Olen ollut kuudesta asti hereillä. Istun koneella ja yritän kuluttaa aikaa ja ajatella muuta kuin ruokaa. En saa syödä mitään koska menen klo 9 laboratorioon. Kova nälkä ja kädet tärisevät jo.
Kävin eilen lääkärissä moninaisten oireiden vuoksi ja alamme poissulkumenelmällä katsoa mistä kaikki johtuu. Mahdolllisuuksia on monia mutta onneksi on keinojakin. Ja hei (muistutus itselle)- vielä ei ole edes sairautta mitä alettaisiin parantaa!
Kävin eilen lääkärissä moninaisten oireiden vuoksi ja alamme poissulkumenelmällä katsoa mistä kaikki johtuu. Mahdolllisuuksia on monia mutta onneksi on keinojakin. Ja hei (muistutus itselle)- vielä ei ole edes sairautta mitä alettaisiin parantaa!
21 kommenttia:
Asia kerrallaan, sanoo meidan pikkumies.Kiitos muistutuksesta, syyta on ehka itsekin varata laakariaika.
Makoisaa aamupalaa toivotellen.
Poissulkumenetelmä on varmasti hyvä. Kerrohan sitten kun tiedät, jos haluat kertoa..
Sen verran totean meidän iästä, että itse olin täysin terve neljäkymmentävuotiaaksi, mutta nyt kun on 3 vuotta tullut päälle, on jo monenlaista 'vikaa ja vaivaa' (joista olenkin kirjoitellut). Monien asioiden kanssa pitää oppia elämään.
Toivotaan, että mitään hälyttävää ei löydy.
Toivottavasti selviää pian, ja jotain joka on helposti hoidettavissa! Itsekin jouduin toissapäivänä olemaan syömättä klo 20 --> seuraavaan aamuun klo 10. Ihan uskomatonta miten en voinut ajatella kuin syömistä.
Pikkujutut: Asia kerrallaan, niin. Multa otettiin nyt semmonen patteri verta ja tutkitaan niin monta asiaa että uskon jonkunlaisen mielenrauhan asian suhteen syntyvän.
Ai että ruoka äsken maistuikin!
Sooloilija; Joo, jostakin on alettava kun oireet ovat aika merkittäviä mutta toisaalta sellaisia, että kuuluvat moneen eri vaivaan. Epämääräisiä siis, osittain ainakin.
Minäkin toivon ettei hälyttävää löydy, mutta yhtä paljon toivon että syy oireisiin löytyy. En haluaisi olla luulotautinen.
Riikka; Mä olen niitä jotka syövät aamulla yleensä hyvin tukevasti. Joka tapauksessa syön.
Ja päivän mittaan syön monta kertaa pienesti.
Toivottavasti lääkäriltä löytyy vastaus oloihin! Ja mikä vastaus onkin, niin se voidaan hoitaa pois!
Jos EI SAA syödä niin sitten vasta sitä nälkä onkin!
Toivottavasti selviää vaivasi syyt. Ja onneksi saat taas syödä. Aamu ilman aamupalaa (kevyttäkin) on todella kurja aamu.
Olen ollut kanssasi hereillä aikaisessa aamussa. Tietämättä tietenkin. Pelästyin, kun tämän luin. Toivottavasti kaikki käy hyvin. Voimia ja valoa.
Toivottavasti ei löydy mitään kurjaa, mutta saat jonkinlaisen vastauksen silti. Sairastelu on aina ikävää ja epätietoisuus tämmöisissä asioissa vielä ikävämpää...Voimia!
Toivotaan että jokin selitys vaivoihin löytyy! Itse olen viime viikkoina myös käynyt naistenlääkärillä ja vielä pitää käydä ainakin kerran tai kahdesti, plääh
Mekin ollaan oltu hereillä seitsemästä lahtien kun neidin piti olla uimahallilla diplomiuinnissa klo 8 - että eivät voi edes pikkuisen myöhemmin aloittaa...
