Eilisiltana sain soiton Ratinasta, Tampereelta. Bruce lauloi Born to run puhelimeeni ja iloitsin ystävieni puolesta, jotka olivat paikalla. Klo 21 minut hypnotisoitiin (apuna "suden silmät" ja naru josta roikkuu helmi). Nautin useita lasillisia Graninin porkkana-appelsiini-sitruunamehua (uusi suosikki!), ihastelin iltakymmenen sinisyyttä ja seisoin vartin terassilla. Kesäillan valo on noita. Se tekee suuvedestäkin hohtavaa taikajuomaa ja hypnotisoi kaikki.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
Niin, ei soitettu Riveriä... mutta muuten hellepäivien jälkeen koleammaksi muuttuva ilta kyllä oli mitä mainioin. Tykkään ihmisistä, jotka antavat kaikkensa, tekevätpä sitten mitä hyvänsä.
Toi taivashan on ihan kuin Magritte!
Lapsilla on kyllä niin koomisia innostuksen aiheita. Meillä on periskooppi-into menossa. Mutta kun äidillä ei ole peilejä, niin ei voi rakentaa.
Teilla ei varmaan ole koskaan tylsaa ja tavallista!
Tekstisi myös oli hypnotisoivaa, yksityiskohdat, tekstin kulku ja rytmi. Musiikkiakin :)
Kivalta kuulostava ilta. Ilta jonka muistaa.
tintti: viimeinen lause - olen samaa mieltä.
Allu: joo, se on näitä "tee itse omat arvotaulusi" -juttuja;-)
Vessan ikkunasta näkyy Magritte-taivas!
Solveig: Periskooppi...tääälläkin kokeiltu ja mulla on kyllä paljon peilejä;-)
Hypnotisoija menee itse suurempaan transsiin kuin me kohteet!
Elena: on, varmasti on, noin ulkoa päin katsottuna. Tyypit rivissä soffalla ja telkka auki. Mutta pään sisällä voi olla mitä vaan.
Mehulasissa näkee Asioita.
Himalainen: kiitos tästä hienosta luonnehdinnasta.Jotakin jännää oli ilmassa eilen. Sää muuttui. Saattoi olla ihan sitäkin.
Kesäiltojen valossa on taikaa. Kuvissasi ja teksteissäsi samoin.
Minäkin olen yrittänyt hypnotisoida joskus kaikki vuorollaan, mutta itse siinä taitaa mennä suurimpaan transsiin. Joskus olisi kiinnostavaa päästä Ihan Oikean hypnotisoijan pakeille.
Sulle on aurinkoisia terkkuja blogissani!
eilen taas roikuin ja keikuin ikkunasta kesäyön valon huumaamana. en meinaa malttaa mennä nukkumaan ollenkaan. kun ei se aurinkokaan mene, käväisee vaan hetken taivaanrannan takana ja ponnaa ylös heti kohta taas.
on tää mahtavaa:)
Tekisi mieli valvoa vuorokausi putkeen ja seurata valon liikkeitä. Onnistuikohan unikeolta...
Kiehtova tuo alin kuva.
Juuri eilen totesin miehelleni, että olisin ehkä halunnut olla minäkin Ratinassa. Mies oli ihan kauhistunut.
Meininki oli ilmeisesti mahtava, ainakin Aamulehden mukaan, mitään ääninäytettä en minä kyllä saanut.
Tuo miehen alku on kyllä kaunis. Hypnoottisen kaunis:)
kauniita sinisiä kuvia!
kaunis, hypnoottinen poika ja tekstikin.
Minut huumaa edelleen kukkien, syreenien, angervon tuoksu... tuomi jo lopuillaan...
Jotenkin ne kuvat hypnotisoi mua:)
Menen katsomaan ne vielä uudelleen!
Saarenmaanvalssi on pienenä suosikkilauluni. Olen aina miettinyt lauletaanko alkuperäisessä "sä kiiltävätähtinen sotilas vain", vai onko se myöhemmän ajan lisä.
Minä herään aina elämään kesäiltaisin. Ja kesäyöt on parasta mitä tiedän...
Mitä Ratinassa tapahtui? (nimim. pihalla kuin lumiukko)
Olina; voisihan se olla mielenkiintoista. Saattaa olla kuitenkin että heittäytyisin vastarannan kiiskeksi - ja sellaisiahan ei kai voi hypnotisoida.
Elisa: kiitos, kävin katsomassa ja ilahduin!
Outi: muistan kun joskus parikymppisenä tultiin Doriksesta Tampereella...klo oli 4 ja vähän päällä. Teki niin mieli mennä siihen koskenrantaan makaamaan kun oli aivan kuin päivä jo.
Killsilmä; kokeile. Minä alkaisin pilkkiä, luulenma. Kerran olen elämässäni valvonut n. 36 h yhteenmenoon. Oli juhannus ja sen sellaista.
Liivia: Olisin tykännyt olla Ratinassa jo ihan siksikin, että Brucen levy Darkness on the Edge of Town on toinen itse ostamani levy. Vuosi oli 1978.
Elisa: kiitos. Eikä tarvinnut edes räplätä niitä.
Aurinko ja kuu; juu, kyllä sitä hypnoosiin pääsee tuoksuillakin!
Marika; älä katso liian pitkään tai.....!
Matroskin; arvaa mikä oli yksi mun suursuosikki lapsena? Georg Otsin laulama Rakastan sinua, elämä.
Aavistuksen mahtipontinen ehkä tuommoselle 6-7 -vtuoiaalle mutta makuni ei ole muuttunut.
Punamulta: Treen Ratinassa oli Bruce Springsteen esiintymässä.
Kesäiltojen hämärä on ihana, ihan kuulee kuinkä päivä menee nukkumaan ja yö herää. Niin erilaisia ovat. Kaikki näyttää ja tuntuu ja kuullostaa ihan toisenlaiselle päivällä ja yöllä.
Jos joku mua yrittäis hypnotisoida niin varmaan panisin vastaan kanssa, sitte kuitenki. Vaikka tavallaan ois kiva tietää, millasta se ois olla hypnoosissa.
Kerran olen ollut katsomassa Paul McKennan hypnoosishow'ta ja oli kyllä aika uskomaton juttu kaikinpuolin!
Maamaa; "päivä menee nukkumaan" -tykkään tuosta.
Tietäisiköhän sitä muuten että nyt ollaan sitte hypnoosissa???
Tiiä sitä, tietäiskö...hassulta ainaki kuullostaa "nyt ollaan sitte hypnoosissa" :D
Tuosta tuli mieleen, että jos aivastan, niin yksi kaveri sanoo aina "heitit sitte aivastuksen" - ihanku se ois joku tahallinen kommentti, se aivastus :D
Mua se naurattaa aina ihan kauheesti, kun aattelen että tietoisesti aivastas jos ei muuta keksis sanoa :D
Lähetä kommentti