perjantai 6. marraskuuta 2009

Tarkkanäköisyyttä


Olen minä sen aina tiennyt että kehosta voi lukea asioista. Siitä millaiselta se näyttää, missä asennossa se kulkee ja miten sitä käytetään voi paljonkin päätellä. Jos voi koskettaa saa vielä tarkempaa lisätietoa.

En silti voi lakata ihmettelemästä erään tietyn pilatesopettajan tarkkanäköisyyttä. Olen tavannut hänet nyt vain neljästi mutta olen jo kuullut itsestäni asioita joita (näin väitän!) eivät varmaan monet läheiset ystävänikään minusta tiedä, huomaa ja joita tuskin itsekään tiedostan kaikkia.

Tuntuu lähes taianomaiselta miten joku voi tietää minun liikuntahistoriastani niin paljon ilman että suullani kerron mitään. Ihmettelen myös kuinka jo ensimmäisen tapaamisen aikana voi niin oikein havaita vaikkapa sen, että pyrin täydellisyyteen. En ole myöskään ollut tietoinen että minun solmuni ja lukkoni ovat niin näkyviä...ja puhun nyt henkisestä puolesta.

Olen niin onnellinen tästä pilateksesta. Vähän kuin olisi uskoon tullut, luulisin. Kaiken lisäksi tämä taisi tulla elämääni ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan. Se ei kyllä ole sattumaa, sillä olen aktiivisesti etsinyt "sitä jotakin". Tähän palaa nyt aikaa ja rahaa mutta olen jo varma että kaikki tulee monin verroin jossakin muodossa takaisin.

15 kommenttia:

aurinko kirjoitti...

upeaa.:-)

Anonyymi kirjoitti...

Oih, kuulostaa niin hyvältä! Hienoa että olet löytänyt pilateksen ja noin hyvän ohjaajan!

Anna

Pellon pientareella kirjoitti...

Ihana juttu. Tuollaisia ihmisiä (ja tekemistä) kaipaan minäkin.

Laura kirjoitti...

Tuo kuulostaa aivan luksukselta!

junika kirjoitti...

Hienoa! Minulla oli sama tunne, kun oikeasti muutama vuosi sitten löysin rullaluistelun, kuntosalin ja joogan. Joogan suhteen mulla on tunne, että kunhan ihan oikeasti pääsen joogan sisälle, se tarjoaa minulle väylän elää elämääni oman näköisenäni.

Kyllähän kehon viesteistä on luettavissa paljon asioita. Jos vain osaa lukea. Minä en itsekseni ihmettele muutamien tuttujen "vaivoja", koska olen aistinut tiettyjä asioita. Niistä ei puhuta, koska niitä ei ole. Mutta se vaiva viimeistään sitten huutaa totuudesta.

Keho oppii tavoille. Väärillekin. Ja se muistaa historian, esimerkiksi liikuntahistorian. EI ole ihme, että esim. minä halposti palaan laiskamato-olotilaan (vaikkain olosuhteiden pakosta) ja toisaalta en epäile hetkeäkään, etteikö se kipinä ja liikunnan ilo ja salikäyttäytyminen jälleen löydy (kun olosuhteet antavat myöden).

Hienoa, että löysit juttusi. Ymmärrän mitä tarkoitat "uskoon tulemisella". Ja ihminen etsii vaikka sitten alitajuisesti ratkaisuja "ongelmiinsa" joten ei ole ihme, jos palaset loksahtelevat. Se vaatii vain sen, että tiedostaa ja alkaa kuuntelemaan itseään.

Celia kirjoitti...

On hämmentävää kuinka pajon kehosta voi lukea ihmistä.
Erityisesti ääni paljastaa paljon. Tai sanotaanko näin, että äänestä on vaikea häivyttää asioita kuten pelkoa, jännitystä, iloa.
Ystäväni, joka on opiskellut Rosenterapiaa ja on "tottunut kehon lukija" pystyy hyvinkin nopsaan kertomaan täysin vieraista ihmisistä asioita, joita vain he itse tietävät tai juuri eivät tiedä vain aavistavat.
Tämä ei- kielellinen tieto on minusta hurjan mielenkiintoista.

Olina kirjoitti...

Minäkin löysin pilateksen, enkä olisi ikinä uskonut hurahtavani, vaan niin siinä kävi. Käyn kerran viikossa, se on oma tuntini ja parasta terapiaa, mitä voi saada!

Minä uskon, että omalla alallaan ihminen voi olla hyvinkin tarkkanäköinen muiden suhteen. Vähän kuten alusvaateliikkeessä myyjä lukee oikean koon toppavaatteiden päältä...

pikkujutut kirjoitti...

Onnittelut hyvasta ohjaajasta! Pilateksessa on oma taikansa, niinkuin monessa muussakin.

Asiasta toiseen. Kun teit niita putkiloitasi, montako silmukkaa sinulla niissa oli? Lukuiset versiot olen purkanut kun ei satu kohdalle ja ohjetta en ole loytanyt...siis jos raaskit paljastaa.

Liivia kirjoitti...

Hyvä juttu!
Minulle fysioterapeutit aina sanoo, että olen selvästi tanssinut paljon. No en ole ikinä! Mutta tämä olikin ihan eri juttu. Olen niin iloinen puolestasi, että homma auttaa!

Tanja kirjoitti...

