torstai 25. syyskuuta 2008

Katsaus


Syksy on täällä siinä vaiheessa että aamuisin on viileää, mutta päivisin edelleen viidentoista ja kahdenkymmenen lämpöasteen välillä. Aamulla alakertaan tullessani väännän lämpöpatterin keittiössä ja olohuoneessa päälle. Aamupäivän aikana väännän kodin pattereita pienemmälle, ja iltapäivällä kokonaan pois. Silloin avaan yleensä ikkunatkin kunnon tuuletusta varten, vaikka parempi ajankohta ilmanlaadun suhteen olisi varmasti yöllä.

Eilinen iltapäivä oli niin lämmin, että istuin rauhassa katolla kahvikupin kanssa. Mietin jo ennakoiden mitä teemme parvekekukille sitten kun on viileämpää. Osa kasveista saa jäädä ulos (ne, jotka jo vanhasta muistista sen kestävät), mutta mihin laitan kaikki pelargoniat? Niitä on paljon, ja ruukut ovat sellaisia suuria laatikoita. Nyt kaikki ovat vielä tukevasti kukassa, eikä säänkään puolesta tarvitse vielä hosua.

Eilen saimme tietää että pojat pääsivät koulun harrastuskerhoihin kumpikin haluamiinsa ryhmiin. Isompi valitsi shakkikerhon ja piirustuksen. Pienempi urheilun ja askartelun. Heidät tuntevat olisivat varmaan voineet vaikka arvata nuo valinnat.

Tämä syksy on pienemmän koulun suhteen alkanut niin hyvin että voin vain kehrätä!
Ei yhtään itkua minään aamuna, ei isään takertumista koulun pihassa, ei "kummistuksen" piirtämiä housuja. Läksyt hän haluaa itse tehdä ja voi miten se sujuu! Kaiken lisäksi hän ilmoitti yksi aamu että pani lampun yöllä kiinni huoneessa koska "ei pelkää enää pimeää". Tuntuu että poikaan on tullut rutkasti itseluottamusta ja uusia taitoja. Olen aivan hemmetin iloinen.

Sirkukseenmenoa kysellään taas, kuten joka syksy ja talvi. Pojat ovat päässeet vain kerran sirkukseen. Se oli Hollanissa. Muistan heidän riemunsa vieläkin, ja hiukan häpeillen ihmettelen miksi emme ole saaneet järjestettyä uutta mahdollisuutta. Ei se niin kauhean kallistakaan ole, ja sirkukset kyllä kiertävät. Tänä syksynä mennään.

16 kommenttia:

Olina kirjoitti...

Pisti hymyn huulille nuo kertomasi asiat pienimmästä pojastasi. On mieletöntä, kuinka lapset kehittyvät. Ihanaa, että hän on saanut uuden mahdollisuuden tuon koulunkin suhteen. (Surullisen monet olisi tuossa vaiheessa latistettu uskomaan, että nyt tuli epäonnistuminen, nyt meni kyllä huonosti...) Onneksi ei näin tälläkertaa. Ja tottakai itseluottamus elämän yhdellä osa-alueella, lisää sitä myös muilla!=)

violet kirjoitti...

Olina: Poikani on syntynyt lokakuun lopussa ja on selvää että noin pienten kesken silläkin on hyvin suuri merkitys. Nyt kun hän on uudelleen samalla luokalla hän vaikuttaa olevan samalla tasolla muiden kanssa.
Hänen tapauksessaan olen melkein kädet ristissä kiittänyt sitä, että hänelle sattui tuo opettaja viime vuonna. Jonkun toisen kanssa olisi voinut mennä pusikkoon tämä touhu, mutta tämä nainen uskoo poikaamme, ei pidä tyhmänä tai muuta sellaista vaan näkee asioiden taakse. Ehdotti itse tuota luokan kertaamista, vaikka se ranskalaisessa koulusysteemissä on monelle perheelle aivan maailmanloppu. Poika on selvästi vasta nyt valmis oppimaan näitä asioita. Onneksi saa tehdä sen tämän saman naisen kanssa.

SARI kirjoitti...

Niin se vaan lapsi kasvaa, hyvään suuntaan.
Pelargoniat jätän täällä talveksi ulos, onkohan teillä kylmempää, kuin meillä ? Ja voi olla eri juttu parvekkeella, kun meillä ovat ikkunalla. Suomessahan ne pannaan vilpoiseen kellariin tms. etteivät tyystin jäädy.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Ilmoitampa nyt, että taidan lisätä sinut blogilistalleni kun täällä kuitenkin päivittäin käyn lueskelemassa. Olen vain turhan laiska jättämään kommentteja..:)

Ulla kirjoitti...

