Mikä lienee ensimmäinen jalkoihin liittyvä muistoni? Tikku kantapäässä? Uusien luistinten paino ja lonksuvat nilkat? Muistan myös neuvolan lättäjalkaisuuspuheet ja puiset terveyssandaalit, lyijykynän noukkimisen lattialta varpaita kipristäen. Sitten hiukan myöhemmin varpaiden ojentamisen tanssitunnilla, pehmeän hiekan jalkojen alla Yyterissä, rannan kovat ja pyöreät kivet ulkomailla, märän ruohon yöllisellä ulkohuussireissulla...
Joitakin vuosia myöhemmin veriset varpaat kärkitossuissa, lampaanvillan tuoksu. Laastareita ja uusi yritys. Ampiaisen pisto uimarannalla. Puukengät, varvastossut - kovin erilainen tuntuma maahan. Hiukan myöhemmin ensimmäiset korkokengät ja mitä siitä seurasi, sitten liian pieniä (mutta sopivan halpoja) tekonahkakenkiä, liian kapeita/korkeita/muovisia.
Paljaat jalkapohjat, tanssisalin puinen lattia, jazz-tanssin piruetit ja se miten iho menee ensin rikki, mutta kasvattaa sitten kerroksia kestääkseen kulutusta. Eri värisiä kynsilakkoja, lättänäkenkiä, tennareita, läpysköitä.
Raskausaikojen painavat jalat ja arat jalkapohjat. "Ei saa edes kenkiä jalkaansa"...
Jalkahoitajan kommentti laskeutuneesta jalkapöydästä (nyt jo?). Kengännumero yhtä isompi, kahta isompi - oho! Jalkakylpyjä eri tuoksuilla, rasvoja ja viiloja. Kesien tummat kynnet, talvella miten sattuu. Mukulakivikadut, jalkojen vuoksi pilaantuneet turistikävelyt siellä täällä.
***
Saanko suositella?
Olen huomannut että kengissä on piru vie eroja.
Clarks tuntuu tekevän sellaisia, että minun jalkaani sopii sovittamatta kunhan koko on 6.5 eli 40.
Kuvan kiilakorkosandaaleilla kävelen kuin pilven päällä paitsi että tämä pilvi on tukeva. 9 sentin korosta huolimatta näillä juoksee bussin kuin bussin kiinni.
Joitakin vuosia myöhemmin veriset varpaat kärkitossuissa, lampaanvillan tuoksu. Laastareita ja uusi yritys. Ampiaisen pisto uimarannalla. Puukengät, varvastossut - kovin erilainen tuntuma maahan. Hiukan myöhemmin ensimmäiset korkokengät ja mitä siitä seurasi, sitten liian pieniä (mutta sopivan halpoja) tekonahkakenkiä, liian kapeita/korkeita/muovisia.
Paljaat jalkapohjat, tanssisalin puinen lattia, jazz-tanssin piruetit ja se miten iho menee ensin rikki, mutta kasvattaa sitten kerroksia kestääkseen kulutusta. Eri värisiä kynsilakkoja, lättänäkenkiä, tennareita, läpysköitä.
Raskausaikojen painavat jalat ja arat jalkapohjat. "Ei saa edes kenkiä jalkaansa"...
Jalkahoitajan kommentti laskeutuneesta jalkapöydästä (nyt jo?). Kengännumero yhtä isompi, kahta isompi - oho! Jalkakylpyjä eri tuoksuilla, rasvoja ja viiloja. Kesien tummat kynnet, talvella miten sattuu. Mukulakivikadut, jalkojen vuoksi pilaantuneet turistikävelyt siellä täällä.
***
Saanko suositella?
Olen huomannut että kengissä on piru vie eroja.
Clarks tuntuu tekevän sellaisia, että minun jalkaani sopii sovittamatta kunhan koko on 6.5 eli 40.
Kuvan kiilakorkosandaaleilla kävelen kuin pilven päällä paitsi että tämä pilvi on tukeva. 9 sentin korosta huolimatta näillä juoksee bussin kuin bussin kiinni.
37 kommenttia:
Tennarit sukilla; korkkarit, jos on oikein juhlavaa; parhaassa tapauksessa paljaat jalat; ei koskaan avokärkisiä kenkiä. Hermot ei kestä kaivella pikkukiviä kengistä. En ole koskaan lakannut varpaankynsiä, samantien voisin kastaa koko jalkaterän väriin ja ehkä sormenpäätkin (niinkuin intialaisessa kulttuurissa hennatatuoinnit tehdään).
