keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Sävelmiä päässäni


Sataa lunta. Päässä soi sävelmiä mikä sinänsä on ihan hyvä. 

Minä itse olen tämä. Olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin. Siitä miten sävelet tipahtelevat. Herättää levottomuutta, kuvastaa levottomuutta, tämä musiikki. Näennäisen rauhallinen. Nousee välillä, riehuukin, laantuu taas. Sitten loppuu kuin pois valuen, mutta jää mieleen ja vaivaa jotenkin.


Mies on tämän ensimmäinen osa. Herääkin näihin säveliin jotka kuvastavat häntä. Rauhallinen, rauhoittava, tyyni, tasainen. Hidas. Toistuu samana ja on siksi niin kaunis. Luotettava.

25 kommenttia:

Neiti Nimetön kirjoitti...

Täällä sataa myös, lunta, hiljalleen.

Tuo sinun sävelmäsi sopii tunnelmaan. Siinä on aivan selkeä tarina, tykkään!

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita ja ajatuksia herättäviä - suorastaan stimuloivia - sävellyksiä. En tiennyt että olivat Satien, taas ollaan hieman viisaampia!

terv. Pandice

MaaMaa kirjoitti...

Oi rakastan pianoa!

_hoya_ kirjoitti...

Kiitos musiikkivinkistä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa musiikkia! Kiitos!

Kirsikka

--KATA-- kirjoitti...

Sinä olet sitten sama kuin Bob.

violet kirjoitti...

Neiti nimetön: mulle tulee kuvia päâhän tuosta sävelmÄstä. Monenlaisia, mutta yksi voisi olla juuri lumisateinen sää.

Pandice:Meillä on yksi neljän cd:n kokoelma Satien musiikkia ja pidän lähes kaikesta minkä tiedän hänen säveltäneen.
Ylitse kaiken nousee silti nämä kaksi ja Je te veux.

Maamaa: soitatko itse?

hoya: ole hyvä. Aina saattaa lÔytää jotakin vaikkei niin etsisikään.

Kirsikka: ole hyvä.
Minusta tämä on kaunista olematta lÄllyä.

Kata: ai Bob on myös tämä? MEissä ei kai sitten ole muuta eroa kuin että hänellä on hiukan isommat villasukat (tämmönen sisäpiirivitsi tähän väliin)

elina kirjoitti...

Missähän elokuvassa tuota sävelmää on käytetty? Ihan kuin olisin ihan vasta katsonut sen kuvan tai ainakin kuullut saman sävelen. En vain saa päähäni..mutta kauniskaunis se on. Ja haikea, jopa traaginen. Minusta siinä joku muistelee jotain mennyttä, ehkä menetettyä.

elina kirjoitti...

Niin ei tuolla minun mielikuvalla välttämättä sitten ollut mitään tekemistä sillä, mikä mielikuva minulla sinusta on. Ehkä enemmän sillä, minkä kuvan olen saattanut nähdä tuohon säveleen liitettynä. :D

Tcai kirjoitti...

Jos minun olisi blogisi perusteella pitänyt valita jotain musiikkia sinua kuvaamaan, olisi se ehdottomasti ollut Satieta. Ajatus Satiesta välähti päässäni sekunnin ajan kun olin klikkaamassa linkkiä auki, että onkoha se. Ja sitähän se oli. Hurjaa!

violet kirjoitti...

elinam; katsohan tuota:
http://www.youtube.com/watch?v=SjCUca5DqTg
Jos olet siis tuon Paris-elokuvan nähnyt niin ainakin siinä tätä on käytetty.

Tcai; siinä se nähdään. Oikeaan meni.

violet kirjoitti...

Tcai; piti sekin lisätä että vaikken osaa itse mitään soittaa niin Satie on kuulunut elämääni siellä jossakin taustalla hyvin, hyvin kauan.
Liittyy esim. tanssitunteihin jo silloin lapsena, nuorena.

Liivia kirjoitti...

Me kävimme joskus alkutaipaleella läpi miehen kanssa mitä olisimme jos olisimme mitäkin; musiikki, soitin, huonekalu, maa....
Muistan tarkalleen, minkä kappaleen nimesin häneksi, mutta sitä en paljasta. Minusta hän sanoi, että olen Piazzolan tango.

Nuo Satiet ovat mahtavia.

PikkuBertta kirjoitti...

Ihanan rauhoittavaa.Mieli lepää ja nukuttaa:)

Anonyymi kirjoitti...

Lueskelen silloin tällöin blogiasi. Tämä on ensikommenttini.

