lauantai 7. marraskuuta 2009

Kurkistus


Kun on puhe asioista joista pidän, joihin suhtaudun melkein intohimoisesti (elokuvat, kirjat, musiikki....) pidän aivan mahdottomuutena laatia numeroitua listaa. Ylipäätään listojen teko on minulle vaikeaa ja vastenmielistä siksi, että tunnen tekeväni vääryyttää yhdelle jos panen toisen toista ennen, tunnen suurta tarvetta selittää ja kärsin siitä että kaikki ei "mahdu listaan". Myös valintakriteerit tuottavat päänvaivaa ja saatan miettiä tarpeettoman pitkään milla perusteella joku kirja pääsee listaan ja toinen ei, ja että toisenlaiseen listaan taas kävisi erilaiset kirjat kuin juuri tekeillä olevaan.

Kuten huomaatte osaan tehdä hienoja härkäsiä!

Raotan tässä nyt kuitenkin hiukan kirjallista makuani kriteerinä vain ja ainoastaan se, että kirja on tuntunut minussa. Tietenkään nämä eivät ole missään järjestyksessä. En minä siihen pystyisi ainakaan kun vaadin totuudessa pysymistä. (Kuulostan huomattavasti kuivemmalta tyypiltä kuin olen.)

Mika Waltarin novellikokoelma 10 Waltaria
Olen lukenut tämän arviolta kaksikymmentä kertaa kokonaisuudessaan, sitäkin useammin joitakin tiettyjä novelleja vain. Otan kirjasta kuin tarjottimelta kulloiseenkin tunnelmaan sopivan. Tunnen novellit jo niin hyvin että tiedän tasan mitä saan. Luin tämän ensimmäisen kerran 20-vuotiaana. Pidän siitä että kun vuosia ja kokemuksia tulee lisää, muuttuu tekstikin tavallaan, vaikka tietty perusvire ja tunnelma on aivan sama. Tästä kirjasta kokonaisuudessaan jää samalla kevyt ja raskas olo. Jotakin kipeän kaunista näissä tarinoissa on joka kerta.

Jan Myrdal, Barndom
Tätä en olisi takuulla löytänyt ellen olisi opiskellut pohjoismaista filologiaa. Kirjallisuuden opettaja Benny (jolla oli pitkä tukka ja joka oli Jokkmokk:ista kotoisin ja johon taisin aavistuksen ihastua) suositteli tätä. Myrdal kertoo minä-muodossa lapsuudestaan kahden hyvin tunnetun ruotsalaisen lapsena eikä lapsuus ollut aina niin kovin kaunis. Kirja herätti suuren kohun ilmestyttyään ja etenkin tunnetun lastenpsykologin (Alva Myrdal, Janin äiti, siis) kasvatusmetodit puhuttivat paljon. Kuin luin minulle tuli mieleen Peltirumpu -elokuvan Oscar. Muistatteko?
Jos joku innostuu, suosittelen mieluusti Myrdalilta lisää luettavaa. På svenska, naturligtvis.

Joel Haahtela, Elena
Tämä on nyt tässä koska muistan jo ensimmäisellä sivulla ajatelleeni: millaista kieltä!
Muistan että luin kirjan suurin piirtein yhteenmenoon, seisaallani välillä, katua ylittäessäni, syödessäni. Halusin ehdottomasti tietää millainen mies kirjoittaa tällaista tekstiä. Pidin siitä etten saanut ihan heti kaikkea selville. Oli aavistuksia ja se tunnelma, se tunnelma. Kuin katselisi elokuvaa, kuin olisi yhdessä tietyssä kaupungissa yksin sen kaduilla.

Siri Hustvedt, Kaikki mitä rakastin
Kuuluu niihin kirjoihin joiden tunnelma seuraa silloinkin kun kirja on kiinni. Henkilöt jäävät roikkumaan paidanhelmaasi ja huomaat melkein puhuvasi heille. Etenkin Violetin näin edessäni, tosin erilaisena kuin millaiseksi hänet kirjassa kuvaillaan. Tumma, ihan aavistuksen ahdistava ja pelottavakin, tämä kirja. Väkevä. Sattui hiukan kun ajattelin omia poikiani. Mitä jos...?
On kestänyt kaksi lukukertaa. Ehkä vielä joskus.

