torstai 11. kesäkuuta 2009

Keinot on monet



Toiset tekevät ristisanatehtäviä, minä huvittelen toisinaan tekemällä sanalistoja jostakin tietystä aiheesta. Kerran keräsin ilmaisuja kuten apposen auki, täpötäynnä, typötyhjä ja tipo tiessään.
Joskus olen kerännyt itseäni eniten ärsyttäviä uussanoja. Kyllä siellä paitulikin on, voitte olla varmoja. Muikeita (ja pitkiä!) listoja saa myös sanoista kuten amppari, päikkäri, tennari, kyssäri, umppari, soppari jne. En voi jatkaa kun nuo ärsyttävät niin rutosti.

Eilen mietin voiko teko ja keino -sanoja vaihtaa keskenään. Tekonivel vai keinonivel? Kumpikin kuullostaa vielä siedettävältä ja ymmärrettävältä. Sen sijaan keinosilmä olisi jotenkin teennäinen. Tekosiemennyksestä puhumattakaan.

Oikeastaan sadepäivistä on pelkkää iloa meille hiuksenhalkojille.

84 kommenttia:

Clarissa kirjoitti...

Tänne luvattiin reilua sadetta. Kiitti vihjeestä, nyt sanoja listaamaan sanoo konservatiivinen sanafriikki, jota ärsyttää kaikki nimpparit sun muut -arit ja -ärit. Moikka:)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Sanojen pyörittely on kyllä mielenkiintoista ja hauskaa minustakin. Muistin tuosta sun listailusta, että joitain vuosia sitten pidettiin yhden käsityöporukan kanssa näyttely tekeleistämme ja nimeä mietittiin. No se nyt oli niinkin lennokas kuin "Lämmöllä". No omiin töihin liittyen pyörittelin lämpöön liittyviä juttuja: ´Lämpö karkaa, kipinät lentää, hukkalämpö, kaukolämpö, tulivuori, tulikuuma, kuume. Rakkaus lämmittää.`
Mun tilkkutyön nimeksi tuli "lämpö karkaa". (Ei mikään perinteinen tilkkutyö, vaan sellanen "villitilkku")
Meillä on perheessä myös harrastettu sananmuunnostemppuilua.

Kirsikka

Liivia kirjoitti...

Hee. Minä listaan vain mielessäni, mutta ihan samat löytyy inhokki-listoilta. Ainoa missä olen antanyt periksi on eskari, en viitsinyt sitten kauaa esikoulu sanoa.

Omat luppohetkien iloni on tehdä listoja, ihan kynän kanssa, top ten mistäkin. Lempikaupungit, lempikirjat, leffat, kukat, sanat...
Olisikin hyvää makoiluaikaa päivittää taas näitä:)

Liivia kirjoitti...

ai niin pahimpia inhokkisanojani on äippä ja iskä, en vaan kestä. Mutsi ja faijakin on ok noiden rinnalla.

violet kirjoitti...

Clarissa: -arit ja -ärit ovat jostakin syystä ärsyttäneet mua niin kauan kuin muistan. En mä kenenkään puhetta ala silti korjailla, mutta vältän itse käyttämästä kun ei tunnu suussa hyvältä.
Kun on ollut pois Suomesta jonkun aikaa niin ei edes ymmärrä kaikkia sanoja. En tiennyt esim. pitkään mikä on "suppari". Supistus, kuulemma.
Työkkäri (tai Treelle TYÄKKÄRI) on silti työkkäri ja piste;-)!

Kirsikka; mun vanhempani ovat molemmat sanaihmisiä. Tarkoitan että heidän kanssaan näitä monenlaisia pyörittelyjuttuja on tullut tehtyä paljon. Mökillä joskus kerättiin vihollinen kaikenlaisia juttuja (ne oli näitä
piri pintaan -sanontoja eli eka sana ei sinänsä tarkoita mitään ja se alkaa samalla tavulla kuin varsinainen sana).

Lliivia: Niin, ymmärrän että esikoulusta puhuvaa aletaan katsoa kieroon..että mikä hienostelija.
Ulkosuomalaiselle sallitaan enemmän kirjakieltäkin;-)

ÄIPPÄ ja ISKÄ, ai saakeli!

Tuula kirjoitti...

Minä joskus jumitun sanoihin. Viimeksi juutuin paikalliseen kaupunginosaan - Ristinarkkuun. Että onko se niinkuin Ristin arkku (jotenkin kammoksuttava, ihan hautausmaafiilis, en haluaisi asua!) vai Risti narkku (jossa puolestaan ei ole mitään järkeä). Tätä pohtiessa kuluikin sujuvasti puolituntinen. Plääh :D

Listoja en ole tehnyt, mutta jos tekisin, niin inhokkilistalla olisi ainakin sanonta "Pitkässä juoksussa". Enkä kestä sitä, että hoetaan jotain olevan agendalla... aaargh.

Liivia kirjoitti...

No en olisi minäkään tiennyt mikä on suppari! Enkä monesta muustakaan oo selvillä kun kuuntelee ihmisten puheita, ja välillä olen ihan ärsyttävä ja kysyn että mikä se sellainen on vaikka tiedänkin. Oppilaille korjaan aina ja vaadin että käyttävät kunnon kieltä, ärsyttävä ope.
Työkkäri ON työkkäri, niin ikävä paikka, että saa sanoa noin.

Liivia kirjoitti...

Minä täällä taas, oikein päivän riesa.
Mutta pitä vaan päästä sanomaan, että monen mielestä asun Yppärissä. Että siis missä???

violet kirjoitti...

Tuula; Ristinarkku on tuttu. Niin, olen sitä nimeä miettinyt useasti myös. Wikipediaan joku on pannut näin: "Alue on saanut nimensä Takahuhdin kylän halki kulkeneesta teiden risteyksestä."> Ei tuo minulle kyllä mitään selitä.

Pitkässä juoksussa on ihan persiistä.
En myöskään tajua miksi pitää sanoa "lopputulema on..". Miksei se olisi muka enää lopputulos?

Liivia; olet mukavin tuntemani päivän riesa;-)
Koikkarista olen minäkin kuullut ja nimitys lienee hyvin vanha, mutta Yppäri on karmee.

Hyvä olet opena jos vaadit kunnon kieltä.

violet kirjoitti...

