Minulle tuli tätä vesisadetta katsoessani aivan yht’äkkinen ikävä kaikkia sellaisia päiviä, jolloin on paljon ihmisiä koolla, saa puhua suunsa kuivaksi, ruokaa tulee vasemmalta ja oikealta, juomaa samoin....
..jolloin voi ruokaa sulatellakseen heittää erän petankkia talon takana varjossa, tai vain maata puun alla viltillä, syödä hedelmiä suoraan puusta suuhun.
Voi niitä kaikkia ihania hetkiä kun kuuluu vain puheen pulputusta, lasten iloista leikkiä, pullonkorkkien poksahtelua, pelikorttien laiskaa läpsähtelyä pöydälle...ja välillä jonkun röhönauru!
(Kaikki kuvat eräistä kastejuhlista toissakesältä.)
13 kommenttia:
Ihanaa, aivan kuin jostain elokuvasta! En panisi pahakseni, jos saisin joskus kutsun tuollaisiin juhliin :)
Aivan mahtavan näköistä. Kiitos tästä lämmittelyhetkestä.
Siellä kaikilla näyttää olevan niin mukavaa!
Parasta mieheni suvun juhlissa ja tapaamisissa onkin juuri se, että kaikilla on aidosti mukavaa. Lapsilla on paljon seuraa (tuossa kastetilaisuudessa oli poikien kaikki 9 serkkua ja muitakin lapsia), mukana on nuoria ja vanhoja, kukaan ei ole hienopieru tai turhantärkeä, voi olla oma itsensä ja rennosti.
Odotan niin innolla taas että olisi häät, kastejuhla tai jotakin...isompia syntymäpäivä ollaan myös suurella joukolla juhlittu.
Eipä ihme, että tuollaisia juhlapäiviä tulee ikävä, kovin on hauskan näköistä! Tämä tihru ja harmaus alkaa kyllä ottamaan voimille, ilmeisesti sää ei sen auvoisempi ole Belgiassakaan. Minulla oli tänään pieni juhlahetki, kun tärkeä (ei turhantärkeä!) ystäväni saapui lounaalle meille ja suunnittelimme pientä retkeä Tukholmaan. Jaettu ilo sekä yhdessä nautittu herkkuruoka on kyllä parasta maailmassa!
No eihän tänne voi enää tullakaan kun muistutetaan moisista ihanuuksista! Tuli aivan hurja ikävä ja kaiho, juuri tuota haluaisin kokea justiinsa ja heti. Pelkkä muistelu ei auta yhtään! Meillä tosin ei aivan noin laajasti pääse hyviä bileitä syntymään, mutta erityisen nastaa on aina miehen veljien ja heidän perheiden kanssa järkätyissä rapujuhlissa.
Hyvään sukuun olet ittes saanut! Vilpitön ilo huokui kuvista ja sä olet niin kaunis.
Nyyh. Täällä on mustaa kuin kaivossa ja sataa rännänsekaista jäävettä.
Vilijonkka:Miehen suku on oikein "hyvä" siinä mielessä että se on suuri ja minut on otettu alusta asti oikein sydämellisesti vastaan.
Kröhm, kiitos kaunisteluista. EIkun kehuista (ellet sitten erehdy luulemaan että mää olen se palloleninkinen..se on meinaan mieheni isosisko ja se mafioson näköinen on hänen miehensä).
Matroskin: niin täälläkin. Siis sataa . Siksi tämä tulikin mieleen.
Elokuva tosiaan tulee mieleen, vaan mikä siitä en just saa kiinni...Oi ihanan toukokuun Larkin perhe!
Itselläni, jolla sukua ja perhettä piisaa riesaksi asti(myös miehen puolelta)alkaa hiukan ahdistamaan jos kuvittelen vastaavaa tilannetta. Olen sukumme musta lammas, aina suon silmässä kun ilta etenee. Mieheni suku taas tykkää istua lattialla piirissä hiljaa ja kuunnella progea...piiiitkästyn.
Liivia: hihittelen tällä että istutaan lattialla ja kuunnellaan progea..juu, kyllä määkin pitkästyisin! Mutta muuten olen kyllä "istuja pitkän illan". Ja ainahan voi tehdä kuten pienempäni tuossa alimmaisessa kuvassa; pää isän syliin ja unta pollaan jos alkaa kesken nukuttaan. Isompani oli muuten kuvanottohetkellä (joskus keskiyön jälkeen) makaamassa läheisellä pellolla pilkkopimeässä serkkujen kanssa. Katselivat tähtiä ja isommat näyttelivät pienemmille ja kertoivat niiden nimiä. Hiukan yrittivät pelotella susillakin. Yhtä kaikki poikani sanoi "siellä oli aika ihanaa".
Ihanat juhlat! Kiitos että jaoit nämä kuvat. En voi kuin ihailla ja haaveilla.
Katja
Huh, tosiaan mukavaan sukuun olet päässyt. Kuvissa on hieno tunnelma, ihmiset oikeasti nauttivat juhlista.
Minulla on hyvin outo suku enkä oikeastaa niin hirveästi välitä olla heidän kanssaan tekemisissä (aika kamalaa eikö?!)
Sukujuhlat ovat aivan kamalia siksi en niissä käy, eikä enää kutsutakkaan, mustalammas siis minäkin.
Mieheni suku taas koostuu hyvin hyvin hämäläisistä, hiljaisista ja vakavista, sekä savolaisista iloista ja rempseää sakkia. Kaikkein parhaiten olen kokenut tulevani toimeen juuri anopin puolen suvun kanssa. Savolaiset ovat hauskoja.
Kyllä sillä tosiaan on merkitystä mistä päin Suomea on kotoisin ja juhlat monesti sen mukaiset.
Tuli mieleen kuinka kerran reppumatkalla Tansaniassa hotellin sisäänkirjoittautumisessa kysyttiin heimoa. Hetken mietittyämme kirjoitin peräpohjalais-karjalainen ja mieheni keskisuomalais-valloni.
Lähetä kommentti