Heh, yläkuvassa luulin hetken olevan kiirunoita Lapin ruskan keskellä! Ei kai kumminkaan. Mitä ne kummistuksen piirtämät housut on (ei tarvi vastata jos et halua!)?

Ulla kirjoitti...

Piti vielä sanoa että kiva kuulla (vaikken poikia tunne) että pääsivät toivomiinsa kerhoihin, ja että noin hienosti sujuu! Hyvää syksyä vain.

violet kirjoitti...

Sari: meillä ei ole kellaria mutta mietin että jos terassilla jättäis jonkun muovipressun alle...
En tiedä miten kylmä tästä talvesta tulee. Viime talvi oli osapuilleen kuin teillä siellä. (Katselen vain Ranskan tv:tä ja näin ollen teidän säätiedotustakin;-))

Neiti nimetön; kiva kun ilmoitit itsesi. Olen nimittäin aikaisemmin lukenut sinua aika säännöllisesti mutta sitten jotenkin unohduit.Palaan sinunkin luoksesi.

Ulla; aivan tavallisia puluja nuo..takapihan autotallin katolla.
Poika piirsi viime vuonna monta kertaa viikossa housunsa tussilla tai kuulakärkikynällä. Sanoi ettei se ollut hän vaan "kummitus".

pikkujutut kirjoitti...

Kuulostaa hyvalta poikasi tilanne ja ihanaa, etta sama opettaja sailyi.

Olen itse vahan huolissani omastani.poika, joka on syntynyt liikkuakseen, joutuu nyt hengailemaan valitunnit,juosta ei saa, istumaan paikoillaan, kun leikkia ei saa...pelkaan turhautumisen iskevan lapi kuukauden kuluttua.

Pelkastaan itsekkaasti hanta ajatellen, lupauduin vapaaehtoisesti taas vetamaan "hallitut riehumishetket" ;)

violet kirjoitti...

Pikkujutut: hui hirvitys ellei välitunnilla saa juosta. Sekoaisi mun pienempäni;-)

Olet aika ovela (viittaan tuohon vapaaehtoisjuttuun!)

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin lämmittää mieltä, että nykylapsia kiinnostaa tuollaiset vanhan ajan huvit kuten sirkus...

Keskikuvan herkku näyttää namilta. Saako noita Suomesta?

violet kirjoitti...

Killisilmä; sirkus on sellainen perinteinen lastenhuvitus Ranskassa ja täälläkin - ja Hollanissakin näytti olevan useasti, vaikka siellä tuntui että lastenkulttuuri oli enimmäkseen jotakin muuta
Herkku on macaron, joita on monen makuisia. Kai tuollaisia Suomessakin on, uskoisin.

Allu kirjoitti...

Kiva kun kehräsit, kun just mietin, mitä kissa tekee suomeksi enkä millään muistanut tota sanaa.
Suojaa pelargoniat kuplamuovilla, ehkä se auttaa. Mun kyllä aina kuolee ja ollaan ehkä samoilla leveysasteilla, sä kyllä lähempänä Golf-virtaa.

Anonyymi kirjoitti...

Heip,

Upeita kuvia, valokuvat ja nuo itsetekeleet.
Myös kirjoituksissa jotain herkkää ja kaunista.
Tutustuin nyt blogiisi kunnolla ja tulen taatusti uudelleen käymään!

cista

violet kirjoitti...

Allu: joskus menee hihat kun ei saa päähän jotakin aivan tavallista sanaa. Onneksi mulle ei suomen kielen kanssa käy niin kovin usein.

Cista: kiitos kehuista - mutta mitkä
"itsetekeleet"? En tajua mitä se tarkoittaa.

Liivia kirjoitti...

Voi hyvä aika näitä kuvia! Wau!

En ole muuten koskaan maistanut noita macarenoja(vai mitä ne oli?). Aina on pitänyt.

violet kirjoitti...

Liivia: Macaron on jutun nimi.
Tuossa http://www.maku.fi/makuaskeleet/teemat/article140589-1.html
on aika hyvin herkusta kerrottu> Suomestakin saa, näköjään jonkunlaisia.