Päivisin on helteistä ja silloin pitää liikkua hitaasti, mutta iltaisin kaivelen miehen tuomia pahvilaatikoita ja löydän lisää ja lisää ihmeitä....kasan ikuisia pellavapyyhkeitä, pitsejä, pöytäliinoja, kaikkea.
Yöllä terassilla on vielä hyvin lämmin ja kuu paistaa siihen niin, että näkee lukea sen valossa. Viisaat keksivät uusia lääkkeitä ja arkkitehdit rakentavat uskomattomia asioita mutta minä en ole vieläkään saanut asennettua itselleni lukulamppua. Aika ihmeellistä sekin on.
Päivän se kuulemma vain heilui suussa ja eilen irtosi, isomman hammas. Aamulla purkissa oli rahakin. Hiiri oli yöllä käynyt ja vieläkin ihmettelemme että se oli kiltteyksissään jättänyt hampaankin.
Yöllä terassilla on vielä hyvin lämmin ja kuu paistaa siihen niin, että näkee lukea sen valossa. Viisaat keksivät uusia lääkkeitä ja arkkitehdit rakentavat uskomattomia asioita mutta minä en ole vieläkään saanut asennettua itselleni lukulamppua. Aika ihmeellistä sekin on.
Päivän se kuulemma vain heilui suussa ja eilen irtosi, isomman hammas. Aamulla purkissa oli rahakin. Hiiri oli yöllä käynyt ja vieläkin ihmettelemme että se oli kiltteyksissään jättänyt hampaankin.
17 kommenttia:
Meillä nuoremman hammas lähti ja kysyin, että mihin sen hampaan laitoit. "Roskiin", iloinen ääni vastasi ja hammastahan ei enää löytynyt.
Hienossa rasiassa hammas..Meillä on aina käynyt hammaskeiju. Joskus se myös unohtaa ottaa hampaan mukaansa kun laittaa kolikon.
Pellavapyyhkeet ovat todellakin kai ikuisia. Minäkin käytän tätini kuolinpesästä saatuja pellavapyyhkeitä.
Haa, just ajattelin hampaita, mitäpä muuta, tyttöni on saanut elämänsä ensimmäisen hammasrivistön(neljä hammasta).
Hampaat on ihme juttu. Mulla on näitä perinteisiä hammaspainajaisia aina välillä.
Kun siskon hammas lähti, toimin silloin keijuna ja laitoin kolikon vesilasiin. Hammas nökötti lasin vieressä.
Kyllä onkin ihana satsi pellavapyyhkeitä.
Ei nekään kyllä ihan ikuisia ole, minä olen saanut jo monta puhki...siksi onkin hyvä kun niitä on noin paljon!
Pellavapyyhkeet niin ihania, parempaa kuivattajaa ei ole, vaikka laseihin.
Hyvin sanottu, tuo viisaista. Ihmehän se on. Minoon aika hyvä huomaamaan toisen saamattomuudet (puoliskon purkamattomat laukut, paikkaamattomat pyöränkumit) mutta omat napittomat neuletakit ja vastaavat ovat vain odotustilassa, ei saamattomuutta.
Pellavat on ihania! Mullakin pino äidiltä perittyjä paksuja pellavaisia, oikea aarre, josta olen niin onnellinen.
Outi: oho, roskiin meni. Pienemmältä irtosi Calaissa ja se unohtui sinne.
Sooloilija; Kymmenenkin vuotta riittää mulle;-) Jos sen kestää niin mulle se on jo aika ikuinen.
Celia; hammaspainajaiset on tuttuja...
Liivia; no ihan totta, ei ihmisikää kestä ainakan päivittäisessä käytössä. Mutta kauan kummiskin. Kuten eräät miehen mummun vanhat. Ovat olleet hällä, sitten miehen äidillä (joka ei kyllä paljon tiskaile tai pyyhkeitä tarvi...) ja nyt meillä. Onhan ne aika hiuki mutta nyt vasta TOSi hyvin kuivaakin!
