sunnuntai 18. lokakuuta 2009











Metsässä kuulin äänen joka muistutti sadetta. Väärin kuultu koska aurinko paistoi eikä pilviä näkynyt. Ehkä korvissani suhisee muuten vaan, ehkä hiljaisuus kuulostaakin tältä.

29 kommenttia:

Soili kirjoitti...

Näyttäisi pyökkimetsältä, vai? Jos se oli tuuli, joka sai lehdet kahisemaan. Metsä on aina ihana paikka poiketa. Merenranta on toinen mun lemppari.

Anioni kirjoitti...

Minullekin tuli mieleen lehtien rahinakahina. Kauniita samansävyisiä kuvia! Tykkään noista sävysävyyn olevista kuvakertomuksista :)

Anonyymi kirjoitti...

Rakastan syksyistä lehtimerta. Kauniita kuvia nuo kahvilan pöydät, puistonpenkki. Josko talvi menisi ohitse pelkällä syksyllä ja tulisi taas uusi kesä!

Minulle riittäisi hyvin kaksi vuodenaikaa <3

T. Desiree

marika kirjoitti...

Kauniit kuvat, niin rauhallista!

Söpö orava, täälläpäin en ole koskaan tavannut semmoisia

sanna kirjoitti...

Kauniita kuvia.
Tavoistani poiketen en ole käynyt ulkona tänään laisinkaan. Ehkä nämä kuvat riittää mun ulkoiluksi tänään.;)

Anonyymi kirjoitti...

kiitos näistä kuvista.Olivat juuri jota tarvitsin. Catalina

Satu kirjoitti...

Oi rauha ja hiljaisuus! Kauneuttakin niin huimasti.

Mlle Unikko kirjoitti...

Kiitos Violet Pariisin terveisistä! Oh la laa on jostain syystä ollut hokemani tässä viime aikoina. ;)

violet kirjoitti...

Soili; jaa-a...en taida pyökkiä edes tunnistaa. Sen sanon että tuolla on sekaisin eri puulajeja, joista suurin osa on lehtipuita.

Anioni; oikeasti tiedän mikä se ääni oli (vaikken heti tajunnutkaan).Se tuli siitä kun puista putosi tammenterhoja ja sitten pieniä piikkipalloja joissa on pähkinöitä sisällä..vai siemeniä...niitä tuli kuitenkin sellaisella tahdilla että kuiviin lehtiin pudotessaan muistutti sateen ääntä.
Sävy sävyyn on turvallista mennä;-)

Derisee; nin mullekin. Siis riittäisi.

Marika; kiitos, Marika. Siellä oli tosi rauhallista. Etenkin, kun jätin miehen ja pojat pelaamaan jalkapalloa metsän toiseen reunaan ja menin itse syvemmälle kameran kanssa.
Noita oravia on paljon. Ovat ihmeen kesyjä. Olin tuotakin ihan metrin, parin päässä eikä se pelännyt yhtään.

sanna; ei aina kannatakaan mennä. Ei siellä mitään ole!

Catalina; hyvä jos näin löysit tarvitsemasi. Ole hyvä vaan.

Satu; tuntui ihan synniltä rikkoa oksanpätkiä kävellessään...niin kova ääni niistä tuli.


Heidi; kiva jos tykkäsit vaatimattomasta tervehdyksestäni;-)

Prisca kirjoitti...

Vau...oot oikein nautiskellut.Huippukuvia.
Olitko ihan itseksesi?

Niina kirjoitti...

Oi kuinka ihania kuvia! Varsinkin tuo ensimmäinen,niin kaunis ja haikea.
Ja orava on supersöpö!

Virkattu lintu kirjoitti...

Onpa kauniita kuvia, kuin jostain sadusta! Metsäretkelle täytyykin päästä pian itsekin...

Black on White kirjoitti...

Violet, todella kauniita kuvia! Huokaus.

Anonyymi kirjoitti...

Syksyisen sunnuntain tunnelmaa! Bois de la Cambrestako?

terv. Pandice

Neiti Nimetön kirjoitti...

Olet saanut vangittua hiljaisuuden kuviisikin erinomaisesti! Hienoa maisemaa, ihan erilaista kuin täälläpäin maalimaa.

Mirka kirjoitti...

mahtavia kuvia!! samoin alla olevat lentokonekuvat.

Soili kirjoitti...

