeinä sisseinä pärjäilevät talven ja pakkastenkin läpi.
Laventelista oon aina tykännyt, viime kesänä kasvatin ikkunalaudalla siemenestä asti pienen taimen. se jäi siihen talveksi ja näyttää nyt kovin kalpealta..
uutta vaan purkkiin..
Sitkeät selvityjät on parhaita:)

Anonyymi kirjoitti...

Joku ehtikin jo löytää nimen ihmepensaalle. Kyllä se suomeksi sanottuna Marketalta näyttää ja onkin se. Niitä on valkoisia ja vaaleanpunaisia ja siis keltaisia. Oikeasti se on joku Chrysanthemum ... jotain. Kestää joitakin pakkasasteita, sanottiin tietolähteessäni.

Mulla on oliivipuu jonka hommasin viime kesänä, ulkona se voi oikein hyvin. Mutta kun otin talveksi
sisään se pudotti lehdet ja näyttää ihan kuolleelta. Olen sitä kastellut silloin tällöin ja yritän vielä jos se virkoaisi, vaikka huonolta näyttää. Katsotaan...

Kirsikka

MaaMaa kirjoitti...

Mäki tykkään selviytyjistä. Ensinnäkin siksi, että niillä on sisua ja asennetta :) Ja toisekseen siksi, että en muista/osaa/ehdi hoitaa kasveja paljoakaan, joten joutuvat/saavat olla itsekseen.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Mulla on vähän sama meininki ja tykkään sitkeistä tyypeistä. Ostin kasan erilaisia yrttejä ja ulkona ne saavat olla. Jos eivät pärjää, niin tiedämpä seuraavalla kerralla olla ostamatta.

Ja sitä paitsi hyvinvoivat ikivihreät kasvit ovat yksiä niistä kauneimmista. Niissä on asennetta. Tosin, kylläpä nämä ihastelemani enkkulaiset vihreät äkkiä kuihtuisivat jos ne Suomen oloihin lykättäisiin..

Punamulta kirjoitti...

Pidän selviytyjistä...Puksipuu ja oliivipuu on lemppareita. Kasvatan niitä sitten kun asun vähän paremmissa "olosuhteissa" (täällä sataa räntää ja vettä vuorotellen ja on ihan sairaan kylmää edelleenkin :(((( )

Tänä vuonna en ole laittanut mitään ikkunalle kasvamaan (yleensä on ollut purkkeja vaikka kuinka paljon). Olen vihdoinkin tullut järkiini...en jaksa niitä sitten kuitenkaan hoitaa ja eivät kasva kunnolla/kuolla kupsahtavat raukat...

Ehkä sipulia tökkään taas jonnekin kasvamaan. Eivät nekään hyvin kasva, mutta siitä tulee aina silti satoa... :)

Syysleimu kirjoitti...

Voi kun kauniin värinen tuo supermarkettineilikka! Toin pihalle viime kesänä aika monta ruukkuneilikkaa, ja totesin, että on kyllä yksi kauneimpia kukkia. Useimmat yhdistävät neilikat hautajaisiin, mutta minä en, tai sitten se ei haittaa!

Ruohosipulikin kukkii kauniisti ja tuoksuu hyvältä!

Kivat kuvat jälleen!

Papi kirjoitti...

Neilikka on muuten ihmeen sitkeä, mutta hyvin teillä näyttää muutkin horroksesta nousevan. Ja voi sentään, ruohosipuli on ihan parasta ruokaan kuin ruokaan ja makoisaa myös sellaisenaan rouskuttaa.

Huvipuistohärveleistä vielä sen verran, että olen täysin samaa maata. Tykkään mennä vauhdissa ja ympäriämpäri, kunhan ei olla paikoillaan. Siis pahinta olla pää alaspäin pitkän aikaa. Ei, ei. Vauhtia ja korkkiruuvia, menoa ja rullausta, mutta nopeasti. Sen jälkeen on kyllä aika euforinen ja voittaja olo. Aivan huippua!

Suklaasydän kirjoitti...