Minäkin olen kovasti haaveillut Pilateksen aloittamisesta ja olin jo varannyt ajan opastukseen, mutta jouduin sen perumaan selkäkipujen takia. Ehkä joskus myöhemmin uudestaan.

violet kirjoitti...

aurinko; olen samaa mieltä. Upeaa että löysin hyvän lajin itselleni.

Anna; tuolla on paljon ohjaajia. Olen nyt käynyt tuon yhden miehen miniryhmässä (4 hlöä, tosin viimeksikin vain 2 kun kansa on sairaana...)ja hän on kyllä jotenkin niin rauhoittava ja herkkänäköinen.

Pellon pientareella; toivon että löydät, jossakin muodossa.

Laura; uskon että se sitä onkin.
Tuolla rahalla olisin toki voinut vaikka ostaa jotakin rättejä itselleni mutta pidän tätä nyt tärkeänä.

junika; keho tosiaan muistaa. Minusta oli mielenkiintoista kun tuo opettaja sanoi että näkee että olen harrastanut tanssia. Että olen harrastanut lajia, jonka yksi suuri osa on muille esiintyminen. Hän sanoi: täällä teet itsellesi, et (oletetulle) yleisölle. Ei tarvitse niin suurta ja komeaa.
Kiitos kommentistasi. Se oli kokonaisuudessaan asiaa.

Celia; voi kun voisin tavata jonkun tuollaisen! Olen samaa mieltä äänestä ja yhtä lailla ajattelen kuten sinä että on mielenkiintoista kaikki nämä viestit.

Olina; hyvä sua että löysit, terapiasta tuo käy kyllä.Aivan totta. täydellistä keskittymistä. Uudenlaista hengittämistä. Oi että.

Pikkujutut; juu, ehdottomasti ei ole niin että VAIN pilates voisi olla ratkaisu ja hyvä juttu.
Olen silti melko varma että niiistä vaihtoehdoista joita itselleni mietin tämä on minulle sopivin. Luulen.

Tuubi...voi ei oikeasti ole aavistustakaan. olen tehnyt monta ja monenlevyisiä. Niin kovin langastakin riippuen ja mitä puikkoja on ollut. Kokeilemalla ja purkamallakin on mennyt. Anteeksi etten osaa paremmin sanoa.

Liivia; minusta sinulla on ainakin hyvä ryhti ja tietty uljaus olemuksessa...jos ne tarkoittaa sitä?

Tanja; voi harmi. Sille voi tulla oikea hetki myöhemmin.

Linnea kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä ja varmaan on vielä parempaa. Kateeksi käy. Olen älyttömän kiinnostunut kaikesta, mitä ihmisitä - itseni mukaan luettuna - löytyy. Kirjoittamasi perusteella tekisi mieli hommata oma pilatesope. Tunneille menoa olen harkinnut jo pidempään.
Hienoa, että löysit oman juttusi!

Punamulta kirjoitti...

Hienoa!!!! Tuo pilates kuulostaa hyvältä.

Ymmärrän hyvin pilateksen ohjaajaasi. Minä näen ihmisistä paljon asioita. Vaikka en haluaisikaan. En todellakaan kyttää ja etsi jokaisesta vastaantulevasta jotain, mutta minä vain näen, halusin tai en. Nykyään hyväksyn jo sen, enkä enää kärsi siitä niin kuin joskus nuorempana parikymppisenä.

Jotain liikunta- ja muita juttuja en tosiaankaan näe, mutta juuri näitä tunnepuolen juttuja, voi niin monet asiat ovat edessäni näkyvissä.

Ennen tahdoin auttaa ja ratkaista jokaisen ongelmat. Olen tielläni kasvanut, kuuntelen jos joku haluaa puhua ja puhun jos joku haluaa kuunnella.

Yhtä hyvää ystävääni hämmästytän säännöllisesti kertomalla hänelle asioita, joita hän ei ole minulle kertonut :). Mutta siihen tarvitaan erittäin läheinen ja ymmärtäväinen suhde.

outi kirjoitti...

aaaaahh kuulostaa ihanalta. olis ihan mahtavaa kuulla mitä joku tarkkanäköinen kertoisi mitä minunkin keho kertoo.
ja pilates on aika ihanaa, en oo kun pari kertaa kokeillut, mutta tuntui tosi hyvältä.
hurahdin itse aikanaan astanga joogaan pariksi vuodeksi, siitä tuli kans vähän kuin "uskonto", osin siksi myös irtauduin siitä jossain vaiheessa.
mutta mitäs, kaikki liikunta mikä tuntuu itestä hyvältä tekee varmasti hyvää:)

violet kirjoitti...

Linnea; tuolla olisi mahdollista tehdä koko ajan vain oman opettajan kanssa kaksin mutta siihen mulla ei valitettavasti ole varaa.
Saan kuitenkin kovasti irti tästäkin että olen pienissä 4 hengen ryhmissä (usein on joku pois;-)) ja kohta menen myös 8 hengen ryhmään.

Punamulta; tuo mitä kerrot...samalla kiehtovaa ja hiukan pelottavaakin.
Itsellesi varmaan ihan "arkipäiväistä" tai tarkoitan siis että olet tottunut siihen (vai oletko?)

Outi; uskontojutulla tarkoitin tässä ihan vain sitä että tuntuu asialle joka antaa voimia, jolle "haluaa antaa itsensä", johon nyt vaan kerta kaikkiaan hurahtaa;-)