tiistai 12. tammikuuta 2010

Asiaa teipistä


Yhtäkkiä muistan kahdeksannen luokan kevättalven ja työelämääntutusmispäivän.  Muistan miten jännitin ehdinkö ajoissa töihin ja miten mietin tarkasti mitä sinne voi panna päälleen. Työpaikkani oli tamperelaisen teippitehtaan toimistossa. Väitän muistavani täsmälleen millainen kokolattiamatto siellä oli ja miltä salissa tuoksui, miltä käytävillä tuoksui. Kai se oli se teippi, ne teipit. 


Muistan että minua jännitti selviydynkö kaikesta. Onneksi selvisin, nimittäin minulle annetuista tehtävistä ei uunoinkaan olisi voinut olla selviytymättä. Mapitin joitakin papereita aakkosjärjestykseen (olivatkohan ne tilauksia, saattoi olla). Kun olin mielestäni mapittanut noin ikuisuuden ja katsoin kelloa laskeakseni montako tuntia on kotiinpääsyyn huomasin työskennelleeni vasta puolitoista tuntia. Aurinko alkoi vasta nousta Iidesrannan suunnasta ja kylmän pakkaspäivän sävyt värittivät konttorin. 


Mapittamisen jälkeen sain tehtäväkseni "tarkistaa" taskulaskimella joitakin laskuja. Huomasin äkkiä että homma oli vain ajantapoksi suunniteltu juttu kun eivät varmaan uskaltaneet antaa minun mitään oikeaa työtä tehdä. 


Loppupäivän olin jossakin hiivatin varastossa missä oli teippejä ja tarroja. En muista mitä siellä piti tehdä. Sain luvan ottaa mukaani joitakin tarroja mutten ottanut. Kello neljä minut kutsuttiin teatraalisesti johtajan luokse ja minulle ojennettiin sata markkaa.


28 kommenttia:

Vilijonkka kirjoitti...

Mulla ei ole hajuakaan missä oli työhöntutustumispäivää viettämässä! Mutta sitten ysillä kahden viikon työharjoittelun suoritin Finlaysonin lipputehtaalla. Piirsin kolmen millin "ylimenovaroja" painettaviin valtaviin lippupiiroksiin. Kaariviivotin ja tarkka piirtäminen tuli niinkin tutuksi, että siitä sain (ja äitinikin) iltatienestiä useaksi vuodeksi eteenpäin. Sitten tulivat tietokoneet ja printterit. Sain siis hetkisen kokea nyttemmin kadonnutta piirtäjän ammattia!

Mutta tuosta teipistä tulee nykyään mieleen vain tämä Kiina. Siis ei ole asiaa jota täällä ei keltaisella pakkausteipillä korjattaisi!

Anu kirjoitti...

Teipin haju on yksi niistä hajuista, joista minulla ei ole mielipidettä. En tiedä onko se haju vai tuoksu...
Minä olin aikanani pankissa harjoittelemassa. Sain aakkostaa laskuja ja käyttää setelilaskuria. Leimailinkin jotakin. Kaikki hommat olivat sellaisia, jotka piti oikeasti hoitaa. Siitä tuli hyvä mieli, kun sai tehdä "oikeita töitä". Lopuksi, yllätyksekseni, minua luultiin pankkivirkailijaksi. Eräs mies suorastaan vaati palvelua.
Toiseen otteeseen olin Kaupunginorkesterin intendentin apulaisena. Voi taivas! Minä en olisi halunnut lähteä orkesterin nuottikirjastosta kulumallakaan ja lisäksi sain kuunnella joitakin harjoituksia. Elämys, elämys. Vastaanotin myös Placido Domingon nuotit tulevaa konserttia varten ja sen nuottilaatikon avaaminen tuntui maailman tärkeimmältä hommalta.
Olipa kiva muistaa nuo jutut. Kiitos postauksesi aiheesta!

mizyéna kirjoitti...

Mä olin työministeriössä sisälähettinä :))

Hauskoja muistoja sulla.

Allu kirjoitti...

Kuule ei tuo aakkosjärjestykseen panokaan kaikilta suju. Meillä on töissä ollut vaikka kuinka paljon harjoittelijoita, joilla on ollut isompiakin aukkoja aakkosissa.

violet kirjoitti...

