Olen iloinen siitä että kävin tänä vuonna alkukesästä Suomessa. Hyvin usein on mennyt elokuulle ja koulutkin ovat siellä jo alkaneet. Sille ei mitään voi: valo tulee jo alhaalta, varjot ovat pidemmät ja haikeus tuntuu ilmassa ja sitä kaikkea kutsutaan syksyksi.
Nyt sen sijaan kaikki on vielä alussa, ainakin vielä kesken, paljon vielä jäljellä. Poikien lomakaan ei ole edes puolivälissä!
Tämä kesä on erilainen, tajusin sen Suomesta palattuani. Siihen kuuluu erään kuolleen sukulaisnaisen asioiden järjestäminen ja asunnon remontointi Marseillessa, mikä vie miehen lomasta aimo annoksen. Se harmittaa (eikä toki vain minua!), mutta on asioita joita ei voi valita. Tulee muutoksia ja pakkojakin. Aika vähän meille niitä on tullut tähän mennessä.
Voisin tietysti nillittää sohvannurkassa ja voihkia etten "koskaan pääse mihinkään" ja että "kesä on pilalla". Onneksi minulla kuitenkin nyt on voimia olla vaipumatta tuohon suohon ja tarpeeksi iloista mieltä nähdä asioiden laita. Kesä ei loppunut Suomen-loman jälkeen vaan se jatkuu. Ei sitä tarvitse "viettää". Se on. Farkkusortsitkaan eivät muuten ole vuosiin tuntuneet niin oikeilta kuin nyt. Jatkukoon!
Nyt sen sijaan kaikki on vielä alussa, ainakin vielä kesken, paljon vielä jäljellä. Poikien lomakaan ei ole edes puolivälissä!
Tämä kesä on erilainen, tajusin sen Suomesta palattuani. Siihen kuuluu erään kuolleen sukulaisnaisen asioiden järjestäminen ja asunnon remontointi Marseillessa, mikä vie miehen lomasta aimo annoksen. Se harmittaa (eikä toki vain minua!), mutta on asioita joita ei voi valita. Tulee muutoksia ja pakkojakin. Aika vähän meille niitä on tullut tähän mennessä.
Voisin tietysti nillittää sohvannurkassa ja voihkia etten "koskaan pääse mihinkään" ja että "kesä on pilalla". Onneksi minulla kuitenkin nyt on voimia olla vaipumatta tuohon suohon ja tarpeeksi iloista mieltä nähdä asioiden laita. Kesä ei loppunut Suomen-loman jälkeen vaan se jatkuu. Ei sitä tarvitse "viettää". Se on. Farkkusortsitkaan eivät muuten ole vuosiin tuntuneet niin oikeilta kuin nyt. Jatkukoon!
15 kommenttia:
Mies heräsi pahalla jalalla tänään ja valitti, että hän on tämän talon vanki. On tehnyt näet kuluneen viikon ikkunaremppaa, joka ei ole mennyt ihan toiveiden mukaan.
Yritin sanoa, että ikkunat eivät kuitenkaan ole se maailman tärkein asia jne. Ei auttanut.
Penteleen pakkoremontit, sanon minäkin. Joka kesäinen painolasti vanhan talon omistajille.
Niin. En osaa ottaa siis yhtä valaistuneesti ja aikuisesti asiaa kuin sinä.
Täällä on muuten illat alkaneet jo selvästi pimenemään. Kohta se valo tulee alhaalta. Oi voi...
Hyvä asenne! Ja tottahan se on - hyvin paljon jäljellä. Minä melkein odotan vasta kesää. lomaa nimittäin. Se alkaa kahden viikon kuluttua. Mutta tästäkin nautin. Olen alkanut pyöräilemään töihin, ja se antaa minulle paljon enemmän kesää, kaksi ylimääräsitä tuntia päivässä ulkoilmaa, aurinkoa, tuoksua, kesäpölyä... mitä kaikkea. Joskus pysähdyn jäätelölle. Olen paljon tyytyväisempi näin. Ihan turhaan olen arastellut mukamas pitkää matkaa, joka pyöräilykerralla se tuntuu pikkasen lyhyemmältä :)
Voimia asioiden järjestämiseen!
Liivia: ihan pakolla tämän asenteen itselleni sorvasin. Oli aika jolloin teki mieli polkea jalkaa ja kirota kuolleet mummut ja niiden jälkeen jääneet tavarat.
Tanja: niin, kuten Liivialle sanoin, pakotin itseni ajattelemaan näin ja nyt se menee jo itsestään.
Olen tämän viikon ollut kotosalla poikien kanssa ja koska on ollut upea ilma olen istunut yksin terassilla (jos pojat haluavat olla sisällä) lukemassa, olen syönyt juuri niitä kesän herkkuja joista pidän (vaikka pojat eivät koskekaan) ja kaikin tavoin "varastanut" itselleni lomaa ja kesää.
Ja sitten olen vienyt poikia puistoon, hiukan väkisin ensin, mutta niinpä siellä vaan aina 2-3 tuntia mennyt, pojat innoissaan, minulla aikaa lukea ja panna varpaat valkoiseen hiekkaan.
Mä olen aina ollut jotenkin periaatteellisesti kaikkia pakkoja vastaan, mutta viime aikoina huomannut, että itsensä pakottamisesta voi seurata hyvää, usein seuraakin. Tää on ollu mulle tärkeä huomio. Kun vaan pitää järjen päässä, mihin pakottaa :)
Hyvältä kuulostaa tuo sun kesän "varastaminen".
