Kun olin hetken yksin tammien keskellä niin luulin ensin että sataa. Tammenterhot vaan putoilivatkin solkenaan. Ne eivät satu päähän niin kuin kastanjat!
Ja oli pieni oravakin. Tai oli monta, mutta yksi josta sain kuvan.
Syököhän oravat näitäkin?
Otin muutaman mukaan mutta kyllä niitä jäi ihan kauheasti!
Otin muutaman mukaan mutta kyllä niitä jäi ihan kauheasti!
Olen joskus ajatellut etten pidä metsästä. Sittemmin olen tajunnut että metsiä on toki monenlaisia. Taidan pitää eniten lehtipuumetsästä. Sellaisesta, jossa puut ovat korkeita mutta eivät kasva liian lähekkäin. Sademetsässä en ole koskaan ollutkaan. Pitäisinköhän sellaisesta?
Ihan vähän havupuitakin näkyi ja niissä punaisia marjoja. Kuin etukäteisjoulukoristelu.
Näimme kolme majaa. Tämä oli tukevin muttei suurin.
Ja seittejä, tietysti paljon seittejä.
Naamassakin aina silloin tällöin.
Naamassakin aina silloin tällöin.
Poikani joka kaksi minuuttia ennen kaatuneen puun löytämistä olisi ehdottomasti halunnut lähteä kotiin....
...innostuikin yhtäkkiä ihan valtavasti kiipeämään ja kuvittelemaan.
Katselin suurta tyytyväisyyttä tuntien miten pojat tekivät asioita yhdessä. Viime ajat ovat olleet raskaita. Sopua ei ole juuri löytynyt. Pitää kai käydä useammin metsässä. Se panee asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vähän kuin merikin.
22 kommenttia:
Kauniita kuvia ja hieno tunnelma. Mukavaa viikonloppua!
Upeita kuvia, ihan vihreää näyttää vielä siellä teillä päin olevan!
Valtavan hienoja kuvia taas kerran! erityisesti tykkään: toi yksi seittikuva, jossa valopalloja taustalla.
Metsä rauhoittaa isot ja pienet.
Joo, lehtimetsistä minäkin pidän juuri niiden "ilmavuuden" takia... Ihania kuvia, oli varmasti ihana reissu.
t. minjo
Upeita kuvia! Vaikutti onnistuneelta retkeltä...oravia, tammenterhoja, majoja ja vaikka mitä!
Olen suunnitellut hiukan retkeä huomiselle, nämä kuvat nähtyäni onkin ihan pakko lähteä!
Ihanaa, ihanaa... Minä rakastan metsiä, aivan kaikenlaisia. Niissä tunnen oloni kotoisaksi, enkä osaa pelätä. Paitsi jos olisin yksin ja ihan pimeässä!
Metsässä tosiaan asiat usein loksahtavat kohdalleen kuin itsestään.
Meillä oli Suomessa ihan oma metsä. Sitä on ikävä.
Sademetsästä tykkäisit, varmasti!
Seittikuvat on hienoja.
ihana retki metsään.kiitos.
Oi miten kaunista! Tuolainen metsä näyttää tutulta. Silloin kun asuin vielä Saksassa kuljin tuon tyyppisessä metsässä, mutta joulukoristeluja ei siellä näkynyt.
Tänään kuljin suomalaisessa metsässä sieniä etsimässä. Saimme hyvän saaliin. Minun suosikkimetsäni on ehkä varjoinen kuusimetsä, jossa on pehmeä sammal-lattia.
Orava on ihana, mutta vielä ihanampaa on, että pojat löysivät yhteisen sävelen. Luonto tekee hyvää -myös lapsille.
Jossain vaiheessa ainakin Saksassa oli muotia perustaa ravintola "in the middle of nowhere", metsän keskelle, jonne ihmiset sitten varta vasten retkeilivät syömään.
Hyvänen aika sentään, olen lähes mykistynyt. Niin teksteistä kuin kuvistakin. Kaunista, niin kaunista, en osaa muuta sanoa. Kaunista.
Oi, miten ihana ravintola metsän siimeksessä! Voisin kuvitella istuskeslevani tuolla kauan, nauttien, hyvässä seurassa.
Innoittamanasi kuuntelin viikonlopun Carla Brunia.L´Amoureuse vei jalat alta :D
Hyvää sunnuntaita sinulle!
T. Desiree
Metsässä oltiin mekin eilen. toki vähän erinäköisessä kuin te.
Hauskaa kun on koristeet valmiina jouluun tuolla yhdellä puulla, mikähän puu se on?
Ja kyllä se metsä rauhoitti meilläkin. Kuten tekee merikin. Meri kyllä huomattavasti paremmin, ainakin minut.
IHANIA! Ja ihana metsä.
Minäkin olen ajateluut etten pidä metsästä. Aikuisena olen vähän enemmän alkanut pitämään, riippuu niin. Én edelleenkään haluaisi asua metsän reunassa, jotenkin synkkä ja pelottava ajatus.
Ikävin on tiheä mäntymetsä, mutta sitten voi olla kauniita kallioisia ja avaria mäntymetsiä, jotka jo kivempia.
Lehtipuumetsästä minäkin pidän eniten. Pyreeneillä oli sellaisia hassuja katajametsiä (vai mitä olivat?), niinkuin olisi ollut mörkökääpiöitä metsä täynnä. Niistä tykkäsin.
Onko thaimaan metsät sademetsiä? Sellaisessa viidakossa olen kuitenkin käynyt. En juurikaan välittänyt, tahdoin pois. Pelotti.
Kauniita kuvia, kauniita sanoja! Luonto rauhoittaa. Eilisen kaupunkipäivän jälkeen aloin kaivata meren rannalle.
Kaunista lehtimetsää!
Sääli ettei Suomessa ole kunnon (jalopuu)lehtimetsiä kuin aivan etelässä (Ruissalo).
Kauniitahan nämä kotoiset umpikuusikotkin on, mutta hemmetin pimeitä ja vaikeakulkuisia.
Kuusimetsä on silti kodikkain :)
Teidän metsät on kuin luotu perhepiknikeille ;D
Minun suhteeni metsään on aika etäinen.
Suomessa tuntee itsensä suorastaan kriminaaliksi, kun ei voi sanoa olevansa metsäihminen tai jos ei halua mennä metsään rauhoittumaan. Välillä tuntuu, että jokaisen kunnon suomalaisen velvollisuus on mennä metsään olemaan itsensä kanssa.
Toisaalta sitten sitä vasta onkin kriminaali, jos sanoo jotain metsänhoitopolitiikkaa, avohakkuupakkoa vastaan, jos on eri mieltä.
Kyllä metsä on minusta usein kaunis, kiehtova, varsinkin tuollainen kuin sinun kuvissasi.
Tykkään näistä kuvista kovin.
Inhoan hämähäkkejä, mutta nuo sun seittikuvat on kyllä aivan ihania.
Niin kauniit seittikuvat.
Metsä rauhoittaa. Ja lapsille hyvä löytää välillä sopua, ympäristön vaihto ja mielenkiintoiset touhut saavat joskus ihmeitä aikaan.
Meillä tyttöjen niin vaikea löytää yhteistä säveltä. Se on oikeasti raskasta.
Riitta; kiitos kovasti sanoistasi!
Mimmi; joo, aikalailla kesänvihreää, paitsi jotkut puut ovat alkaneet rusehtua.
maare: kiitos. Niin, pieni on usein kauneinta. Klikkasin isoksi noita seittikuvia ja ajattelin ettei ihminen noin hienoja seittejä osaakaan tehdä vaikka kaikkea luulee osaavansa!
Minjo; ilmavuus. se se taitaa ollakin mikä viehättää!
Hanna: oi, kerro sitten menittekö!
Ansku; kun oikein järjellä ajattelee niin kaupungissa pitää pelätä paljon enemmän yhtä sun toista kuin metsässä. Silti moni sanoo että metsä pelottaa.
Merja; haluaisin sademetsän ainakin kokea.
Aurinko ja kuu; ole hyvä, ei maksa mittää
Katilein; tuosta lasten yhteisestä sävelestä minäkin iloitsen> Siitäkin, että kuljin yksinäni aika paljon kun mies ja pojat puuhasin kaatuneen puun luona.
Ppi; kyllä se olikin. Musta tuntuu että vaikka olisi silmät kiinni kuvannutkin niin kauniita kuvia olisivat olleet kaikki.
Desiree; kiva jos ilahduit uudesta musiikkilöydöstä.
Suvi; samoin minulle meri on tehokkaampi vaikka metsä jotenkin onkin tutumpi.
Lliivia: mörkökääpiömetsä kuulostaa huipulta!
En tiedä olisko ne Thaimaan metsät sitten sademetsiä. Ehkä.
Margarita; kontrasti onkin suurin kun suoraan kaupungista pamahtaa luonnon keskelle.
Helinä; joo, ja hitto kun suututtaa kun jotkut toopet jättävät eväsroskiaan kaikkialle...
Celia; toi mitä sanot Suomesta ja metsään suhtautumisesta on kyllä taivaan tosi!
Allu; kiitos! Niin, minäkin katselin niin läheltä että inhoamani elukat ja seitit tarttuivat kameraankin. Ei haitannut ihme ja kumma.
Satu; se on HYVIN raskasta. Minä valitettavasti tiedän sen kans niin hyvin. Ovat aivan erilaisia nuo lapset. Iloitsen oikeasti aivan joka ikisestä yhteisestä naurusta jonka kuulen.
Ajattelen toisinaan: tekisivät edes kolttosia jos tekisivät sitä yhdessä....
Luonto rauhoittaa... ja puut antavat jotakin energiaa, kunhan sen vaan ottaa vastaan... (Oletko kuullut ihmisistä, jotka halaavat puita, koska niistä saa niin valtavasti energiaa?)
Mekin olimme mummun ja pojan kanssa tänään sienessä/puolukassa/mustikassa. Ensin meinasi pojalta mennä hermo kun ei heti saanut pillimehua ja ties mitä...
Mutta sitten keksi mustikat ja aika meni kuin siivillä niitä mutustaessa. Puoli naamaa sinisenä ja iloisella mielellä palasimme sitten kotiin :D.
Kiitos kuvista. Tuli rauhoittava tunne. Ihania kuvia. Upeata metsää :).
Asuin vuoden Saksan maaseudulla mieheni ja kahden alle kouluikäisen lapseni kanssa. Leikkipuistot ammottivat syksyllä ja talvella tyhjyyttään. Onneksi lähellä oli kuvaamasi kaltainen metsä, jossa me "metsäläiset" seikkailimme ja nautimme luonnosta.
sanni
Asuin vuoden Saksan maaseudulla mieheni ja kahden alle kouluikäisen lapseni kanssa. Syksyllä ja talvella leikkipuistot ammottivat tyhjyyttään. Onneksi lähistöllä oli kuvaamasi kaltainen satumetsä, jossa me metsäsuomalaiset saatoimme ulkoilla ja nauttia luonnosta.
sanni
Lähetä kommentti