(Kuvan portugalilainen kesäkeittiö Cotê Sud-lehdessä)
Kun tapasin mieheni hän asui opiskelija-asunnossa Göteborgissa - kuten minä itsekin.
Hän kokkaili yhteiskeittiössä jossa hänen ruokavaransa veivät suurimman tilan jääkaapista ja hyllyistä. Minusta oli kiehtovaa saada vain istua pöydän ääressä ja katsella kun hän teki ruokaa itselleen - ja asioiden kehittyessä pidemmälle myös minulle.
Hyvin usein oli joku pihvi ja sen kanssa vihreitä papuja. Sitäkin useammin oli maissia. Purkkimaissia. Kuumana voin kanssa tai kylmänä, vähän kuin salaattina. Kun nykyään aukaisen maissipurkin lennähdän raketin lailla tuohon pieneen yhteiskeittiöön ja näen kaikki kolhiintuneet lautaset, parittomat haarukat ja veitset, teipillä suljetut purkit joissa lukee "näpit irti!".
Maissi on minä ja hän, opiskelija-asuntola ja Göteborg.
(Vihreät, pienet purkkiherneet on isä ja jouluaatto. Viili ja talkkuna on äiti ja yksi tietty kesäpaikka.)
Hän kokkaili yhteiskeittiössä jossa hänen ruokavaransa veivät suurimman tilan jääkaapista ja hyllyistä. Minusta oli kiehtovaa saada vain istua pöydän ääressä ja katsella kun hän teki ruokaa itselleen - ja asioiden kehittyessä pidemmälle myös minulle.
Hyvin usein oli joku pihvi ja sen kanssa vihreitä papuja. Sitäkin useammin oli maissia. Purkkimaissia. Kuumana voin kanssa tai kylmänä, vähän kuin salaattina. Kun nykyään aukaisen maissipurkin lennähdän raketin lailla tuohon pieneen yhteiskeittiöön ja näen kaikki kolhiintuneet lautaset, parittomat haarukat ja veitset, teipillä suljetut purkit joissa lukee "näpit irti!".
Maissi on minä ja hän, opiskelija-asuntola ja Göteborg.
(Vihreät, pienet purkkiherneet on isä ja jouluaatto. Viili ja talkkuna on äiti ja yksi tietty kesäpaikka.)
20 kommenttia:
Ihana muisto...
Tuollaisia -tai sen tyyppisiä on minullakin...
Juuri vappuna ystävän mökilla selitin...valkoiset pavut,voin ja timjamin tuoksu = Ranskan isoäitini
Ruokamuistot on ihania! Tämäkin oli niin ihana. Lennätti minut ensin tukholmalaiseen vastaavaan opiskelijakeittiöön, jossa opin syömään sipuli-tomaattimurskaruokaa. Sitten lennähdin Sisiliaan, jossa italialainen Gio laittoi AINA purkkimaissia salaattiin.
Terveisiä myös Maissille, ystäväni jo teini-ikäiselle tyttärelle!
Talkkunasta tulee mieleen appiukkoni, joka pesiytti talkkunan myös meidän kesäkeittiöömme.
Ja tuo portugalilainen kesäkeittiö on just!
Ai niin, oliko tuossa lehdessä Portugalista muutakin?
Joo, tietyt ruuat tuo tiettyjä muistoja. Minun opiskeluaikaiset syömiseni olivat kyllä aika karmivia...esim. kaurapuuro ja sulatejuusto...yäääkkksss!!!!
Samalla tuli mieleeni kämppäkaverit. Yksi joka ei osannut ostaa uutta lamppua lukulamppuunsa eikä vaihtaa sitä, toinen jonka jäljiltä löytyi aina homeisia ruokakattiloita jne...
Tuota lehteä haluaisin selailla enemmänkin. Tällä hetkellä selailen vanhoja ruotsinkielisiä lehtiä (hus&hem ja sköna hem). Aina sieltä löytyy jotakin mielenkiintoista, hienoja kuvia, vaikkakin ovat jo vanhoja lehtiä ja selailen niitä uudelleen ja uudelleen...
Aurinko ja kuu: ymmärrän tuon. Tietty ihminen, tietty ruoka.
Liivia: purkkimaissi ei ole minun suurimpia suosikkejani, mutta onpa sitä aika paljon tullut syötyä.
Tuossa lehdessä oli iso juttu aivan ihanasta kesäpaikasta (jossa tämä keittiö). Muuten siinä ei tainnut Portugalia olla.
Punamulta: ja minä muistan oman opiskelijataloni (siinä melkein miehen rakennuksen naapurissa) yhteiskeittiöstä sen, että yhden tietyn ruotsalaiskundin jälkeen joka paikka oli täynnä kuivia nuudeleita.
I like your blog.I'm waiting for your new posts.
Pakastettu maissi hyvempää :)
talkkuna liittyy minullakin äitiin ja koko äidin puolen suvun naisiin.
paksua suklaamannapuuroa en voi ajatellakaan ilman äidin äitiä, joka aina keitti sitä kattilallisen koko serkusparvelle. niin paksua että kauha seistä jökötti siinä pystyssä.
jännä minkälaisia matkoja eri ruuat tarjoaa. ja myös hajut. miten sitä yhtäkkiä saattaa lennähtää ajassa ja paikassa satoja kilometrejä ja kymmeniä vuosia ihan vain jonkun hajun perässä..?