..ja itse jatkan vielä:

yleensähän noita -ari, -äri -sanoja syntyy kai ihmisen suunnattomasta laiskuudesta kun halutaan korvata "pitkä" sana lyhyemmällä...mutta
otetaan vaikka kaamea sana KYSSÄRI, joka käsittääkseni tarkoittaa samaa kuin KYSYMYS ja tyhmäkin huomaa että kirjainten määrä on sama, sanasta vain on tullut täysin pimee.
"Mullois ykx kyssäri".
Tulee mieleen että puhujalla on niskakyttyrä tai jotain.

barbro v kirjoitti...

Loistavaa! Omalla listallani on suomen kielen ärsyttävimmät ilmaisut:
- pistäytyä
- varata (merkityksessä "Äiti varasi retkelle runsaasti eväitä.")
- tulla tehtyä (merkityksessä "Viime vuonna ei tullut luettua yhtään kirjaa".
- pakko/täytyy sanoa/tunnustaa (Ei varmasti täydy, ei ole pakko, ei ketään kiinnosta!)

En myöskään voi sietää sanoja "poitsu", "moinen" tai "vallan".

Fennisti taputtaa iloisesti käsiään.

violet kirjoitti...

Barbro v: tarvitsen pian KEINOHENGITYSTÄ kun luen noita sanoja!
"Tulla tehtyä" on raivostuttava koska se sisältää aina sellaisen (muka-) itsestä riippumattoman sävyn. "Tuli syötyä". Eli minä söin mutta ei se mitään kun se ei oikeastaan ollut edes minä vaan ulkoaohjattu käsi tuli joka syötti.

Näille "tuli tehtyä" -ihmisille myös aina tarttuu kaupasta mukaan yhtä sun toista, olen huomannut. Toivottavasti tuli maksettua kummiskin.

Ja apua, yhtäkkiä mieleeni tuli sana TEEPPARI. Ei pitäisi PISTÄYTYÄ muotiblogeissa.

Tanja kirjoitti...

Listoja en ole tehnyt, en taida olla oikein listaihminen. Mutta hiuksenhalkoja kyllä sitäkin suuremmassa määrin. Töissä minulla on jo maine pilkunviilaajana tekstien kanssa. Ja somistaja tulee aina minulta tarkistamaan yhdyssanat :) Tästä syytän enemmänkin isoäänisyyttäni kirjoitusvirheiden kohdalla (nimittäin parahtelen ja huokailen teatraalisesti kahvitauolla vähän väliä sellaisia halpisnaistenlehtiä lukiessani) kuin moitteetonta Suomen kielen taitoani. Mutta nuo sanalyhenteet ja -muunnokset ovat riivatun typeriä, uussanat, kääk. Ja niitä tuntuu sikiävän kiihtyvällä tahdilla lisää. Yhtä kyllä käytän, laskari = laskosverho. Se on jo niin juurtunut puheeseeni, että siitä on vaikea päästä eroon. Typerältähän tuo kuulostaa!

Toinen naurettava piirre ainakin täällä Helsingissä on se, että ystäville on pakko keksiä meneviä lempinimiä. Ystäväni Jukka on hänen stadin kavereiden kesken Jugi. Hänen avovaimonsa on silloin tällöin parahtanut ovisummeriin, että ei täällä ketään Jugia asu, kun sieltä on kaverit huudelleet.

Kieli on hauska asia. Uussanat ja muunnelmat ovat kyllä ärsyttävyydessään tuoneet sen verran hupia elämääni, että ei kai niille vihainenkaan voi olla.

Tanja kirjoitti...

Juu, teeppari ON kamala!

violet kirjoitti...

Tanja; ehdottomasti, hupia niistä saa. Ärsytyksen ohella.
Laskaria en olisi ikimaailmassa muuten arvannut.

Muutama HYVIN yleisessä käytössä oleva sana tuli taas mieleen:
värimaailma, äänimaailma, muotokieli.
En suostu noita käyttämään.

Anonyymi kirjoitti...

And the winner is: PROBLEMATIIKKA! Voiko olla näsäviisaampaa sanaa.

Ilona

annaliisa kirjoitti...

Hei Violet!
Täällä piipahdan lähes joka päivä vaikka kommentoida en aina ehdikään<3
Tämänpäiväinen postaus hymyilytti.

Tintti kirjoitti...

Graafikkona tekstin korjailu ei kuulu ollenkaan mun tontille, mutta monta kertaa olen siellä ronkkimassa, etenkin kun kyseessä on jonkin projektiryhmän raportti ja työryhmä on niin asialleen omistautunut ettei edes tajua kirjoittavansa ihan lukukelvotonta huttua. Normaalistihan tässä on aina toimittaja välissä, mutta ressukat ovat monesti niin loppuunajettuja, että ovat vaan hyvillään kun joku muukin kiinnittää ylimääräistä huomiota. "Siviilissä" kirjoitan ite ihan tajutonta sotkua, etenkin toisten kommenttilaatikoihin, lyhyessäkin möläyksessä saattaa olla kymmenen typoa ja sellaista kafkaa pullahtaa, että kun sormi ehtii lyödä enteriä niin aivot sanoo vasta sekunnin päästä *naps". Mitä kielen vääntelyyn tulee, entisessä elämässäni yrjökohtauksia aiheutti eniten hollanninkielen pakonomainen tarve diminutiiviin (huis - huisje = talo - talonen), mutta kaipa se johtuu maan lilliputtimaisuudesta muutenkin.

Tanja kirjoitti...

Oi, minä rakastan diminutiivia! Mutta minä tahtoisinin elää lilliputtimaassa ja hellitellä kaikkea.

Suklaasydän kirjoitti...

Tintti: Minä käytän diminutiivia aika paljon. :) Kaipa sitä on paikalliseen puhetapaan niin tottunut.

Minulla on aina ollut ISKÄ ja ÄISKÄ. Äitinikään ei tiennyt mistä olin nuo sanat aikoinani oppinut, mutta niin olen aina vanhempiani kutsunut.

Minun inhokkisanani on "seukata" *argh*!

Anonyymi kirjoitti...

Minä taas inhoan niin ihanaista sanaa kuin ihku!

