tiistai 15. syyskuuta 2009

Sain rauhan






Rapussa on aina viileää ja kalpeaa. Naapurin vaihtuva taidenäyttely tuo sinne kylläkin väriä. Paljon väriä, yleensä. Monia värejä. Maalaus kuolleesta vaimosta on ainut joka pysyy. En voi ottaa niistä kuvia. Tuntuisi liian henkilökohtaiselta.

Rappukäytävä on nuhjuinen ja toisinaan aika likainenkin. Polkupyörät tekevät siitä ahtaan. Hämähäkin seitit roikkuvat korkealla mihin kukaan asukkaista ei ylety. Ne eivät haittaa. Tuollainen ei haittaa. Tästä pääsee meidän kotiin ja se on hyvä asia jo ihan sinällään.
***
Tajusin juuri että perjantaina minun pitää kirjoittaa yli sata nimeä paperilapuille. Mutta ei se mitään, osallistukaa, osallistukaa! Minä jaksan mitä vaan sillä minä olen nyt saanut rauhan. Se tuli kuin tarjottimella kun keksin mitä teen niistä langoistani, jotka eivät miksikään meinanneet taipua.

18 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Ah, keksit! No mitä teet?

Tuli ikävä vanhan kodin rappukäytävää. Sinne oli aina niin hyvä tulla ja sielläkin oli seittejä, jo muumioituneita.
On tännekin kotiin hyvä tulla, mutta välitila puuttuu. Tykkään rappukäytävistä.

violet kirjoitti...

Liivia; kyllä siitä villatakki tulee kuten arvelin alunpitäenkin. ihan ohjeenkin löysin kun en vaan uskalla ilman...

Kun kirjoitin tätä niin ajattelin juuri tuota välitila -juttua. Rappukäytävät on semmosia siirtymiä. Minäkin tykkään. Ja tavallaan koko talon tunnelman aistii jo rapussa, vaikka kaikkien ovien takana sitten on tietysti mitä nyt kullakin on.

marika kirjoitti...

Haa, tästä se tulikin... pari kertaa päivässä :-)

Rappukäytävät ovat mielenkiintoisia
juu ne kerto tarinaita asukaista

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaista valaistumisen hetkeä odotetaan täälläkin...Pitäisi varmaan ensin siivota ja järjestää, jospa ajatus kulkisi vapaammin. Odotan jo innolla, mitä sinulla on tuloillaan!

Taidenäyttely rapussa kuulostaa hyvältä. Tohtisipa joku täälläkin, meidän rappu kun on niin kliininen, mitä nyt minä kuljetan kissanhiekkaa jaloissani sinne.

Riikka kirjoitti...

Hih sen siitä saa kun on suasittu:D Ota pojat avuksi. Tosi mielenkiintoinen rappu teillä, oikein taidenäyttelyn tila.

Sooloilija kirjoitti...

No kiva, tänne sai tulla vielä illallakin uutta juttua katsomaan!

Huh, onpas paljon jo osallistujia, kovasti saa kynä sauhuta arpajaisia varten.

Tuo on jännä juttu tuo käytäväjuttu: Suomessahan käytävät jynssätään niin puhtaaksi, siivoojat käyvät joka päivä, tai ainakin joka toinen päivä, ja hissin ovet kiiltävät, missään ei näy hämähäkin seittejä..ikkunat pestään jne.. Minua ei pieni nuhjuisuus haittaisi, mutta joka maassa tyylillään..

Clarissa kirjoitti...

Voi nuo rappukäytävät! Olivat lapsuuden leikkipaikkoja sadesäillä, samoin vintit ja kellarit. Ja ne tuoksut, useimmiten ruuanlaitosta tulevat, sekä äänet, nekin useimmiten ovien takaa kuuluvia, sillä rappukäytävässähän puhuttiin hiljaa, vaimealla äänellä.
Nyt kun täällä meillä avaa ulko-oven ollaan heti pihalla. No ei paha sekään ja siitä tykkään, kun kesäisin pääsee keittiön ovesta suoraan ulos. Näistä puuttuu kuitenkin se nostalgia.

Ja sitten. Voi tuota rauhan tunnetta, minkä saa ratkaistuaan tuollaisen päätä vaivanneen ongelman. On aivan seestynyt, onnellinen olo. Tarmoakin taas riittää.