Vilijonkka; Nykyisin mulla tulee teipistä mieleen isä. Korjaa kaiken sillä myös.

Anu; tarkemmin ajateltuna se oli kyllä haju, ainakin tehtaan puolella.
Sun muistosi oli jotenkin ylevämpi!

Mizyena; sullahan oli hieno paikka;-)

Allu; unohdin mainita että mulle annettiin semmonen lappu missä oli aakkoset...

Jonna kirjoitti...

Minä olin paikallislehdessä ja sain kirjoitella juttuja kaverin kanssa. Oli tosi hauskaa!

Katilein kirjoitti...

Onneksi tuo oli vain yksi päivä, vaikka lukiessakin se tuntui pidemmältä. Saisit tuosta aiheesta hyvän novellin!

Minä muistan hyvin tet-viikon (tuollaista yhden päivän tutustumista meillä ei ollut). Sain myös muutamia ihan selkeitä ajantappo-hommia. Voisinkin oikeastaan kirjoittaa siitä jossain vaiheessa blogiini enkä laadi tänne mitään romaania :)

Anne kirjoitti...

Ääh, ei meillä ollut mitään työelämääntutustumispäivää. Taas olen jäänyt jostain paitsi.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olin Kehräsaaressa sittemmin edesmenneessä sisustusliikkeessä (viime lama tais keikauttaa) viikon tetissä ja menisin vaikka heti takaisin, jos pääsisin... Kiertelimme hotelleissa ja hienostokämpissä verhosuunnitelmiatekemässä, kahvittelimme hatturouvien kanssa ja sain itsekin ommella ja suunnitella aika monenlista. Ajatella, miten luottivat kasiluokkalaiseen :)
-hetale

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä en muista työhöntutustumispäivää, mutta kylläkin työhöntutustumisviikon.Olin matkatoimistossa. Aakkostin laskuja ja loppuviikoksi minutkin sitten laitettiin varastoon järjestelemään esitteitä oikeisiin pinoihin. Viikon lopuksi päästettiin ulos ja yhtään en nähnyt matkatoimistovirkailijan "oikeaa" työtä. Todistuksessa luki "oma-aloitteisuus puuttuu". Hmph...

Niina kirjoitti...

Minä olin lounasruokalassa lähinnä tiskaamassa ! ! !
Hirveän raskasta hommaa. Sain syödä ilmaiseksi. Muistan että tarjolla oli juustokeittoa joka oli paksua kuin taivas. Valitsin paikan siksi, koska olin salaa rakastunut kaverini isoveljen ystävään, joka kävi aina ruokatunnilla syömässä siinä paikassa. Nolointa oli, kun hän olisi tahtonut ostaa savukkeita ja minä alaikäisenä en saanut niitä hänelle myydä.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olin kerran sairaalassa. Laittoivat katsomaan vatsantähystyksiä... Siinä meinasi tulla oksennus samalla vaivalla, kun potilaatkin yökkäilivät. Minusta taisi olla enemmän vaivaa kuin potilaasta. Sitten laittoivat vuodeosastolle. Se sopi minulle paremmin. En muista yökkäilleeni kovin paljon siellä enää. ;-)
t. minjo

Liivia kirjoitti...

Hyvin on jäänyt mieleen kaikki työelämääntutustumiset minullakin. Kerran olin viikon apteekin alakerrassa pussittamassa apteekin salmiakkia. Sain syödä sitä niin paljon kun jaksoin ja samalla kuuntelin kahden kolmekymppisen farmaseuttisinkun hurjia miestarinoita.

Onkohan se teippitehdas vielä olemassa?

Punamulta kirjoitti...

Teippi on aika monen pelastus, on ollut ja tulee olemaan.

Olen työskennellyt pakkausfirmoissa ja teippi on tullut tutuksi tavalla ja toisella.

Nykyään suosin "jeesusteippiä", sitä hopeanharmaata kestävää. Maalarinteippi on monessa askartelussa ja maalaushommissa kätevä apu. Ja läpinäkyvistä teipeistä minulla on oma suosikkini hajun perusteella :)))

Anonyymi kirjoitti...