Donna Tartt, Jumalat juhlivat öisin
Hyvä ystäväni jankutti tästä vuosikausia eikä turhaan jankuttanutkaan. Tämän jälkeen ei oikein mikään kirja tunnu hetkeen paljon miltään, saati että kehtaisi itse riviäkään raapustaa. Miten kirjalija sen tekee? Miten hän luo jännitteen joka ei katkea, miten tekee niin elävät henkilöhahmot ja kaiken muun? Ihan kuin omatkin kädet olisivat sotkeentuneet vereen, ihan kuin olisi itsekin ollut osallisena jossakin kamalassa ja tuntisi nyt epämääräistä syyllisyyttä!

William Golding, Kärpästen herra
Luin alle kaksikymppisenä ja vaikutuin kovasti. Luin myöhemminkin eikä asia ollut muuttunut.
Raaka. Karmeakin. Ote pitää. Lapset voivat olla maailman suurimpia raakalaisia.

Dostojevski, Rikos ja rangaistus
Kävin alle kaksikymppisenä katsomassa Kaurismäen Rikos ja rangaistus -elokuvan luultavasti viiteen, kuuteen kertaan. Rakastuin Markku Toikan "Rahikaiseen" niin kovin, että halusin lukea millainen Raskolnikov oli. Luin paksun kirjan lähinnä öisin. Rikos, syyllisyys ja painava tunnelma seurasivat päiviinkin. Viikon verran siinä meni, suunnilleen. Ei siihen oikein muuta mahtunut ajatuksiin. Puhuin päivisin varmaan aika pehmeitä.

Michael Cunningham, Tunnit
Olen lukenut tämän moneen kertaan. Myönnän, että ensimmäisellä kerralla ei oikein mennyt jakeluun. Oli huono hetkikin. Sekoilin henkilöiden kanssa. Sitten katsoin elokuvan (ja senkin olen katsonut moneen kertaan, tämä on ihan ominaista minulle!) ja luin taas kirjan. Pidän kirjan kielestä. Pidän siitä että joku tuntuu osuvan minuun itseeni. Minulle tulee epämääräisen levoton olo tästä. Sellainen, kuin elokuvan musiikista. Kuin olisi vähän irti eikä tietäisi mihin tarttua.

Olen täysin uupunut tämän listan kirjoittamista. Mielessä on kuitenkin jo toinen lista.

24 kommenttia:

himalainen kirjoitti...

..mutta niin hyvä, että kirjoitit tämän kokonaisena näin. Sen että, miksi laitoit kirjan tähän. Tuntuu mukavalta verrata.

Listavaikeus minullakin, kun reissuunkin lähdetään kirjoitan monta asiaa moneen kertaan samaan listaan eri ryhmiin sinne tänne, koska on vaikea laittaa niitä peräkkäin johonkin järjestykseen.

Eilinen päivä oli pitkästä aikaa aivan mielettömän hyvä töissä. Me piirrettiin koko päivä asioita seinälle lapuille ja taululle, muistiin itselle. Mikään ei ole järjestyksessä, mutta kaiken voi nähdä. Oli hyvä tunne.

Luen vieltä tuota sinun listaa, uudestaan, poimin asioita siitä eri järjestyksessä. Tunnelmia lähinnä. Kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkään en osaa tehdä listoja, ne tuntuu niin lopulliselta. Tulee olo että tekee vääryyttä jollekin suosikkikirjalleen, tai mitä jos joku unohtuukin listalta. Otan listojen teon siis varsin vakavasti. ;)

Sinun listasi on mielenkiintoinen. Olen itse kirjakaupassa töissä ja luen paljon ja väistämättä tulee myös seurattua kirjamaailmaa jatkuvasti. Tykkään siis lukea toisten "kirjalistoja".

Oma suosikkini on myös Haahtela. Hänen kielensä on vain niin upeaa!! Haahtelan kirjoja vain on niin huonosti saatavilla.. Minulta puuttui ja etsin vuosi kirjaa "Tule risteykseen seitsemältä", ja tällä viikolla sattumalta katsoin kirjaston poistohyllyä, ja siinä se oli, hyväkuntoisena 20 senttiä! Mikä onni! :)

Hustvedt ja Tartt ovat tehneet myös minuun vaikutuksen..

Kiitos kun jaoit lukukokemuksiasi meidän kanssa! Hyvää viikonloppua!

Anna

Anonyymi kirjoitti...

