Olen iloinen jokaisesta sellaista päivästä jossa on jotakin, mitä en ihan täysin ymmärrä.
Pysyy mielenkiinto yllä ja maailmassa on yksi vähemmän niitä tylsimyksiä, jotka tietävät kaikesta kaiken.
Pysyy mielenkiinto yllä ja maailmassa on yksi vähemmän niitä tylsimyksiä, jotka tietävät kaikesta kaiken.
10 kommenttia:
Hyvä asenne! Oivaltamisen ilo on ihana asia!
Näissä tietokone-ja blogihommissakin oppii silloin tällöin aina jotain uutta ja kun on yrittänyt ja erehtynyt, niin onpa ihana onnistumisen ilo kun jonkun oppii!
Sooloilija; uuden oppiminen (ja joskus ihan vaan uuden HUOMAAMINEN) on tosiaankin ihana asia.
Ajattelin alunperin kyllä oikeastaan niin päin, ettei haittaa yhtään ellen tajua kaikkea näkemääni, kuulemaani, kokemaani.
Voin yrittää ymmärtää, aivot saavat töitä jne., mutta on helpottavaa kun hyväksyy ettei voi kaikkea tajuta.
(tämä tuli taas eilen mieleen kun kauppareissulla näin kummallisen talon ja kummallisen pariskunnan - eivät liittyneet yhteen!)
Tuo on ihan perimmäinen selitys sille, miks olemme täällä tänäänkin. Uteliaisuus on pitänyt ihmisen hengissä aikojen alusta asti.
Ympäristö, jossa on mielenkiintoa ja mielikuvitusta herättäviä asioita, pitää elävänä myös tänään. Henkisesti.
Ja tutussakin ympäristössä voi löytää aina uutta. Jos ei muuten niin vaihtamalla näkö- ja katsontakulmaa. Vaikka sitten kameran linssin läpi.
Hienosti sanottu. Kuinka minuakin ärsyttää ihmiset, jotka tietävät kaikesta kaiken. Ja ovat niin ylipäteviä milloin missäkin asiassa. Tekisi mieli oikein ravistaa se ulkokuori, ja se tippuisi lattialle pieninä palasina, tai liuskeina.
Asenne on hyvä. Epätäydellisyys on hyvä.
Tuosta voisi tehdä huoneentaulun. Hienosti oivallettu. "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa..."
Hyvä! Epätäydellisyyttä ja säröjä pitää olla. Muuten ihminen muuttuu muoviseksi.
Aivan niin. Aina on sellaista mitä ei tajua tai pysty selittämään. Mutta hyvä että niitä on...
Junika; Joku voisi toisaalta ajatella että jos tyytyy siihen ettei voi kaikkea ymmärtää niin on kuin heittäisi hanskat santaan :"en edes halua yrittää ymmärtää".
Itse en ajattele noin.
Pikemminkin ajattelen että on kyse nöyryydestä ja hyväksymisestä.
(Siis sen hyväksymisestä että kaikki ei koskaan voi mennä jakeluun...)
Syysleimu; toi oliskin kiva nähdä että putoisiko ne paloita vai jauheena vai...liuskeina?
Ajattelen nyt tätä tämän illan ja ravistelen mielessäni rikkiviisaita!
Clarissa; se laulu on kauhea vaikka sen ajatus on hyvä!
Linnea; ja käy se varmaan pirun tylsäksikin jos kaiken tajuaa ja tietää.
Punamulta; niin, haastetta lopun iäksi.
Nauran tässä itsekseni, koska sinä veit sanat suustani. Kysyn vaan, että miksi tuon kirjoitin, kuluneen fraasin, joka kuuluu melkein siihen inhokkikategoriaan. Asia erikseen on sitten se sanoma.
Pahinta elämässä ovat besserwisserit ja inttäjät!
Ihminen, joka on aina uudelle avoin ja innostunut uusista asioista, säteilee viehkeyttä olipa minkäikäinen hyvänsä.
Tein viime vuonna päätöksen, että aloitan joka vuosi kolme uutta asiaa ja tämäkin vuosi on jo täytetty! Tulkaa perässä!
Lähetä kommentti