tiistai 1. syyskuuta 2009

Ilmiöitä





Ilmiö nro 1:
kun sitten odotuksen jälkeen on saanut paljon kirjoja luettavakseen niin niihin ei tartukaan, vaan säilöö niitä kuin ne olisivat maailmankaikkeuden viimeistet paperille painetut teokset. Odottelee sopivan hetken tulemista kuin huippuluokan viinipullon avaamisesta olisi kyse.

Ilmiö nro 2:
kun tarjoutuu tilaisuus ostaa lahjarahalla itselleen jotakin mukavaa, vaikkapa vaatetta, niin ei löydy ei. Sen sijaan kun rahatonna kiertelee niin löytää rytkyä rytkyn perään ja ostaa, vaikkei voisikaan.

Ilmiö nro 3:
kutominen on täällä päin niin harvinainen toimi, että kun kaksi naista (minä ja äiti) istuu töineen puistossa niin yleisöä pukkaa. Lapset näyttävät mielenkiintonsa avoimemmin, aikuiset kuikuilevat kauempaa. Yhtä kaikki hölmön näköisinä näyttävät pohtivan että mitä tuosta on tulossa. Sitä samaa me kutojat olemma kovasti pohtineet - ja taas puretaan.

23 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Minä tuota Kyllikki Villaa säästelin aikani. Oli vaihdettava ensin puhtaat lakanat ja siivottava koti ja laitettava tuoreita kukkia pöydälle jne. ennen kuin koin tarpeeksi täydelliseksi hetkeksi tarttua nautintoon.

Vähän äimistelen tuota, että siellä kutominen on niin erikoista. Mitenkähän asian laita on Pariisissa?

maijja kirjoitti...

Mää olen hilloamisen mestari! Ei hitto meinaa saada ostamaansa suklaalevyä auki, kun ... no, sitten se on auki ja kohta syöty ja sitten sitä ei enää ole, jos sattuu semmonen tilanne että saisi olla avaamaton suklaalevy. Jos tekee mieli kuunnella tosi hyvää musiikkia, kuuntelen ensin vähän huonompaa, ettei hyvä ole ohi niin pian. Hyvää kirjaa luen hitaasti, joskus jonkun sivun pariin kertaan. Opiskelijan budjetilla ostan jotain muka kallista - avocadoa, brieä, aurinkokuivattuja tomaatteja - joita sitten hiljokseen nakertelen, joskus ehtivät pilaantuakin. Lempivaatteita säästän kans, jotten 'turru' niihin.

Hyvää pitää varjella.


(naureskelen itselleni tässä naputellessa, kuulostaa typerältä toiminnalta)

Liivia kirjoitti...

Naurattaa vaan tämä Maijjan kommentti!
Hilloaminen, uus sana mulle tässä yhteydessä, erittäin toimiva. Tänäänhän oppii vaikka mitä!

maijja kirjoitti...

Vielä ilmiöstä n:o 2
Jossain vaiheessa hyväksyin, että oli rahaa tai ei, niin sattumalta nenälle hypänneet täydelliset kengät/farkut/rintsikat/takki on ostettava vaikka perikadon uhalla, sillä niitä Ei Löydä Etsimällä.

maijja kirjoitti...

Minä täällä taas.

Pakko sanoa, että mua hymyilytti tuo Liivian rituaali! Kirjailijan tulisi tietää tuo, että joku vaihtaa lakanatkin ennen kansien avaamista. Solidaarisesti hymyämme toisillemme, heh.

Tuija kirjoitti...

Hahhah, tutulta kuulostaa ja toisen kirjoittamana ah niin hauskalta.

Pariisissa, tai oikeastaan Pariisin Disneylandissa näin heinäkuussa kutojan. Jonotettiin yhteen laitteeseen ja minäkin olin jo manannut, että miksen ottanut neuletta mukaan, kun näin, kuinka puikot suihkii edempänä jonossa. Hyvä, etä malttoi pistää työtänsä kassiin ennen laitteeseen menoa. Lontoossa olen käynyt toissa talvena neulomassa oikein neuletapaamisessa. Liberty-tavaratalon teehuoneessa oli ainakin silloin joka toinen torstai-ilta tapaaminen ja tosi mukavasti otettiin vastaan eksoottinen suomalaisneuloja. Jaksoivat ihmetellä, kuinka kudon "ihan eri tavalla", vaikka hehän he kutoivat "nurinkurin". Nih.

Olina kirjoitti...

Hehee, mahtavaa keskustelua täällä! Minä en hilloa koskaan, olen ahmatti, myönnän sen. Ja hyvän kirjan voin lukea viisi kertaa peräkkäin (kestää se niinkin pidempään), hyvää levyä kuuntelen tauotta ja kun keksin jonkin hyvän ruoan, syön sitä sitten joka päivä...

