Hartaassa hiljaisuudessa saa aamuteensä juoda sunnuntaiaamuna yhdeksän korvilla. Taustaääninä vain linnunlaulu ja rapina kun mies kääntää lehtensä sivua. Teen jälkeen hain kahvia kuten joka aamu. Komea päivä tulossa. Ehkä lähden laahustamaan kameran kanssa lähikulmille. Sunnuntai kaupungissa on kaunis.
18 kommenttia:
Unelmien aamu, hyvää sunnutai jatkoa kaupunkissa ja kaupunkin kissa on tyylikäs!
Unelma-aamu täälläkin. Juon teetä ja syö sulkaalevitteista paahtista. Ja surffailen samalla ihan hiljaa itsekseni... Kiitos, kun bloggasit jo heti aamusta. Tuli niin ihana tunnelma siitäkin.
Hyvâä sunnuntaita,
t. minjo
Kuulostaa hyvältä aamulta:)
Itse en ole aamuihmisiä
yhtään jo lehden rapina
ärsyttäisi:P
Mukavaa sunnuntaita!
ihana aamu.
itsekin nautin tuollaisesta. ja odotan kovasti, että täällä sää lämpenee ja pääsee nauttimaan aamukahvista ulos, terassille.
-mirka-
Marika: toi kissa on viereisen talossa pihassa. Sillä on kauniin väriset silmät.
Minjo: samoin sinne, hyvää sunnnuntaita!
Puukenkämaa; niin se on että kuka minkäkinlaisesta aamusta tykkää. Toisille passaa parhaiten rapinaton aamu;-)
Milas: jostakin kumman syystä aamujuoma muka maistuukin erilaiselta ulkoilmassa....
Avaavatko ihmiset iltapäivällä ikkunat ja parvekkeiden ovet, voiko kuulla astioiden kilinää ja eri sävyisiä sanoja... sunnuntait kaupungissa, vähän hidastuneena, tulee aina myös ruokailun äänet mieleen. Mutta aamut on ehdottoman hyviä myös.
Kiitos, kivaa sunnuntaita sinulle. Hyviä kuva-aiheita toivottelen myös!
Meillä on valoa kyllä, mutta kylmää tuulta. Junan äänen olen kuullut ja poltan takassa tulta.
Sunnuntaiaamiainen yhdessä, mutta rauhassa, melkein ääneti, on kyllä yksi asia, jota kaipaan parisuhde-elämästä. Tuo sanomalehden sivun kääntämisen ääni on kyllä erottamaton osa tuota aamutunnelmaa :) Vaikka yksin viihdynkin, aina silloin tällöin mietin, kuinkahan kauan menee, kun taas saan olla yhteisessä aamiaispöydässä, tai päivällispöydässä. Ja missä silloin olen? Jotenkin en osaa ollenkaan kuvitella, että se olisi täällä Helsingissä. Mutta kiirettä ei ole. On vain mukava kuvitella. Syöminen on tylsintä yksin.
Ihana kissa, melko messevän kokoinen!
Hyvää kaupunkipäivää! Kiva odottaa kuvia!
Tuo aamun tunnelma välittyy tänne asti.
Aamut ovat kyllä niin ihania. Varsinkin valoisat kesäaamut, kun kaikki vielä nukkuvat ja saa kukkuilla itsekseen. Pihassa loikkii rusakko ja pääskyset kirkuvat, naamalla on tyytyväinen ilme.
Himalainen: oi kyllä - onneksi! Monet syövät parvekkeillaan, terasseillaan tai ainakin ikkunat auki säiden salliessa. Yksi nautinnollisimmista äänistä on haarukoiden kilinä lautasta vasten. Kuulee miten yhtä kutsutaan (turhaan) ties monennenko kerran pöytään, hiukan karjaistaan yhdelle joka ei syö vihanneksiaan, joku sanoo yök en syö ja jonkun koira varastaa nakin pöydästä.
Tanja: niin. On totta tuo.
Yksin syöminen. Oi voi.