... Ai niin, myös Tunnit on upea kirja! Mutta vaatii kieltämättä tietynlaisen fiiliksen, että jaksaa lukea. Ja elokuvanakin hieno.

Anna

sanna kirjoitti...

Hauska kuulla, että joku toinenkin tekee epävirallisista, kivoista listoista härkäsiä! Valintakriteereiden ja muiden mainitsemiesi ongelmien lisäksi mietin (panikoin), olenko sidottu loppuelämäkseni näihin valintoihin. Mikä on melko idioottimainen ajatus.;)

Listallasi on monia suosikkejani (kaikki ei välttämättä kuitenkaan pääsisi listalleni). Myrdal on tuttu nimenä, kirjailijana, mutta en ole lukenut. Teemalta tuli viime talvena venäläinen tv-sarjaksi tehty Rikos ja rangaistus. Voi, se oli hieno! Jännitin ja syke nousi, vaikka tiesin kirjan perusteella mitä tulee tapahtumaan.

Leena Lumi kirjoitti...

Minulle ei ole ollenkaan vastenmielistä tehdä listoja tai lukea toisten listoja. Aivan päinvastoin! Tämäkin lista oli niin lyhyt...

Samat kirjat on luettu ja venäläiset klassikot ihan liian nuorena, ainakin minä. Goldingin kirjan tunnelmat olen etäännyttänyt. Tyttäreni pitää kovasti. Kaikki mitä rakastin vie minua vieläkin...Samoin luen uudestaan ja uudestaan kuin myös katson leffat. Olkoon esimerkki nyt vaikka juuri mahtava Tunnit.

Kiitos! Minulta oli hukassa Joel Haahtelan nimi. Haluan tehdä häneltä yhden kirjan, mutta en muistanut kirjoittajan enkä kirjan nimeä, mutta koko kirjan tarinan kylläkin.

Huomasithan Violet, listoista voi olla hyötyäkin...

Celia kirjoitti...

Todella mielenkiintoista lukea sinun listasi.
Kiitos tästä Violet!
Voisin lukea heti perään toisen listan sulta, vaikka musiikista, elokuvista, maalauksista!!!

Oletko lukenut Bo Carpelania? Hänen kirjoissaan on jotain samaa kuin Haahtelalla.

Liivia kirjoitti...

Rakastan listojen laatimista, siis oikeasti. Tuon oman kirjalistani olin laatinut jo vuosia sitten, eikä se paljoakaan päivityksestä muuttunut. Tykkään myös seurata, miten listani elävät. Seuraavaksi tulette kuulemaan leffatoptenini.

Näistä olen lukenut vain nuo kaksi samaa, jotka omassanikin olivat. Kuvasit kirjoja täydellisen osuvasti. Paitsi, että Sirin kirjan traagisimmassa kohdassa itkin niin, että olin pari päivää ihan turta. Minuun sattui siis aivan helvetillisesti!

Liivia kirjoitti...

Huomasin juuri että Celia ehdotti listaa maalauksista, hyvä aihe!

Mimmi kirjoitti...

Minäkin olen miettinyt listojen tekemistä viime aikoina. Ovat pahasti vielä kesken, kaikki sellaiset vaikutukseen perustuvat. Paremmuusjärjestykseen en pystyisi laittamaan minäkään.

Yksi jo aikaisemmin usein tekemäni huomio nousi mieleen tätä sinun listaasi lukiessa: kaikki ystäväni ja tuttavani, välittämättä heidän muusta kirjallisesta maustaan ja kiinnostuksistaan, kehuvat aina tuota Tarttin kirjaa. En tiedä, olivatko odotukset juuri sen vuoksi liian korkeat, mutta olen ainoa tuntemani ihminen, joka ei ole pitänyt siitä. Ehkä pitää kokeilla sitä vielä myöhemmin uudestaan.

Tuo Hustved on ollut tarkoitus lukea se pitkään. Nyt laitan heti jääkaapin oveen ison lapun, että muistan vielä maanantainakin kun kirjasto on auki. Tunnit puolestaan on elokuvana yksi lemppareistani, mutta kirjana en ole sitäkään saanut avattua. Täytyy yrittää kun ehtii.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjat ovat mielenkiintoisia elämänkumppaneina. Joistakin niistä ei voi vain koskaan luopua.

