keskiviikko 6. tammikuuta 2010

*





Eilen eräs nainen teki tarjouksen joka tekee elämästä helpomman joka tiistai ja perjantai (vaikkei se nytkään järin vaikea ole, elämäni). Kiltti ihminen, huomaavainen. Kiitos.
*
Yöllä pienempi tuli viereen koska hänen sängyssään näytettiin pahoja kuvia. Oli läpinäkyvä mies joka pani myssyn lasten päähän ja kun se pani sen myssyn niin lapset kuoli. Näytös seis, tuo on jo liikaa! Yläkerrassa on tilaa tällaisia hätätilanteita varten ja sen nuo tietävät.
*
Luen vieläkin Siriä. Miksi muuten puhutaan kertomuksen "punaisesta langasta"? Minusta se voi aivan hyvin olla valkoinenkin. En myöskään kaipaa päitä tai häntiä vaan sitä mitä siinä välissä on.

20 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Voi kuinka tykkää tästä postauksesta!
Ihana rytmi ja tunnelma.

Minä en aina kaipaa romaaniin mitään "lankoja" . Välillä suorastaa väsyttää lukea kirjoja, joissa on rautalangasta väännetty esim: tämä kirja kertoo Pentin ikäkriisistä ja Korhosen perheen kasvukivuista. Ja koko juttu on pelkkää juonta, jota on helppo seurata ja kaikki on niin kuin ns. oikeassa elämässä.

Juu, ehkä siksi just tykkää esim. Sirin kirjoista. Niissä on tilaa ajatella.

Katilein kirjoitti...

Nyt taitaa olla painajaisia liikkeellä, täällä oli niitä myös.

Minä kaipaan romaaniin löyhästi kehrättyä lankaa, joka hiukan pitää hommaa kasassa.

Aiempaan kirjoitukseesi viitaten kustantamoissa on töissä ihmisiä, jotka metsästävät potentiaalisia ulkolaisia kirjoja käännettäväksi.

Erään tuttuni edesmennyt äiti oli suuren kustantamon hommissa ja hänen erikoisalanaan oli etsiä hyviä satukirjoja. Ihana työ olisi sekin!

MaaMaa kirjoitti...

Musta ne punaset langat kirjoissa on kivoja, mutta mielummin ne päät on vaikka sidottu yhteen, että tulee semmonen kiva jatkumo, eikä töks loppua.

Inhottava uni pienellä! Mä toivoisin, että vieläkin voisin siirtyä joinakin öinä äidin viereen painajaisia pakoon. Unet on välillä niiin pelottavia!
Onneksi on sentään mies turvana (?);D siinä vieressä!! Vaikka sekin välillä kuiskii ja huiskii unissaan ja sekös mua säpsähdyttää pimeässä myös!! Hui!

Verna kirjoitti...

Siristä sen verran, että eilen kyllästyin kökkimään kirjaston varausjonossa omaa lukuvuoroa odottamassa. Sujautin erään rannekorun (miehen mielestä melko punk ja rok, odottelee seuraavaksi niittivyötä) käteeni, hyppäsin bussiin ja päräytin kaupunkiin ja divariin varmana siitä että siellä olisi minulle oma Siri etuisaan hintaan. Ja kas, sekä Lumous että Amerikkalainen elegia odottivat noutajaansa. Entten tentten ja Lumouksella aloitin. Langoista en vielä tiedä.

Matroskin kirjoitti...

Miksi olet noin salaperäinen?? Ääääääh. Nyt ei tule uni silmään.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo oli hyvin sanottu, että ei tarvitsisi aina olla niin selvää alkua tai loppua. Onkohan se jotakin ihmisen tarvetta hallita maailmaa, että kirjoittajankin pitäisi "tuottaa valmis" teos? Jäisi lukijalle hyvä mieli, että oli alku ja loppu, johon voi lopettaa. Yllätyksellisyys on minustakin parempaa ja se, että kertomus jää sen verran mietityttämään, että voi omassa päässä luoda lopun tai monta loppua...
Toivottavasti painajaiset hellittävät. Meilläkin on öisin ties mitä lohikäärmeitä, huijareita ja nappaajia... Ei ole helppoa aina vakuuttaa lasta siitä, ettei uni ole totta, ei edes potentiaalisesti. No, jotkut tietysti voi toteutua, mutta nuo pahimmat painajaiset yleensä on jostakin kuun takaa. :-)
t.minjo

Helinä kirjoitti...

Onpas kivasti kirjoitettu postaus! Me likes. <3__<3

Ansku kirjoitti...

Varsin nerokas vempele tuossa kakkoskuvassa. Tuollaisen kun näpertäisi jostain vähän isommasta purkista, olisi helppo pitää lankakerät kurissa kutoessa!

Kummallisia unia oli viime yönä täälläkin. Yhtä aikaa ahdistavaa ja onnellista. Täytynee purkaa tekstinä pihalle, ettei mene aatoksista pää sekaisin. :)

En muuten ole koskaan Siriä lukenut, pitäisi ehkä!

Sooloilija kirjoitti...

Hieno kuvitus juttuun!!

Lasten painajaiset ovat lapsille niin totta! Muistan vieläkin vuosikymmenten jälkeen omani. Omien lasteni painajaiset ovat melkein samanlaisia. Vanhempien vieressä on hyvä jatkaa unia painajaisten jälkeen..

PikkuBertta kirjoitti...

Kiva tyyli sulla kirjoitella.En tiedä noista punaisiata langoista,mutta kun Joensuussa tässä muutama vuosi takaperin ryöstettiin posti ja poliisit etsivät johtolankoja.
Eräs poika löysi päiväkodin pihalta narunpätkän,toi sen mulla ja sanoi että"onkohan tämä se poliisien etsimä johtolanka".