Ja mm. sanoja: -peräänkuuluttaa
-mainitakseni
-ovenripa
-Sokkari (Sokos)
-Mäkkäri

Opin taas jotain uutta, olen kotoisin siis "Yppäristä". Höh, enkä ole, kun pohojois-pohojammaalla on oikeasti sen niminen paikka ja sehän ei minuun mitenkään liity ;)
-skilla

Liivia kirjoitti...

Värimaailma, äänimaailma ja muotokieli on musta hyviä, kuvaavia sanoja. Käytän vaikka tyyperrytkin:)

Pitkässä juoksussa on hyvä sekin, vaikka tiedän monia jotka todella viihaavat sitä.

Mutta "mullois yx kyssäri", saa minut lähes oksentamaan.

violet kirjoitti...

Ilona: on tuo ainakin yksi näsäviisaimmista!

Annaliisa: käy vaan, vaikka ilman kommenttiakin.

Tintti: en hollantia paljon osaa, sanatasolla menee, tekstiä ymmärrän lukea jonkun verran mutta ärsyynnys diminutiiveistä on tuttu. "Biertje"...

Tanja; kelpaa se mullekin - suomeksi. Tyttönen, vaikkapa. Lintunen.

Suklaasydän; on selvää että jos omasta äidistä ja isästä on tottunut käyttämään ihan mitä hyvänsä sanaa niin silloin se sana on itselle tärkeä ja rakas, eikä meillä muilla tietysti ole siihen nokan koputtamista!

Skilla: "peräänkuulutan ihmisten rehellisyyttä"...

Liivia: en tyyperry ja myönnän niiden kuvaavuuden. Omassa käytössäni pysyy kuitenkin värit, äänet ja muodot, koska minusta ne ovat aivan hyviä.

Pitkässä juoksussa mua ärsyttää ehkä se että se on niin ilmiselvä käännös, se ei kuullosta minusta suomelta.

Ruotsalaiset sanovat "på kort sikt" kun puhutaan siis lähitulevaisuudessa olevasta. "Lyhyellä tähtäyksellä"....

Matroskin kirjoitti...

Olettepa te herkkiä, kun saatte vatsanväänteitä sanoista. Minusta nuo sanat ovat huvittavia, on kiinnostavaa, miten sanoja väännellään ja miten tietyn sanan käyttäminen sitoo tiettyyn porukkaan. Minä käytän tietoisesti äitislangia, kuten:

pinnis
kestikset
kertikset
päikky
sattarit

juuri siksi, että ne sitovat tiettyyn ryhmään (ja mies marisee, hehee). 3 v kuopus on hyvin korrekti kielenkäytössään ja korjailee: "ei se ole päikky, vaan päiväkoti!" Myös hänen taivutusmuotonsa ovat yliloogisia: "nää ukkelit on kiipenny rakettiin".

Minusta monet svedismit ovat viehättäviä. Sen sijaan inhoan sellaisia sanontatapoja kuin kokea jokin joksikin, esim "koin tilanteen vaikeaksi". Sekä olla-verbin yletön käyttö ("verhoissa olevat kukat"). Ja omaaminen on todella ärsyttävää.

Minua ärsyttää myös kuin ei-eurooppalaisista paikoista käytetään suomen kielessä englantilaista kirjoitustapaa, joka esim venäläisen nimistön kohdalla on ihan mitä sattuu. Mutta se onkin sitten loputon suo, mitä kenenkin mielestä kuuluu yleissivistykseen. Minusta esim se ettei sanota georgiaaninen vaan Yrjöjen aikainen.

Matroskin kirjoitti...

Lapsuudessa suppari oli superpallo. Minusta poltot on edelleen parempi llmaus kuin supistukset.

Matroskin kirjoitti...

Vanhoja slangisanoja hellin. Pitkään kutsuin omia poikiani maukkaalla 60-luvun sanalla jannut (partajannuja oli tuohon aikaan joka kulmassa), mutta nyt poikani ovat alkaneet inhota sanaa.

"Tulkaas nyt, jannut."
"Ei me olla mitään jannuja!!"

Matroskin kirjoitti...

Ok, on minullakin niitä yrjötyssanoja, esim "voimauttaminen".

Ja tietysti se että kaikki on nykyään nerokasta.

Ja että kivoista asioista puhutaan terapeuttisina. "Maastossa vaeltaminen on terapeuttista." Oikea terapia ei ole mitenkään kivaa tai seesteistä!

violet kirjoitti...

Matroskin: olen samaa mieltä kanssasi että nuo sanat ovat huvittavia, tai oikeastaan ne sanat ehkä eivät sitä ole vaan niiden käyttäminen. Mielenkiintoista ja toisinaan hyvin huvittavaa miten ja miksi tietyt sanat ja ilmaisut muuttuvat, tarttuvat tai toisaalta häviävät.
Väitän että kun käy Suomessa vain kerran, pari vuodessa niin kuulee enemmän. Etenkin, kun kieliasiat kiinnostavat ylipäätään.

"Miten sinä henkilökohtaisesti koit asian? " voisi olla yksi inhokkilauseistani.

Tuon olen blogien välityksellä oppinut, tuon "voimauttava". En aio sitä käyttöön ottaa, en tykkää.

Terapeuttista tuntuu todellakin olevan moni juttu. Haluan itse käyttää sitä vain silloin kun hiukan irvistelen asialle ("onpa tosi terapeuttista roiskia maalia kankaalle".)

violet kirjoitti...

Ja tiukkapipo (olisko se TIUKKARI???) jatkaa:
kun luen blogeja/lehtiä/tekstejä missä asiat jotenkin "tapahtuvat" vaan, passiivissa kaiken aikaa, niin tulee halu lopettaa tykkänään lukuhommat.
Tämä on hiukan sukua sille "tuli juotua" -tyylille.
"Meille tulee olohuoneeseen vihreä matto". Miten niin TULEE? Teille ostetaan sellainen ja tuodaan sinne. JOku tuo. Ei se itse tule.

himalainen kirjoitti...

Keinot on monet :) Sinun keinot on mukavan luovan kuuloisia, oikeastaan melkein näen sinut mielessäni miettimässä noita... Minä huomaan lukevani kaikki ilmaislehdet ja niistä tylsimmätkin ilmoitukset. Ja tekstiviestipalstat ja mietin ihmisiä niiden takana. Miten jotakuta voikin vaikka ihmisten pukeutuminen sandaaleihin ja tennissukkiin niin paljon raivostuttaa, että viitsivät vaahdota siitä paikallislehden tekstiviestipalstalla viikkotolkulla. Tekstiviestipalstoista saisi mehukkaan aiheen väikkärille ja kuvastaa se usein maan tapoja ja kulttuuriakin aika osuvasti.

