maanantai 25. elokuuta 2008

Uutta!


Olen valtavan iloinen mieheni puolesta.
Hän on suunnitellut jo jonkun aikaa alkavansa tekemään ainakin yhtä työpäivää viikosta kotona.
Etätyötä, siis.
Nyt ollaan siinä vaiheessa että asiasta näyttäisi tulevan totta ihan pian.
Varmaan jo syyskuun aikana.
Tässä "tietokonehuoneessa" meillä on jo ennestään iso työpöytä, joka on tosin hautautuneena papereiden alle. Se raivataan tyhjäksi ja mies saa uurastaa siinä kannettavan työkoneensa ja papereittensa kanssa. Olen luvannut olla hiljaa takavasemmalla työaikana ja toimia vain kahvitunnin tarjoilijana. Uusi kokemus, varmasti aika hyvä ratkaisu.

Etätyössä on omat riskinsä ja pulmansa, mutta tuntien mieheni tunnollisuuden uskon että hän saa jopa enemmän aikaan kotona kuin töissä. Niin hän itsekin arvelee. Jää kahvikoneella hengailu ja p...an puhuminen pois. Vaikeinta tulee varmasti olemaan minulle, ainakin aluksi. Pitää muistaa että mies on kotona, mutta ei kuitenkaan.
Jännää silti!

19 kommenttia:

isoinpapu kirjoitti...

Hieno juttu! Mieheni on etätyöskennellyt jo monta vuotta, ja se on kyllä ihan uskomattoman hyvä juttu. Sopii hänen luonteelleen. ja mun!

Onnea vaan, kivaa siitä tulee!

anne-mari kirjoitti...

Meillakin mies etailee paljon. Talla hetkella keskimaarin 4pv viikossa. Saa kuulemma paljon enemman tyopaivan aikana aikaiseksi. Ihan mukavaa, etta hankin on tassa kotona vaikka valilla tuntuukin, etta han on minun tiellani:)

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Tosi kiva juttu, me ollaan kanssa hiukan haaveiltu vastaavasta, mutta mitään konkrettista ei ole vielä siinä asiassa tehty. Aivan huippu haave olisi, että miehelleni löytyisi etätyö, jota voisi tehdä Suomessa. Mutta haaveita kun laittaa ilmaan roikkumaan, niin voihan niistä joku joskus toteutuakin.

Löydätte varmaan ihan oman kivan tavan tuolle päivälle. ;)

Merja kirjoitti...

Meillä on mies myös tehnyt välillä työpäiviä kotona. Siinä on oma kiva tunnelmansa, toinen lähellä vaikkakin omissa puuhissaan. Mun piti vaan muistuttaa aina itselleni että annan toisen olla rauhassa, enkä häiritse höpöttelyllä enkä pyynnöillä tehdä kotihommia..

Merruli kirjoitti...

Meillä mies etäilee säännöllisen epäsäännöllisesti. Kun olin kotona ne päivät tuntuivat aivan eri tavalla henkirei'iltä, vaikkakin oli melkoinen homma pitää lapset poissa työhuoneesta ja äänen taso siedettävänä puhelinpalavereita ajatellen. Toivottavasti saatte molemmat nauttia etätyön parhaista puolista!

Sooloilija kirjoitti...

Hienoa! Enemmän pitäisi ihmisten saada halutessaan tehdä etätyötä.

Se sopisi mullekin! En ole vain vielä keksinyt mitä työtä voisin tehdä kotoa käsin.. Aiemmat työt ovat vaatineet juuri sen puuduttavan kahdeksasta neljään-paikallaolon, ja ihmisten kanssa työskentelyn, tai ihmisten 'palvelemisen'.

Liivia kirjoitti...

Jännää tosiaan, uusi rooli sinulle myös!

