maanantai 28. syyskuuta 2009

Uudessa valossa











Kuten Liiviakin blogissaan jo totesi, minustakin aamun hetket ovat Pariisissa parhaita. Joka aamu on uusi alku, aina tulee uusi valo. Asiat alkavat, kaikki käynnistyy mutta sopivan pikkuhiljaisesti. Juuri niin, että on mahdollista ehtiä kaduille ennen kuin kaikki muut ovat jo siellä. Tällaisilla matkoilla on mahdollista nähdä itsensäkin uudessa valossa kun arki ja tavanomainen ei heittele varjojaan.

Ja vaikka kaikki elämän aamut eivät voikaan olla valoisia niin ei haittaa.
Valo jää katsojan sisään vielä pitkäksi aikaa tulevien varjojen varalle.

Valosta ja varjoista laulaa myös Calegero ja Grand Corps Malade. L’ombre et la lumière soi jo ennen matkaani ja nyt se vasta soikin. Pakkomielteeni. Uusin niistä.

18 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Ihania kuvia ja tunnelmia.

Neljä, viisi päivää Pariisissa hyvässä seurassa on ehkä paras, ainakin yksi parhaimmista tavoista katkaista arki.
Kaipaan niin tuollaisia hetkiä, kun näkee itsenä ja ympäröivän maailman toisessa valossa.

Kuvista hehkuu tuo toinen, uusi valo.

Ansku kirjoitti...

Minäkin pidän eniten aamuista, oikeastaan kaupungista riippumatta. On hieno tunne olla liikkeellä jo, kun kaikki muut vielä torkkuvat!

Aivan upeita tunnelmia kuvissasi. Mukavaa, että olet palannut!

Sooloilija kirjoitti...

Hurmaavia Pariisi-kuvia kaikki! Mutta aamun valo on ihanin!

Tuleeko vielä? Toivoo!

violet kirjoitti...

Celia; toki täytyisi osata arkensa katkaista vähän halvemmillakin keinoilla, mutta kyllä tämä ainakin todella tehokas on!
Ja sitten nuo Uudet Hetket: ei niiden tarvi olla kuin väläyksiä niin nekin ovat jo niin hienoja.

Ansku; ihan totta tuo mitä sanot aamuista. Silloin tuntuu että voi oikein omia itselleen kaiken.

Sooloilija; kiitos. Kyyyyllä tulee. En voi olla tuuppaamatta vielä lisää. Käsittelen siinä samalla itsekin ajatuksiani.

_hoya_ kirjoitti...

Aamut on parasta vuorokaudessa. Juuri se pikku hetki joka jää aution pääkadun ja ensimmäisten henkilöautojen käyntiäänen väliin. Kun ensimmäiset leivän ostajat odottavat leipomon aukeamista. Kun ensimmäinen kiireinen kengänkoron kopse kaikuu kapealla tiellä.

himalainen kirjoitti...

Voi valo! Tekstissäsikin on valo. Tuo kolmas kuva on suosikkini: siinä on mielestäni kaikki se mitä aamuista vieraissa kaupungeissa nautin. Kahvilat aamulla vielä osittain tyhjinä, vastaleivottua hyvää, kahvi, lehti ja ehkä ihmisten ihailua. Kaikki uusi vielä päivästä edessä.

Onpa ollut ihanaa päästä maanantai-iltana Pariisiin.

ElsaIlona kirjoitti...

On niin hauskaa, kun teillä on samasta reissusta niin erinäköiset kuvat. Kummallakin oman tyylisensä, loistavat kuvat! Hienoa nähdä, miltä sama paikka näyttää samoina hetkinä kahdesta eri näkökulmasta.

isoinpapu kirjoitti...

Mä tykkään teidän matkaraporteista! Näyttää ja kuulostaa niin kivalta.

Pilkkusilmä kirjoitti...

Toi Calegero oli todella hyvä, todella!! Taidan tietää mitä musiikkia seuraavaksi ostan.