Mua on mietityttänyt "supi", minkä kaikkien sanojen kanssa sitä voi käyttää...

violet kirjoitti...

Himalainen; tekstiviestipalstoja en suomalaisissa lehdissä näe kuin kesällä hiukan mutta tiedän kyllä mistä puhut ja olen samaa mieltä.

"Supi-suomalainen", heh heh.

Tuli jotenkin nyt mieleen yksi rasittava ilmaisu: se, miten puhutaan ruuasta miten se on
REILUA, REHTIÄ tai REHELLISTÄ. (En tarkoita tässä nyt sitä kun puhutaan reilun kaupan jutuista.)

"Reilua, suomalaista kotiruokaa"...
Tajuan kyllä mitä sillä ajetaan takaa mutta en tuota reilu -sanan käyttöä voi ymmärtää.

himalainen kirjoitti...

Ai niin kyllä noita puistattavia löytyy... tuo pitkässä juoksussa on yks sellainen ja kaikenlainen projektikieli myös: paaluttaminen, hankkeistaminen, pilotoiminen, juurruttaminen... ääh!

himalainen kirjoitti...

Reilua suomalaista...ahdistus... tuo oli kyllä osuva. Ja muutenkin puistattaa vielä myös ne kaikki mainosten "Suomessa suomalaisille tehty tai suomalaiseen makuun tehty". Ahdistus taas.

Tämä on hauskaa :)

Tanja kirjoitti...

Tuosta Matroskinin kommentista tulikin mieleeni, että se monissa uussanoissa onkin ärsyttävää, kun ne ovat niin sidoksissa johonkin ryhmäidentiteettiin. On aika typerää olla jossain porukassa jossa keskustellaan termeillä, joiden sisällöstä on parhaassa tapauksessa vain hajulla. Mutta voi kai se olla hauskaakin, jos ryhmän sisällä muodostuu omanlainen kieli. Ehkä en ole vain niin ryhmäytyvää (!) sorttia, että innostuisin tuollaisesta.

Ja aika lailla samaa mieltä voimauttaminen ja voimauttava sanojen ärsyttävyydestä. Mutta minua tuo ilmaisu ärsyttää vain siksi, että se on nyt ehkä vähän liikaa puheissa. Oikeastaan voimauttava on hyvin kuvaava sana sille asialle, mitä se tarkoittaa. En keksi synonyymia.

violet kirjoitti...

Himalainen; karmeita esimerkkejä sulla. Kiitos!

Tanja: en ole ryhmäytyvää sorttia ollenkaan. Tajuan kyllä ryhmien sisäisen kielen ilot, mutta...

Sehän noissa monissa sanoissa juuri onkin kun yhtäkkiä KAIKKI on voimauttavaa ja KAIKKI sanoo samalla tavalla. Hetken päästä taas toisella tavalla.
Tulee pakostakin tunne että saitko todella metsästä voimia vai sanotko voimautuneesi kun se kuullostaa niin...niin, miltä?

Matroskin kirjoitti...

Äitislangia käytän kyllä vähän ärsyttämistarkoituksessa eritoten miesten kuullen, koska heidän mielestään se on niin ylettömän tyhmää.

Eräs ärsytyksen aihe ovat sitten varttuneet henkilöt, jotka käyttävät väkinäisesti teini-ilmaisuja vaikuttaakseen nuorekkailta. Ei kuulosta luontevalta.

johanna kirjoitti...

Teepparista vielä, joka on inhottavin muunnos tällä hetkellä, luen sen aina tekstistä t-paitana! Ei vaan pysty tota sanaa. (Oli vaikeeta kirjoittaa se oksentamatta tähänkin)... Ei kait olisi pakko edes lukea tyyliblogeja, jossa moinen sana esiintyy. Mutta meillä kaikilla on näitä omia perversioita ;)

Merruli kirjoitti...

Viisivuotias on tuonut taloomme teeppari-sanan, jota siis en voi sietää. Itsepintaisesti korjaan myös äiskän äidiksi.Eppää epäreilun sijasta on myös kohtuullisen rasittava.b

Yhtenä kesänä listailin kummallisia kasvisanoja, kuten rätvänä, sätkin, jne. Hauskimmasta päästä on tanakka akankaali.

Tanja kirjoitti...

Oi Matroskin, olen niiiin samaa mieltä tuosta nuorekkuuden tavoittelusta kielen avulla. Se on aika noloa. Minusta kenenkään ei muutenkaan tarvitsisi pyrkiä nuorekkuuteen.

Nuorekas on muuten kans vähän höhlä sana. Mutta käyttöön jo niin vakiintunut, että siihen ei enää niin kiinnitä huomiota. Miten ois vanhakas. Minä taidan olla pikkuisen sellainen.

violet kirjoitti...

Matroskin: niin, en minäkään tajua miksi viisikymppisen äidin pitäisi kuullostaa samalta kuin 16-vuotias tytär.

Johanna: minua kiinnostaisi tietää mistä teeppari on tullut. Lyhennösän se ei ole koska se on alkuperäistä pidempikin!

Merruli; mulla on se onni että pojat eivät tuo kotiin yhtään mitään suomenkielistä! Minä olen tällä hetkellä ainut malli tässä asiassa. Suomen-lomat ovat niin lyhyitä ettei niiden aikana edes ehdi omaksua uusia sanoja yleensä.

Eli minä kuulen vain sellaista suomea kuin itse käytän;-)

MaaMaa kirjoitti...

Apua, mun nimi loppuu -arit ;)

violet kirjoitti...

Tanja: vanhakas olen kai minäkin. Ihan mieluusti.
Joskus mietin että kun sanotaan "eilinen" siinä merkityksessä että
"se eilinen tapaus" niin miksei voisi sanoa myös "tänäinen"? Se olisi lyhyempi kuin "tämän päiväinen".
Soitto kielitoimistoon;-)!
("Minulla olisi ehdotus uussanaksi".)

Maamaa: sun kanssas;-)

Ilona kirjoitti...