Toivottavasti syy oireisiin selviää. Helpottaa kummasti, kun saa vaivoille jonkin nimen ja sopivan hoitomuodon. Luulotautisuus on sitä pahinta sairautta - mieli etsii tauotta jotain selitystä ja netti on pullollaan diagnooseja.
Voi hyvin siellä!
Toivottavasti poissulkumenetelmä tuo tuloksen. On inhottavaa, kun tietää, että kaikki ei ole hyvin, mutta ei tiedä miksi. Ja mitä pitäisi tehdä, että olisi paremmin.
Minulta yritettiin jokunen vuosi sitten tutkia syytä jatkuvalle mahakivulle. Tehtiin vaikka mitä kokeita, mutta ei tullut vastausta. Lopulta lääkäri totesi, että luultavasti oma alkuperäinen diagnoosini on oikea, ja olen kova stressaamaan, ja teen sen mahallani. Toisaalta harmittaa, etten saanut täsmällistä diagnoosia, ei ole vaikka jotain tiettyä ruoka-ainetta, jonka pois jättämällä tulee terveeksi, toisaalta sekin on hyvä, kun tietää, että syy ei ainakaan ole tämä tai tämä, hoidettavissa oleva tauti/allergia/tms.
Ylläolevalla tarkoitin vain sanoa, että poissulkumenetelmä on siitäkin ihan hyvä, että sitten ainakin tietää, mikä EI vaivaa. En tarkoittanut verrata omaa vaivaani (joka on kuitenkin aika pieni) omaasi, tms.
Toivottavasti sinä saat tietoa ja helpotusta omaan tilaasi. Täällä ollaan peukut pystyssä!
Toivottavasti menetelmä tuottaa tulosta. Epätietoisuudessa vaivojen kanssa eläminen on kiusallista, pelottaavaakin välillä ja energiaa vievää. Minäkin olin nelikymppiseksi terve.40-vuotistarkastuksessa löytyi sairaus, johon syön päivittäin lääkkeitä. Onneksi löysivät. Tsemppiä!
Tiedän kokemuksesta, että 40-kymppisenä tervekin kroppa yllättäen saattaa yskäistä. Viisas sukulaiseni totesi kerran, että siinä missä kroppa vanhenee, niin mieli nuortuu. Sovitaan samalla, ettei meissä ole vikoja, on vain ominaisuuksia.
Maamaa; totta tuo ruuasta.
Celia; mutta on kyllä ihmisiä kuten mun mies joka ei viikolla syö aamulla mitään eikä voi huonosti. Hän juo hyvin ison maitokahvin ilman sokeria ja väittää ainakin että syö sitten vasta klo 12 jälkeen lounasta eikä tuossa välissä mitään.Minä en pysty tuohon enkä edes yritä ellei ole pakko.
Joola; ei ole tarkoitus pelotella. Ehkä olen vähän liian dramaattinen toisinaan;-)
14a1Hanna; epätietoisuus, sa muuta!
Paevi;....ja minä taas toivoin että eikö sitq labraa vois aukaista lauantainakin klo 7.30 kuten viikolla;-)
Gynestä mainitsit...pitäisi, pitäisi..sinnekin.
Tuula; minä oonkin ihan itsediagnoosien kuningatar. Ihan tyhmää.
Olina; juuri noin, että ainakin tietää mikä EI vaivaa.
Mun oireeni sopivat lääkärin mukaan mm. diabetekseen ja ylipäätään saman tyyppisiin ongelmiin, mutta myös kovasti esim. kilpirauhasen vaivoihin joista mulla on jo kokemusta...mutta sopivat myös muihin juttuihin (oikein helkkarin oireyhdistelmä!) joten hutkitaan.
Linnea: ehdottomasti noin että onneksi löysivät. Pahempaa hallaa siitä vaan tulee jos elää ilman lääkitystä vaikka sitä tarvitsisi.
