perjantai 13. marraskuuta 2009

Hämärästä



Voi näitä aamuja kun ei näe kuin hajavaloja ikkunoissa herätessään. Kun kaataa teetä päälleen (ei tahallaan mutta sattuu se silti) eikä lapsille löydy ehjiä, puhtaita, kuivia sukkia. Mistään ei löydy lappua siitä oliko tänään pojan museoretki vai vasta ensi viikolla, leipä on jäänyt kauppaan eikä miehellekään osaa sanoa mitään hyvää tähän aikaan, tässä hopussa.

Huomenna tämä on eilinen ja silloin viimeistään huomaa miten tärkeä, hyvä ja arvokas päivä tämäkin oli ja miten rakkaita nuo kolme. Linkistä lauluun joka saa minut aina hymyilemään.

13 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Hitsi tuo nainen on kaunis, upea, ihana! Puhumattakaan Sergestä. Unohdin ihan kuulla kappaletta, kun keskityin niin kuviin.

Teillä näytää siellä ihan eriltä kuin meillä. Vastakohdalta.

Aamun kiroilun aihe oli, kun lapsi oli tumpannut uuden toppatakkinsa taskut täyteen jotain tahmeaa, niin että ne oli liimaantuneet kiinni. Kiva.

Ppi kirjoitti...

Voi hämärä sun kanssas :) On muuten yksi näitä suomenkielen hassuja sanoja.

Täällä on niin pimeää aamuisin, että jos yksikin katuvalo on sammuksissa ei näe mitään eteen muutamaan metriin.

Toivottavasti selvisitte ja kaikki sai puhtaat vaatteet päälleen. Mua niin naurattaa tämä tämmöinen, olen ollut muutaman kerran siskoni perheessä laittamassa lapsukaisia aamulla kouluun, voi sitä häsää ja hösää, syke oli varmaankin kaksisataa. Mutta ei naurattanut silloin :)

violet kirjoitti...

Liivia; sas muuta. Olen samaa musiikkipätkää tänne ennenkin tuupannut mutta menköön uudelleen.

Joo, aamuisin pitää kiirettä vaikka miten heräisi aikaisin. Kai se on joku luonnonlaki.
Kaikenlaisia liimautuneita taskuja on meilläkin.

Ppi; onneksi päivällä ei ole tappopimeetä ja aurinkoakin ollut tänä syksynä kovasti.
Eikä ole kylmä. Nytkin 14 astetta ja tihku.

Naurattavaahan se on, suorastaan, se aamuhösläys. Etenkin se, miten kaikki toistuu aamusta toiseen.

Margarita kirjoitti...

Poikani on kysynyt jo parina aamuna tällä viikolla, että "Äiti, miksi me herätään nän aikaisin ja miksi meidän pitää lähteä pimeässä kouluun?". Todellisuudessa aurinko on kyllä noussut, kun talsimme kouluun, mutta heräämisaikaan on kyllä epätoivoisen pimeää. Nyt on upea auringonpaiste, toivottavasti Brysselissäkin! Mukavaa päivää ja kiitos ihanasta linkistä.

Anonyymi kirjoitti...

tuo alempi kuva on kuin maalaus..

tuossa sohvan pällä olis paikka juuri tuollaiselle. ihanan liukuvat sävyt. upea!

tuttua aamun syke, stressi kuristaa kurkkua ja ärtyneet perheenjäsenet törmäilevät fyysisellä ja henkisellä tasolla toisiinsa ;) ;)
joka aamu teen päätöksen, että huomenna nousemme ajoissa, mutta joka aamu lämmin peitto pitelee otteessaan liian kauan.

-vivi

Matroskin kirjoitti...

Onneksi et kaatanut teetä lasten päälle. Vaikka illalla laittaisi kuinka tarkkaan aamun tavarat valmiiksi, aina on jotain kateissa.

niina kirjoitti...

Voi kiitos ihanasta laulusta! jäin kuuntelemaan sitä pitkäksi aikaa..ja tuijottamaan videon kauniita kuvia. Oi,ihana laulu ja kuvat ja Jane ja kaikki.

Meillä paistaa täällä aurinko ensimmäistä kertaa varmaan viikkoon,olen ihan ihmeissäni. Melkein unohdin jo kuinka kirkasta voi olla. Mutta nyt aion nauttia siitä,kohta kuulemma sataa taas.

Minä en ole aamuihminen yhtään ja mies-raukka joutuu aina äämukärttyilyni uhriksi. Onneksi ei ihan joka aamu mutta melkein. Vähän hirvittää,millaista sitten on kun lapsi menee hoitoon/kouluun ja minä töihin..voi sitä hässäkkää!

Mutta hyvää viikonloppua sinne,toivottavasti saatte aurinkoa!

outi kirjoitti...

mietin just että täytyy ehtiä ulos ennen hämärää, ja kello on vasta kaksi.. tai no, tarkemmin sanottuna; ulos ennen PIMEÄÄ. yhtä hämäräähän tää tuntuu joinain päivinä olevan aamusta asti.. huoookaaauuuuuuuuuss...

Paevi kirjoitti...

Meillä oli ihmeellisen rauhallinen aamu: mieheke oli noussut jo kuudelta, poika puoli tuntia myöhemmin, itse nousin puoli kahdeksalta ja kovin kuulostelin neidin olotilaa. Olisi saanut nukkua ihan niin pitkään kuin haluaa, pienessä kuumeessa, mutta heräsi samaan aikaan kuin minä.
Ulos en ole nokkaani vielä näyttänyt, kun mieheke vei pojan.
Nyt istumme neidin kanssa molemmat tietokoneen ääressä...

Laura kirjoitti...

Kyllä hämärä tosiaan saa toivomaan, että voisi jäädä aamulla peiton alle pötköttämään.

Onneksi on joustava työaika ja olen saanut vitkuteltua niin, että ei ole tarvinnut vielä pimeässä polkea töihin.

Pian sekin aika koittaa.

Ja sitten tulee taas kevät!

Sari kirjoitti...

Today is grey skies
Tomorrow is tears
You'll have to wait
Till yesterday is here

Tuli mieleen, vähän toisessa rekisterissä. Kokonaisuudessaan sen löytää tästä : http://www.tomwaits.com/songs/#/songs/song/23/Yesterday_Is_Here/

Vilijonkka kirjoitti...

Joo, kun on ollut viikon poissa ja palaa, niin huomaa myös kuinka ihania ne ovat. Aina ei sivummalle tosin pääse, silloin täytyy vain yrittää jaksaa.

Hienosti analysoitu tilanne.

Anonyymi kirjoitti...

Sinä sen sanoit.lyhyesti ja ytimekkäästi taas! Niin ,niitä "arjen harmaitakin" tarvitaan..jotta taas voisi olla juhlaa.
-Kiki