Ihkut kengät! Täältä Botswanasta löytää todella huonosti hyvin istuvia kenkiä. Onneksi naapurista löytyy mm. Hush Puppies ja ehdoton suosikkini Tsonga. Viime mainitun mallit on juuri clarksmaisia, sellaisia, joissa jalka lepää pehmeästi, onnellisesti.
Minä olen jalkaongelmainen (vaiko kenkäongelmainen?). Suurin osa kengistä hankaa jalat rakkuloille. Kapeat jalat ja kengät liian leveitä. Onneksi sentään joskus onnistaa kenkien suhteen.
Kauniit kengät. Itse ostin Riekerin kengät ja ovat jalassa kuin unelmat. Eivät välttämättä kauniit, muttei nyt rumatkaan. Ja todellakin hyvät kävellä.
Tintti; tennareita olen elämässäni varmasti eniten käyttänyt minäkin...monenmoisia.
Pakko vaan alkaa myöntää että balleriinat ja tennarit, vaikka miten mukavalta tuntuisivat niin ihan lättänäpohjaiset eivät oikein riitä aina tukemaan jalkaa...jalkahoitajat siitä jankuttaa ja pieni korko kai todella olisi se paras.
Savu: Hush Puppies on laadukas ja kivoja malleja (tosin ihan kamaliakin). Kiitos tuosta toisesta vinkistä.
Suklaasydän: Oletko Clarkseihin tutustunut? Harmi vaan että vain murto-osa heidän ihanista malleistaan on täälläkin myynnissä. Suomessa ystävä sanoi että eihän niillä ole kuin mummukenkiä tai terveyskengän näköisiä.
Minusta aika paljon muutakin....
http://www.clarks.co.uk/
Rieker: en todellakaan voi kehuskella sillä että olisin aina ostanut kengät jotka tuntuvat parhailta jalkaan.
Nykyisin kuitenkin kallistun yhä useammin sellaisten puoleen.
Clarksit on ihanat, samoin Hush Puppies. Minulla on ongelmajalka, leveä 38. Usein päädyn teinipoikien kenkiin. Minua ärsyttää tosi paljon kenkiin liittyvä hölmöily, se että niitä kerätään ja maksetaan maltaita jostain Blahnikin hömpötyskengistä. En vaan tajua kenkähuumaisia naisia. Kenkien pitää olla mukavat, jotta pääsee kovaa eteenpäin :)
Korkosandaalisi ovat kivat! Clarkseja on minullakin ollut ja olen tykännyt, mutta viime vuosina olen hurahtanut Camperiin. Tällaisena enimmäkseen erittäin käytännöllisiin kenkiin sonnustautuvana täti-ihmisenäkin olen ostanut ensimmäiset varsinaiset korkokenkänikin Camperilta. Korkeampien kanssa horjuminen vaatii vielä hieman harjoittelua, mutta toiset istuivat jalkaan heti ihanasti, eikä tunnu missään.
Clarksin nimeen täälläkin vannotaan. Hyvät lestit noissa. Helsingissä Clarksilta on paljon malleja aikakin Aleksi 13:sta, Alppilan kengässä ja mikä ihme se hyvä pieni kenkäkauppa Hakaniemessä onkaan... Derby.
Minullekin tuttua kynien ja kivien poimiminen varpailla, teen sitä vielä joskus tänäkin päivänä, mutta ihan liian epäsäännöllisesti, että siitä mitään hyötyä olisi.
Matroskinin kanssa olen aivan eri linjoilla kenkähulluudessa, mutta myönnän, että hölmöily on juuri se sana, mikä parhaiten kuvaa kenkämaniaa. Eihän siinä nyt olekaan oikein mitään tolkkua ostella enemmän kuin tarvitsee, kuten missään muussakaan asiassa, mutta minun on myönnettävä, että juuri kenkien kohdalla hairahdun useimmin, kuin tervettä olisi. Ja mikä älyttömintä, juuri hienostelu/korkokenkien. Enkä useinkaan voi edes käyttää niitä. Kyllä minäkin arjessa vaalin jalkojani ja panostan vain kenkiin, joissa on helppo olla. Olen teettänyt itselleni tukipohjallisetkin työkenkiin. Kalliit olivat, mutta tekevät seisomatyöstäni paljon mukavamman. Se on ihan rasittavaa, että ne ovat tosi paksut ja tilaavievät. Vaikea löytää kenkiä, johin ne mahtuvat.
