Tänään olen leimaillut uusilla leimasimillani (viime sunnuntain ostokset kirpparilta) liki kaikkea - lapset kulkevat kuitenkin ilman leimaa otsassa. Olen myös tehnyt omasta mielestäni oikein maistuvaa lammas-kaali -pataa. Siinä on paljon meiramia. Ostin lisää lankoja ja kudon taas kaulaliinoja. Itselle, lapsille mutten ollenkaan miehelle. Häntä ne kuulemma kutittavat.
Olen myös maistanut miehen ostamaa laventelilla maustettua suklaata. Minusta se maistui siltä kuin söisi saippuaa, tai imeskelisi vaatekaapin tuoksupussia. Olen myös jo ihan hiukan ajatellut joulua. En minä muuten, mutta kun kyseltiin vaikeita joulupukkiin liittyviä asioita. Jaksan ihmetellä sitä miten 8-vuotias KAIKEN kyseenalaistava kyynikonalku uskoo aivan sokeasti pukkiin! Minulta kysyttiin myös mitä toivoisin joululahjaksi ja omaksi yllätyksekseni en osannut sanoa. En minä tiedä, hyvänen aika!
Kohta talon täyttää rugby-selostus. Ranska pelaa Englantia vastaan jonkun loppuottelun. Vaikken yhtään välittäisi, niin peli tulee olohuoneeseen ihan väkisin. Emminä niin rugbystä, mutta onhan siellä yksi komea pelaaja. Tai ainakin se on ihan karhun näköinen. Että kai sitä voi sitten lauantaina vaikka sellaista katsella, vaikka minun piti kyllä katsoa La môme, Edith Piafista kertova elokuva.
Ai juu, ja se Ensemble, c’est tout (Kimpassa) on nyt sitten kuulemma Suomessa. Näin sen keväällä ja tykkäsin. Olin tykännyt Anna Gavaldan kirjasta (jonka perusteella se on tehty) ja tuo filmi oli juuri kuten kirja. Sellainen hyvänmielen tekele. Ei mikään mestariteos, eikä yrittänytkään olla, mutta sieltä tuli hymyillen ulos ja c’est tout.
6 kommenttia:
Ei se mikään loppuottelu ole vielä, vaan vasta loppuottelupaikasta taistellaan... ;-)
Juuri illalla sanoin miehelle, että nyt on päästävä elokuviin katsomaan Kimpassa, mutten halua mennä sinne kimpassa, vaan yksin.
Minä ehkä vähän petyin kirjaan (tai paremminkin kustannustoimittajaan, sillä olisi ollut syytä vähän karsia turhia sanoja), mutta ei se tyhjänpäiväinen ollut, mieluusti laitoin sen hyllyyni, huonoja en sinne laita. Viiniä keittiössä sen sijaan pidin mestariteoksena!(voi olla että siihen vaikutti, että nautin sen viinin kanssa keittiössä, Italiassa). Sympatiseeraan Anna Cavaldaa sen verran paljon, että katson vähän heikompaa teosta mielelläni sormien lävitse. Itse aihe ja ne tyypit ja koko miljöö oli kuitenkin ihana ja siinä maleksi mielellään.
Ajattelinkin ettei lavendelsuklaa voi maistua muulta kuin saippualta. Miten mahtaa olla inkiväärisuklaan laita?
Jertta; mun mieheni kannalta se oli loppuottelu siinä mielessä että Ranskan tie päättyi siihen (kuten nyt tiedämme). Minä taas rehellisesti sanottuna luulin jo viime viikolla että silloin pelattiin finaalia...
Liivia; Luin sen kirjan ensin ranskaksi ja sitten suomeksi. Ranskani ei ole supersuper, mutta käännöstä verratessa alkuperäiseen voin todeta saman että suomennoksessa oli turhaa löysää.
Gavalda on mielenkiintoinen kirjoittaja. Hän en ennen täyspäiväiseksi kirjoittajaksi ryhtymistään ollut mm. ranskanopettaja - ja vaikka mitä muuta. On syntynyt vuonna 1970, eli senkin puolesta kun on melkein samaa ikää kuin minä itse, voi jotenkin samastua.
Elokuvassa muuten se hiukka erikoinen tyyppi (änkyttävä historiantuntija, rikas nuorimies)
on aivan hillitön.
Inkiväärisuklaasta voin kertoa myöhemmin sillä tuossa paketissa jonka sain on monia eri makuja. Inkiväärillä maustetun päällä lukee SEXY. Jaaha. (Lavendel oli RELAX)
Piaf-leffa on loistava!! Kato ihmeessä!
Meidän 7 v. uskoo ihan täysillä joulupukkiin kun ei ole koskaan nähnyt.
Tyttö teki posterin Suomesta kouluun ja halusi ehdottomasti siihen kuvan joulupukista.Opettaja (englantilainen) oli sanonut että joulupukki on Turkista ja muuttanut vain Suomeen. Lapsi reppana oli aivan ihmeissään ja tämä äiti lupasi kertoa opettajalla asian oikean laidan.Muka Turkista,pyh!
PS: Kiitos kakkureseptistä, kokeilimme tänään uusintaa ja kadonnut näyttää olevan sekin..Ne vieraat..
Tuota Kimpassa-leffaa odotan kuin kuuta nousevaa. Mulla on juuri lukemisena kirja, jotenkin olin sen aivan unohtanut kirjahyllyyni. Anna Gavaldan kirjoista tykkään kovasti, voi kun vielä jonakin päivänä ranskani olisi niin hyvä, että voisin lukea kirjat alkuperäiskielellä.
Meilläkään ei mies saa kaulahuiveja, eikä kyllä oikein mitään muutakaan neulottua. Ne ovat aina hänen mielestään liian 'jotain'. Outo mies!
Lähetä kommentti