Hannele; totta!
maijja; niin on se ihme etten saa sitä lamppua laitettua vaikka joka ilta kiroa että pitää sängystä nousta kattovalo sammuttamaan jos lukee. Siis sammuttamaan kun lopettaa.
Maare; arjen luksusta sanon mää.
Melkoisia aarteita sieltä tätin kätköistä paljastuu. Sinun ei tarvitse pitkään aikaan lähteä kirpputorille, kun kirpputori on tullut ihan kotiin asti kylään. Tämä täällä hamstraa kirppareilta aina vastaantulevat pellavapyyhkeet, jos hinta ei hirvitä.
Kas meilläkin kävi hammaskeiju hiljattain; hänkin jätti kolikon mutta hampaan vei mukanaan!
Minä säästin lapsena kaikki irronneet maitohampaani vanhassa maustepurkissa, kunnes äiti löysi purkin vuosien jälkeen ja piti sitä niin ällottävänä, että heitti sen pois! Voi että minua harmitti... :)
Ai kun mua naurattaa nämä sun tavaransiilausjutut, sillä niissä on paljon yhteneväisyyksiä mun elämääni juuri nyt taas, kun kesäloma on lopuillaan, mökkiä yritetään edelleen järkeistää ja päästä mummelin tavaroista selville, talviteloille pitäis laittaa jne. Ja vielä on pakkomiellekin päällä: kaluan kaupungin kirpparit läpi vähintään kerran viikossa! Lääkärien ja arkkitehtien tehdessä muuta minä(kin) voin kuvailla yhdeksi elämäntehtäväkseni pahvilaatikkojen järjestelyn.
Keskimmäisen luokalla irtosi keväällä yhden koulupäivän kuluessa kolmelta oppilaalta hammas. Ajattelin sitä luokanopettajaa, että homma sekin on, säilöä käsipyyhkeisiin niitä irronneita hampaita ja eläytyä jokaisella kerralla. Ja seuraavana päivänä taas...
Pitkästä aikaa ehdin tänne arjesta. Aivan mielettömiä kirjoituksia taas. Ja kuvia. Luen aina kommentitkin ahmien. Tää on hyvä blogi!
Pellava on ihmeen kaunis materiaali. Ihanat pyyhkeet! Hienoja nuo matotkin.
Olen ollut aika laiska bloggaaja/kommentoija viime aikoina. Syksyn tulo kyllä aina piristää :)
Mitä aarteita.. Voi, miksi et saa pitää noita kaikkia mattoja? Minä en kyllä tajua yhtään, miten jollain voi olla tuollainen määrä oikeita mattoja? Nyt olen kade... oikeasti kade....
Ja ai, kuinka törkeää, että joku heittää jonkun kaikki säästetyt hampaat pois!
Merruli; joo, ei tarvi etsiä pyyhkeitä...
Maare; olipa ahne!
Suklaasydän; mitä ihmeen ällöttävää siinä olisi voinut olla...?Mutta äidit tekee joskus käsittämättömyyksiä.
Vilijonkka; tavaransiilaus, siinäpä hyvä sana!Eilen siilasin roskiin mm. kellastuneita karvakauluksia ja ihmeellisiä repeytyneitä paljettihuiveja. Ihan kaikkea en halua enkä voi pitää.
Niina; kiitos! Kommentit ovatkin hyviä. Ilman niitä olisi aika ankea kirjoittaakin.
Paperisydän; pellava on sopivan rosoinen makuuni. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa.
Sanni; niin, se vanha nainen oli varakas ja piti tuollaisista matoista. Mikäs siinä sitten muuta kuin koti täyteen!
Emme saa pitää kaikkia koska nuo matot ovat mieheni sisarusten omaisuutta nyt. Siis heidän kaikkien yhdessä. Niinpä on päätetty että myydään ja rahat jaetaan. Pienellä poikkeusoikeudella tuosta sen yhden tai kaksi saamme;-)
Niin kaunis pyyhekuva ja yöllä täysikuu - viime vuonna ei yhtäkään tällaista iltaa ja nyt jo monia.
Miten olisi otsalamppu ?
Lähetä kommentti