Minulla on hyllymetrettäin kirjoja. Osa perittyjä,osa oman elämän mukana kulkevia, osa vain käymässä, osa pysyvästi kotiutuneina. Muutamia parinakin kappaleina, kun mies on hankkinut saman kirjan itselleen luettavaksi.

Olen joskus miettinyt, että yksi pahimmista tapahtumista olisi kirjojen menettäminen. Entä, jos talosta löytyisi sellainen homeitiö, että kirjoistakin olisi päästävä eroon. Kauheaa! Se olisi pahin pelkoni!

T. Desiree

Virpimaarit kirjoitti...

Voin ylpeänä kertoa, että olen muutama vuosi sitten työskennellyt Joel Haahtelan kanssa, hänhän on lääkäri ammatiltaan. Olimme samalla osastolla sairaalassa. Hurmaava ja humaani ihminen, rauhallinen, asiallinen ja älykäs of course. Em ei voi valitettavasti sanoa kaikista lääkäreistä! Hyvä kirja, kuten hänen muutkin.

Krii kirjoitti...

Hyvä lista, kiitos! Siksikin, että siinä on paljon kirjoja, jotka ovat minun kirjoittamattomalla "pitäisi lukea"-listallani, mutta jotka ovat unohtuneet, ja Hustvedt, josta myös pidin paljon. Itse en osaa lukea samoja kirjoja monta kertaa, tai en oikeastaan ehdi, koska olen aika hidas lukija, ja se "pitäisi lukea"-listani on niin pitkä.

Punamulta kirjoitti...

Minä olen aina tykännyt tehdä listoja. En niinkään missään paremmuusjärjestyksessä, mutta ehkä aakkosjärjestyksessä tai jossain. Ja niistä siis tuli aina härkäsiä.

Nykyäänkin teen listoja. Vertailen hintoja kun olen ostamassa jotain esim. netin kautta tilaamalla. Aika usein saan listat johonkin muotoon. En ikinä oikeaan. Into loppuu ennen kuin lista on täydellinen. Ja aika usein tuotteetkin jäävät tilaamatta...

Joku ihme järjestelemisen tarve elämässäni on. Olen vain niin pilkunviilaajatyyppiä niissä asioissa, etten ikinä saa sellaista järjestystä ja listaa aikaiseksi, johon itse olisin tyytyväinen.

Satu kirjoitti...

En muista, onko joka kesäinen mökki Waltarini pienoisromaani kokoelma mikä nimeltään, mutta jos se on mainitsemasi Mika Waltarin novellikokoelma 10 Waltaria, niin yhdyn ylistykseesi. Pienoisromaani toisensa jälkeen maalaa mieleen upeita kuvia, joka kesä erilaisia. Aika ja kokemukset saavat tarinat elämään eri tavoin. Jostain syystä pienoisromaanit kuuluvat kesään ja Sinuhe talveen...

Kärpästen Herra oli pakko hankkia ja lukea. Sen tarina oli brutaaliudessaan niin todentuntuinen, etten vielä ole saanut sitä uudelleen luettua.

Muutoinkin sinulla oli hyvin ajatuksia herättäviä kirjoja listassasi.

Bullukat kirjoitti...

Kiva kuulla kirjallisesta maustasi. Ja anonyymille olen kateellinen, kun on kirjakaupassa töissä. Olisi minunkin haaveeni.

violet kirjoitti...

himalainen; minun listassani on ehdottomasti nuo perustelut. Minulle on tärkeää saada kertoa miksi. Matkallelähtölistoja en muuten juurikaan kirjoita, huomaan nyt kun sanot tuon.

Anna; Lopullisilta nimenomaan, sinä sen sanoit. JA että tekee vääryyttä sille mikä jää listasta pois. On meitä siis muitakin;-)

Olen hakenut tuota tule risteykseen seitsemältä mutten ole onnistunut. Onnittelut kun löysit noin hienosti! En voi tajuta että kirjoja ei löydä yhtäkkiä mistään> Edes sellaisia, joita kuulemma kuitenkin kovasti kysytään.
Jos haluat tehdä kaupat tai jonkunlaisen vaihdon tuosta kirjasta niin pistä sähköpostia. Ymmärrän kyllä jos haluat ehdottomasti pitää kirjan;-)

sanna; tuota loppuiäkseen listaan sitoutumista olen ajatellut myös. Tajuan sen huvittavuuden, mutta on niinkin etten halua olla ihminen joka sanoo tänään tätä ja huomenna tuota. Tuulimyllyihmisiä on niin paljon, ja sellaisia, jotka kehuvat aina eri asioita eri ihmisten kuullen ja jotka yrittävät rakentaa jotain ihme kuvaa itsestään muille yrittämällä tuoda tiettyjä puolia itsestään esiin...voi kyllä on niitä jotka eivät ole riviäkään lukeneet jostakin kirjasta mutta jotka sitä ylistävät kun se "kuuluu olla luettu"...