Jalat on kamalan tärkeä juttu. Ongelmat niissä saattavat aiheuttaa monia lisäongelmia muuallekin kroppaan. Olisin onnellinen, jos saisin vielä joskus "hyvät jalat".
Clarksin kenkiä en ole kokeillut. Minun tämänhetkiset parhaat kävelykengät (jotka eivät hankaa ja istuvat tiukasti jalkaan) ovat Camperin Peu -merkkiset popot. Loistava ostos! Pakko ostaa jossain kohtaa toinen pari ruskeana.
Matroskin: mitä sanoisin tuosta hölmöilystä...Mainitsemasi kalliit Manolo mikäseolikaan kengät ovat sitä hintaluokkaa etten ikinä panisi rahaa niin paljon kenkiin. En ostaisi myöskään kenkiä sen takia että minulla olisi kengät jotka ovat jotakin tiettyä merkkiä (jos tämä olisi siis se tärkein ominaisuus ko. monoille).
Sen sijaan myönnän kyllä että minulla on paljon useammat kengät kuin tarvitsisin. En silti kerää niitä, käytän kaikkia, joitakin kovin harvoin mutta kuitenkin. Suurin osa on jatkuvassa kovassa käytössä eikä kenkien määrä ole kovin huikea monen oikein kenkäintoilijan rinnalla.
Mutta kyllä, minä ymmärrän oikein hyvin kaikkia joiden on vaikea olla ostamatta mieluisaa paria. Vaateet voin paljon helpommin jättää ostamatta, kenkien kanssa on vaikeampaa. Nautin aivan valtavasti mukavasta, kauniista kenkäparista.
Tuija: Camperilla olen nähnyt joitakin mieluisia mutta sitten monia liian "pullamaisia" makuuni. Semmosia liian "reippaita", en osaa selittää. Muistan Hollannissa yhdet aika hillittömän hauskat Camper-korkokengät, jotka sitten kuitenkin jätin ostamatta.
Tanja: Hesassa on varmaan enemmän Clarks-tarjontaa kuin Treella josta sen kommentin kuulin.
Joka vuosi pidän jalkojani tärkeämpinä kuin edellisenä. Niistä on niin paljon kiinni ja ne vaikuttavat niin moneen asiaan.
Olen päättänyt yrittää pitää loppuelämäni ajan omistani hyvää huolta, koska tähän asti en ole aina niin tehnyt.
Suklaasydän: ei hullumpi idea ollenkaan ostaa toinen pari jos kerran on hyvän löytänyt. Harkitsen samaa Clarksien balleriinojen suhteen, joissa on kaikki niin paikallaan kuin olla ja voi, ja jotka ovat kestäneet hyvänä kovasta käytöqstä huolimatta.
Vau mikä sandaalit!
Minä ostin ekat Clarksit Lontoosta noin 10v. hienot olit (tai on ne vieläkin suhtkoht hyväkuntoiset!)
Joo valittetavasti ei oo tääläpäin kun ne mummukenkät:(
Eikös Blahnikit ja vastaavat maksa jotain 500 euroa pari? Se on minusta sitä hölmöilyä. Kun normaalituloiset ihmiset välttämättä haluavat tuon kaliiperin designkengät.
Minustakin Campersit ovat ihanat, mutta ovat paljon kalliimpia kuin Clarksit. Ihailen myös El Naturalistaa, mutta jos laitan niiden kengät jalkaan, tunnen itseni joksikin eurytmiahihhuliksi...
Tekisi mieli kokeilla "masaitennareita" jotka on suunniteltu siten, että vastaavat paljain jaloin oloa. Hintaa niillä on kuitenkin 300 euroa pari.
Teininä olin vähän hippi ja olin koko kesän avojaloin, sateellakin. Ja kaupungin keskustassa.
"Masaitennarit":
http://fi.swissmasai.fi/Idea.aspx?lang=fi-FI
MArika; melkein pahaa tekee kun katson mitä malleja Clarksilla on Englannissa ja miten paljon vähemmän ne maksaa!
Matroskin; en tiedä tuosta hinnasta mutta ehkä ne jotain tuollaista on - ja minustakin hölmöilyä olisi omalla kohdallani. Kalleimmat kenkäni ovat tainneet olla n. 140 euroa. Tyypillisimmillään ovat n. 70-100 euroa.
El Naturalistaa en oikein ymmärrä. tai no, siis minusta ne ovat aika rumia, näkemäni mallit ainakin.
Masai-kenkien idea kiinnostava!