Pyökki on sileäpintainen puu, kaunein se on keväällä kun sen nuoret versot saa hennon vihreän värin. Tässä piirroksessa näkyy myös puun hedelmä, pyökinpähkinä

http://de.wikipedia.org/wiki/Buchen

violet kirjoitti...

Aurinko ja kuu; kiitos! Olin perheen kanssa mutta jätin muut pelaamaan jalkapalloa ja painuin itse pusikkoon. He olivat siinä lähellä mutta niiiiin kaukana;-)

Niina; orava olikin aivan tosi ihana.
Ne on tuollaisia raitaisia joita en Suomessa ole nähnyt vaikka ehkä onkin. Kauhean pieni ja hento.

Paperisydän; sattui vielä niin kaunis ilma....

Black on White; kiitos. Minustakin sain monta onnistunutta otosta ja oli suuri ilo kuvata.

Pandice; no siellähän me!

Neiti NImetön: ai on erilaista? Luulin että teillä voisi olla kans tällaista. Millaista teillä sitten?

Mirka; kiitos, Mirka.

Soili; juu juu, juuri noita on paljon. Olin siis pyökkimetsässä. Se tuntuu jotenkin vielä jänskemmältä. Ihan kuin Nalle Puh ja Nasu seikkailisivat.

Päivi kirjoitti...

Ihana lehtimeri :)
Hiljaisuutta on välillä hyvä kuunnella.

Anonyymi kirjoitti...

Oi,oi,oi vau! Etenkin toisiksi alin puu-kuva! Lumoava.

Liivia kirjoitti...

Huh, miten hienoja kuvia!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mahtavia kuvia!! Niitä on ilo katsella :)

Neiti Nimetön kirjoitti...

Ehkä assosioin nuo tuolit sellaiseen puistomaiseen metsään.

Täällä on paljon ryteikköä. Ainakin näitten kuvien perusteella teidän metsät näyttäis enemmän uljailta. Täällä on kyllä komeita vanhoja puita, mutta metsät on usein jätetty ränsistymään. Ja mutaista on talvella!

Tietty on vähän eri asia verrata Brysselin seutua(?) kuin pienehkön kaupungin lähiseutua toisiinsa.

Sanna Tallgren kirjoitti...

KAUNEUTTA!!! Ihanaa!

Katariina kirjoitti...

Kauniita kuvia kerrassaan. Minun pitää kommenoida noita ekan kuvan tuoleja ja pöytiä: ihanat! Juuri tuollaisista haaveilen. Ne voisi pitää ympäri vuoden puutarhassa (tai parvekkeella) säässä kuin säässä, jopa Suomen leveysasteella. Ovatkohan nuo niitä ranskalaisia, Fermob:in valmistamia?

Leena Lumi kirjoitti...

Violet, ihastuttava taidesarja! Ja tuo orava on siinä myös tärkeä inhimillinen tekijä. Hieno aloitus noista tyhjistä kahvilapöydistä ja sitten lopputulemana se höyhen. Minä hyödyntäisin tämän tekemällä taidesarjan seinälle tms.

Anonyymi kirjoitti...

IHANIA KUVIA!!! IIIKS!!!

Nina

violet kirjoitti...

Päivi; toistan muiden sanomaa mutta vanhemmiten se on aina vaan tärkeämpää, minusta...En siis sano olevani vanha mutta...no, kylläs tiedätte.

minja; lumoava oli puukin. Kun siihen sattui valo tuolla tavalla niin tuntui että puu alkoi elää. Sanoin melkein päivää sille.

Liivia; kiitos!

Anonyymi; oi kiitos, kiitos. Olen kovin kiitollinen kehuista.

Neiti NImetön; no, totta puhuen tuo alue on kuin valtava puisto. Ehkä on väärin kutsua sitä metsäksi vaikka sen nimikin kyllä on Bois de la Cambre.

Sanni; kiitos sinnekin;-)

KAtarina; en usko että ovat niitä tuoleja mutta läheltä liippaa.
Ovat yhden sellaisen ravintolan terassin tuolit ja pöydät. Ravintola oli nytkin auki mutta ihmiset söivät sisällä.

LeenaLumi; kiitos tästä kehujen ryminästä!
Orava oli niin herttainen herra ettei hänestä rumaa kuvaa olisi voinut saadakaan.

Nina; ;-)

Jutta kirjoitti...

Todella kauniita kuvia!