Leena LUmi: en ole venäläisistä klassikoista lukenut muita kuin tuon mainitsemani enkä tällä tietoa aio lukeakaan yksinkertaisesti siksi, ettei lainkaan kiinnosta. En lue mitään siksi että "se olisi hyvä lukea kun se on niin kuuluisa" tms.
Enkä nyt väitä että sinäkään olisit siitä syystä;-)

MInä en nyt varmaan saisi edes luettua Rikos ja rangaistus -kirjaa. Mulle se hetki silloin 17-vuotiaana oli paras hetki koska silloin siihen tuli palava kiinnostus. Luin koska en voinut olla lukematta.

Celia; musiikista ja elokuvista teen mieluusti ja olen jo miettinytkin mutta maalauksista mulla ei ole yhtään mitään sanottavaa. Korkeintaan voin sanoa muutaman taitelijan nimen että olen nähnyt mieluisia teoksia tuolta ja tuolta mutta en ole kokenut suuria minkään maalauksen edessä tms.

Bo Carpelania mulle on tyrkytetty monasti mutten ole koskaan vielä lukenut. Yksi olisi hyllyssäkin ruotsiksi. Den svarta villan ellen väärin muista. EHkä joskus.

Liivia; Celialle jos vastasinkin että maalauslista jää minulta tekemättä koska se ei kerta kaikkiaan onnistu. Ei minulla ole mitään suosikkitekeleitä eikä maalareita. Osaan kyllä sanoa mistä pidän ja mistä en mutta jos tekisin tuon listan niin se olisi vähän saman kuin tekisin listan hienoista autoista. Ei olisi tarpeeksi paloa tuossa listassani.

Mimmi; voi tietysti olla niin että odotuksesi olivat liian korkealla tuon yhden kirjan suhteen.
Voi olla niinkin ettet nyt vaan kerta kaikkiaan siitä pidä. Kyllä minä tunnen montakin jotka eivät siitä pitäneet ja that’s it. Ei se minusta mikään "vika" ole. Enemmän
epäilyttää kaikki ne jotka tykkäävät aina vain niistä mistä kaikki muutkin!

Desiree; tai voihan tulla tulipalo...!
Kun mainitset miehesi ja hänen ostamansa kirjat niin sanonpa että minua harmittaa kovasti ettei mies lue oikein mitään. Tai se siinä minua siis harmittaa etten voi puhua hänen kanssaan mistään asiaan liittyvästä. Mutta toisaalta...hyvänen aika...emme ole muutenkaan samanlaisia, eikä ketään voi pakottaa lukemaan!

Virpimaarit; olin jotenkin aivan varma tuosta...että hän olisi tuollainen...oi että.

Krii; harvassa ne mullakin on joita luen moneen kertaan mutta kyllä niitä on.

Punamulta; mutta hei: tuolla tavallahan säästää hienosti rahaa;-) Tekee listoja ja vertailee niitä kunnes ei enää edes muista että miksi - ja tuote jää ostamatta/tilaamatta.

Satu; pienoisromaani on oikea sana, ihan totta. Ja uskon kyllä että on tuo sama kirja. Hyvin paksu ja punainen. Paperikansi vaalean sävyinen, WAltarin naama siinä piirrettynä.

Bullukat; kirjakaupassa (ja vielä mieluummin divarissa) olisikin mielenkiintoista olla töissä.

Västäräkki kirjoitti...

Olipa hauska huomata, että listaltasi löytyy 4 omaa suosikkiani..(Dostojevski,Hustvedt,
Haatela ja Waltari)

Ehkä minun pitäisi nyt sitten katsella muita listaamiasi kirjoja "sillä silmällä",löytäisinköhän sieltä uusia tuttavuuksia suosikeihini..

(nimim. listafriikki..)

