Iloa vanhasta II

Toinen ilonaihe on hyvin usein kirjojen välistä löytyneet paperilappuset. Tässä on kirjanpidon oppikirjan välistä löytynyt menu, joka on päivätty 22.10.1950.

Sitten löysin kolmella eurolla tämän en-tiedä-sen-nimeä-jutun, jonka tarkoitus on kuivata liika muste kun kirjoitetaan mustekynällä. Mukana on vielä jonkun verran imupaperia, josta siis otetaan aina käytön jälkeen päällimmäinen pois.

Sitten tällainen ikikalenteri. Nuppeja kääntämällä saa oikean päivän ja kuukauden esiin. Päällys on metallia. Aika pöhkö, mutta tekstit ovat kauniit.

Kolmen euron Jeesus kuvattuna katolla tänä aamuna. Minua kiinnostaisi ihan kamalasti tietää missä se on ennen roikkunut takana olevasta likaisesta narustaan...

Taas lähtee

Tältä näyttää elämäänsä tyytyväinen kuusivuotias:

Eilinen Pyhäinpäivä meni kotona kun pojat leikkivät pienemmän syntymäpäivälahjalla ja aikuiset pesivät pyykkiä reissun jäljiltä. Tänään (ennen kymmentä jos se minusta on kiinni!) lähdemme poikien suosikkiserkun, Hugon luo. Vietämme pitkän viikonlopun Calais’ssa. Pyrin käymään Emmauksen kirpputorilla siellä, sillä se on ollut aina tosi antoisa reissu. Vanhoja kirjoja saa mukaansa lähes ilmaiseksi ja "purkki- ja pyttyosasto" on kiehtova myös. Sitten toivon että voin piipahtaa Phildar:in myymälässä...Voikaa hyvin, luen teitä vaikken viikonloppuna kirjoitakaan.

La Cathedrale de Bourges

Emme halunneet emmekä jaksaneet ajaa suoraan kotiin, joten seuraava yöpyminen oli kaupungissa nimeltä Bourges. Tiistaina herättyämme hotellissa söimme aamiaisen ja lähdimme katsomaan Bourges’n katedraalia, joka kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

Eikä ihme.

Ei oikeastaan muuta sanottavaa kuin että uskomaton paikka, tämäkin. Rakennustyöt aloitettu vuonna 1195 ja siellä se seisoo edelleen ja hyvin voi. Nettisivut myös englanniksi.

Aivan upeita kuluneita seiniä, pylväitä, maalattuja pintoja. Inspiroivaa ja kaunista.

En jaksa lakata ihmettelemästä miten taitavasti nämäkin on tehty. Lasi-ikkunat ovat valtavan kokoisia ja niitä on hyvinkin korkealla. Miten kummassa kaikki on tehty?

Kun kirkko on suuri, sen sisään mahtuu paljon eri tyylisiä patsaitakin.

Ihastelin jatkuvasti sitä, miten kulunut yksinkertainen seinäkin voi olla kaunis. Jos joku yrittäisi tarkoituksella tehdä "vanhan" seinän se ei taatusti onnistuisi. Yksin aika tekee oikean näköistä jälkeä.

Aja hiljaa, isä!

(Julkaisen tämän uudelleen jos kuvatkin tulisivat mukana)
Maanantaina lähdimme ajamaan kohti kotia. Ei kuitenkaan suoraan, ei totta vie! Ajelimme Auvergnen sammuneiden tulivuorten reunustoilla liki kahden kilometrin korkeudessa. Maisema on usein paljon karumpi kuin Cantalin vihertävät kukkulat. Auvergne on meille sillä tavalla tuttu, että mies opiskeli aikoinaan Clermont-Ferrand -nimisessä kaupungissa ja kävin häntä siellä katsomassa jo vuonna-96. Silloin tutustuimme yhdessä vuoristoon ja ajelimme paljon. Miehen täti asuu myös aluella ja perheensä pitää La Bouboule:ssa täysihoitokylpylää astmaattisille lapsille. Alueella on paljon kylpylöitä (terveys- ja mukavuusselaisia) ja lähteitä, joiden vesi on (tai sen uskotaan olevan!) moneen tarkoitukseen hyväksi.

Nämä kuvat olen ottanut autosta sillä tiet olivat kapeita, eikä mihinkään voinut oikein pysähtyä.

Samaan tahtiin nopeusmittarin kanssa laski myös ulkolämpötilaa mittaavan lämpömittarin lukema. Tien reunoilla näkyi jäätä - onneksi ei tiellä!

Lapset hihkuivat riemusta aina kun näkyi valtava pudotus laaksoon. Minä hihkuin muuten vaan, usein aivan tahattomasti...(lähinnä pelosta).

Tuuli kovasti. Kun pilvet törmäsivät vuorenhuippuihin ne halkesivat kahtia ja valkoinen pumpuli levisi molemmin puolin ympäröiden välillä autonkin. Silloin piti lähes pysähtyä kokonaan ja toivoa, ettei kukaan satu autonsa kanssa lähelle.