Toivon että voit ajatella näin: on hyvä ja ihanaa etten tiedä missä ja milloin ja kenen kanssa seuraavaksi. Mutta että se varmastikin vielä tulee jos niin toivon.
Terveisiä messevän kokoiselta kissalta (jolla on minusta kierot silmät!!!??)
Papi: no sa muuta!
tiedän sinut aamukukkujaksi;-)
Ja tiedän että siellä teillä voi tosiaan tuon rusakonkin nähdä.
Poikien naamat olivat pitkät kun näkivät viime kesänä siinä ihan pihassa....
Ensin teetä ja sitten kahvia heti perään??? Täytyy varmaan joskus kokeilla, nyt kun olen oppinut kahviakin juomaan...
Aah, tuollainen aamu ja päivä rauhassa olisi mukava kokemus... Tulee mieleen jotkut etelän lomareissut...istua parvekkeella, kuunnella haarukan ja veitsen kilinää (nyt vasta tajuan, että se kuulostaa kivalta, kiitos Sinun ;))
Hieno kuvaus aamustasi. Ja tuon kissan silmät, intensiivinen katse!
Katselisin mielelläni kaupunkikuviasi!
Juuri tuollainen pitää sunnuntaiaamun olla, lehden rapinaa, kahvia ja linnunlaulua.Hiljaista. Joku pieni huomautus vain välillä: oliko tuo punarinta; hei, nyt talitintti tuli pesäpönttöään tutkimaan.(Mies kun on lintuihmisiä.)
Pysähdytti tuo kuvan lehtijuttu. Tyytyväisyydellä omaan asuinympäristöön on suora yhteys terveyteen. Mitä minun nyt olisi tehtävä? Olen oikein tyytyväinen taloomme ja viihtyisään asuinalueeseen, mutta kun tätä ei saa siirrettyä kaupunkiin, kuten ei miestäkään. Ja minä kun haluaisin asua kaupungissa. Pitää keksiä ratkaisu jo ihan terveytensäkin takia:)
Punamulta: joo, juon siis yleensä aina ensin jättikupin teetä ja sen kanssa syön aamiaisleivät. Sitten jonkun ajan kuluttua "toinen aamiainen", joka on iso kuppi maitokahvia ja mahdollisesti jotakin makeaa sen kanssa.
Hanna; katsellaan mitä kameraan tuli...
Clarissa: toi lehtijuttu oli uusimmassa Sarassa ja se oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen.
Voi tuota kissakuvaa!
Mullakin oli urbaani sunnuntai. Nyt on hyvä taas täällä maalla. Tykkään kun tuuli ulisee hormissa. Tuulisen sään ainoa hyvä puoli.
Totta, sunnuntaikaupunki on myös ihan erilainen kuin muulloin. Silloin, kun asuin Helsingissä, asuin kantakaupungissa, ja sunnuntaikävelyt olivat siellä aivan ihania.
kiireetön sunnuntai aamiainen on listallani Parhaimpia asioita maailmassa;)
join tänä aamuna teetä ja kahvia Tampereella, tai siis hetkinen..nythän ollaan jo maanantain puolella..
nukkumaan tästä, huomenna aikaisin ylös.. halusin vain sanoa moro:)
Liivia; tiedän sen ulinan. Onkin muuten viihdyttävä ja kotoinen ääni.
Scaredy-cat: sunnuntaissa on jotakin erityistä.
Outi: Moro Tampereelta lämmittää mieltäni aina!
Aamulla on kyllä ihanaa jos on hiljaista. Sen lauantai yön biletyksen jälkeen onkin aina sellanen krapula että pää räjähtää pienestäkin metelistä. Tässä hyvä vinkki jolla saatte aamu hiljaisuutta: antakaa lastenkin valvoa aamu yöhön lauantaina ja ne nukkuvat sunnuntaina ilta päivään. Ilta päivällä jaksaa jo kuunnella huutoa kun on päässyt jo alottelemaan uutta nousua.
Lähetä kommentti