Aavistin jo aiemmin, että sinä tykkäät Satiesta. Niin olet blogissasi itsesi tuonut esiin.

Elokuvista puheenollen tuo toisena mainittu soi jossain Woody Allenin elokuvassa; ensituttavuuteni Satien kanssa siitä. Mikähän se olikaan?

Persoonana Satie lienee ollut varsin erikoinen, ainakin oheisen kirjan perusteella.

Muistinsa menettäneen muistelmat / Erik Satie ; suomentanut Silva Kauko. Helsinki:Jack-in-the-Box, 1996 (Like). 64 s.

Olen sen lukenut, mutten hirveästi innostunut. Se oli suorastaan pettymys, koska pidän paljon hänen musiikistaan.

Olisi mukava kuulla mielipiteesi kirjasta.

Tintti kirjoitti...

Taidan sitten itse olla pikkuisen "Je te veux", koska se saa minut heiluttamaan varpaitani. Eniten olen kuitenkin The Hivesin "I Hate to Say I Told You So" :D

Anonyymi kirjoitti...

Satie ei kutittele pintaa vaan painuu jonnekin olemisen sisempään osioon.
Pakottaa noteeraamaan ärsyttämättä,
nostaa voimakkaita kuvia varmaan jokaisen mielen pohjalta. Vahvan ilmaisun musiikkia.

Lumihiutaleita ja mielikuvia nostaa mielen pohjalta myös Arvo Pärt: Spiegel im spiegel.
Kokeile huvikses ;)

-lumimarja

Pullopostia kirjoitti...

Kiitos uudesta musiikkituttavuudesta! Meni ihon alle tuo toinen kappale. Voisin hankkia Satieta.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi kuinka kaunista tuo Satien musiikki onkaan. Minä en osaa sanoa, mikä musiikki olisin. Vasta keksin, minkä toivoisin symboloivan itseäni, siitä puhuit ja muutama päivä sitten, mutta minun ajatukseni ovat hitaita. Haluaisin olla lyijykynä: puuta, hiiltä ja savea. Sellainen, joka on toisinaan terävä, mutta välillä tylsyy. Josta jää jälki.

Pellon pientareella kirjoitti...

Kaunista, molemmat. Ihan kuin Anna Puun biisissä olisi ihan samaa kuin Satie'n Trois Gymnopédies -sarjassa?

violet kirjoitti...

Liivia; tuo tango on upea. Ole ylpeä tangoisuudestasi;-)

Pikku Bertta; minulla tuo miehen musiikiksi mainitsemani aiheuttaa tuon. Se "omani" ei ollenkaan.

Anonyymi; joskus arvaus menee nappiin, siis.
En ole lukenut enkä suoraan sanottuna halua lukeakaan. Sen verran kummallisen kuvan sain jo cd-kokoelman mukana olleen kirjasen teksteistä. Minulle riittää hänen musiikkinsa.

Tintti; varpaidenheilutustekijä on aivan hyvä mittari.

lumimarja; "pakottaa noteeraamaan ärsyttämättä" oli niin hienosti ja oikein sanottu että painan sen nyt mieleeni. Juuri noin.

Kiitos vinkistä. Tutustun.

Pullopostia; ole hyvä vaan. Hyvästä riittää jaettavaksi.

Kirjailijatar; lyijykynänä olisikin hyvä.

Pellon pientareella; tuohon en osaa sanoa mitään kun en tiedä kuka on Anna Puu.

Merja kirjoitti...

Satie oli briljantti säveltäjä. Aikaansa edellä.

Tykkään aivan erityisesti tuosta Gnossiennes no 1:stä. Niin mystinen.. ja viettelevä, minusta.

Merja kirjoitti...

Ai niin, ja piti vielä sanoa kun joku kysyi mistähän elokuvasta tuon muistaa.. sitä käytettiin ainakin Kirjavassa hunnussa (Painted Veil).

violet kirjoitti...

Merja; mystinen ja viettelevä...tuokin niin osuvasti sanottu tuosta kappaleesta.

Ai siinäkin elokuvassa?
En ole nähnyt.
Vain sen Cedric Klapisch:in Paris -leffan tunnen jossa musiikki on myös. Miten hyvin sävelet sopivat Pariisin harmaaseen maisemaan, oi oi.

MaaMaa kirjoitti...

No vähän osaan vielä soittaa; nuorempana kävin pianotunneilla ahkerasti, itseasiassa kokonaiset 6 vuotta ... mutta sitten iski teini-ikä ja pianotunnit jäi... Osaan vielä lukea nuotteja, mutta en niin sujuvasti.
Mutta kuuntelen pianoa erittäin sujuvasti. Upea soitin!