Teippihajumuisto.
Ostin kerran nuukuuksissani hopeanvärisen roudarinteipin sijasta mustaa, oli tarkoitus kietoa sitä ympärilleni ja tehdä omien mittojeni mukainen sovitusnukke..
Avattuamme pakkauksen huoneeseen pöllähti pistävä bensiinin katku, eikä haju lähtenyt nukkeaihiosta tuulettamallakaan pois, niinpä torsoni päätyi kaatopaikalle.
Jotain kummallista miesten teippiä varmaan.. ;)
-synnöve

Anonyymi kirjoitti...

Muistatteko muuten miltä tuoksui se lapsuuden oranssikorkkinen paperiliimapuikko? (pelikan??)
Siihen tuoksuun liittyy jotain "pikku ihmisen ilo osata -flowta"
-synnöve

aurinko ja kuu kirjoitti...

100 markkaa!Vau mikä työharjoittelu.
Mä olin viikon tutussa kampaamossa.
Otin vastaan varauksia ja siivoilin.
En kait ollut kauhean oma-aloitteinen.Vähän sellainen hengailija... näen samaa omassa tytössäni.Sellaista jotain sisäsyntyistä laiskuutta ja haavemaailmassa elämistä. Voiettä se ärsyttää...

Ulla kirjoitti...

Fiksua tajuta se tarkistushomman ajantappoluonne! Minä olin TET-viikon kibbutsilla, asuin silloin Israelissa. Töitä enemmän kiinnostivat kyllä pojat.

Merruli kirjoitti...

Yhden tet-viikon olin minäkin varastossa. Siivosin insinööritoimiston piirrustusvarastoa, erottelin säilytykseen tietyt asemapiirrustukset ja julkisivukuvat ja lopun heitin roskiin. Roskasäkkejä tuli monen monta eli työtä oli ihan oikeasti paljon- ja pölyä.

Olin myös hiljaisessa vaatekaupassa, koska olin ihastunut omistajan poikaan. Poikaa ei näkynyt koko aikana...

Tuoksumuistoa ei ole kummastakaan.

Mirja kirjoitti...

Minä olen aika ajoin muistellut työhöntutustumisviikkoa (9. luokalla muistaakseni). Olin paikallisessa kuppilassa keittiön puolella ja kaikki siellä oli minusta oikein tosi mukavaa, olin tosi toimelias ja aktiivinen. Sain tehdä vaikka mitä mm. salaattia, kuoria perunoita perunankuorimiskoneella (sellaista vehjettä en siihen mennessä edes tiennyt olevan olemassa). Kohokohta oli kun pääsin paistamaan pihvejä ja ohjaajani vielä oikein kehui niitä. Lopuksi sain vielä hyvät arvosanat.

Olen useasti miettinyt, mikä ihme minuun oikein meni ja miksi viihdyin niin hyvin, ruoanlaittokin on minusta nykyään lähinnä pakkopullaa.

Riikka kirjoitti...

Ihhihi, hauska kertomus! Noi TET-paikat on just tommosia! Tuo että olisit saanut ottaa tarroja....vau ja jee;) Itse olin kolme viikkoa TETissä leipomon pitopalvelupuolella. Joka toinen päivä voitelin voileipiä ja joka toinen päivä joko kuorin kananmunia tai pyöritin lihapullia.

Niina ♥ kirjoitti...

Postaukseni sai minut muistamaan oman työhöntutustumiseni..Pienen kunnan paikallinen pieni Siwa, Takahuone ja irtokananmunien pakkaaminen isoista pahvilaatikoista pieniin myyntikennoihin.. Se oli tylsää! Tuo tarratehdas kuulostaa hauskalta. Toivottavasti tänäpäivänä tutustujat saavat oikeampaa kuvaa työstä johon ovat tutustumassa.

Liivia kirjoitti...

Tuli yhtäkkiä mieleen, että olen kerran roudarinteipillä teipannut rinnatkin iltapuvun alle...

Maalarinteippiä meillä kuluu. Lapsi käyttää kaikkeen. Minä taas tykkään tuosta kuvasi leveästä läpinäkyvästä. Enpä ole ennen ajatellut näin keskittyneesti teippejä...:)

violet kirjoitti...

Jonna; no tuohan olisikin ollut mielenkiintoista!

Katilein; kyllä se oli pitkästyttävä päivä, en muuta sana. Jännitys, sitten ne puudutavat tehtävät ja olihan se tietysti muuta kuin tavallinen koulupäivä.