Hulvatonta keskustelua täällä! Mietin kovasti, mitä sanoja nyt käytän, ettei vaan joku tunge hernettä nenään... ;) No ei, ärsyynnyn ja huvitun itse ihan samoista asioista ja välillä olen varsinainen pilkunviilaaja. Näitä on hauska lukea ja vertailla.

Mieheni käyttää satunnaisesti sinä-passiivia puhuessaan, ja siitä huomautan AINA. Suomen kieli ei tunne moista, ja se on oikeastaan ainoa juttu, joka häiritsee (erityisesti kirjoitetussa kielessä). Monet täällä mainitut sanat ärsyttävät vasta sitten, kun huomaan, että itsekin käytän niitä.

On kuitenkin yksi, mikä ärsyttää aina: omata. "Omaan hyvän huumorintajun", "omaan hyvän matikkapään", jopa "kissoja omaava perhe" tuli joskus vastaan... AAAARGH!

Sanaa "ihku" käytän silloin, kun haluan käyttää (piilo)vittuilevaa adjektiivia jostakin yleisesti ihanaksi mielletystä asiasta, joka ei kuitenkaan ole minun mieleeni. Minulle sana "ihku" ei siis koskaan merkitse kehua, ja siitä onkin seurannut mielenkiintoisia tilanteita.

Itselläni on iskä (yritin tästä muutama vuosi päästä tietoisesti eroon, kun ärsytti itseäni suuresti, mutta kun se on aina ollut iskä, niin enpä onnistunut) ja tiukkapipo on muuten tiukkis!

Ilona kirjoitti...

No niin, tässä se taas nähtiin, mitä seuraa, kun ei kunnolla lue kirjoittamaansa tekstiä ennen julkaisua. "...käytän silloin, kun haluan käyttää..." Ihan kamalaa kieltä! :)

Siis: Sanon "ihku" silloin, kun haluan käyttää...

Matroskin kirjoitti...

Mutta aito nuorisokieli on kyllä ihanan hersyvää, parhaimmillaan ainakin. "Goottivalas" (=hyvin lihava gootti). Voiko sitä paremmin sanoa?

Celia kirjoitti...

Voimauttava on musta nykyään jo lähes humoristinen sana, kun se liitetään joka paikkaan kuten voimauttavasavikerho, luki jossain. Seuraavaksi vois olla voimauttava perheriitaterapia tai sellainen jo varmaan on. Voimahalia mä en voi sietää enkä mieheke, vaimoke, miehenpuolikas, isäntä, jos puhutaan omasta puolisosta.
Apua, näitähän on kauheesti.

violet kirjoitti...

Ilona: pienenä tyttönä omasin vähän sitä sun tätä. Ellen sitten peräti omistanut. Vanhoja ainevihkoja kun lukee niin siellä on näitä "omistan vaaleat hiukset" -juttuja.

Matroskin: Goottivalas on kieltämättä muikea sana.

Celia: Voi voimahali noita sun esimerkkejäsi. Miten olin voinut unohtaa? En avokki -sanastakaan kovin pidä.
Näitähän riittää - onneksi ja valitettavasti. Riippuu miten asian ottaa.

Vilijonkka kirjoitti...

Varsinaisia inhokkeja en muista, joten lienen suvaitsevainen rouva. Mutta meillä taistellaan jatkuvasti sekakieltä vastaan. Karvat nousevat pystyyn lasten sujuvasti sujauttaessa muun kielisen sanan suomenkielisen lauseen sekaan, ihan vain laiskuuttaan, ja kehtaavat vielä taivuttaakin sitä sanaa.

Ja kahdesta ei kuopus meinaa huomauttelusta huolimatta luopua: "Mitä sä tekeet?" ja "Leikkaan ulos."

Sattuu niin.

Liivia kirjoitti...

Tuli muuten äsken syötyä liikaa jäätelöä.

Minusta tuota ilmausta ei voi korvata millään muulla. Tuli syötyä, hups. Miten sen muuten sanoisi, näinkö; söin huomaamattani liikaa jäätelöä. Kuullostaa kankealta.

Nyt taidan mennä voimauttavaan kylpyyn. Ai kauheaa. Todellakin paha sana.

Täällä on niin hyviä juttuja, että olen nauranut ääneen. Nuo Matroskin jannutkin:) Kiitos!

Paevi kirjoitti...

Vedättää on minusta sellainen suomen kielen 'verbi' etten vieläkään oikein tiedä mitä se tarkoittaa
Meillä neiti on jo muutaman kuukauden ajan käyttänyt 'hän' sanaa puhuessaan muista ihmisistä, niin kuin kuuluukin, mutta toisaalta itsestään puhuessaan hän haluaa välttämättä sanoa 'mä', joka tarttui viimeisimmän Suomen reissun aikana

ColibriDreams kirjoitti...

Mikä on teeppari? En ole kuullut, mutta kamalalta kuulostaa.

Monet täällä maintut sanat ovat todella ärsyttäviä. Matsku taitaa kuitenkin puuttua, sitä olen inhonnut jo pitkään.

Tuosta "tuli tehtyä"-jutusta tuli mieleen (hih), miten meksikolaiset sanovat olevansa myöhässä. Se olisi käännettynä ehkä suunnilleen "tuli myöhästyttyä/lähdettyä myöhään", mutta passiivinen muoto siirtää vielä enemmän vastuuta sanojalta kuin suomen "tuli tehtyä". Joskus toki vaikkapa erityiset ruuhkat voivat toki "myöhästyttää" jonkun, mutta useimmiten kuitenkin taitaa olla kyse siitä, että ihan itse lähti liian myöhään.

Diminutiivi on kyllä jo minuunkin tarttunut, sitä viljellään täällä paljon. Välillä kyllä ärsyttää, jos puolitutut tai ihmiset, joita en edes tunne, vääntävät heti nimeni diminutiiviin. Se on jotenkin liian...

ColibriDreams kirjoitti...

Vikasta lauseesta jäi siis puuttumaan: liian... henkilökohtaista.

metsienmamma kirjoitti...

Voij nuo ärsyttävät sanat allekirjoitan itsekin. En jatka listaa, paljon, mutta laitan yhden ahdistuksen soppasi sekaan: säpo = sähköposti. Ymf.

violet kirjoitti...