PS> Kiitos muikeasta kortista!!!
Hauskat pyöreät varpaat vasemmassa jalassa, näyttääkö vaan vai onko ne pyöreämmät kuin oikesassa jalassasi?
Jalat ja varpaat kyllä kokevat paljon ja on kovassa käytössä!
Mun varpulit on aina joko kylmästä siniset tai lämmöstä punaiset; harvoin normaalin ihon väriset. Sen takia niitä piilottelen aika usein, paitsi kesälämmöllä kyllä vilistän nakusin varpain tai läpsyttimissä menemään - katsokoon ihmiset että onpa punaset varpaat!
Clarksin kengät ovat tosi hyviä; sinne marssin aina kun tartten kävelyyn sopivia.
Hauska juttu!
Omaa mieleen on ikisesti jäänyt se kun annoin vasikoille ulkona heiniä ja iskin hangon piikin kumisaappaan läpi; onneksi piikki osui kahden varpaan väliin, ei mitään vakavaa siis.
Ja ne muutamat kerrat, kun olin astunut ruosteiseen naulaan avojaloin juostessani.
Sekä se kuinka kesän alussa jalkapohjia pisteli mökille juostessa...
Piti vielä sanoa, että mun suosikkikenkäkaupat on
- Clark's kävelykengille
- Office tai Shuch hienosteluun
ElNaturalista vaihe on ohi mulla ja uusi hyvä haussa. Clarks toiminee aina. On yhdet satiinitennarit heiltä vain.
Ei sillä, ElNaturalistoilla on äärimmäisen hyvä kävellä, mutta väitän, että sirompia ja yhtä mukavia on olemassa!
Mielenkiintoista, ensimmäinen jalkamuistoni?
Sinulla näyttää olevan paljon ja hyviä tai ainakin hyvin kuvailtuja.
Taitaa olla mummulan pihan terävä sora, jonka läpi oli kuitenkin juostava paljain jaloin.
Ensimmäiset korkokengät muistan kyllä hyvin; valkoiset (nyt kauheat, silloin ihanat)avokkaat, rippikenkäni. Vaivasen luut tuli vasta seuraavista.
Clarksit ovat ok, kaapissa muutamat, mutta olen sinulle Violet ikuisesti kiitollinen kun toissa talvena tutustutit minut Kickerseihin. Lastasin muuttokuormaan kolmet, joista yhdet alkavat olla pohjasta kohta puhki... Pitäis päästä taas Ranskaan ostoksille.
Siis mitä mä sekoilen, eihän mulla Clarkseja ole kuin Camperseja ne kahdet ovatkin.
Masailenkkaritkin löytyy. Niillä viiletin sauvakävelylenkkejä Parc Monceaun ympäri - kyllä fransmanneilla riitti tuijotettavaa ja huudeltavia kommentteja sekä suksien unohtumisesta että isoista kengistä... Mutta aivan mahtavat kengät, kävelyvauhti kiihtyi ihan itsestään ja kunto kasvoi.
Yläasteikäisenä jalkani oli niin kapea ja litteä, ettei minulle löytynyt kesäkenkiä - kuljin jeesussandaaleissa. Kauhulla seuraan esikoiseni jalankehitystä, sama kohtalo näyttää oleva hänelläkin. Jo viime kesän oli ilman sandaaleita, kulki reppana ylilöysissä kammocrockseissa.
Jalat kiehtovat, olen valokuvannut niitä paljon.
Violetilla on hieno taito poimia tavallisista asioista ja arjesta tällaisia pikku juttuja ja kirjoittaa niistä kauniisti.
Minä olen aina ollut iloinen jaloistani. Pidin jo nuorena niitä rumina (liikaa reisilihasta ja pattipolvet), joten päätin että ne on sitten hyvät ja voimakkaat ja niillä pääse eteenpäin, ja siitä voi olla iloinen ja kiitollinen. Tanssitunneilla hyppäsin korkealle.
Kenties on kiittäminen pitkään kestäneen balettiharrasteen aikaisia varvaskärsimyksiä, mutta minulla on nykyään hyvin korkea kipukynnys jaloissa. Käytän liki aina noin 9 sentin korkoja, ei tunnu missään vaikka niillä liikkuisi koko päivän, ja kyllä, omistan ihan hirveän paljon kauniita kenkiä...
Kuulemma joka raskaus lisää yhden numeron..
Maamaa; jaa-a, en osaa itse sanoa tuosta jalkojen eriparisuudesta;-)
Päivi; minä olen astunut järvenpohjassa pystyssä olleeseen ruostuneeseen haarukkaan...
Metsienmamma; minäkin väitän.
Liivia: kyllä mulla on paljon jalkoihin liittyviä muistoja. Oikeastaan niitä on aivan valtavasti, nyt kun asiaa oikein ajattelee. Yhdestä olen vakuuttunut; kun kengät tuntuu pahalta tuntuu kaikkialta pahalta.
Vilijonkka; joo, Kickersit ovat hyviä.
Kuvittelen sinua sinne puistoon sauvoinesi ja Masai-kengät jalassa ja hymyilen;-)
Mun pojilla on molemmilla hyvin kapea jalka. Vaikea löytää kenkiä.Mies on vähän sellanen "ei lasten kengistä kannata maksaa" -tyyppi, mutta minusta niistä juuri kannattaisikin.
KatiaG; kiitos sanoistasi.
Ai kun hyvä että aloit ajatella noin jaloistasi! Mun äitini on aina hokenut sitä miten rumat jalat hänellä on. Se on jotenkin hiukan tarttunut minuunkin, sillä omani ovat melkein samanlaiset - mutta yritän ajatella niistä eri tavalla.
Neljän lapsen äiti; joo, voi olla.
Minulla raskaudet lisäsivät numeron leveyssuunnassa :)
Pikkuvauvan jalka on muuten yli-ihana, kun se ei ole vielä levinnyt astumisesta, vaan on sellainen sileä pulla.
MAtroskin: pidän myös pienen lapsen kantapäästä joka on melkein terävä.
Ajattelee ettei niillä kyllä vielä mennä metsään tallustamaan.
Huippumakeet kengät! Haluaa samanlaiset, onkohan noita myynnissä Suomessa? Mulla on myös hyviä kokemuksia Clarkseista!
Elisa; en tiedä mutta voisi hyvin ollakin. Malli on nimeltään Speed Boat. (ei onneksi Love Boat;-))
Minäkin olen Clarkseilla tepastellut.
Niiden kenkien ongelma oli, kun eivät millään hajonneet ;)
Muutossa sitten laitoin ne pois, kun olin niillä monta monta kesää kävellyt ja käyttänyt talvella työkenkinä. Alkoi vaan tuntua etten halua niitä enää nähdäkään eteisessä..
Nyt siitä on jo muutama vuosi aikaa ja melkein harmittaa :) Leveäjalkaisellekin Clarksit solahtavat vaivatta.
Olen nyt loppumetreillä raskaana ja jalat ovat sen verran turpeat, että varmaan pitäisi ostaa ainakin numeroa tavallista suuremmat popot.
Helteitä luvassa ja vain umpikenkiä hyllyssä..pöh.
Osta nyt sitten kesäkenkäset kuukaudeksi.
Taidankin mennä juhliin läpsläps läpsyvillä varvassandaaleilla ;)
-omenapuu
Paljon samanlaisia muistoja mullakin! Mulla olisi varmaan vieläkin enemmän kenkiä mitä nyt on jos niitten ostaminen olisi helpompaa. Nimittäin vanhemmiten se on tullut aina vaan hankalammaksi koska nykyään kenkien pitää tuntua tosi mukavilta jalassa ja tietysti näyttää kivoilta. Ja koska minulla on aika iso jalka suhteessa siihen, että olen melko pätkä, jalat ei saa näyttää suuremmilta mitä ne jo on!
Siinä siis haastetta ja sen takia olen huomannut, että mun kengät on paljon kalliimpia kuin joskus aiemmin. Halpoja kenkiä jotka olisi mukavat jalassa ei varmaan ole edes olemassa. Ainakaan mun tassuun sopivia. Niin että jos löytää hyvät, ne on pakko ostaa kun ei tiedä milloin seuraavat sopivat osuu kohdalle.
Nyt juuri räpylät anoo armoa, 10 tunnin työpäivän jälkeen ja lähes tulkoon jalkojen päällä koko päivä!
Kukkakaupassa yksi vuoden kiireisimmistä viikoista! Eipä juuri istuskella kuin se hetki kun ruokaa tunkee suuhun. Joten arvaat varmaan, että ilta menee istuskellessa.
Kirsikka
Yksi kenkä-/jalkaongelmainen täälläkin. Nuorempana tuli ostettua nättejä kenkiä, nykyään valitsen ne, jotka tuntuu parhaimmalta jalkaan.. tosin kiva ulkonäkökään ei kyllä haittaa.. useimmat kengät hankaa ainakin aluksi, eikä tunnu sopivan jalkaan... Clarksitkin vaativat ensin totuttelua, mutta sitten muotoutuvat mitä parhaimmiksi. Riekerit eivät sopineen alkuunkaan... nyt on tilauksessa El Naturalista -pistokkaat.. innolla odotan, että josko ne olis heti niin unelmakengät kuin on kehuttu..
Hauskoja juttuja täällä.
Minunkin ensimmäinen jalkamuistoni lienee kotitalon pihan terävä sepelimurske. Joka kevät odotti, että pääsee paljain jaloin ulos, mutta se sepeli tuntui pahalta. Sisarusten kanssa kisattiin, kuka kestää juosta pisimmälle.
Clarksin kengät ovat kyllä loistavia, kunhan niitä löytäisi jostain. Yhdet hyvät oli, mutta jäivät kuopuksen odotuksen jälkeen pieniksi.
Minulla on ollut aina ongelmallinen kenkäsuhde. Teininä nolotti "iso" jalka (40), nykyään ei enää ja valikoimaakin on isoissa koissa paremmin. Ostan silti vain järkeviä kenkiä, joilla voi kävellä vähintään viisi kilometriä. Korkokenkiä en uskalla juuri käyttää, koska yliliikkuvien nivelten takia nilkkani nyrjähtävät helposti. Kauniita kenkiä kyllä ihastelen kaupoissa, mutta en raski ostaa. Ehkä kesän alennusmyynnistä...
Tunnustaudun kenkäfaniksi. Mulla löytyy aika monta paria..
Ei mitään Blahnikia kuitenkaan. Enkä ostaisi.
Mutta - anteeks nyt vaan - en ostaisi Clarkseja myöskään, pidän minäkin niitä vähän mummuina. Ja täällä jenkeissä niissä on hyvät valikoimat, ja loistavat hinnat. Ei vaan viehätä mun silmää.
Omenapuu: joo, Clarksilla on myös malleja joissa on leveämpi lesti.
Raskausajalta en ihme ja kumma muista pahempia kenkäongelmia - paitsi että oli vaikea panna nauhat kiinni lopussa kun ei meinannut ylettyä. Mun tapani oli nostaa jalka eteeni seinää tai muuta tukea vasten.
Kirsikka: kyllä varsinkin seisomatyössä tai jos kävelee paljon (tai molemmat yhdessä!) jalat ovat sellaisella koetuksella että hyvät kengät ovat tarpeen.
Mannukka: mulla taas on ollut nimenomaan niin, että Clarksit ovat olleet liki ainoat jotka ovat HETi tuntuneet hyviltä;-)
LauraM: minullakin on koko 40 mutta olisi se aika hullun näköistä jos tämän pituisella ihmisellä olisi vaikka 37. Olisi siis ihan pimeen näköistä!
Merja: omaa mielipidetttään ei tarvi multa pyytää anteeksi.
Jos jonkun mielestä mulla on mummukengät niin se vain hilpeyttää! Ja kun mummujakin on monenlaisia...
ahaa, mä tarttisin ehkä tuollaiset? kaihoan aina korkokenkiä, omistan muutamat, mutta aivan liian harvoin käytän kun tuntuu että varpaat musertuu alta tunnissa.. ja lujaa täytyy päästä, hermot menee jos joutuu hipsimään. eli siis kiilakorkoja katsastamaan seuraavalla kerralla;)
Outi: voisit tarvita.
Mulla on ollut sellainen päähänpinttymä että kiilakorot on tyhmiä ja että niillä on vaikea kävellä mutta esim. näissä kengissä pohja taipuu ja se on hyvä juttu se!
Ja kiilakorko ei jää minnekään mukulakiven rakoon kiinni!
Jei, koska olet ollut Yyterissä? Kävin ekaa kertaa ko. paikassa viime kesänä, ja ihastuin, miten sellaista hiekkaa voi Suomessa edes olla?
Olen aina ihmetellyt, miten niin monella naisella voi olla kauhea kenkäfetissi ja hinku ostaa kenkiä, kun mun mielestä se on kaikkein vastenmieleisin osio vaateostoksista. Ei vois vähempää kiinnostaa kengät, yök. Sovittaminenkin on yhtä piinaa. Ei pal Blahnikit kiinnosta muttei mitkään karmeat kopio-Crocsitkaan. Parempi kun niitä kenkiä vain ilmestyisi jostain kaappiin eikä tarvitsisi itse ostaa.
Lähetä kommentti