Jos mun mies tekisi työtä kotoa, tulisi tänne läjä soittajia mukana. En tiedä olisiko se enää jännää, riippuu kyllä ketä millonkin olisi... Kahvinkaadossa ainakin riittäisi.
Lomille mieheni pakkaa kauhean läjän nuotteja luettavaksi. Kun itse luen romaania, hän niitä. Se on musta aina jotenkin absurdia, muistuttaa myös siitä, että on yksi maailma, jota emme voi jakaa. Vaikka harva sitä kai työasiansa jakaakaan vaimonsa kanssa, siis sen sisällön.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Aika jännä, uusi tilanne. Minä teen paljon töitä kotona ja perhe ei tee mitään eroa vapaa- ja työajalleni. Joskus on työpaperit makupalassa ja teen samalla jauhelihakastiketta, kun liiman postimerkkejä kirjekuoriin. Se voi olla rasittavaakin. Mutta, lapsukaiseni on vielä niin pieni, ettei häneltä voi vaatiakaan äidin työajan rauhoittamista. Joskus olen vain hieman puolittain läsnä, kun pitää keksittyä sataan asiaan yhtaikaa.Etuoikeus se kuitenkin on, että voi hoitaa osan töistään kotoa. Ja ekologista myös, kun ei tarvi autoilla.

Minulla on sama juttu tuon aiemman postauksen levyn kanssa. Pitäisiköhän nyt alkaa kuunnella sitä. Menenkin etsimään sen jostain kätköstä. Olen kuunnellut siitä varmaankin juuri niitä samoja vain.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä on edessä samanlaista. Vaan etätyö taitaa käsittää koko työviikon mitan syyskuun puolivälistä määräämättömyyteen eteenpäin. Eniten opettelemista on minulla, siitä olen varma. Että häiritä ei saa, kuin kahvitunnilla. Jännittää todella :D

Mutta samalla tulee järjestetyksi huoneita oikeaan uskoonsa. Työhuone pois makuuhuoneen yhteydestä (mikä siinä muuten onkin, että se niin usein on laitettu moisella tavalla, vaikkei olisi edes pakko). Vieraat saavat sietää huoneessaan työhuoneilmapiirin kyllä!

violet kirjoitti...

Isoinpapu: USkon että sopii minunkin mieheni luonteelle. Hän ei ole mikään erityisen sosiaalinen...tai on siis sellainen aika ujo ja viihtyy issekseen.

Anne-Mari: Noin moneen etäpäivään ei ole mahdollisuutta (ainakaan nyt vielä) mutta aloitetaan yhdestä ja kuulemma voi olla kaksikin mahdollista jatkossa.

Itkupilli: Toivon että haaveenne toteutuu. JAtka ihmeessä niiden 'ripustelua'. Olen huomannut että paperille kirjoittamani toiveet ovat vähitellen menneet läpi. Ei se nyt tietysti ihan pelkästään siitä kirjoittamisesta johdu,eikä se toimi "haluan lottopotin" -tyyppisiin kyselyihin;-)

Merja: no tuotahan minäkin pelkään että höpötän jotakin koko ajan..Mun pitää varmaan mennä niinä päivinä yläkertaan ja tehdä itse omia juttujani. Soitellaan sitten vaan toisillemme että joko on kahvitauko!

Merruli: Meillä on lapset päivät pois joten se ei haittaa. jos minä haen bussilla niin ollaan kotona vasta viiden nurkilla.

Sooloilija: eihän etätyö toki kaikkeen sovi. onneksi mieheni työn voi tehdä liki missä vain. aika vähän hänellä on lopulta kokouksia työmatkoista puhumattakaan. Ja monet tiedonsiirrot kollegojen välillä sujuvat koneitse.

Liivia: heh, tuli mielikuvia siitä miltä miehesi kotityö vaikuttaisi ja miten juoksisit sen kaffipannun kanssa;-)
Minä en myöskään todellakaan jaa mieheni työmaailmaa. Ensinnäkään siksi, etten tajua oikeastaan mitään siitä mitä hän tekee, enkä oikeastaan jaksaisi edes kuunnella (juuri siksi kun menee yli hilseen.) En mää muutenkaan ole mikään "millainen päivä töissä?"-nainen, koska tiedän että vastaus on "ei mitään erityistä". Mies ei jaksa eikä välitä alkaa selostamaan mitä on päivän aikana tehnyt. Muodon vuoksi en viitsi kyselläkään.

Sanni: Meillä miehen työnteko tulee melkoisella varmuudella olemaan hyvin tarkasti muusta elämästä rajattu juttu. Hänen luonteensa on tehdä yksi asia kunnolla ensin loppuun, sitten siirtyä toiseen. Siitä on etua, vaikka se välillä minusta näyttää...joustamattomuudelta;-)

Anonyymi kirjoitti...