Vilijonkka: toivon ettette ymmärrä väärin mua. Mä EN oikeasti ole korjailemassa kenenkään kieltä tms., mutta totta on että pidän suomen kielestä kovasti ja monet sen ilmiöt kiinnostavat. SEkin, miksi ja mistä uusia sanoja tulee ja miten ne leviävät.
Varsinainen kirjoitus ei niinkään ollut inhokeista vaan monista herkullisista ajatusleikeistä (nuo teko/keinojutut).

Lukijoita näytti inhokit innostavat kuitenkin eniten!

Liivia:Se tuli tehtyä -puhe minua ärsyttää oikeastaan vain silloin, kun sitä käytetään ikään kuin pehmentämÄÄn tekosia, kuin vastuu olisi muilla, kuin minulle vain tapahtuisi. "Tuli juotua ja sitten tuli lyötyä".
Se antamasi esimerkki olisi tosiaan ihan kankea, enosaisi niin sanoa. Luultavasti sanoisin että söinpä taas liikaa jäätelöä.

Yritän miettiä itseäni tilanteeseen että kertoisin vaikka ystävälle miten olin jossakin ja miten se kokemus oli voimaannuttava.... Minä en saa sitä suustani, siinä se. Minusta se on kamalan teennäinen ja keksitynoloinen.

Päivi: meidän pojat sanoo aina hän tai sitten ihmisen nimen. Minä on MÄÄ;-)

Colibridreams: teeppari t-paita.Sattuu.

Metsienmamma: Säpo???? Tulee mieleen SuoPo.

Talvikki kirjoitti...

Ihana keskustelu!

Saan kylmiä väreitä itse äitislangista varmaan ihan siksi, etten itse koe oman äitiyteni sitovan minua keneenkään toiseen äitiin automaattisesti. Ystävyys ja kaveruus syntyvät muista syistä enkä voi kuvitellakaan että esimerkiksi kestovaippojen käyttäminen tekisi minusta KESTOVAIPPAILIJAN tai kantoliinan käyttäjänä LIINAILIJAN. Inhoan myös trendikästä MASUASUKKI sanaa. Joku yritti raskausaikana kysellä minun masuasukkini vointia - kieltäydyin noteeraamasta.

Työpaikalla nuoriso käytti kerran nimitystä KILTIT HUORAT kun peräänkuulutettiin hyviä käytöstapoja.. Että on kai tuossakin ihan yritystä..?

Talvikki kirjoitti...

Ja se jäi vielä mainitsematta, että yhdellä keskustelupalstalla törmäsin tokaisuun "VOI HUORA KUN ...jotain". Siis mistä lähtien huora on ollut tuollainen jokapäivänsana!

Anonyymi kirjoitti...

Piti vielä palata tuohon teko-keino-osastoon.

Keinohampaat,keinojalka, keinohengitys, keinopyhä, keinokukka jne.

Sitten taas teko-/keinokuitu tai teko-/keinonahka.

Ei mitään logiikkaa:) Ihana suomen kieli! Hauskaa!

Papi kirjoitti...

Oi tykkään kans suomen kielestä paljon ja ystäväni kanssa kikkailimme monesti komparatiivilla ja superlatiivilla. Sitten on nämä hassut sanat kuten: älä rääkkää, en mä rääkkääkään.

Ja näitä ärsyttäviä sanoja on kyllä älyttömästi, täällä on monta hyvää jo tullutkin. Voi, tuo teeppari on kauhea! Yhtä kamala on makkari ja mun ykkösinhokki on varmaankin PIRTSAKKA, auuutssss!

Tulee tuosta keino-teko -jutusta mieleeni, kun joskus myyjä kertoi katselemani laukun olevan keinonnahkaa (sanoi sen selvästi kahdella ännällä). Montakohan keinoa laukku oli vaatinut.

Mirva kirjoitti...

Mua ei oikeastaan ärsytä kuin sana ihku kaikissa sen muodoissa sekä kirosanat :) Hauskalta kuullosta tuollainen listaus. Tekee heti mieli koittaa itsekin. Lapsena meillä oli siskon ja äidin kanssa tapana miettiä aina muutaman minuutin ajan jollakin tietyllä kirjaimella alkavia joko pojan tai tytön nimiä. Sitten voittajaksi selvisi se jolla oli eniten sellaisia joita muilla ei ollut. Sekin oli mukavaa sadepäivän puuha:)

Ansku kirjoitti...

Minua ärsyttää erityisesti englannista (tai mistä tahansa kielestä) väkisin suomalaistetut sanat; siis silloin, kun niille olisi oikeakin suomenkielinen vastine. Kummallisena havaintona esim. "transparentti" - miksei läpinäkyvä käy? Onhan toki paljon jo niin vakiintuneita vierasperäisiä sanoja, että niihin on jo turtunut (parkkeerata vie usein suussani voiton pysäköimisestä).

Vasta pari viikkoa sitten kuulin, ettei hautausmaa ole aina ollut hautausmaa. Alunperin sille keksitty suomenkielinen nimi oli kuulemma luutarha, joka kaikessa karmivuudessaankin olisi mielestäni aivan mahtava!

Kiitos vaan sanojen listaamisvinkistä! Omalta seudultani löytyy tosi hauskoja murresanoja, joita joskus tulee mieleen, mutta eihän niitä enää myöhemmin muista. Täytynee ostaa vihko niitä varten. :)

LauraM kirjoitti...

Onpa paljon inhokkisanoja. Minua ärsyttää, että kirjakielestäkin on häviämässä omistusliite eli kirjoitetaan hänen talo. Kyllä meidän 3-vuotiaskin osaa sanoa, että täti unohti laukkunsa. Miten ei lehteen kirjoittavat toimittajat sitä osaa?

Päiväkodissa käyttävät paljon niitä -ari-päätteitä, joten lapset omaksuvat ne. Toisaalta, mikä olisi nukkari "oikealla" kielellä? Nukkumishuone?

Ja pitkässä juoksussa on ärsyttävä anglismi, suomessa sanotaan pitkällä tähtäimellä. Hiuksia osaan minäkin halkoa, äidiltä opittu;)

violet kirjoitti...

Talvikki; aivan kuin minun sanojani nuo äitiyteen liittyvät asiat mitä otit esille.

Anonyymi; hulvattomia! Aika monta noista keksin itsekin mutta esim. "keinopyhä" jäi huomaamatta.

Keinopirteä olisi kans kauhea.