Anonyymi kirjoitti...

voit kirjoittaa nimien sijasta myös numeroita. hiukan laskutoimituksia sitten jälkikäteen.

anne-mari kirjoitti...

Se onkin oikein herkullinen tunne, kun langalle hoksaa juuri sen oikean mallin. Melkein kuulee kun loksahtaa kaksi palaa yhteen.

Rappukaytavilla on omat tunnelmansa. Meidan nykyisessa hieman tunkkainen, joskus varmaan ollut oikein grand. Ala-aulassa umpeen laitettu takka. Ja nauhoittava videokamera turvaksemme. Hissit "vain asukkaiden kayttoon". Lasta koulusta hakiessani juoksen takaportaita ja ne vasta ankeat onkin. Harmaat, tehdasmaiset ja vasyneet.

Sigrún kirjoitti...

muutama lasi punkkua, niin ole kohta kirjoittant huomaamatta kaksisataa nimeä ;)
Vitalis, että tulee ainakin mahtavan värinen nuttu, just tarpeeksi värikylläinen syksyyn

Punamulta kirjoitti...

Mukana ollaan vielä, vaikkakin välillä hiljaiseloa pidetään...:)

violet kirjoitti...

Marika; joo, ajattelin että täytyy sitä saada omaan blogiinsa kirjoittaa juuri niin usein kuin haluaa;-)
Lapsena rapuissa haisi aina ruskea kastike.

Hanna; Ettehän nyt kuvittele että se "taidenäyttely" olisi jotakin hienon hienoa..? Tai siis se ON hieno idea ja pidän siitä että kuvia on tuolla, mutta ei se sen kummempaa ole kuin tauluja lattialla seinään nojaamassa, teipillä kiinnitettyjä luonnoksia ja sarjakuvia jne.

Riikka; aloin nyt jo laittaa nimiä lapuille. Hulluko odottaisi perjantaihin!

Sooloilija; niin, maassa maan tavalla ja toki kaikissa maissa sitten talokohtaisesti vielä eroja.
Onhan täällä toki Hienoja Taloja joissa kiiltää marmori aulassa niin että häikäisee, mutta käsittääkseni melko usein tällaisten pienten, parin kolmen perheen talojen kanssa toimitaan juuri näin että sopikaa keskenänne siivouksesta. Tämän talon omistaja sanoi kun muutimme että edellisen asukkaan siivooja siivosi rapunkin - mutta eihän meillä mitään siivoojia käy, niin että itse sitten silloin kun siltä tuntuu. Nuo vanhat miehetkin ovat toisinaan tarttuneet toimeen mutta harvakseltaan> Ei se mua haittaa.


Clarissa; mekin leikittiin paljon vintillä, rapuissa ja kellareissa.

Anonyymi; varteenotettava vaihtoehto!

Anne-mari; hissit vain asukkaiden käyttöön;-) Että turha tulla sitten kadulta sisään vain huviajelemaan hissillä. Ja vieraat tietysti kävelevät;-)

Sigrun; muutama lasi punkkua ja voi ihme mitä nimiä tuleekaan!
Joo, väri on hyvä. Langan laatu ei ehkä malliin aivan best mutta kummiskin.

Punamulta; oolrait!

Merja kirjoitti...

Joo, rappukäytäviä digataan. Kun on asunut pienen ikänsä kerrostalossa, kaipaa sitä rapputunnelmaa.

Me leikittiin pienenä jopa hississä. Mikään rapun kolkka ei ollut meidän leikeille pyhä.

violet kirjoitti...

Merja; samoin me leikittiin hississä - etenkin yhden lähitalon hississä joka oli valtavan suuri ja talo oli Tampereen korkein.
Siellä kelpasi ajella.

Heluna kirjoitti...

Kovin kauniilta näyttää nuhjuinen rappukäytävänne näissä kuvissa..

maare kirjoitti...

minä varmaan copy-pastaisin jollain keinolla, ja printtaisin ja leikkaisin...laiskat ihmiset tekee niin.

Tanja kirjoitti...

Älyttömän hieno tuo seittikuva! Se on hyvä osoitus siitä kuinka yksinkertainen on kaunista.

Laura Proust kirjoitti...

Suosittelen tulostinta – siihen nimipuuhaan siis ;)