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei, en kyllä raaski millään luopua löydöstäni! Se on aarteeni! :) Mutta pidän edelleen silmäni auki siltä varalta että toinenkin kappale löytyisi sinua varten! :)

On se kyllä kumma miten vaikea joitain kirjoja on saada. Kuten sanoin, etsin tuota Haahtelan kirjaa tosi pitkään, ja sen lisäksi olen etsinyt Jhumpa Lahirin ensimmäistä teosta "Tämä siunattu koti" ja Alice Munron ensimmäisiä kirjoja ties kuinka pitkään. Oikein ärsyttää, kun kirjoista tehdään niin pieniä painoksia tai sitten ei tehdä uusia painoksia ollenkaan, vaikka kysyntää selkeästi olisikin! Noh, onneksi on kirjastot.. Mutta on se vaan eri juttu, kun suosikkikirja on omassa hyllyssä...

Anna

violet kirjoitti...

anna; ymmärrän paremmin kuin hyvin!
Luotan kuitenkin siihen että tuokin Haahtela vielä jotenkin tulee eteeni.
Hiljattain eräs divarissa työskentelevä minulle tuntematon halusi lähettää minulle yhden aivan ihanan kirjan. Sari Vuoriston Irti.(Siitäkin pitää kirjoittaa!)
Maailmassa on ihania ihmisiä ja ihania sattumia!

Ppi kirjoitti...

Aivan upea lista kirjoista! Mulle on yksi tärkeimmistä Waltarin Suuri Illusioni, jonka luin 13-vuotiaana ja voi sentään kuinka koinkaan silloin maailmasta teinituskaa. Mutta se on jäänyt mieleeni hyvin vahvana kirjana.

Ja voi että olen iloinen tuosta pilateksesta, eikös vaan olekin hienoa! Jotenkin ajattelin, että tulet pitämään siitä. Anna mennä vaan ja paremmaksi kuule muuttuu, mitä enemmän pääset sisälle :)

violet kirjoitti...

Papi: Suuri illusioni kyllä kuuluisi tähän listaan myös. Luin sen itse n. 16 -vuotiaana ja sama olo tuli kuin sinulle;-) Teki erittäin suuren vaikutuksen.
Mutta sitten ne "pakolliset" Waltarit...Sinuhet sun muut. En ole lukenut. Olen yrittänyt mutten saa luettua. En pidä tärkeänä pakolla lukea kun en onnistu innolla etenemään.

Katilein kirjoitti...

Listallasi on monta kirjaa, jotka olisivat myös minun listallani. Perusteluitasi oli mielenkiintoista lukea.

Minua nolottaa, miten vähän tiedän Waltarin kirjoista. Tuntuu, että se tulee nyt koko ajan vastaan. Aloitin syksyllä luovan kirjoittamisen perusopinnot ja siellä on puhuttu Waltarista jonkun verran ja nyt täällä ja aika monessa muussakin paikassa. Taitaa olla kirjastoreissu edessä huomenna.

violet kirjoitti...

Katilein; tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat tuolla nolotuksella.
Etenkin Sinuhe tuntuu kuuluvan niihin jotka "täytyy lukea". Olen aivan vakuuttunut siitä että on ihmisiä (eikä edes ihan vähän) jotka eivät ole sitä lukeneet, ehkä selailleet sieltä täältä mutta jotka ovat ottaneet sen verran selvää että voivat puhua sujuvasti siitä kuin olisivat lukeneet...

HAssua tuo tuommoinen, minusta.
En pidä oikein siitä ajatuksesta että olisi kirjoja joiden lukeminen kuuluisi pakkoihin tai yleissivistykseen tai että tietyissä piireissä pitää osata puhua tietyistä taitelijoista, kirjailijoista, elokuvista...tai muodista tai suunnittelijoista tai mitä nyt ikinä.

Ja että on paljon sellaista minkä itsestään paskantärkeät ihmiset panevat "huonon ja halpahintaisen viihteen" koriin ja tuhahtelevat niille jotka sellaisesta pitävät..."ei mitään makua"....

Minusta yksikään asia ei ole automaattisesti sen parempi, hienompi, kauniimpi, arvokkaampi siitä syystä että sen on tehnyt se ja se, esimerkiksi. Toisinaan harmittaa miten vähän eriäviä mielipiteitä maailmaan mahtuu ja miten huonosti kehdataan "tunnustaa" valtavirrasta poikkeava maku.

KatiaG kirjoitti...

Oletko lukenut Monica Fagerholmia? Luulen että voisit pitää. Hienoa kieltä myös.