Papi; mulle on Suomessa joskus ehdotettu kampaamossa jotain "pirtsakkaa leikkausta".

Nyt mää sitten nauran noiden keinojen nahoille.....

Mirva: ihku on kyllä karmea.

Ansku; joo, luutarha olisi hieno.
Murresanojen kerääminen on minusta viisas teko jos vaan yhtään touhu kiinnostaa. Jopa hyödyllinen mahdollisesti, jos saattaa sitten listansa oikeisiin käsiin.

LauraM: kirjoitetussa kielessä en sulata minäkään yhtään noita hänen talo -juttuja. En nyt tarkoita mitään privaattikirjeitä vaan esim. painettua sanaa.

NUKKARI???? Kuulen tämän ensimmäistä kertaa ja se on kauhea.
Miten olisi lepohuone? Makuuhuone ei oikein tarhaan passaa.

violet kirjoitti...

Tai UNIHUONE? Olisko pimee?

Anonyymi kirjoitti...

Minua ärsyttää 'kuulostaa' verbistä muoto 'kuullostaa' :), beeshi, leddingsit, kolitsi, super-nice tai ylipäänsä super- sana etuliitteenä jollekin adjektiiville (blogeissa tätä näkynyt paljon, uusi ilmiö vai olenkohan vähän yliherkkä?).

LauraM kirjoitti...

Unihuone olisi hyvä:)

Kaikken kamalimpia sanoja löytyy vauva-aiheisilta nettisaiteilta. Minulle kävi kerran nolosti, kun erehdyin kysymään ystävältä, onko hänen miehensä raksalla. Tarkoitin rakennustyömaata, mutta kyseinen rouva roikkui jollain netin vauvanyrityspalstalla, jolla sana tarkoitti ihan muuta. Semmoista toimintaa, jossa ei haluaisi miehensä olevan kenenkään muun kanssa...

barbro v kirjoitti...

Paras kommenttiloota ikinä!

Punamulta kirjoitti...

Heh, olet näköjään taas pelannut noiden pelimerkkiesi kanssa oikein kunnolla...

Hyvät työkalut sulla kyllä on...minä en ikinä keksisi tuollaisia listoja :) vaikka pilkunviilaaja olenkin...

Toisaalta en suvaitse itselleni niin paljon sellaista aikaa, että voisin tuollaisia listoja väkertääkään...

Anonyymi kirjoitti...

Voi hiivatti täällä on tänään ollut vilkasta ja hauska huomata, että onhan meitä niuhoja pilkunviilaajia muitakin kuin minä. Ai, että mun pistää korvaan välillä pahasti just tommoset sanat mitä täällä olette tuoneet julki. Mutta yks puuttuu mitä olen aina inhonnut: KODARI (kodinhoitohuone), aaarggh! Meinaan saada SYDÄRIN kun kuulen ton sanan! Sinne vaan -ari-äri-osastoon lisää!

Ja se ärsyttää, että jopa presidenttimme käyttää sanaa media lausuen sen MEEDIA! Olen kysynyt oppineelta ihmiseltä kuinka media pitäisi ääntää ja hän sanoi: media. (Jos sitä nyt yleensä on pakko käyttää!)

Onhan näitä, eniten minua raivostuttaa kun sanotaan sanoja väärin. Esim. jotkut eivät osaa sanoa poliitikko vaan sanovat poliTIIKKO.

Tuleekohan uni ollaankaan kun jään miettimään näitä kauheuksia :-D

terveisin niuho-Kirsikka

Anonyymi kirjoitti...

Vai ollaankaan? Olin niin tohkeissani, etten osaa kirjoittaa ollenkaan. Puhua kyllä osaan "oikein" mutten kirjoittaa.

Sama Kirsikka

johanna kirjoitti...

Tuli vielä näistä ärsyttävistä sanoista mieleen opiskeluajoilta pruju/-t (sana kuullostaa aivan siltä, että housuihin olisi tullut jotain...). Että minua korpesi tämä sana. En voinut koskaan itse sitä käyttää, vaan yritin korvata sen muilla tavoilla kuten muistiinpanot tai kopiot. Onko pruju edes oikea sana?!! (Olen tosi herkkä ärsyttäville sanoille, sanonnoille, hokemille...)

violet kirjoitti...

Anonyymi; musta tuntuu että itse käytän tuota kuullostaa...en ole varma, saatan käyttää. Se on mulle vähän semmonen etten oikein tiedä kumpi olisi oikea.
Antamasi esimerkit ovat kaikki kai sellaisia että ne kirjoitetaan väärin koska kirjoittaja uskoo että noin se kirjoitetaan, tai koska tekee kirjoitusvirheen - paitsi tietysti noin super -alkuiset.

LauraM: muistan tuon jo ajalta 10 vuotta sitten kun hiukan sellaisilla pyörin...Ai raksalla voi olla noinkin??

BArbrov: olen iloinen siitä että näin monesta kommentista huolimatta sopu on säilynyt. Toisinaan tällainen aihe saa aikaan väärinkäsityksiä puoleen tai toiseen. Yleisin olisi se, että kirjoittaja ylenkatsoo niitä jotka käyttävät kieltä toisin kuin hän.

Punamulta: muistan miten vanhempieni mökillä yhtenä helteisenä viikonloppuna teimme listoja. Aikuisiässä olin siis, ei siitä niin kauan ole. Ei se tarkoita sitä että olisimme istuneet pöydän ympärillä miettimässä kynä kädessä, vaan muiden hommien (tai hommattomuuden) lomassa päähän pamahtaneet tuotokset kirjattiin ylös tulojärjestyksessä.
Aina jostakin joku hihkaisi:"upouusi, piri pintaan!" tms.

Kirsikka: KODARI???
Olen ikuisesti pahoillani että kuulin tästä. Kodinhoitohuone jo sinällään tuottaa mulle ongelmia. Samoin kuraeteinen. Ei sana itsessään, vaan joku sen sisällössä tökkii ihan hiivatisti.
Tulee mieleen kaikkea ärsyttävää. Joku nainen joka ylpeänä puhuu "mun kodinhoitohuoneesta tulee vaaleanpunainen" tai "on se niin ihanan kätevää ku välikausikengät jää kuraeteiseen ni ei tu likaa mun parketilla"...