Meillä selvisi persilja, ruoholipuli (kasvanut vuoden aikana mahdottomasti!), kallat ja auringonkukkia pukkaa vallan mahdottomasti vaikka naapuri kyntikin meidän takapihan pellonpätkän pariin kertaan... Sen sijaan rosmariini näyttää aika huonolta ja verenpisarat eivät kestäneet pakkasia.

Buksukset haisevat aivan kamalille, miehen mielestä kissanpissalle. :P Sellaista meille ei ole tulossa.

Vilijonkka kirjoitti...

Joo, Pariisissa jo pelargoniat selviävät - se oli minusta aivan ihmeellisen ihanaa saada pitää samoja kukkia vuodesta toiseen.

Tarmokkaan näköinen tapaus tuo superneilikka.

violet kirjoitti...

Inkivääri: laventelissa on nyt viikon ollut tuo YKSI nuppu. En tiedä missä muut ovat;-)

Tiuku; laita jotakin pomminvarmaa ja helppoa. Kyllä nuo iloa tuovat.


Liivia: millähän sää sen persiljan tapoit? Taisi olla huono multa;-)
Oliivipuuta himoitsen,semmosta edes hiukan isompaa (mutta tietysti purkissa) vaan ne hinnat, ne hinnat....

KAtilein; musta tuntuu että noi sitkeät ovat kyllä oikeasti olleet lähes vailla hoitoa. No, leikattu on mutta ei mitään erityistä.

Outi: noita puksipuita/-pensaita näkee kyllä paljon koristepensaina siellä täällä ja kyllä ne vihreänä selviytyvät. Ei se mitenkään erityisen kaunis ole mutta onpahan vihreä ja helppo!

Kirsikka: joo, kyllä se "ihmepensas" varmaan on nimenomaan tuo mainittu. Kiitos sullekin selvityksestä.

Maamaa; sisua ja luonnetta, just noin.

Neiti Nimetön: joo, maassa maan tavalla, kasvienkin kanssa.
On toki niitä kansainvälisiä tähtiäkin, jotka tuntuvat pukkaavan missä päin maapalloa hyvänsä.

Punamulta; kun voisikin kasvattaa sipulia! Me syödäänkin sitä niin paljon.

Syysleimu: mulle ei neilikasta tule mitää hautajaismielikuvaa. Ja yhtä kaikki, kaunis se on kummiskin. Juuri tuo punainen sopii muuten hienosti kasvin vihreään. Siinä on luonto taas onnistunut paremmin kuin ihminen onnistuisi ikinä.

Papi: mä napsin ruohosipulia vähän väliä ja syön yksistään koska pakko tuota on karsia. On hyvää ja toivon mukaan hiukan terveellistäkin.

Suklaasydän: voisiko noissa puksipuissa olla eroja/ Meidän ei nimittäin haise miltään, ei takuulla. Tosin se on aika pienikin, jospa isommat versiot haisee tai eri lajikkeet?

Vilijonkka: muistan kun kerroit niistä. Ai joo ja muistan että yhtenä leutona talvena Hollannissa säilyi myös.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Jyvät akanoista!

Minä kaivoin kukintansa loppettaneen sinisen jalostetun ruukku hortensian maahan sesällä ja unohdin sen sinne syksyllä ja olin hämmästynyt kun toissapäivänä huomasin sen jäisessä maassa versovan vihreää.

Anopin laakeripuut sen sijaan näyttävät kuolleen (toinen ainakin) puoliviileälle terassille.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Meillä asustaa sinänsä söpö, mutta ahne myyrä. Nyt arvaan, miksi jasmike ei kasva, ei kuki, nyt sen juurella on koloja, koloja vain. Sipulien kuoria löytyy sieltä täältä. Ja omenapuu...viisi vuotta ollaan yritetty kasvattaa, on ollut kuoriasiä ja kääriäisiä, eikä kahtena viime kevään kukan kukkaa. Jotenkin puun pois maasta kaivaminen ja luovuttaminen tuntuu pahalta, mutta luulen, että tuo myyrä on hoidellut puuparankin.