sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Le dimanche matin

 

 

 

 

 

 


Dimanche matin eli sunnuntai aamu.
Lähdimme koko perheellä pyörimään kummallisten tavaroiden keskelle.
Rahaa ei kulunut vaan täytimme päämme väreillä, muodoilla ja erikoisilla vehkeillä ihan ilmaiseksi. Lapset valittivat ensin että ei, ei kaupungille, on tylsää.

Kohta ei kuulunut enää muuta kuin "kato mikä toi on!", "mikä tuolta katosta roikkuu??" ja lopuksi "täällä olisi hieno asua".

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaiset "sekatavarakaupat" saavat hyvälle mielelle. Sitä katselee ihmeissään, silmät pyöreinä ja kukkarokaan ei yleensä kevene.

Joskus löytyy aarteita. Ne vain eivät löydy sillä ensimmäisellä ostoskerralla, vaan vaivaavat muutaman päivän ajatuksissa ja sitten on pakko mennä uudestaan.

T. hymyilevä Desiree

Merruli kirjoitti...

Huisi paikka, voisi aivan yhtä hyvin olla jonkun sortin tilataideteos, tai oikeastaan itsessään onkin sellainen.

Niina K kirjoitti...

Ihania kuvia. Uskon hyvin että tuollaisessa paikassa sitä helposti kulkee kuin liisa ihmemaassa. Tuo mallinukke kadulla kylpysoikossa..Se on ihan huippu!!

Ede@ kirjoitti...

Mä voisin pelastaa mallinuken
ja pukea sen ja laitta sille vaikka
vielä muutamat korutkin kaulaan,
vaikka taideteoksena se hyvin
passaa soikkoonsakin;P

Hienoja kuvia!

Jamelia

SARI kirjoitti...

Mekin oltiin "kävelyllä", ei olla varmaan vuosiin oltukaan, mutta kun kaikki puistot olivat rajun (?) tuulen vuoksi kiinni. Käytiin myös tuollaisessa katselupaikassa, hinnat ovat niin älyttömiä, että ostamista ei harkitsekaan. Paikka on hyvin pieni, täynnä tavaraa, sisälle en ole koskaan mennyt kun lapset olivat pieniä ja tottelemattomia ;) Ihmeellistä katsottavaa siellä kyllä piisaa. Tässä lähellä, ja nettisivukin on : http://www.tombeesducamion.com/tdc.swf

Laura / K niin kuin koti kirjoitti...

Teidän sunnuntainne kuulostaa ihanalta! Tuollaisiin kauppoihin lähtisin minäkin mieluusti ihmettelemään.

Punamulta kirjoitti...

Mielenkiintoinen sunnuntai. Silloin tällöin tulee mieleen, että olisipa kiva käydä tuollaisissa paikoissa, joista näen kuvia juuri täällä sinun blogissasi.

Tosin tänä viikonloppuna en olisi mihinkään lähtenyt siltikään, vaikka olisin ollut missä. On ollut joku lamaannus ja oikea ketutusviikonloppu. Ihan muuten vaan, ilman syytä.

Mutta se loppuu nyt. Kiitos kivoista kuvista :). Ja kiitos lippunauhoista. Tulivat perjantaina :).

Vilijonkka kirjoitti...

Mahtava paikka! Mies on aika rennon oloinen.

violet kirjoitti...

Desiree; hyvälle mielelle nimenomaan! Ideani oli viedä mies noita katsomaan kun ei ole koskaan käynyt. Tiesin että hän tykkää näkemästään. Hiplasi etenkin lamppuja oikein urakalla.

Merruli; sellaiseksi nuo melkein voi laskea...

Niina; Mallinukke ja saavi oli ostettu. Ne kannettiin siihen kaupasta ja ostaja lähti hakemaan autoaan. Valvojaksi jäi yksi myyjä mutta oli sen verran kaukana ettei joutunut mun kuvaani.

Jamelia; minäkin voisin pitää rouvan ammeessa ihan hyvin!

Sari; täällä taas tänään on tuo "puistot kiinni" -päivä. Illalla ja yöllä karsea tuuli. aamulla kuuntelin radiosta tuhoja.

Joo, kovat hinnat oli noissakin liikkeissä. Kiitos linkistä.

Laura; pidän siitä että tietyillä kulmilla on sunnuntaisinkin satavarmasti liikettä ja ihmisiä.
Kaksi kadunkulmabändiäkin nähtiin. Iloista menoa, juuri sitä mitä toisinaan sunnuntaisin kaipaa. Menoa ihmistenilmoille.

Punamulta; ei sillloin kannatakaan lähteä jos ketuttaa. Sellaistakin on.
Hyvä kun nauhat tulivat. AIka kauan matkasivat näköjään.

Vilijonkka; joo, aika rela minustakin. Mallinukkeja olikin tuossa kaupassa erityisen paljon nyt. Aika vinhoissa asennoissa ja paikoissa kaikki.

Ulla kirjoitti...

Hienoja sinisiäkin löysitte!

Sanna kirjoitti...

Pitkästä aikaa vastavierailulla täällä. Edelliseen tekstiisi teki mieli kommentoida, että minäkin kysyn usein ihmisiltä mitä hän tekee, ja saman tien pelkään mielessäni, että apua luuleeko se nyt, että arvotan häntä ammatin/työpaikan mukaan.

Vaikka oikeasti mua vain kiinnostaa mitä kaikkea ihmiset tekevätkään. Mutta ymmärrän täysin tuon blaablaan.

violet kirjoitti...

Ulla; nii-i!

Sanna: joo ei toki ole toivottavaa ettei muka töistä saisi enää ollenkaan kysellä. En minäkään sitä meinaa.
Uskon kyllä että kysymyksen sävy ja sitten se miten kuuntelee ja reagoi vastauksiin kertoo missä mielessä kysellään.