Anteeksi. Näkemiin. Molemmat asiat ovat varmasti oikeasti kauhean hyviä mutta mulla on asenneongelma.

Johanna; olin unohtanut prujun. Onneksi. On se kauhee. Juuri kuten sanot, kuin jotakin olis prujahtanut kalsariin.

Anonyymi kirjoitti...

Mässy, ehdottomasti tämän vuoden ärsyttävin uusi sana minkä olen kuullut!

violet kirjoitti...

Anonyymi: MÄSSY kuullostaa hyvin pahalta. Mikä se on???

violet kirjoitti...

(Huomasitteko, "kuullostaa" kahdella ällällä;-). Näköjään en tuosta pääse irti vaikka huomautetaan.)

violet kirjoitti...

JAtkan itse: huomaan muuten ettei mieleeni tulisi ikinä SANOA "kuullostaa". Nyt pitää kitkeä se vielä tekstistä. Se on heleketin ärsyttävä, huomaan.
Ihan kuin kuullostaisi jotakin ruokaa tai tekisi maalilla jotakin kuullostusta.

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi, että järkytin koko sun loppuelämän tolla hirveellä kodarilla :D mutta minusta se on niin hirvee! Ei mullakaan ole kodinhoitohuonetta ja yleensä koko sanan kuuleminen/näkeminen saa aikaan jotain ärsytystä/puistatusta.

Mutta tästä huolimatta toivotan sulle mukavaa perjantaita. Ja kiitos taas tästä mielenkiintoisesta keskustelun aiheesta. Hurjaa, minkälaisen kommenttivyöryn taas sait. Näitä on piristävä lukea.

Kirsikka

Anonyymi kirjoitti...

mässy = karkki. Mietin pitkään mistä mässy sana on syntynyt ja luultavasti "mässyttää karkkia". Aivan superärsyttävä ja erittäin RUMA sana.
Toinen superärsyttävä sana on pk-seutu. "Asutko sinä siellä pk-seudulla", "mitäs sinne pk-seudulle kuuluu?".... Asun Espoossa joka kuuluu kyllä pääkaupunkiseutuun, mutta ennen kuin minulta tuollalailla kysyttiin en asiaa ollut ajatellut. Että ihan espoolainen olen ja Espoossa asun.....

johanna kirjoitti...

Aivan kippurassa täällä! Sinä sen sanoit "kuin jotain olis prujahtanut kalsariin"... Juuri näin!

violet kirjoitti...

Kirsikka: kodari on kauhea sana mutta mieluusti selvittäisin itselleni mistä on saanut alkunsa oma puistatukseni koko kodinhoitohuone -käsitettä kohtaan.

KOmmenteista päätellen aihe kosketti!

Anonyymi (pk-seudulta;-)):
Mässy on siis karkki. Ok. Voisi olla myös osuva kuvaamaan lopputulosta kun aina mässyttää karkkia.

Johanna: vieläkö sanotaan "kopsut"kun kopioista puhutaan? Aika paha sekin. Ja NEUKKARISSA on hyvä pitää kokouksia...

Liivia kirjoitti...

Ihku on kyllä melkein pahinta. Mässy kuvaa taas kyllä hyvin itse asiaa, varsinkin jos isosta pussista lapataan niinkun moni tekee, vaikka kauhea sana onkin. Itse en käytä sen enempää sanaa kuin mässyäkään.

Perkele on minusta oikein hieno suomalainen sana HARVOIN käytettynä. Kirosanat ei ole rumia, paitsi se v-alkuinen, riippuu vaan koska ja kuinka usein niitä käyttää.

violet kirjoitti...

Liivia; olen ehdottomasti samaa mieltä PERKELEESTÄ. Se on hienoin suomalainen kirosana. Sen ärrään saa ladattua ihan kaiken. Tappaa niin talossa kuin puutarhassakin, niin sanoakseni. Toimii hienosti myös Suomen rajojen ulkopuolella. Helvetti on liian pitkä ja lälly (se on toi l -kirjain) ja saatana samoin on liian pehmeä. V-sana on tyhmä ja ruma.
Perkele sen olla pitää.

johanna kirjoitti...

Kopsut on tainnut jo unohtua, lähinnä printeistä puhutaan nykyään. Printti / tuloste kumpi parempi?! Ja neukkarissa pidetään täälläkin palaverit. Ja tästä päästäänkin sanaan palaveri. Höh, sanat on loputon suo, mutta hauskaa saivartelua toisinaan ;)...
Perkeleen teho myös kokeiltu New Yorkissa liian tunkeilevaan huumehörhöön. Toimii!!!!

14a4:n Hanna kirjoitti...

Kyllä mä puhun kopsuista, mutta olenkin maalta. Ei tartu uudet virtaukset näissä asioissa niin sukkelaan. Yritän vastustella teepparia, mutta tuntuu tarttuneen silti ja syypää on varmasti huuto.net. Pahkeinen!

(Muutin (vai pitäisikö sanoa, että tuli muutettua...) tämän päivän blogitekstissäni yhden verbin passiivista aktiiviin ihan vain näiden kommenttien vuoksi...)

Riikka A kirjoitti...

Voi miten hauskoja!

Sinä- passiivi on kyllä omaan korvaan ehdottomasti pahin. Tyhmänä vaan monesti vastaan noin puhujalle, että ei, en ole sellaista tekemässä...

Värikkäistä ilmaisuista ja hyvästä kielestä kiinnostuneet, tilatkaa ihmeessä Aku Ankka! Siinä on mainioita juttuja, noin verbaalisesti, vaikkei tarinat aina niin kaksisia olekaan. Esimerkiksi tuota jonkun mainitsemaa luutarhaakin joskus muistaakseni käytetty.

Kielen vääntelyä ja sanojen makustelua ei kaikki kyllä tajua, joskus kun vaikka työpaikalla kaffetauolla ääneen pohtii jonkun paikannimen alkuperää ja merkitystä, niin saa osakseen lähinnä säälinsekaisia ja ymmärtämättömiä katseita...

Olipa hölmö tuo SäPo tarkoittaen sähköpostia, en ole ennen kuullut, tulee lähinnä mieleen SäPo merkityksessä Säkerhetspolis, Ruotsin SuPo... Liikaa Beckiä TULLUT KATSOTTUA vissiin.

Muikeeta Violet, että poikasi sanovat MÄÄ! :o)