maanantai 28. syyskuuta 2009

Ruudun takaa




















Ikkunoiden takana tuli usein "pakko saada, ihana!" -tunne, mutta olen tyytyväinen siitä että ihanimmat näkemäni asiat olivat niitä, joita ei rahalla edes voi saada. Silti yhdet kengät jäivät kaivelemaan...

Se millaisen ikkunan ääreen kukin seisahtuu kertoo jotakin katsojasta. Ikkunassa kun näkyy aina omakin heijastus. Pariisissa näyteikkunat eivät lopu, eivätkä ne onneksi kulu katsomisesta!
Jokainen löytää takuulla silmilleen sopivaa katsottavaa.

9 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

Ihania, varsinkin just tuo näyteikkunakuva, josta itsekin heijastut!
Kuinka yhdestä kuvasta voikaan nähdä niin monta eri asiaa yhdellä kertaa :)

Vilijonkka kirjoitti...

Ei hei, mä en enää kestäääää. Nuo ihanat näyteikkunat! Toisaalta ihanien kenkien hintalappu pudotti minut maanpinnalle, muistutti Pariisi-elämämme harmillisesta puolesta eli rahan riittämättömyydestä. Kiinassa taas olisi rahaa, muttei mieleistä ostettavaa. Ei mene ihan putkeen.

Mitä noi pötköt ovat?

Katilein kirjoitti...

Ruudun takana on ihania asioita. Suloinen kissa. Kissaihmisenä minua ilahduttaa, kun kuviisi luikahtaa aina silloin tällöin kyseisen lajin edustajia! Ihanaa alkanutta viikkoa!

Tuija kirjoitti...

Ihana Pariisi!

Minä kävin kesällä Merci-liikkeessä, mutta siitä jäi vähän ontto vaikutelma. Kauniita värejä, puuvillaa, pelkistettyä rouheutta, joitakin Arabian astioita, rennon tyylikkäitä huonekasveja, "ekoa", "hyvää omaatuntoa" tms., mutta jotenkin liian stailatusti ja liian jollekin tietylle (vähintäänkin hyvätuloiselle) kohderyhmälle räätälöitynä. En oikein osaa selittää. Mutta Mercin ravintolasta tykkäsin. Italiaistyylistä ruokaa aidoista raaka-aineista, yrttisen risoton yrtit ravintolan ikkunoiden takana olevasta pikku puutarhasta.

violet kirjoitti...

Päivi: kiitos. Ja se teksti on tärkeä. Suunnilleen niin että "se on kaunista, se on uutta, mun pitää saada!". Semmonen tunne tuli välillä mutta meni onneksi aina ohi;-)

Vilijonkka; olisin nuo kengät voinut ostaa koska en muuten ostanut kuin villatakin ja pari purkkia teetä itselleni.Mutta...ilmankin voin olla. Eiköhän niitä kenkiä ole maailma täynnä kuitenkin.

Katilein: juu, kissoja. Ehdottomasti kissoja.

Tuija; niin, ja jos olisin aivan tosi intohimoisesti sinne halunnut niin varmaan olisin muistanutkin mennä. Mielenkiinnosta olisi paikka ollut kiva nähdä mutta hiukan tuota pelkäsin mitä siitä kerrot. Uskon että se olisi tuntunut minusta samalta.

Liivia kirjoitti...

Näitä katsellessa tuli melkein olo, että olinko minä samalla matkalla.
Hienoja kuvia!

Oma satsini oli aika kurja...

maare kirjoitti...

Voi jukra, ajattelin juuri kun katsoin näitä kuvia että ihan kuin sä Kati eläisit jossain toisessa, romanttisemmassa ajassa kuin me muut! Ja se on ihana ja lukijoiden maailmaa avartava ja kaunistava asia!

Ansku kirjoitti...

Mitä nuo toiseksi viimeisen kuvan värikkäät "patongit" oikein ovat..?

violet kirjoitti...

Liivia; kyllä sä siellä olit ja onneksi olitkin!
Ettet nyt olisi ylikriittinen oman satsisi suhteen...?

maare; tuoltakin susta tuntuu? Kuule kun mustakin tuntuu toisinaan aika vahvastikin siltä että "olen ollut jo". En nyt mistään uudelleen syntymisestä ehkä niinkään tässä puhu, mutta kun jotenkin on niin selittämättömän tuntuisia asioita ja tunnelmia välillä liittyen menneeseen aikaan.

Ansku; en tiedä, mutta veikkaan että joko semmoisia pehmeitä vaahtokarkin tapaisia tai sitten marenkia.