Minulla ei kai sellaista koskaan olekaan - tai sitten on aina.
Miten sitä nyt sitten katsoo.
Olen iloinen siitä että olen saanut raivattua makuuhuoneemme. On niin paljon parempi olo kun tyhmät pahvilaatikot eivät täytä nurkkia ja kun vaatteet ovat kaapissa eivätkä lattialla. Omistani puhun. Mies ei heittele tavaroitaan mihin sattuu.
Mutta turha luulo että koko yläkerta olisi jollakin tapaa siistiytynyt. Ehei, on ne muutamat neliöt jotka on pyhitetty Tauluille, Keksinnöille ja Kokeille. Siellä on maalituubien, liimaputkiloiden, värikynien, vanhojen lehtien ja kirjojen yksinvaltius. Siellä on kaikki se mihin kukaan muu ei saa koskea. Siellä lattiaan liimautuneiden paperinpalojen ja pesemättä jääneiden pensselien keskellä saa aavistuksen minun todellisesta luonteestani...
15 kommenttia:
Eikö ole metkaa tuo miesten siisteys! Mieheni pitää vallan eri komeroa minun kanssa joka asiassa, sillä hänellä on kaikki tiptop ja minun ovat hallittua tai haliitsematonta kaaosta. Ehkä tarve saada elää boheemielämää näkyy juuri vaatekaapeissani...täytyyhän sitä nyt joku puolustus;-)
Violet, kun siivoaa omia kaappejaan ja muutenkin tekee järjestystä, laittaa kuin itseään samalla 'rotiin'. Minulla tämä viikko on juuri se viikko! Kun järjestelen vaatteitani, järjestelen ajatuksiani...
Tuo siivoaminen on myös feng shuin mukaan todella hyvää puuhaa, harmi vaan tulee liian harvoin siivottua kaappeja yms.
Haaveilen että minullakin olisi OMA paikka, jossa voisi pitää tavaroita, joihin muilla ei ole asiaa (tosin, olen aivan varma että jos moinen paikka olisi, niin ainakin neiti tulisi ja työntäisi nokkansa sinne, sen verran on äitiinsä tullut...)
Todellinen luonne? Joku sanoi, että viimeistään kun ihminen saavuttaa vanhuusiän (65+) hänen todellinen luonteensa ottaa ohjat ja kaikki naamiot putoavat ja kompromissit menettävät merkityksensä. Olen todennut tämän omissa vanhemmissani, enkä tiedä pidänkö näkemästäni. Hiton työlästä se on ainakin meille riipukkeille. Pensselit heilumaan, luovuus kaipaa ympärilleen tietyn määrän pursuilevaa kaaosta, mielenrauha järjestystä ja tyhjyyttä. Kaikki aikanaan.
Mun vaatteet on kanssa kaikki aina makuuhuoneen tuolilla ja miehen kaapissa hallitsee hyvä järjestys.
No eipä olisi heti sinusta arvannut...
kuvissa teillä näyttää niin siistiltä ja kodikkaalta,ainakin se mitä niistä on näkynyt.
Huh,en ole siis mikään harvinaisuus tässä iässä oleva (40).
Sekasortoiset nurkat kyllä häiritsee mieltäni paljonkin,mutta niille ei saa aikaiseksi mitään.pitää vain joskus oikein rytkäyttää ja laittaa yhden nurkan takia lähes puoli taloa mullinmallin,niin meillä ainakin käy.
Onneksi olkoon siivouskohtauksestasi!
Leena Lumi; on se metkaa, älä muuta sano. Mun vaatekomeroni ovat olleet aina ja kaikkialla katastrofeja.
Ehdottoman totta tuo ajatusten järjestely. Meillä ei käy juuri ikinä ketään että muita varten en ainakaan siivoa. Ajatus kulkee vaan paremmin kun ei törmää ihan kaikkialla esteisiin.
paevi; olen valtavan iloinen tuosta omasta paikasta. Olkoonkin se vain puolet huoneesta, mutta tavallaan ihan oma tila koska keskellä huonetta olevat portaat ja sitten porraskaiteet erottavat sen muusta tilasta. Isompi ei ikinä ole sekaantunut tavaroihini ainakaan kysymättä. Pienempi on utelias ja rosvomielinen, joten hänen kulkuaan pitää hiukan valvoa. Toisaalta näin kun ei enää olla terassillakaan niin hänellä ei tavallaan ole mitään asiaa meidän yläkertaan.
Tintti; Minä tasapainottelen tyhjyyden (haaveeksi jää) ja kaaoksen välillä. Mulla on kyllä tavallaan kaipuu järjestykseen mutta vielä suurempi tarve antaa tekemisen viedä niin, että muusta viis.
Allu; mulla ei useinmiten ole edes tuolilla vaan somasti maassa. Kannoin ylös pari kaunista mattoa siinä toivossa etten "raaskisi" peittää niitä vaatekasoihin...
haavelija; "ainakin se mitä niistä on näkynyt" onkin juuri se avainlause;-)
Ei mutta vakavissaan...ei täällä nyt mikään hillitön sekasorto vallitse eikä varsinkaan kaikkialla, mutta aika hiivatisti on kaikenlaista hyvin eri paikoissa kuin missä pitäisi.
Ei nyt ehkä kovin likaista mutta sekaista. En vaan näe mitään pointtia ottaa kuvia siitä kaikesta!
Niinhän se on, että sitä on aina lomalla - tai sitten ei koskaan, miten sen nyt ottaa. Työtilan täytyykin olla järjestelmällisesti kaaoksessa (tai ihan vain kaaoksessa...) :)
Minäkin kaipaan järjestystä, mutta tehokkuuteni on sen verran slaavilaista, että useimmiten talo on aikamoisessa kaaoksessa. Oikein harmittaa, miten sellaista jaksaakin sietää. Kun kuppi täyttyy (tai on tulossa vieraita) siivotaankin sitten oikein tehokkaasti ja hyvässä lykyssä pystytään ylläpitämään järjestystä pari viikkoa, kunnes...
Tavaran määrä on kyllä suorassa suhteessa huushollin siisteyteen. Tämä on tullut todistettua mökillä, jonne ei ole viety yhtään ylimääräistä roinaa. Siellä voi touhuilla ja löhöillä ilman, että sotku ottaa ylivallan.
Allu, näkisitpä mun makuuhuoneen nurkan soman tuolin, jossa oikein oliviinvihreä silkkityyny;-) Kun se on täynnä, siirryn vaiheeseen Violet, eli tavarat makaavat tuolin ja yöpöytäni edessä lattialla. Minua hävettää..kai, mutta siinä ne ovat saatavilla...koska yöpöydän hyllytkin ovat täynnä. Mies marmattaa, jos hän imuroi eli silloin nostan kaikki nopeasti hetkeksi sängyn päälle...ja rumba senkun jatkuu.
Välillä otan tuon topakan komerosiivoussulkeisen, joka järjestää myös ajatuksia. Tänään en ehtinyt...ehkä huomenna...;-)
Minusta on aivan ihanaa, että en ole ainoa boheemiepäjärjestyskasa!!! Eli, Violet, tämä oli sinulta lohdullinen postaus kohden meikäläisiä...
Tuo juliste oli kyllä loisto-ostos, kyllä vähän kadun...
Ja juuri tuo matto on ihan älyttömän kaunis.
Mullakin ollut tänään makuuhuoneen raivauspäivä, kaksi neulekaappia siivottu! Ollut myös raivoamispäivä, lapsi syyllistynyt vaikka mihin...
Mulla piti olla tänään raivauspäivä, mutta päätin raivata joku toinen kerta ja lähdin ulos.
Hieno juliste!
Saako kysyä kuka sen tehnyt?
Puuhhh, lohduttavaa, että niin monella on kuitenkin sitä sellaista "sotkua" elämässään... :)
Teetkö lippunauhoja tänä vuonna? Tilaisin heti jos tekisit.
Olina; toisinaan kaipaan että tuntuisi ihan selkeästi loma ja sitten taas sen vastakohta.
Anna; meillä käy niin äärimmäisen harvoin ketään ettei siitäkään ole apua...
Liivia; olen iloinen että ostin tuon julisteen.
Kiitos mattokehuista. Kannoin tuonne ylöskin kaksi, toinen punasävyinen ja sitten tuo mikä näkyy kuvassa. On ihana astua aamulla matolle, voi että.
Celia; julisteessa oleva maalaus on L’homme blanc ja tekijä on saksalainen Lyonel Feininger (1907). Oliko se niin että perheensä muutti Amerikkaan vai mitä olen lukenut...saksalainen kuitenkin alunperin.
Punamulta; saatan tehdäkin! Pari muutakin juttua on mielessä, panen esille kunhan tulee valmista!
mulla on tuo sama juliste seinällä. ostin joskus opiskeluaikoina Tampereen Yliopiston aulasta. tykkään siitä ihan hirveästi:)
Lähetä kommentti