tiistai 26. elokuuta 2008

Nukkeja


Katselin Geishan muistelmat.
Odotin liikaa, sain liian vähän. Ehkä suurilla odotuksilla on tekemistä tämän kanssa.
Kauniita kuvia toisensa perään mutta siinä se. Kauniita naisia, kuin nukkeja.
Eniten häiritsi se, että elokuva oli englanninkielinen.


Elokuvasta tuli mieleen kesällä Suomessa kuvaamani nukke, jonka taitava kummityttöni on tehnyt. Otin nukesta paljon kuvia, sillä Hän alkoi suorastaan elää käsissä. Voin vannoa että kuulin kolkon naurunkin...

16 kommenttia:

Marikki kirjoitti...

Hui. Nukke on samaan aikaan sekä herkän kaunis, että hyisen pelottava. Jotenkin mulle on jäänyt nukeista kaksijakoinen fiilis sen jälkeen, kun lapsena näin telkkusarjan 'Hiiden virta'. Tarttis varmaan katsoa sarja joskus uudestaan. Luulen, että pelot haihtuisivat savuna ilmaan kasaritunnelman myötä.

Liivia kirjoitti...

Apua, nyt on jotenkin haamujengimäinen olo. Omassa elämäsä kummia yhteydenottoja ja täällä kolkkoa naurua...

Nukke on ihan mielettömän upea! Voi että!

En ole lukenut kirjaa enkä nähnyt elokuvaa, kummatkin on ollut aikomuksena. Oletko lukenut kirjan?

violet kirjoitti...

Marikki: Minusta tuo nukke on tosi onnistunut ollakseen tekijänsä ensimmäinen! Sillä oli sielua, pakko sanoa.

Liivia: En ole lukenut Geishan muistelmia. Toi filmi on lainassa miehen siskolta, ollut jo monta kuukautta ja nyt vasta katsoin.
Se ei ole mitenkään 'tosi huono', mutta kuuluu vain osastoon 'ihan kiva'. En takuulla muista sitä kohta enää ollenkaan. Minusta ei tuntunut oikein miltään kun sitä katselin. Vain väreistä ja aasialaisesta naiskauneudesta nautin.

Sooloilija kirjoitti...

Samat fiilikset täälläkin Geishan muistelmat-elokuvast. Minusta siinä oli jopa epäselviä/epämääräisiä kohtia, joista ei ymmärtänyt, ellei ole kirjaa lukenut. Mulle jäi mielikuva sekavasta määrästä japanilaisia, kauniita naisia. Mutta heidän roolinsa menivät jopa jotenkin sekaisin..
Ei huono, muttei ihan huippukaan. Kirja on varmasti parempi.
Tunnen hyvin vähän japanilaista kulttuuria ja historiaa.

Mutta tuo nukke: varsinainen persoona!

Merja kirjoitti...

Tykkäsin elokuvan visuaalisuudesta, mutta muuten minustakin toteutus ontui.. jäi vähän pintapuoliseksi. Kirja on mullakin vielä lukematta (mies osti sen mulle kolme vuotta sitten).

violet kirjoitti...

Sooloilija: ei mulle henkilöt (kai!) menneet sekaisin eikä niiden paljous haitannut...se oli vaan joku hengettömyys koko elokuvassa mikä rassasi.
Toivottavasti nuken tekijä näkee kehut nukestaan! Nuken sormiakin voi taivuttaa ja jäsenet liikkuvat.

Merja: Pintapuolinen hyvinkin. Kirjaan ei ole mitään mielenkiintoa edes tarttua.

Ulla kirjoitti...

Hui mikä nukke (vaikka on myös kaunis)! Mulla on Hiidenvirtatrauma kuten Marikilla. Siskolla ja minulla oli äidin antamat posliinipäänuket. Sitten katsottiin Hiidenvirtaa eikä enää kestetty nukkeja, pelättiin niitä ja käskettiin äidin viedä ne pois. Nuket ovat kuulemma edelleen tallessa mutta en ole halunnut omaani takaisin. Nukeissa on pahimmillaan jotain todella kammottavaa.

katriina kirjoitti...