Puhuuko miehesi ruotsia? Minä käytän pakastemaissia, koska purkkimaissiin on lisätty sokeria ja pakasteeseen ei. Tai ainakaan en ole löytänyt sokeritonta purkkimaissia.
Ihana ja romanttinen muisto! Minulla ei oikein tuollaisia ruokamuistoja ole, paitsi muutamia lapsuudesta. Minulla kaikkeen liittyy yleensä musiikki.
Voi kun ihana postaus! Tuoksu- ja makumuistot ovat sellaisia herkistäviä.
Meillä on tuoreen lohen tuoksu, kun oltiin ensimmäisellä reissullamme Kuusamossa. Sen jälkeen kalamarkkinoilla loimulohen kohdalla aina jompikumpi ehtii ekaksi sanomaan "tuoksuu ihan Kuusamolta".
Mulla tulee purkkimaissista mieleen köyhät ajat ensimmäisessä avioliitossa, joita en niin kauhean mielelläni muistele. Aina oli nälkä...
Mutta tuoksut, niistä tulee mieleen paljonkin kaikkea kivaa. Usein lennähtelen kuten Outi sanoi, tuoksujen perässä.
Kuinkahan monelle suomalaiselle purkkiherneet ovat jouluaatto?
Uudet perunat ja lohi = juhannus ystävien luona Katumajärvellä.
Ahvenet = kesäpäivä Kotkan Haikkolaisessa.
Nuudelit = viime syksy kun en jaksanut enkä ehtinyt laittaa itselleni kunnon ruokaa. Nyt ne kuvottavat.
Olitteko te kämppiksiä? Tähän tietysti pitäis vertailun vuoksi kertoa hurjin kämppinmuisto, mutta en jaksakaan.
Savukampela = Ahvenanmaa
Muulloin niin herkullinen papukeitto vuonna 2001 = Äkillinen tajuaminen, että on raskaana
Dyanna; thank you!...and wellcome back anytime.
Hannelen paratiisi; ei taida olla siitä kokemusta.
Outi: minulla on melkein jokaiseen tuntemaani ihmiseen myös mielessä ruoka jonka häneen liitän. Joku lempiruoka tai joku inhokki. Joku mistä henkilö usein puhuu tms.
Matroskin: ei puhu. Oli vuoden siellä vaihdossa ja opinnot Chalmersilla oli englanniksi, samoin työharjoittelu. Oli kyllä ruotsin kursseilla mutta taisi se jäädä siihen tack, nej, öl -osastoon.
Katilein: no musiikkiKIN, tietysti.
Papi: no just tommosia ne on, muistot.
Merja; mun tulee karjalanpiirakoista mieleen valitettavasti yksi ankea aika myös...
Tuuli; joo, ei vihreät herneet varmaan kovin originelli muisto ole, mutta se liittyy ehdottomasti isään. Äitiin ei taas sitten ollenkaan.
Solveig; ei oltu kämppiksiä. Asuimme sellaisessa opiskelijakylässä, molemmilla oma kauhea yksiömme siellä muiden kauheiden yksiöiden joukossa. Loppuajan asuin kyllä sitten hänen kanssaan kun panin oman kämpän pois.
Ai niin, yksi tietty pizza = mahakipu = umpisuolen leikkaukseen!
Ai ku mainio! Mulle taas jansoninkiusaus on yhtä kuin tuore poikaystäväni (sittemmin mieheni) ja soluasunto Pasilassa Helsingissä.
Vilijonkka: mulle taas Janssoninkiusaus on sitä, kun mua pilkattiin tyttönimeni vuoksi...Että katsokaa, tuolta tulee Janssonin kiusaus!
Vilijonkka: mulle taas Janssoninkiusaus on sitä, kun mua pilkattiin tyttönimeni vuoksi...Että katsokaa, tuolta tulee Janssonin kiusaus!
Ihan tyhmiä ne kiusaajat. Vaikka nykyinen sukunimesin on kyllä kieltämättä viehättävämpi.
Mun tyttönimi oli kauhean lähellä etunimeäni, joten väännöksiä sain minäkin kuulla riittämiin.
Vilijonkka: kiusaajat keksii mitä vaan mistä vaan. Mää olin hurri ja sillä selvä.
Nykyisen sukunimen kanssa on usein ongelmia kun sitä luullaan yhdysnimeksi ja koska sen merkitys on hiukan...hassu.
Ihana maissipurkki ja hernemuisto :)
Maissi on hyvää, tuollaisena kun "tussahtaa" purastessa, ja on makeaa. On se hyvää myös paukutettuna popkorniksi :)
Mietin äkkiä, mikä ruoka-aines tuo mulle jotain muistoja. Monet tietysti, mutta nyt äkkiseltään tuli mieleen appelsiinimarmeladi = Taata kesämökillä: sitä hän laittoi näkkärin päälle ja rouskutti niin että poski ja leuan-alus-nahka heilui. Me lapsenlapset tuijotettiin vaan.
Lähetä kommentti