Eilen klo 21 Jane Birkin astui Cirque Royalin lavalle täällä Brysselissä. Tuli sieltä kulisseista, päällä valkoinen miesten paita, pallollinen kravatti, puvun liivi ja harmaat suorat housut. Oikeassa jalassa Converse, vasemmassa kipsi - ja kyynärsauvat apuna.
Hän liikkui lavalla ilman keppejä, tukikohtinaan kolme korkeaa jakkaraa eri nurkissa. Käveleminen oli selvästi vaikeaa, mutta hän ei lakannut hymyilemästä eikä tehnyt asiasta numeroa. Meni sen minkä pääsi.
Mulla oli tippa silmässä useasti. Jane oli niin kaunis, niin iloinen, niin koskettava ja aito. Kuullostaa lässynlässyltä mutta uskotteko että minä en esim. ole elokuvissa vetistelevää tyyppiä ja tuolla hymyilin silmät kyynelissä vähän väliä.
Jane lauloi uusimman levynsä Enfants d’hiver lauluja, mutta paljon myös niitä vanhoja Gainsbourg -hittejä. Kaikki sopi yhteen hienosti. Sitä paitsi hän lauloi minusta paljon paremmin kuin levyillä! Biisien sovituksetkin olivat aivan nappiin ja neljän hengen orkesteri veti hienosti.
(Tässä on jonkun taltiointi samalta kiertueelta maaliskuussa. Ihan vain ideaksi jos haluatte nähdä vaikka esiintymisvaatteet. Olivat samat nytkin, tosin sen kipsin kanssa...)
Yksi erityisen kostettava hetki oli kun Jane lähti yleisön sekaan. Kun ei jalallaan päässyt, niin joku roudari kantoi sylissä kuin lasta. Janella oli kädessään jännä valaiseva "sateenvarjo", jonka kanssa hän lauloi eri puolilla salia - ja taas kannettiin eteenpäin. Hän oli kahteen kertaan vieressäni (istuin rivin 7 päässä) aivan kosketusetäisyydellä. Lauloi koko ajan tätä vanhaa kappaletta. (Videolla ihania nuoruudenkuvia!) Laulu oli nyt paljon voimakkaampaa kuin tulloin nuorena. Vahvempaa, ja kuin täynnä kokemuksen rintaääntä....
Konsertti ei ollut loppua ollenkaan. Huusimme "laula lisää, vielä lisää" ja hän lauloi aina vaan. Menin lavan reunalle jossakin vaiheessa kun en oikein osannut olla menemättäkään. Aivan valtava läsnäolo ja säteily sillä ihmisellä! Ihana nainen. Kun hän viimeisen kerran lähti ja heilutti (ja heilutimme takaisin) tuntui varmaan muistakin että hän vilkutti "juuri minulle".
(Ai juu, se jalka. Yhdessä vaiheessa hän kertoi kaatuneen turvalleen hiljan ja näin siinä sitten kävi).
Hän liikkui lavalla ilman keppejä, tukikohtinaan kolme korkeaa jakkaraa eri nurkissa. Käveleminen oli selvästi vaikeaa, mutta hän ei lakannut hymyilemästä eikä tehnyt asiasta numeroa. Meni sen minkä pääsi.
Mulla oli tippa silmässä useasti. Jane oli niin kaunis, niin iloinen, niin koskettava ja aito. Kuullostaa lässynlässyltä mutta uskotteko että minä en esim. ole elokuvissa vetistelevää tyyppiä ja tuolla hymyilin silmät kyynelissä vähän väliä.
Jane lauloi uusimman levynsä Enfants d’hiver lauluja, mutta paljon myös niitä vanhoja Gainsbourg -hittejä. Kaikki sopi yhteen hienosti. Sitä paitsi hän lauloi minusta paljon paremmin kuin levyillä! Biisien sovituksetkin olivat aivan nappiin ja neljän hengen orkesteri veti hienosti.
(Tässä on jonkun taltiointi samalta kiertueelta maaliskuussa. Ihan vain ideaksi jos haluatte nähdä vaikka esiintymisvaatteet. Olivat samat nytkin, tosin sen kipsin kanssa...)
Yksi erityisen kostettava hetki oli kun Jane lähti yleisön sekaan. Kun ei jalallaan päässyt, niin joku roudari kantoi sylissä kuin lasta. Janella oli kädessään jännä valaiseva "sateenvarjo", jonka kanssa hän lauloi eri puolilla salia - ja taas kannettiin eteenpäin. Hän oli kahteen kertaan vieressäni (istuin rivin 7 päässä) aivan kosketusetäisyydellä. Lauloi koko ajan tätä vanhaa kappaletta. (Videolla ihania nuoruudenkuvia!) Laulu oli nyt paljon voimakkaampaa kuin tulloin nuorena. Vahvempaa, ja kuin täynnä kokemuksen rintaääntä....
Konsertti ei ollut loppua ollenkaan. Huusimme "laula lisää, vielä lisää" ja hän lauloi aina vaan. Menin lavan reunalle jossakin vaiheessa kun en oikein osannut olla menemättäkään. Aivan valtava läsnäolo ja säteily sillä ihmisellä! Ihana nainen. Kun hän viimeisen kerran lähti ja heilutti (ja heilutimme takaisin) tuntui varmaan muistakin että hän vilkutti "juuri minulle".