Tintti; saattaahan se yskäistä muttei onneksi automaattisesti sitä tee. Monet vaivatkin voivat olla ohimeneviä.
Mutta niin, enemmän sitä tuppaa kaikkea olemaan vuosien mittaan.
Nyt pitää kuunnella mitä sairaudella on sulle kerrottavanaan, sanoisi eräs ystäväni. Minäkin toivon, että saat diagnoosin oireille ja paranet pian. Jaksua ja voimia!
Elisa; Joo, jotkut sairaudet ja vaivat ovat selkeästi (tai vähemmän selkeästi..) seurausta omasta käytöksestä. Laiminlyöntien tai ylilyöntien tuloksia.
Sitten on niitä joiden tuloon ei voi vaikuttaa vaikka kuinka "hyvin eläis". Molempiin on viisasta suhtautua oikein ja elää eri tavalla jos tarve on.
Toista odottaessani terveydenhoitaja kysyi kilpirauhaskokeista ja muista joissa olin kuulemma ollut. Sanoin, etten minä kai sellaisissa? Sitten kotona vasta muistin, että minulle tehtiin joukko tutkimuksia omituisten oireyhtymien vuoksi esikoisern ollessa toisella vuodella, rintaultrausta myöten, olin vain aktiivisesti unohtanut ne jo...
Lämmin halaus ja kärsivällisyyttä sinne. Minäkin olen tuollaisen poissulkevan tutkimuskierteen läpikäynyt. Se on varsin hyvä, ettei tarvitse mielessään sitten aina ajatella pahinta. Oman kroonisen sairauteni kohdalla tosin tympäisi, että kaikkien lääkärikäyntien jälkeen vaivalle on tarjolla oikeastaan vain epämääräinen hoito.
Toivottavasti vaivasi osoittautuu lopulta harmittomaksi. Voimia! :)
Lykkään labrakokeita viimeiseen asti, sillä pahempaa kuin näytteidenotto on aamusyömättömyys! En toimi mitenkään ennen maitokahvia ja paahtoleipäviipaleita, ja ajatus että pitäisi suoriutua ulos kodista pestynä ja puettuna ilman aamiaista, on lähes mahdoton. Pari viikkoa sitten sain sen tehtyäja ihan aiheellista olikin, koko kevään väsymykselle löytyi (ainakin yksi) simppeli syy: hb 114.
Toivottavasti kaikki selviää. Tuntuu että näillä main vuotta olisi puhelinpalaverin paikka, eikö?? Niin paljon kaikkea ettei tiedä mistä aloitaa..
Toivotaan, että selviää eikä tarvi kauan odotella. Epätietoisuus on kurjaa.
Jotakin hyvin nelikymppimäistä tässä on. Äidissä alkoi aikoinaan täyshuolto juuri tässä iässä; minunkin kipujani on nyt reilu vuoden tutkittu erilaisilla vempeleillä. Olen saanut monta kerrassaan koomistakin epäilyä ja arvausta, eikä mikään osu kohdalleen, höh. Toivotaan, että sinulla tärppää!
Joola; ja varsinkin jos on kilpisrauhasen vajaatoimintaa niin ei ole ihmekään että unohtaa...;-)
Menee vähä...hitaalla.
Ansku; Eniten vihaan vaivoja joita hoidetaan "seurataan tilannetta"-metodilla. Niitä ovat kaikki tyhmätä ei-välttämättä-hoitoa-vaativat jutut, jotka kuitenkin vaivaavat elämää.
Maare: pidän ihmeenä jos oma hemoglobiini on tuota korkeampi...
Yritän soittaa vaikka illalla...jos sulla sattuis olemaan puhemahdollisuus - niin ja mulla!
Katja; hyvänen aika. Vuosi on jo pitkä.Mulla on harvoin elämässäni ollut varsinaisesti kipuja. Enemmän mulla on aina kaikkia ihme muita juttuja.
Lähetä kommentti