Niin se hyvyys tulee testattua: hyvään ei kyllästy;)

Mahtava mielikuva tuli tuosta penkillä neulomisesta, ympärillä kuikuilevat ihmiset...=)

Riikka kirjoitti...

Ilmiö nro 2 on todella totta! Kai se on se joku Murphyn laki....

Riikka kirjoitti...

Hahhaa, tuohon maijjan kommettiin pakko vielä sanoa että tajusin itsekin olevani hilloaja, mitä tulee juuri ruoka-aineiden ostoon ja säilytykseen. Tosi monta kertaa olen viskonut roskiin jotain pilaantuneita sikakalliita hilloja tai just avokadoja, kun olen säilönyt niitä liian pitkään eikä muka sopivaa syömishetkeä ole tullut. Voi typeryyden huippu;)

Katja kirjoitti...

Jalosen Veteen pudonneet on hieno ja oivaltava. Suosittelen häneltä & Kristiina Louhelta myös syvällistä ja koskettavaa kuvakirjatrilogiaa Tyttö ja naakkapuu, Minä, äiti ja tunturihärkki & Revontulilumi. Sopii kaiken ikäisille.

Minä säilön Bo Carpelanin teoksia Alkutuuli, Kesän varjot ja Lapsuus. Niissä on sekin ongelma, että ovat niin upeasti kirjoitettuja, ettei pysty lukemaan kuin pari riviä kerrallaan. Sitten jo on ihan otettu ja pois tolaltaan.

aurinko ja kuu kirjoitti...

Kumma juttu tuo kutomisen vieraus...mutta ehkäpä villaisia asioita ei sielläpäin ole perinteisesti niin tarvittukaan.
Minusta ainakin aina Ranskassa käydessäni tuntuu muutenkin, että siellä ollaan vieraannuttu elämän perus aioista, niistä luonnollisimmista ja yksinkertaisimmista.Esim. ylipäänsä käsillä tekeminen ja sitten myös imetys...voi sitä ihmetystä kun puolivuotiasta vielä imetin!

Tuon vaatteiden osto asian olen myös huomannut.Outo juttu!

Matroskin kirjoitti...

Totta! Ja kun menee etsimään lämmintä vaatetta löytyy kevyttä hörhelöä, kun etsii kevyttä, kaikki kivat vaatteet tuntuvat olevan niitä lämpimiä.

Outi kirjoitti...

Ilmiö numero kaksi erittäin tuttu täälläkin. Ja jos kuvan kämmekäs on se, mitä neulesession tuloksena pukkasi, onnittelen. Todella hienot. Haluaa kans.

Paevi kirjoitti...

Hyvälle kirjalle pitää antaa aikaa. Jo pelkkä ajatus siitä että kohta sen voi aloittaa tuntuu hyvältä.
Ilmiöstä n.2 sen verran että minulle käy aina noin kun olen Suomessa kirjakaupassa: en varmasti löydä itselleni luettavaa. Sitten pitää taas täältä käsin yrittää jotain tilata...

Vielä hieman myöhästyneet onnittelut 29.8. johdosta, itse vietin neljä päivää aiemmin

MaaMaa kirjoitti...

Mulla on kaikki 3 ilmiota myos esilla itseni kanssa :) Tosin kutomista en ole harrastanut kuin kotona, mutta mies katselee sita ihmeissaan ... ;)
Mulla on yopoydalla ollut odottamassa yksi kirja nyt noin 2kk. Ehka syksyn pimeassa alan sita lukemaan, kun voi laittaa kivan lukuvalon paalle :)

Leena Lumi kirjoitti...

Ahmatti ilmoittautuu: Ei säily minulla lukemattomana kirjat, eivät syömättömänä suklaat. Ahmin myös elämää ja elän joka hetken kuin viimeisen!

Katariina kirjoitti...

Ihanat nuo kädenlämmittimet. Oletko tehnyt ne ohjeen mukaan vai ihan omasta päästä? Olisivat juuri sopiva käsityö, kun tuntuu ettei mikään tule ikinä valmiiksi asti...

maare kirjoitti...

Leenan tavoin täällä myös sellainen joka syö, lukee ja kuuntelee kaiken mahdollisen heti ja loppuun asti, siltä varalta ettei uutta/toista tilaisuutta ihan heti tulekaan, tai koskaan. Carpe diem.

himalainen kirjoitti...

Ilmiö numero yksi on niin tuttu. Ostin itselleni jokin aika sitten kunnon kasan kirjoja ja nyt säästän.

Voi kerro, mitä kirjoja sait lahjaksi :)

LauraM kirjoitti...