(Ai juu, se jalka. Yhdessä vaiheessa hän kertoi kaatuneen turvalleen hiljan ja näin siinä sitten kävi).
16 kommenttia:
Aah ja aah.
Tuntui kuin olisi ollut mukana, sokeana ja joku selittäisi mitä näkyy. Paitsi musiikki jäi tietysti puuttumaan.
Tuolla jos jossain olisin tahtonut olla!
Liivia: siis tuo oli niin IHANA etten olisi uskonut. Menin hiukan sillain että onhan kiva nähdä se Jane mutta musiikilta en edes oikein odottanut paljoa..ja se oli täys yllätys miten hienosti se soi ja Janen ääni oli mahtava.
Tykkäsin myös siitä että yleisö oli niin sekalaista. Siellä oli paljon pieniä lapsiakin> Yksikin äiti-tyttöpari joka oli ihan kuin sinä ja L.
Ja sitten paljon oikein vanhoja ihmisiä.
Kuulostaapa ihanalta konserttikokemukselta!
Kuulostaa hyvältä.
Molemmat linkit johtavat muuten samaan paikkaan. Konserttitaltiointi puuttuu.
Kadehdin. Tuota levyähän ei ole edes tuotu Suomeen virallisia kanavia, pikkuliikkeistä tietty saattaa löytyä. Sääli että moisia kypsiä naisia ei markkinoida kunnolla.
Maija: se oli sitä.
Maiju: ai, joku oikein katsoi noita linkkejä;-) Nyt on korjattu vika.
Matroskin: joo, kuulin tuon levyjutun. Sääli on.
Kiitos tästä...ja
linkeistäkin,täydensivät ihanasti kertomustasi.
Ihana hetki pois muualle tällaisena sateisena ja harmaana lauantaina...
Ihana kokemus ollut!
Tiedätkös, näen hänessä jotain sinua, vaikka hän onkin vanhempi. Teissä on jotain samaa. Onko kukaan muu sanonut sinulle samaa?
Hän on legenda!
Aurinko ja kuu: siellä unohtui kyllä aika ja paikka myös. Oli sitä paitsi jotenkin hullu tunne että olisi kokenut saman aikaisemmin.
Sooloilija: kuule on, siis sanonut tuota samaa. Nuoressa Birkinissä ei ole yhtään mitään samaa mitä minussa olisi koskaan ollutkaan, nuorenakaan, mutta ruumiinrakenne on ainakin sellainen että uskon näyttäväni parinkymmenen vuoden päästä samalta. Ja naamassa on jotakin samaa terävyyttä nykyään ja etenkin silloin kun mulla on ollut tuommonen lyhyt tukka niin on ollut varmaan paljon samaa.
niin, ja kun oikein hymyilen niin silmät menevät viiruiksi;-)
ihan sama fiilis kuin Liivialla, tämän lukiessa tuntui kuin olisin ollut siellä, ihan liikutuin itsekin!
konsertit on aina ollu mulle hirmu vahvoja kokemuksia. jos siis diggailee sitä musaa.. itkettää ja naurattaa. ja niin monen hyvän rokkikeikan jälkeen oon aina ollut ottamassa tatuointia pändiin liittyen. ööh, ehkä en nyt enää, mutta hieman nuorempana juu..
Se mitä toivoisin joskus toivoisin omaavani on se mahtava karisma mikä saa vaan tuijottamaan ihmistä.
Mulle tuli sitten täysin tästä sateisesta lauantaista Jane Birkin -päivä. Inspiroiduin noista sinun linkeistä kuuntelemaan vaikka mitä you tubesta. Kiinnostavaa ja kaunista. Ihanan tyylikäs nainen.
Musiikki kuulostaa todella ihanalta!!!
Ja lavakarismaa varmasti löytyy. Voin kuvitella lavakarisman ja energian yhteisvaikutuksen...itse liikutun usein livekonserteissa kyyneliin, vaikken muuten liikutukaan niin herkästi.
Ne laulun, musiikin ja energian vibraatiot menevät läpi koko kropan...sellaista tunnetta en koe missään muualla kuin livekonserteissa...
Voi, kuulosti niin hienolta konsertilta!
Muistan, kun näin nuorena tyttönä Eva Dahlgrenin livenä. Hän jätti minuun myös hyvin vahvan kokemuksen, tuli sellainen olo, että jos tuollaisia ihmisiä on olemassa, niin ei tässä ole mitään hätää.
Kuulostaa silta etta ilta ei olisi voinut olla parempi :-)
Outi; menen aina niin täysillä mukaan jos joku tuntuu hyvältä. Oli ilo huomata että aistit toimivat.
Fedja: sa muuta.
tuosta on tullut haaveiltua.
Himalainen: Jane Birkin -päivä ei ole hullumpi ollenkaan.
Punamulta: joo, tuollakin bassot kulki kropan läpi vaikkeivat liian kovaa soineetkaan. Ihanaa kun näkee että esiintyjän ja yleisön välillä tapahtuu jotakin> Suurikin sali kuin pienenee kun esiintyjä puhuu ihmisten kanssa, tulee sekaan jne.
Celia: voin hyvin kuvitella että Dahlgren olisi tehnyt mulle tuon saman.
päivi: ei tippaakaan parempi. Ihan just noin hyvä.
Lähetä kommentti