maanantai 31. elokuuta 2009

Visertelen




Voi mitä kirkkaita päiviä ja tummia iltoja! Värit vaihtuvat hiljalleen. Kaikkialla muutos havaittavissa. Ihmiset syövät vielä hymyilevinä ulkona, mutta viikon päästä kaikki voi olla niiltä osin toisin.

Tämä elokuu on ollut niin valtavan kiva jotenkin. Säät aivan erityisen hienot ja muutenkin. Vaikka olen valitellut ettei perheen yhteistä lomaa oikein ollut, niin kaikkea muuta hyvää kyllä.
Sitä minä aina sanon: elokuu on kuukausista paras.

Yhtään ei silti haittaa että syyskuu nyt tulee. Viserrän jo riemusta erään matkan takia. Muutenkin. Vaikkapa siksi, että niin monet ihmiset ovat eri tavoin muistaneet syntymäpäiväni.
Olen ajatellut: en ole ansainnut tätä. Miten voi olla näin ihania ystäviä!
Sitten muutin ajatteluni: ei ystävyyttä tarvitse ansaita. Se on lahja joka saadaan. Lahja pitää ottaa vastaan kiitollisuudella. Siinä se.

16 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Ja eikös syyskuuksikin ole luvattu kivoja kelejä. :)

Sari kirjoitti...

Siinä se, hyvin sanottu - ja syntymäpäivää näin jälestäpäin :)

Syysleimu kirjoitti...

Se on totta. Ei ystävyyttä ansaita. Ja missä me olisimmekaan ilman toisia, ja ilman ystäviä.

Riikka kirjoitti...

Niin juuri! Tuolle viimeiselle lauseelle nimittäin. Ystäväsi ovat kovasti halunneet sinua muistaa, eivät varmasti ole tehneet sitä velvollisuudesta.

Kiva että edes jossain on ollut kiva elokuu;) Täällä olisi voinut olla kesäisempää, vaan eipä sitten ollut.

Katilein kirjoitti...

Viisaita sanoja!

Tanja kirjoitti...

Totta puhut ystävyydestä. Tai vaikka asiaa miten päin tarkastelee ja jos vaikka haluaisikin ajatella, että ystävyys on ansaittua, niin minusta sinä ansaitset kaiken onnen ja onnittelut. Tuot itsekin niin paljon sitä sanoillasi ja kuvillasi.

Onko tuo uutta kynsilakkaasi? Ihanan väristä! Minulle myös! Nimittäin en kuitenkaan tiedä niistä luumuisista itselläni. Tai sitten...

Minna kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut! En jostain syystä päässyt kirjautumaan blogiini pitkään aikaan. Oli ikävä tätä maailmaa. Olen kanssasi samoilla linjoilla syksyn suhteen, pidän siitä. Vaikka olenkin vilukissa.

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, minä rakastan syyskuuta! Juhlin sitä jo tänä iltana kävelemällä järveen pitkässä iltapuvussa syli täynnä verenpunaisia gladioluksia! Arvaa keneltä sain intohimon noihin kukkiin ja kenelle lähetän blogissani terveisiä: koko postaus lähti siitä sun kukkamaljakosta! Sinisten iiristen ohella, tummanpunaiset gladiolukset ovat nyt lempikukkiani!

finevanbrooklyn kirjoitti...

Myöhästyneet vaan ei yhtään sen vähäisemmät syntymäpäiväonnittelut, ystävä! Ja oikein kaunista syyskuuta!

Punamulta kirjoitti...

Minäkin pidän syksystä. Varsinkin tällaisesta "liiankin lämpimästä", pienistä lämpimistä sateista...väreistä, tunteista...marjoista, sienistä...haikeudesta, kaikesta.

Tulisipa syksyn jälkeen suoraan kevät...kaipaisin varmaankin sitten talvea...nyt en sitä halua enkä kaipaa...

kata kirjoitti...

jälleen kerran lumoavia värejä...
kynsilakkaa myöten. näyttää hyvältä sinisen vieressä. ai että tykkään kuvistasi, taas!

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä se on se, että on elokuussa syntynyt niin tää aika vuodesta on parasta. Olen sitä miettinyt ja olen sitä mieltä. Ihanat elokuun illat ja alkava syksy. Miä tykkään.

Kirsikka

violet kirjoitti...

Outi; kyllä kai!

Sari; kiitos, kiitos!

Syysleimu; ei juuri missään. Pulassa, korkeintaan.

Riikka; eivät velvollisuudesta, tiedän sen. Ja muistaa voi niin monella tavalla. Kaikki tavat ovat hyviä.

Katilein; Kiitos ja punastus.

Tanja: ilahduin tuosta. Toivonkin että osaisin antaa muille. En tiedä mistä minuun on kehittynyt sisäsyntyinen "kiitosuudenvelka" tai jokin;-)
Joo kuule on uusi lakka! Se on nyt sitten se mun näppijuttuni tälle syksylle, talvelle.
OPI French collection, väri You don’t know Jackques. Ihmeellinen harmaan ruskea.

Minna; kiitos onnitteluista. Vilukissat voivat kääriytyä, muista se;-)

Leena Laumi; kävin jo katsomassa kävelyäni ja hämmennyin vallan! Jännä juttu. Kukissa on sitten hienoja tyyppejä.

Fine van Brooklyn; kiitos onnitteluista!
Syyskuusta tulee väkisinkin kaunis. Niin hyvät merkit ilmassa siitä.

Punamulta; onneksi luonto on joka tapauksessa se joka päättää. Muuten menisi meidän haikailijoiden takia maailman kirjat (vielä enemmän) sekaisin.\

Kata; kiitos, Kata. Toi näppilakka onkin jännä kun se kuin muuttaa väriä riippuen siitä minkä vierellä se on.

violet kirjoitti...

Kirsikka; sitä olen minäkin ajatellut. On se ainakin yksi suuri syy.

Elisa kirjoitti...

Ystävyys on lahja - totta tosiaan! Nauti siitä täysillä, olet sen ansainnut!

violet kirjoitti...

Elisa; nautin!