Geishan muistelmat oli minusta oikeasti hyvä kirja, elokuva ei sen sijaan ollut kovin onnistunut, ei jäänyt elämään.

Olina kirjoitti...

Nukke on huikaiseva! Naurun kuulee kuvastakin...

Geishan muistelmista on jäänyt vain mieleen, kuinka lukiomme kirjallisuuspiirissä eräs paljon japanilaista kirjallisuutta harrastanut nuori nainen haukkui koko romaanin amerikkalaiseksi roskaksi. Niinpä on jäänyt elokuva katsomatta ja kirja lukematta, kun minut on päin vastoin vakuutettu negatiivisilla olettamuksilla... Ehkä siis itse yllättyisinkin lopputuloksesta positiivisesti, kun odotukset olisivat matalalla=)

Anne kirjoitti...

Minäkin pidin Geishan muistelmat -kirjasta. Myös Geisha of Gion -kirja oli hyvä (kirjoittaja Mineko Iwasaki). Se on Japanin kuuluisimman geishan Minekon elämäkerta. Olen muistaakseni jostain lukenut, että Geishan muistelmat perustuvat löyhästi nimenomaan Minekon elämään, vaikka kirja sinänsä onkin fiktiivinen.

violet kirjoitti...

Ulla: minkä ikäisiä te Hiidenvirtatraumaiset olette? En ole kuullutkaan tuollaisesta.

Katriina: näinhän usein käy...kirja parempi.

Olina: niin, en mää välitä vaikka tarinalla ei olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa tai vaikka se olisi kuin 'amerikkalaista' jne. mutta kyllä sen toteutuksen soisi jollakin tapaa koskettavan...

Anne: katselin elokuvan mukana tulleen bonus dvd:n jossa kirjailija kertoi ensin suunnitelleensa tarinaa jonkun geishan pojan näkökulmasta, mutta alkoikin sitten kirjoittaa naisen näkökulmasta. Päähenkilöstä hän sanoi vain että sellainen ei ole koskaan elänyt. Vaikutteista en tiedä.

Ulla kirjoitti...

Marikin iästä en sano mitään, minä olin ehkä 10-12 (en muista milloin sarjaa näytettiin)! Nukkeiässä olin vielä, mutta aika iso. Olen kyllä aika pelkuri, tiedä vaikka pelkäisin Hiidenvirtaa vieläkin...

maare kirjoitti...

Mäkään en tykännyt leffasta. Olin suorastaan pettynyt. Pintapuolinen on oikein hyvä sana sille.

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Mä olin kanssa pettynyt elokuvaan, mutta olen huomannut, että niin on käynyt monien muidenkin ennalta ylimainostettujen elokuvien suhteen.

Jos sen olis nähnyt ihan sattumalta vaikka telkkarista, tietämättä siitä mitään, olisin varmaan ajatellut, että ihan kiva ja kaunis elokuva.

Ihan sama mulle kävi mm. Mouling Rouge-elokuvan kanssa.

Sitä niin mielettömästi odottaa, että tulis joku elokuva, joka räjäyttäis tajunnan. Blade Runner teki niin aikoinaan, sellaista elämystä odottelen...


Tuo nukke on aivan mielettömän ihana, nukeissa on kyllä jotain niin mystistä.

Joola kirjoitti...

Minä pidin kirjasta kovasti. Luin sen Kyotossa monta vuotta sitten. Ehkä siksi pidin. Kiva lukea siellä kujilla, missä tapahtui.

Elokuvan näyttelijät ovat kiinalaisia ja siellä kuvattukin! Minusta se on niin paksua, etten ole kyennyt koko kuvaa katsomaankaan. Ihan sama, kunhan jotain aasialaisia ja vähän vuoria näkyy sielä taustalla...

Inka kirjoitti...

Wau. Mikä nukke. Nauraa varmasti. Leffa pitäisi muistaa katsoa. Jo vain niiden kauniiden kuvien vuoksi.