lauantai 14. marraskuuta 2009

Runoileva intiaani


Pienempi poikamme rrrrrakastaa juhlia!
Syntymäpäiviä juhlittiin pari viikkoa sitten, koristeita ei ole riisuttu vieläkään ja mitäs tuosta, ensi viikonloppuna juhlat jatkuvat!

Hän rrrrakastaa myös tanssimista, sirkustemppuja ja pelleilyä. Musiikki näyttää menevän ihon alle ja rytmi suoraan verisoluihin. Hän panee tukkaan geeliä, tekee naamamaalauksia, haluaa oppia kutomaan ja lyömään naulaa kuten isä. Hän ihailee kissoja, autoja, sankareita ja oikeastaan melkein kaikkea. Joka päivä hän sanoo minulle: "mä tykkään sinä".

Ranskalainen koulu vaatimuksineen on toisinaan hänelle liikaa. Eilen tuli työvoitto runoudesta! Kuukauden tankkaamisen jälkeen hän osaa ulkoa syysaiheisen runon. Opettaja oli kirjoittanut punaisella vihkoon "finalement"- lopultakin - ja piirtänyt hymyilevän naaman. Bussissa kotimatkalla minulla oli kunnia saada kuulla runo kaksi kertaa lausuttuna.

Illalla poika kulki ympäriinsä ilman paitaa. Katseli itseään kaikista mahdollisista peileistä. Kulki ryhti suorana, sellaista pientä uhitteluakin. Sanoi: "Olen kuin intiaani Saharassa".

Pysy intiaanina. Niissä on jotakin jännää.

Korjaus!
Olen intiaani Saharassa. Niin hän sanoi. Ilman sitä "kuin". Siinä on vissi ero.

19 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Myöhästynyttä onnea kovasti hälle! On kyllä sellanen veijari, tyttönikin yhä muistelee ja valokuvaa albumistaan katselee...

Intiaanimeininki on kiehtovaa (kun ei tiedä liian paljon). Meillä asuu kanssa yksi, joka luulee olevansa inkkari, ja nyt en puhu enää samasta tyypistä.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kirjoitus!:) Voi miten mielelläni lukisin kirjoituksiasi myös jostakin suomalaisesta lehdestä..vai löytyykö niitä kenties? Onnea vain intiaanille.
-Katariina

Sooloilija kirjoitti...

Ihana poika sinulla - ihan kuin minun kuopukseni, tyttö. Esikoinen onkin sitten ihan erilainen. Jännä kuinka perheen kaksi lasta voivat ihan oikeasti olla kuin yö ja päivä.

Hauskaa lauantaita teille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

"pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty, en meidän taloon lisää aikuisia halua..."

tiina kirjoitti...

Kuulostaa kyllä ihanalle pojalle.
Mullaki on täällä yksi pieni intiaanityttö, oma auringonkukkani.

Vilijonkka kirjoitti...

Asuisiko meissä kaikissa pieni intiaani, mutta suuri osa vain ei ymmärrä päästää sitä irti?! Inkkarit ovat parhaita, ehdottomasti.

Minä en koskaan oppinut koulussa yhtään runoa tai näytelmän repliikkiä ulkoa. Mutta kuudennen luokan näytelmässä sain vihdoin kunnian avata suuni, sillä osasin tehdä parhaiten koko luokasta oven narinan. Muistelen sitä onnea edelleen - paikkansa kullakin.

Ppi kirjoitti...

Tämä on sitä osastoa, kun en osaa sanoa mitään järkevää. Täällä hymyilen, nauran ja hihittelen, tekisi mieleni heittää kättä päälle poikasi kanssa!

Peanut kirjoitti...

Onnea erittäin hauskan- ja mukavanoloiselle herrasm... eikun intiaanille!

Paevi kirjoitti...

Intiaanien kuuluukin juhlia synttäreitä monesti. Niin meilläkin tehtiin, vaikkei intiaani olekaan ;-)

Niina ♥ kirjoitti...

Ihana..lapsi 100%!! Inkkareilla on hyvä ryhti =)

Elisa kirjoitti...

Meillä liikkuu poliiseita, teillä intiaaneja =)

Ps. Luonani on sulle haaste!

Punamulta kirjoitti...

Heh. Kuvasta puuttuu pari sulkaa päästä ja hiukan maaliviiruja naamasta...siinä se intiaani kyllä on :).

Ihania lapsia. Heistä näkee niin paljon. Saa niin paljon. Tulee niin paljon sellaista, mitä ei itse edes tajua miettiä...

Elämää. Isolla Eellä.

miikku kirjoitti...

kirjoitat huippu-ihanasti. tuli hyvä mieli tästä näin sunnuntaiaamuna <3

meillä ihana 11v, jonka kanssa eilen harjoiteltiin suomen keskiaikaa ja tänään äikästä sijamuotoja.
runous kuulostaa kouluaineena kauniille vaikka luulen että siinä olisi haastetta kovasti meilläkin.

violet kirjoitti...

Liivia; välitän onnittelut! Hänelle mikään ei ole myöhästynyttä. Juhlii itseään ihan joka päivä.
Ai teillä kans inkkari;-)

Katariina; minäkin lukisin!
Tempus-lehden kolumnistina olen ollut pian vuoden. Se on siis Suomen kieltenopettajien lehti.
Olen niin huono tyrkkäämään itseäni minnekään...odotellaan yhteydenottoja;-)

Sooloilija; niin, yö ja päivä. Musta ja valkoinen, kaikki maailman vastakohdat. Ihan kaikessa.

Anonyymi; tuo ei suosikkeihini ikinä ole kuulunut mutta kieltämättä, koskettavat sanat.

tiina; ugh! Terkut auringonkukalle!

Vilijonkka; repeän nauruun!! Toi veti voiton siitäkin että isäni on näytellyt kiveä.
Mä olin aina koulunäytelmissä, koulun näytelmäkerhossa, myöhemmin kaikenlaisissa harrastajaryhmissä ja tyrkytin itseäni Näty:yn opiskelemaan. (Eivät ottaneet mikä lienee käynyt selväksi....) Tekstejä opin ihmeen hyvin. Etenkin laulunsanoja;-)

Ppi; hihittely ja käsien heittely on aivan loistava tapa suhtautua!

Peanut; joo, se toinen on herrasm!

paevi; täytyy sanoa tuo pojalle...ehkä saamme tänäänkin juhlat ja tanssia.

Niina; niin on muuten tuollakin pojalla tosi suora ryhti!

Elisa; ai poliisi. Meillä toinen ei koskaan ole sanonut olevansa mikään muu kuin oikeasti on ja sitten tämä inkkari on milloin mitäkin mutta poliisi ei ole vielä ollut.
KAtson haastetta ajan kanssa.

Punamulta; ja maaliviirujakin nähdään silloin tällöin. OSti kerran omilla rahoillaan maskeerausvärit...

miikku; kiitos! Tämä aamu alkoi jotenkin nihkeästi mutta kyllä kaikki tällainen sanailu piristää.

Ranskalaisessa koulussa käytetään edelleen hyvin paljon ulkoaoppimiseen perustuvia juttuja ja sanelua. Ei pelkästään ihan pienillä. Sanelukirjoituksia siis säännöllisesti, sitten näitä runoja....
Niillä on tietysti tarkoituksena tutustuttaa runoilijoihin ja runoihinkin, mutta opettajat puhuvat yhtä paljon sen muistia kehittävästä merkityksestä. (Mihin en ihan täysin usko, etenkään kun runojen aihepiiri joskus liippaa niin kaukaa pienten koululaisten elämää etteivät edes ymmärrä sisältöä vaikka ehkä ulkoa oppivatkin...)

Katjuska kirjoitti...

Oi, mikä poika! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi ihana pikkuvauva aikoinaan marttiahtisaari lookalike on jo 8v!Jee Pakki! Terkkuja meiltä! psst. muutetaan varmaan Nässyn rantaan...t:Maria

violet kirjoitti...

Katjuska; on se, kiitos sanoistasi!

Maria; voi kiitos kun muistutit, unohdin ihan että P on ollut Mara-lookalike!
Vai Nässyn rantaan, oikein hyvältä kuulostaa. Tulen sitten kesällä ja hyppään siitä suoraan järveen!(???)

Vilijonkka kirjoitti...

Älä nyt hyvä ystävä repeä ainakaan. Sitä paitsi se oli vakava juttu, olin aidosti ylpeä itsestäni (taidan olla vähään tyytyväinen?). Kokeilin muuten äsken osaanko sen vielä, osasin ja naurahdinpa ääneen minäkin.

MaaMaa kirjoitti...

ihana intiaani!
onnea synttärisankarille jälkikäteen ja eikun juhlia jatkamaan vaan! :)