Anne; en ole niinkään varma auttoiko tuo nyt minua missään mielessä...no, se satanen meni kyllä käyttöön heti.

hetale. oho. en muuta sano. Aika kiva paikka.

Kirjailijatar; saattoi puuttua multakin oma-aloitteisuus muttei sitä kyllä kukaan tod. odottanutkaan!

Niina; nyt kehtaan kertoa miksi olin juuri tuossa työpaikassa: luokkaan tuli lista paikoista joihin voi mennä ja näin tuon tehtaan ja tiesin että se oli yhden pojan vanhempien..siihen poikaan oli aika moni ihastunut, minäkin kai jonkun verran mutta enemmänkin olin kiinnostunut. Oli kuin olisi mennyt heidän kotiinsa, muistan ajatelleeni. Hänen isosiskonsa oli siellä töissä.

minjo: herra siunaa, vatsantähystyksiä katsomassa;-)

Liivia; vai salmiakkitalkoissa;-)
On, tehdas on mutta eri paikassa. Pakkohan sekin oli googlettaa.

Punamulta; teippi tuli mulle todenteolla tutuksi yhdessä kesätyöpaikassa Tako -tehtaassa. Rakensin työparini kanssa suklaarasioita jotka kasattiin käsin. Siinä tarvittiin teippiäkin.

synnöve; kiitos muistostasi, sillä siitä tuli minulle mieleen miten äiti ja kummitäti tekivät tuollaista mallinukkea....

Hyvin muistan tuon liiman hajun!

aurinko ja kuu; joo, satanen. Siitä päivästä ei kuulunut saada palkkaa mutta jotkut saivat.

Ulla; muistan että mua ohjannut nainen puhui mulle ihan kuin ääliölle. Sillain lässyttäen ja varmistaen koko ajan tajuanko.
Oli ilmeisen selvää ettei se uskaltanut antaa mulle mitään oikeaa työtä, mutta uskon sen johtuneen pikemminkin hänestä kuin minusta, sinänsä.

Merruli; ai sullakin ihastumisesta johtunut "alanvalinta";-)

Mirja; kai se on kivaa kun tietää että sitä kestää vain sen päivän tai viikon...

Riikka; joo, tarroja...ihanaa.
Olihan niiden valikoimissa vaikka seinän kokoisia tarroja mutta mitä helevettiä mää semmosella olisin...

Niina; kyllä mä uskon että nykyäänkin noiden tutustumisten suurin anti on se että ollaan muualla kuin koulussa;-)

Liivia; Kuulen saman olen tehnyt, mutta maalarinteipillä;-)

Itsekin vähän yllätyin miten paljon olen ajatellut jotain teippiä...
Huomaan kyllä että nämä ovat sijaisajatuksia. Ajattelen teippiä niin ei tarvi mitään ikäviä tai vaikeita.
Toisaalta toivon että tämä on osoitus siitä että mistä vain voi kirjoittaa ja ihmisillä on vielä jotakin sanomistakin siihen;-)

Matroskin kirjoitti...

Miksi se työhön tutustuminen oli muuten juuri vuoden pimeimpään aikaan?

violet kirjoitti...

Matroskin; mä sitä tiedä en lain...kai se oli niin pimeetä hommaa kaiken kaikkiaan että sopi hyvin siihen väliin.

jujuska kirjoitti...

Elämä on seikkailu.

Upeaa mahtavaa että voi tutustua uusiin hienoihin ihmisiin kuten tästäkin huomaat olen tutustumassa sinuun,hmm mielenkiintoista.

Ja se on aivan ihanaa kun huomaa kasvaneensa isoksi ja rohkeaksi ja vähän enemmän tietäväksi ja ...

Katariina's Living kirjoitti...

Minä olin silloisessa Turun kulttuurikeskuksen kansainvälisessä kohtauspaikassa Vanhalla Suurtorilla.
Lähinnä kai sain olla apulaisena pomon mukana. Ilmapiiri oli todella ihana ja kansainvälinen, mitä ei silloin juuri muuten kaupungin katukuvassa ollutkaan(n 20 v sitten). Sitä kansainvälisyyttä kaipaan edelleen, reilun 10 Tukholman vuoden jälkeen...