Nimenomaan se on. Viettäminen luulostaa juuri siltä hiki otsalla eestaas menolta, mitä se aina paloittain onkin. Meillä nyt niin, että mies lomaili kesäkuussa ja minä tämän kuun. Olen ilman autoa ja oikeasti ei hullumpaa, kun en voi fillarimatkoja pitemmälle kirmata. Nautin olemisesta. Kotona ja rauhassa. Välillä miehellä pitempiä vapaita, sitten tehdään pieniä vaelluksia, mutta tuntuu että tasapaino säilyy. Ja mielenrauha.
Liikuttava tuo auringonkukka.
Musta tuntuu, että kesä alkaa vasta olla parhaimmillaan, vaikka kyllä ne illat äkkiä pimeneekin täällä. Olen aina ajatellut, että kesä alkaa juhannuksesta, toisilla kun se päättyy siihen.
Heinä-elokuun vaihteessa kesä on mun mielestä täyteläisin, tänä vuonna erityisesti. Syynä varmaan se, että miehellä alkaa ensi viikolla loma "oikeasta" työpaikasta, ja sitä seuraavalla viikolla sen toiminimen koko talven, kevään ja kesän illat sekä viikonloput vienyt projekti päättyy. Sitten päästään mökeille ja kaikkea kivaa.
Minulla kesä on vsta alussa. Loma alkoi eilen ja muutenkin pidän heinä-elokuun pimenevistä illoista ja haikeasta tunnelmasta.
Vanhan talon asukkaana lomalle tosiaan kertyy pitkä lista hommia, jotka välillä harmittavat melkoisestikin. Ikkunoita pitäisi meilläkin rempata, aita maalata, kattolistoja sahata ja maalata ja asentaa jne. Mutta eiköhän ne sieltä tule, jos ei nyt niin seuraavalla lomalla...
Farkkushortsikesä kuulostaa oikein hyvältä! Ja oivallinen muistutus kesän viettämättömyydestä. Minä pyrin tänä kesänä ainostaan lautumaan, vain olemalla. kiinassa saa taas säätää niin paljon. Meillä kuolleiden sukulaisten asioiden hoitaminen on vielä kokonaisuudessaan edessäpäin, näin voi jatkua vielä hyvinkin pitkään. Onneksi.
Tsemppiä perhellenne Marseilleen!
Siis latautumaan, ei lautumaan, vaikka aika rennolta sekin kuulostaa.
Tanja; joo, varastettava se on jos jotakin haluaa. Ei nämä tule kysymään että mitäs äiti haluaisit tehdä, pannaanko tyyny pään alle vai onko hyvä noin...
Satunkaa; auringonkukka on kaikkensa antanut. Onneksi on kuin onkin vielä pari nupullaan.
Ilona; elokuu on minulle rakkain kesäkuukausi. Oikeastaan ylipäätään.
Tytti; monilla työsavottana on kesämökki. Senkin voi ottaa monella tavalla. Antaa se työ voimiakin eikä onneksi aina vain vie.
Vilijonkka; tämä sukulainen on miehen isän äidin sisar...eli ei ihan läheltä, mutta halunnut antaa kaiken miehen isällä ja tämän lapsille...ja siitä tämä työ. Jakamista, rahaksi muuttamiksi, vuokrallepanoa sun muuta.
Minä en aio asiaan sekaantua;-)
Syyskesän valossa ja erityisessä hajussa (kosteasta ilmasta?) tulee aina kumman haikea olo. Oikeasti vuosi alkaa ja loppuu siitä. Eikös ennenvanhaan ajateltukin niin?
Mutta nyt ei todellakaan ole vielä elokuun puoliväli! Hyvää lomailufiilistä!
Eilen just kävelin täällä Oulussa ja ihmettelin sitä että kaupoissa valikoima on jo muuttunut syksyksi. Vaatteissa värit on luumua ja harmaata, ja pitkähihaista.. En ymmärrä. Onhan sitä aikaa vielä märehtiä niissä syksytunnelmissa sitten kun se oikeasti on! Täällä on ollut ihan loistokelitkin, niin kesäiset, niistä tulisi nauttia.
Meilläkin tulee olemaan vielä pitkä kesä edessä Kaliforniassa kun palataan. Siellä kesä on vasta pääsemässä vauhtiin, lokakuussa tulee kuumimmat kelit. Joten aion tehdä just kuin sinä, siinä rutiinien lomassa ottaa siitä kaiken irti!
Eilen just kävelin täällä Oulussa ja ihmettelin sitä että kaupoissa valikoima on jo muuttunut syksyksi. Vaatteissa värit on luumua ja harmaata, ja pitkähihaista.. En ymmärrä. Onhan sitä aikaa vielä märehtiä niissä syksytunnelmissa sitten kun se oikeasti on! Täällä on ollut ihan loistokelitkin, niin kesäiset, niistä tulisi nauttia.
Meilläkin tulee olemaan vielä pitkä kesä edessä Kaliforniassa kun palataan. Siellä kesä on vasta pääsemässä vauhtiin, lokakuussa tulee kuumimmat kelit. Joten aion tehdä just kuin sinä, siinä rutiinien lomassa ottaa siitä kaiken irti!
Kesä jatkukoon.
Joka aamu yritän jotenkin muistaa, että kesä on vasta alkanut. Tänä aamuna uudestaan.
Ettei turru tähän ihanuuteen.
Pari viikkoa mennyt reissatessa, odotan sitä, että ensi viikolla myös otan tuon kotona olon kesän itselleni taas. Tiedän, että pojat puuhaa omiaan.
Pitkää farkkusortsikesää!
Minustakin kesä vasta alkoi tai nyt on kukkeimmillaan. Markkinamiehillä on aina niin kiire muuttaa kesä syksyksi ja meneillä oleva vuodenaika toiseksi. Kaupassa katsoin kun Novitan syyslangat täyttivät jo hyllyt, kauniita olivat, mutta niin kovin syksyisiä.
Lähetä kommentti