Kondensoitumista

Tyhmyyden ohella olen huomannut ikävien asioiden tiivistyvän. Kun tulee yksi niin voipi olla suhteellisen rauhallisin mielin sen suhteen, että kohta kolkuttaa jo toinenkin epäonni ovella. Tuosta ensimmäisestä ilmiöstä (tyhmyys) minulla ei tietysti ole minkäänlaista kokemusta, mutta
mönkään menevien asioiden kasaantumisesta on sitäkin enemmän tietoa. Tämän aamun jälkeen taas hiukan enemmän.

Nyt istun kädessäni kuppi kuumaa kaakaota (vaikka maito tuntuu nykyään aiheuttavan kohtuutonta ilman kertymistä suolistooni ja vaikka kohtuuton suklaajauhon käyttö puolestaan tuntuu aiheuttavan jonkun muun kertymistä suoliston siihen osaan, joka näkyy ulospäin...) ja odotan että asiat saavat alkuperäiset, oikeat mittasuhteensa. Koska eihän voi olla niin, että maailma tähän kaatuisi, kuitenkaan.

Tänä aamuna tapahtui siis sellainen aineenolomuodon muutosprosessi, jossa kaasumainen aine muuttui nesteeksi. Muistanette jo koulusta, että kaasumainen aine voi olla joko kaasua tai höyryä, ja että kaasu muuttuu nesteeksi vain jos lämpötila laskee tarpeeksi. Luonnossa tätä hilpeää ilmiötä edustaa tyyppiesimerkkinä sade.

Satoi aamusta asti kaatamalla. Mies oli työmatkalla Antwerpenissä. Minun asiani viedä pojat bussilla kouluun. Korostan, ettei se ole homma eikä mikään PAITSI, jos on kaksi koululaukkua, yksi eväslaukku, kaksi urheilukassia, kaksi lasta ja minä - ja jos kaikki tämä pitää ahtaa pikkulasten sammakkosateensuojan alle, jonka halkaisija äärimmilleen aukaistuna on noin 80 cm. Kyllä meillä on aikuistenkin varjoja, oikein monta vieläpä. Auton peräluukussa (joka on siis siellä Antwerpenissä, niin luukku kuin autokin) on 4 erilaista. Siitä on veikeä miehen sitten valita sopiva, kun astuu autosta parkkipaikalla ulos ja suuntaa hotelliin siinä vieressä. Että ottaisiko sen, joka mainostaa entistä työpaikkaa, vai tuon, jossa on hieno puinen kahva, vai kallistuisiko kenties sen suuntaan joka sopii puvun väriin. Ja vielä jäi yksi ylikin. (Meille olisi riittänyt sekin.)

Mutta koska olen suomalainen ja koska olen nainen (=suomalainen nainen) niin totta helekatissa selviydyn. Sisuperkeleen käyttöönotto edistää hanketta kuin hanketta. Kouluun päästiin ja minä takaisin pysäkille se naurettava sammakosuoja kädessä. Pään päälle sitä oli enää turha yrittää, kun teinit ryökäleet olivat bussissa astuneet varren mutkalle. (Sateenvarjosaldo ennen iltaa: zero).

Busseja kulkee 10 minuutin välein - aikataulun mukaan. Joskus se on ihan tottakin, mutta ei tänä aamuna (kts. se asioiden kondensoituminen). Ei se haittaa täysin märissä vaatteissa ensimmäisen vartin aikana, sillä "villa on luonnonmateriaali, joka märkänäkin lämmittää". Helppo siinä on seistä coolina ja katsella kaakkoon (jos se on pohjoisen ja lännen välissä, kuten se ei varmaankaan ole) kuin ei edes odottaisi bussia. Kädessä se rikkinäinen sammakkovarjo.

Puolen tunnin odottelun jälkeen olin kehitellyt ajatusmallin siitä, mitä tapahtui niille kaikille neljälle (4) bussille, jotka menivät vastakkaiseen suuntaan. Ensimmäinen niistä oli luultavasti ajanut maamiinaan, jotka ovat täällä Brysselin alueellakin suhteellisen yleisiä. Seuraavan moottori sammui ja se jäi tielle. Seuraavan kuski sammui, kts. edellinen kohta. Viimeinen neljästä varmaan pääsi siihen muutaman pysäkin päähän päätepysäkille, kuski meni taukotupaan kakalle...eikä päässytkään pöntöstä irti.

SIKSI BUSSIA EI TULE. EI SE NYT NIIN TAVATONTA OLE. IHMISIÄ NE KUSKITKIN VAIN OVAT.

Vaan sitten tulee, kun olen odottanut 45 min. Fy fan, (mikä onpaitsi ruotsia, myös englantia ja tarkoittaa Fanatic Youth -fani, joka puolestaan on vastakeksimäni poppibändi, tuo FY) että hatutti! Huomasin muutenkin ajattelevani päähineitä, sydvestiä etenkin, mikä taas vei ajatukseni väli-ilmansuuntiin (kts. kaakko) joka taas johdatti siihen epäkohtaan, että suomen kielessä on tämäkin asia päin persettä järjestetty antamalla väli-ilmansuunnille nimet, joiden muistamisessa ei mikään logiikka auta. Mutta se bussi siis tuli, mikä lienee ollut tärkein asia kuitenkin.

Jotta asioiden kondensoituminen olisi huipussaan oli meillä kotona yläkerran kylpyhuoneen lattia täynnä vettä. Minulta oli jäänyt eilisiltana kattoluukku auki, koska silloin ei vielä satanut. Yöllä sen sijaan jees, ja tämän aamuisesta asiaintilasta olen tässä jo kertonutkin.

Minulle ei luojan kiitos ole autenttista kuvamateriaalia tästä hupaisasta torstaiaamusta, mutta äsken ottamani vahvasti symbolinen kuva valaiskoon tilannetta: