maanantai 9. marraskuuta 2009





Piti kirjoittaa oikein lista tällä viikolla muistettavista asioista. Siinä on kahdeksan kohtaa. Kaikki asiat olisivat yksistäään aivan tuosta vaan -hommeleita ja nautinnollisiakin, mutta kun ne ovat yhdessä niitä onkin liikaa ja ne aavistuksen ahdistavat. Tiedän silti kaikesta selviäväni koska liikoja minulta ei vaadita tälläkään viikolla. En minä eikä varsinkaan muut. Itse olen itseni pahin piiskuri.

Eilisellä kävelyretkelläni huomasin että hyvinkin lähellä on monta kivaa juttua joista en ole tiennyt. Minulla on edelleen niin paljon uutta ja tuntematonta ihan kotinurkilla! Vanhaa, kulahtanutta ja rupista, toisaalta myös uudenkarheaa, kiiltävää, kallista ja hienoa. Ei turhaan sanota että Brysselissä köyhyys-rikkaus, ruma-kaunis, vanha-uusi elävät rinta rinnan.

Ja nyt uusi viikko alkakoon.

13 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Oikein letkeää tätä viikkoa sulle! Minä hoidan sairaita kotona. Pitäisi sulattaa pakastin ja putsata vessan tukkeutunut viemäri. Ei kuule kauheasti houkuttele. Mielummin neulon säärystintä ja muita hyvin tarpeellisia tekeleitä. Ja ompelukone pitäisi herätellä talviunilta. Paljon, paljon tärkeämpiä asioita, eikö?

Jonna Mbaye kirjoitti...

Tuota tunnetta huomaan kaipaavani siis uusien asioiden löytymistä, silmien avautumista ennen näkemättömälle ja siitä aiheutuvaa ihastusta. On liian pitkä aika siitä kun olen vieraillut uudessa/vieraassa paikassa. Täällä kotikaupungissa on kaikki paikat jo nähty (siltä tuntuu). Ja kun enimmäkseen olen viime aikoina vaan tarponut/juossut metsälenkkejä ja kävelyteitä ei siellä kohtaa rakennuksien kauneutta, kahviloiden sisustuksia, koristeellisuutta, uusia installaatioita. Silmä sokeutuu kun täytyy vaan varoa askeltaan, ettei loskassa ja jäässä kaadu. Kunpa saisikin laittaa sirot kengät jalkaan ja kävellä kuivalla kiveytyksellä näyteikkunoita tiiraillen. Onneksi saan blogisi kautta pieniä vilahduksia uusista ennen näkemättömistä paikoista ja se helpottaa oloani. Olen niin kaltaisesi, silmä kaipaa kaunista katseltavaa.

violet kirjoitti...

Satu; oi voi sulle...houkuttavaa ei ole tuo, myönnän. MEillä on myös yksi viemäri (suihkussa) joka ei oikein vedä...täynnä mun hiuksiani joita on lähtenyt kesästä alkaen hirveästi.
Mutta siis joo; herätä se ompelukone. Sairaita voi hoivata senkin ääreltä.

Jonna; tiedän, Jonna että olemme samanlaisia tässä asiassa. Kaunis katsottava on melkein elinehto. (Ja onneksi monenlainen voi olla kaunista!)
Toivon että pääset vilkaisemaan uusia kulmia ja ellet, niin toivottavasti sieltä sittenkin löytyy jotakin pientä ennen huomaamatonta...ihan läheltä...

Anonyymi kirjoitti...

Totta, nuo kontrastit ovat olennainen osa Brysselin viehätystä!

Taitaa olla yli 10 vuotta kun olen siellä viimeksi käynyt - jospa taas joskus?

Pakkasterveisin Pandice

Laura kirjoitti...

Itsensä piiskaaminen tuntuu kauhean tutulta! Välillä tuntuu, että pienetkin asiat kun kasaantuu, niin koko elämä kaatuu päälle ja kaikki tuntuu ikävältä.

Mutta eihän se niin mene. Olen yrittänyt vähentää itseaiheutettua stressiä ja antaa välillä asioiden olla vähän rempallaan. Helppoa se ei ole.

Mutta olen ollut kauhean tyytyväinen itseeni, kun olen sentään oppinut (ainakin joskus) tunnistamaan ne hetket, kun alkaa mennä ylikierrosten ja omien liian suurten odotusten puolelle. Sen sijaan, että vaivun silloin raivoisaan itsesäälinsekaiseen piiskuuseen, yritänkin ottaa hetkeksi aikalisän.

Kuten sanot, kun asioita hoitaa yhden kerrallaan, niin pakolliset kuviotkin on ihan mukavia.

Pilkistääkö tuolta ruutujen alta joku ihastuttava kukkakangas?

Tintti kirjoitti...