Tuttuja ilmiöitä myös täällä. Ennen tuli säästeltyä kirjoja ja vaatteita oikeaa tilannetta varten. Lasten syntymän jälkeen kirjoja ei tule enää säästeltyä, vaan pitää lukea heti kun on aikaa:)

Vaatteita ei tosiaankaan löydä silloin kuin pitäisi, vaan silloin kun ei olisi rahaa tai sitten ei ole aikaa sovittaa, kun pitää ehtiä junaan tms.

Punamulta kirjoitti...

1. Mulle on käynyt sama lehtien kanssa. Nytkin kolme tuliterää lehteä odottaa sopivaa lukuhetkeä...

2. Tähän ongelmaan en kovin usein törmää. Kropan muoto ja koko häiritsevät sen verran shoppailua, ettei meinaa löytyä ikinä koskaan mitään... :p. Ja jos sitten löytyy, niin täytyy laittaa vaikka Visa vinkumaan. Se on niin harvinaista herkkua, ettei mene budjettikaan yleensä kovin pahasti sekaisin...

3. Tänään virkkasin isoäidin neliöitä julkisella paikalla. Tosin yleisöä ei kyllä pahemmin ollut. Harvinaista se on mielestäni täälläkin. Ei ehkä niinkään kutominen/virkkaaminen, mutta yleisellä paikalla sitä harvoin näkee tehtävän...

violet kirjoitti...

Liivia: mulla tää säästely liittyy nyt jotenkin äidin vierailuun. Ajattelen että säästän kirjat siksi kun ei ole enää aikuista suomenkielistä puhekumppania täällä.

Pariisin tilanne selviää vain kokeilemalla;-)

Maijja: jos sinä nauroit naputellessasi niin minä lukiessani;-) aika pöhköä toimintaa, mutta niin tuttua kummiskin. Ja eihän etsimällä löydäkään vaikka on se tyhmä laulukin "etsin kunnes löydän sun" jne.

Tuija; ainakin ranskalaisten akkainlehtien ja blogien perusteella kutominen on kyllä jotakin sellaista ihailtavaa, mutta vielä ainakin pienen porukan puuhaa. Siis toki ENNEN kudottiin mutta sitten tapahtui jotakin. Ehkä sekin vaikuttaa kun koulussa ei opeteta.

Olina; hyvää levyä kuunnellaan nimenomaan noin...

Riikka: meillä olis ny kaapissa "hillottuja" juustoja...

Katja; kiva kuulla arviosi tuosta Veteen pudonneista. Sen kansikin on jo aivan ihana.
Hienosti kuvailet tuon mitä tapahtuu CArpelanin kanssa. Mulle se on tuttua muista kirjoista kun Carplania en ole tainnut edes lukea.

Aurinko ja kuu; mitä tulee esim. imettämiseen Ranskassa niin onhan se totta että "pitkään" (esim. 6 kk tai sen yli imettäviä) on aika vähän. Ei siihen minusta voi olla vaikuttamatta se naurettavan lyhyt äitiyslomakaan...Mutta ainut syy se ei ole.

MAtroskin; minä löydän eniten vaatetta syksyisin.

Outi; juu, noi tein siellä. Tehdäänkö sullekin?

Paevi; onnittelut itsellesi kans!
Niin, usein olen harhaillut kirjaosastoilla juuri ennen Suomeen paluuta...

Maamaa; kiva lukuvalo voi muuttaa kaiken;-)

LeenaLumi; ei mullakaan oikein kyllä mikään muu taida säilyä kuin nyt nämä kirjat...mutta kuten Liivialle kommentoin, taitaa johtua siitä etten nyt vieraan aikana edes malta aloittaa kun voi puhuapuhuapuhua!

Katariina; omasta päästä. Helpot! Suosittelen. Jos haluat vinkkiä niin paa sähköpostia.

maare; olet tajunnut jotakin oleellista!
(Aivan huippu muuten se Tre-kirjan takakannen ohjeistus;-))

Himalainen; joo, kerron kirjoista kyllä jossakin vaiheessa. Nyt en edes muista kaikkia!

LauraM; kovasti liittyy tietysti elämäntilanteeseen tuo lukeminenkin. Enhän mä tainnut lukea paljon ollenkaan kun nuo olivat pieniä. Silloin en muutenkaan kyllä ollut oma itseni.

Punamulta; huomasin juuri kun nyt sanoit että lehtien kanssa mulle ei käy noin koskaan. Luen vaikka seisaaltaan sitten muiden juttujen välissä.

maijja kirjoitti...

Mää vielä täällä sanoillani sabotoin ja 'puolustaudun': mun mielestäni hillous ja hetkessä eläminen eivät ole toisiaan poissulkevia, rinnasteisia asioita. Niinkö viimestä päivää mennään täälläkin!