Etätyö on aivan loistojuttu. Mieheni kaksi etätyöpäivämahdollisuutta viikossa ovat olleet helpotus täällä Pariisissa. Työmatkoihin kun tuppaa menemään yli tunti suuntaansa ruuhka-aikaan... Etätyöpäivät täytyy vain ajoittaa lapsen leikkikoulupäiviin, muuten kaikilla menee hermot. ;)

Taru kirjoitti...

Hienoa, että miehesi haluaa tehdä töitä kotoa. Meillä mies ei halua. EI kuulemma saisi kunnolla tehtyä töitä täällä mökässä. Totta kai se on, en usko että lapset antaisivat hänelle työrauhaa.

Ajattele, voitte syödä yhdessä lounaita, keskustella; laatuaikaa kaksin!

violet kirjoitti...

Metsienmamma: teilläkin samaa ilmassa. tuntuu olevan aika monessa perheessä.

Margarita: niin menee täälläkin työmatkoihin tuo sama aika. Kovat ruuhkat vaikka kaupunki on pienempi kuin teillä. Siihen tästä kotityöstä ainakin tulee kiistaton apu.

Elisa: Ei meilläkään tätä edes harkittaisi - viisaasti, mielestäni - jos lapset olisivat kotona.
Joo, ehtii siinä varmaan pari sanaa vaihtaa jos syödään samaan aikaan. Pitää kuitenkin pitää mielessä miksi mies on kotona: työtään varten, ei minun 'aikuiskohtaktinani'.

Matroskin kirjoitti...

Meilläkin mies tekee välillä kotona töitä, ja minä melkein aina. Kivointa on kun kahvitauon voi korvata pusuttelutauolla. Se antaa paljon enemmän energiaa kuin kahvi.

M'man kirjoitti...

Hip hei, tuo on kiva ratkaisu! Meillakin sita kanssa talla hetkella mietitaan monesta syysta. Voipi olla - jos kaikki varmistuu, etta hanen toimisto on Liège:ssa ja mina ja lapset asumme taalla lansi Ranskassa. Voi olla, etta viimeistaan silloin joko etatyoskennellaan, silla minua ei sitten yhtaan huvittaisi olla etavaimona... grrr...

Tai sitten suuntaan lasten kanssa miehen seuraksi sinne... Aika tuo vastauksensa. Sita odotellessa sumplitaan eri ratkaisuja. :)

Mukavia yhteisia kaffitteluhetkia, jos se miehesi nyt kuitenkin vahan lipsahtaisi siita seuraksesi horppimaan ;)

Vilijonkka kirjoitti...

Mieheni etätyöpäivien (n.1-2kk:ssa) paras puoli on yhteiset lounaat. Ne syödään aina kodin ulkopuolella, kun iltaisin "ei koskaan" päästä treffeille.

Maurelita kirjoitti...

Hienoja uutisia ! Kerran viikossa on aika sopiva tahti, ainakin alkajaisiksi. On silti kontaktia työkavereihin ja pysyy kärryillä niistä epävirallisista tiedoista jne.

(Pieni kommenttimuistelohaaste blogissani ken haluaa lähteä leikkiin !)

Satu kirjoitti...

Tässä keskustelun myöhäisosallistuja. Raa'asti yleistettynä: miehet jakaa maailmansa paloiksi. Tokaluokkalaispojalta kun kysyy, mitä kouluun, hän aina vastaa, ettei muista. Minusta tuntuu, etten osaisi tehdä töitä kotona. On niin vaikea vetää rajaa. Silloin, kun olen ollut töissä, olen miettinyt työasioita kotona ihan liikaakin, tehnyt töitä "kokovartalolla".

violet kirjoitti...

Matroskin: ei kahvi piristäkään, ei minua ainakaan.

M’man; ai teillä on tuollaisia mietteitä menossa...ehkä olette kohta kaikki Belgiassa;-)

Vilijonkka: ei ollenkaan hullumpi idea, ainakin joskus. Kelvollisia ravintoloita on ihan lähellä eikä me käydä kyllä koskaan missään.

Maurelita; ihan totta, käytäväkommentit ja -kontaktit on säilytettävä, selvä se.

Solveig; "kokovartalotyöntekijä"...;-)