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, toivottavasti matkanne oli antoisa! Se on merkillistä, miten suurkaupungeissa juuri aamut ovat niin ihastuttavia, kun esim. minäkin olen muuten ilta-auringon ihminen, niin Zürichissäkin pitää olla jo aamulla aikasin liikkeellä.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Hienosti sanottu tuo 'Valo jää katsojan sisään vielä pitkäksi aikaa tulevien varjojen varalle.' Ihana lause.

Sanni kirjoitti...

Haluan Pariisiin! Ihanaa musiikkia, ihanaa!!! Kiitos!

buttercup kirjoitti...

Hauskaa saada kaksi eri näkökulmaa samaan matkaan. Pidin erityisesti edellisen postauksen heijastuskuvista. Ihania yksityiskohtia, joita pitäisi muistaa useammin jäädä ihailemaan. Ihan vaan vaikka täällä omassa kotikaupungissakin.

Vilijonkka kirjoitti...

Aamut ovat minustakin parhaita, kun kaikki on edelleen mahdollista ja pöytä tyhjä, yön tuksu leijuu kaduilla, "ne muut" eivät ole vielä tulleet hösäämään kaduille. Pidän niin aamuisesta Pariisista, Porvoosta, Pekingistä kuin Helsingistäkin. Kaikissa aivan sama viehätys.

Kyllä se on niin, että tuollaiset teidän tekemä äitien omat pienet irtautumiset pitäisi olla lakisääteisiä.

Merja kirjoitti...

Se meininki kaduilla Pariisissa on minusta ihan parasta. Näkee miten ihmiset käynnistyvät päiväänsä, kukin lähtee omille poluilleen, kaupunki herää. Tykkäsin siitä ihan eniten, katsella vain ikkunasta sitä.

Mutta kaupunki oli minusta jotenkin kauhean vaikea kuvata. Miten tallettaa kaikkea sitä ihanuutta? Ei siihen edes paras kamera tai kuvaaja riitä.

Elisa kirjoitti...

Upeita kuvia, melkein tuli kyynel silmään! Ja tuli Pariisin matkakuume.

Sari kirjoitti...

Kyllä aamut on hyvät. Mutta muutenkin päivän eri hetket erottuvat Pariisissa niin selvästi toisistaan. Miten ihmiset ovat liikkeellä ja missä, tuoksut, äänet vaihtelevat.

violet kirjoitti...

Hoya; no juuri se hetki!

Himalainen; mielikuvitus on siitä hyvä ystävä että sen kanssa matkustaakin ihan ilmaiseksi ja koska vaan.

Elsallone; kuviin tarttuu aina jotakin ottajastaankin, uskon.

Isoinpapu; hyvä että kivuus välittyi!

Pilkkusilmä; hauska kuulla että sait uuden ihastuksen. Minä pidän myös. Jotenkin valtavan sympaattinen mies ja taustalla puheleva Grand Corps Malade samoin.

LeenaLumi; aamulla voi hetken kuvitella omistavansa kaiken.

Neiti NImetön; oi kiitos jos noin ajattelet! Nautin niin muiden hienoista lauseista että suuri kunnia kuulla saavansa niitä itsekin aikaiseksi.

Sanni; eipä kestä! Sitä riittää kaikille!

buttercup; olen samaa mieltä että ihan kaikissa paikoissa voi nähdä melkein mitä haluaa. Heijastuksetkaan eivät ole paikkasidonnaisia!

Vilijonkka; lakisääteisiä, niin, ja Kelan korvaamia!

Merja; ei toki kaikkea voi tallentaa, samaa mieltä. Aina jää tunnelmasta jotain uupumaan. Omiin tarpeisiini riittäviä kuvia kyllä sain. Sellaisia, että kun katson niitä niin kaikki palaa.

Elisa; elähän nyt kyynelehi!

Sari; ja tuossa on sekin hyvä puoli että kun tuon tietää niin voi tehdä kaiken eri aikaan...ja taas on erilainen päivä!