Niin pitääkin olla, että kaunis ja ruma, rikas ja köyhä elävät saman kadun varrella vierekkäin. Harvemmin vaan on niin, paitsi lasten satukirjoissa. Ihmisillä on kummallinen tarve eristäytyä omanlaistensa pariin ja samalla sulkea arkielämästään pois 90% mahdollisuuksista. Turistina sitten lomalla käydään vilkaisemassa niitä rikkaampia ja köyhempiä ja sitten taas äkkiä omien peilikuvien joukkoon. "oli se vaan niin erilaista, eksoottista, kummallista..." Mutta minkäs ihminen ihmisyydelleen voi. P.s. Kivoja kuvia, taas kerran.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kirjoituksestasi, luulen, että nyt oivalsin oman ongelmani. Minua ei nykyään kovin usein ahdista tekemiset/tekemättömät asiat päivän aikana (joskus tietysti hermostuttaa, mutta ihan normaaleissa rajoissa), mutta alitajunta sitten stressaa öisin ja saa minut nukkumaan huonosti... Nyt kun vielä oivaltasin, miten saisin rentouden siirrettyä sillekin tasolle. Sä teet paljon hyvää meille lukijoille näillä kuvillasi ja kirjoituksillasi! Ihanaa uutta viikkoa!
t: minjo

PS. Älä lorauta mitään myrkkyä belgialaiseen viemäriin (et voi ikinä olla varma putkien kunnosta). Se syövyttää putket ja voi olla seuraavaksi ongelmana vesivahinko... eli rautalankaa tai imukuppia vaan! Ja sitten osta pieni suodatin suihkun viemâriin, joka kerää irronneet hiukset...

Maria kirjoitti...

Je suis trés contente que j´ai ton blog decouvri! Felicitations!
I devoted my morning by eploring your magnificent photos on the net! I am absolutely fan of your work :-)
Maria

Ansku kirjoitti...

Viimeisen parin viikon sairastelun jäljiltä meikäläisen mieli ja muisti muistuttavat tuota viimeistä kuvaa; täynnä koloja ja puuttuvia palasia! Eikä vieläkään riittäisi voimia noin monen asian hoitamiseen - toivottavasti käytät vitsaa itseesi hyvin pienessä mittakaavassa.

Tuon tuolin kun saisi entisöitynä itselleen, voih.

Maria kirjoitti...

Oh, I forgot to ask you!
What is the meaning of Piilomaja?
Merci:-)
Looking forward to see your new photos!

violet kirjoitti...

Pandice; kontrasteja kyllä, vaikka tietysti on sitten niitäkin alueita jotka ovat vähän laajemmin "hyviä" tai "huonoja" tai miten sen nyt sanoisi.
Mutta esim. ihan tässä meidän nurkilla on aivan valtavia eroja esim. talojen tyylissä, hinnoissa jne. On tuo naapurikatu jolla on esim. monia suurlähetystöjä jne. ja sitten on kovinkin repsahtaneita ja kaikkea siltä välillä.

Laura; kiitos samoin onnittelen itseäni oikein kädestä sen vuoksi että olen vuosien mittaan oppinut tunnistamaan (edes!) itsessäni yhtä ja toista. Se on jo alku.

Joo, eikö ole hassu tuoli, molemmat päällystyskankaat hiukipuhki istuttu;-)

tintti; olen samaa mieltä että noin sen pitääkin olla, tai pitäisi olla, siis.
En ole koskaan oikein uskonut siihen että "lika barn leka bäst" olisi ihmiselle hyväksi.

Kiitos kuvakehuista!

minjo; oi miten ilahdun jos näistä jotakin iloa ja vielä hyötyäkin olisi! Parempaa kiitosta en voisi saada.
Viemärisasia on täyttä totta!

Maria; merci, thank you, Maria!
(En français ou en englais?)
Bon, Piilomaja est un cachette...mais pas exactement..a place to hide, anyway;-)

Ansku; piiskaan vain henkisesti ja ihan hellällä kädellä nykyään;-)

pikkujutut kirjoitti...

Samoissa aatoksissa.Yhdessa asiat saavuttavat sellaiset mittasuhteet etta lamaannuttavat.Mutta pienin askelin, ei ole kiire.

Aikoinaan perustin bloginkin jotta nakisin kauneutta ymparilla kun tuntui etta negatiiviset suorastaan kaatavat alle.Tosin se blogi on jo haudattu muttei suinkaan negatiivisuuden takia vaan kaytannon syista.

Punamulta kirjoitti...

Olivatko kuvat osa niistä sinun tämän viikon hommista?

Minulla olisi todella monta keskeneräistä juttua...nyt on vaan pakko siirtää niitä tulevaisuuteen.

Kun poika vihdoin on parempi, minä puolestani olen huonompi. Tänään taas olemme käyneet lääkärillä. Toivottavasti lääkekuuri auttaa.

Parinkymmenen kilometrin päässä täältä on nyt sikainfluenssaa oikein kunnolla tarjolla, muutaman päivän päästä olisi mahdollisuus saada sikainfluenssarokote. Pää on aivan sekaisin kun pitää miettiä kumpiko olisi parempi: sairastaa tauti oikeasti nyt vai ottaa rokotus? Entäs toinen/kolmas aalto, jolloin on ennustettu, että se on paljon pahempi kuin tämä ensimmäinen...ja ilmeisesti rokotteen vaikutus kestää vain n. max. puoli vuotta...mitä sen jälkeen?

Anteeksi vuodatus, mutta tällaista tämä vaan on tällä hetkellä. Siksi on mukavaa, että viet aina ajatukset edes hetkeksi johonkin ihan muualle... Kiitos siitä :)