Leppoisaa loppiaista:

violet kirjoitti...

Celia; hyvä kun kelpaa. Tykkään omistasi liki aina kans.

Varsinkaan Pentin ikäkriisistä en jaksaisi, ihan totta. Tilaa ajatella...noin se on hyvin sanottu.

Katilein; joo kyllä hiukan saa olla tukilankoja en minä sitä.
Oi kun olisinkin kirjanmetsästäjä!

Maamaa; mutta ei umpisolmuja, eihän?
Musta tuntuu ettei mun mies näe unia (niin se väittää) mutta kauheeta meteliä kyllä. Kerron omista painajaisistani ja hän katsoo kuin hullua.

Verna; toivon että se oli Erään Rannekorun ansiota että löytyi!
(Ehkei kuitenkaan mutta saa toivoa).
Mulle on käynyt hiljan nyt kaksi kertaa niin että olen mennyt yhteen tiettyyn kirppariin ajatellen vaikkapa: olen jo tarpeeksi hakenut mustaa lyhyttä hametta - ja siellä on sellainen ja se on minun kokoani ja kun hinta on 5 euroa niin mitäpä siinä sitten.
Kiva kuulla että löysit kirjat.

MAtroskin; rouva pitää minua pilkkanaan?;-)
Eikä peräni varsinkaan näin joulun jälkeen ole ollenkaan niin salainen kuin sen toivoisin olevan.

Voinhan sen kertoakin: toisen pojan koulukaverin äiti ehdotti että poika menee heille tunniksi niinä päivinä kun toisella on tunti enemmän koulua.
Tadaa. EIkö ole romanttista?!
Ei mutta ihan oikeasti: pieni juttu mutta poistaa sen että mun pitäisi odottaa kylmässä tunti ulkona toisen kanssa. Kouluun ei saa mennä sisälle, kysytty on...

minjo; musta tuntuu että sellaiset valmiiksi luetut kirjatkin voisivat nykypäivänä tehdä kauppansa...ettei vaan joudu näkemään sitä lukemisen vaivaa!

Helinä; kiits kiiits!

Ansku; nerokas minustakin. Miehen isän tädin peruja. Kaaaaamea laatikollinen erilaisia lankoja ja ompeluvälineitä. Kaikkea jänskää kuten ylimmän kuvan nailon jossa lukee "Pariisin silkkiä";-)

Sooloilija; kiitos kuvakehuista..onhan tuo aavistuksen alleviivaava;-)

PikkuBertta: oi juuri tuollaisesta tykkään! Että sanat onkin jotakin muuta kuin ne ovat.

Linnea kirjoitti...

Minäkin luen Siriä, Amerikkalaista elegiaa. Alkuperäinen nimi näkyy olevan The Sorrows of an American. Minusta se on osuvampi nimi.
Minä tykkään, että langat on välillä sekaisin - se tekee elämästä ja kirjasta mielenkiintoisen. :-)

Neiti Nimetön kirjoitti...

Minulla on nyt langan pää kadoksissa, en saa mitään sanotuksi mitään vaikka olen tässä jo tovin yrittänyt.

siis...totkut kirjat tarvitsevat sen langan, toiset ei, mielestäni. Joku mikä vie juttua johonkin suuntaan. Sori, nyt poistun, ei tästä kommentoinnista tule mitään...

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Lapsen uni oli vaikuttava. En ihmettele että tuli viereen ihan kauhuleffa ainesta.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Hei vielä Violet! kävin piipahtamassa vanhassa piilomajassasi ja pettymyksekseni siellä jutut oli ihan lukukelvottomia koska päällä vilisti sellainen "Blogi on ollut 90 päivää käyttämätön" -ilmoitus. Suivaannuin, että mikäs tämä tämöinen toimi on bloggerin suunnalta. Ennenkuin enempää kiivasten niin kysyn vielä sinulta onko asialle jokin muu selitys? Harmittaa jos blogit eivät saa jäädä elämään vaikka niitä ei päivitettäisi.

violet kirjoitti...

Linnea; osuvampi nimi minustakin. Sekaiset langat ovat mielenkiintoisia, tosin joskus vaikeita selvittää.

Neiti nimetön; juu, lankaa tarvitaan kunhan ei ole rautaa.

eilentänäänhuomenna; samaa mieltä unesta. Poika kertoi sen vielä jotenkin niin karmivasti. Ihan hiljaisella äännellä, vakavana, melkein kuiskasi.

Edellinen blogi oli Vuodatuksella eli Bloggerille ei kandee suuttuua.
Olen huomannut itsekin miltä siellä nyt näyttää mutten osaa thedä mitään. Jos joku osaa sanoa niin olisin kiitollinen!

kristina kirjoitti...

Välillä ei tarvita kovin tuhtia tavaraa siinä välissäkään, yksi hyvä lausekin voi riittää.

kristina

Ulla kirjoitti...

Mun kolmevuotias sanoi kerran ihan päivällä että "jos olis joku ihminen täällä (=kotona) jolla ei ole silmiä eikä suuta". En tiedä mistä se keksi mutta kun lasten kanssa olin itsekseni niin melkein alkoi pelottaa. Tuo unikin on aika kamala.

Vilijonkka kirjoitti...

meidan keskimmainen on nukkunut tassa pari yota porroinen joululahjaksi saatu myssy paassaan ja on onneksi herannyt aamuisin iloisena. etta sellaiset terkut lapsellesi, pipokin paassa voi oikeasti nukkua.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

No hyvä, ettei Blogger tee meille tuollaista temppua!