lauantai 29. marraskuuta 2008

Lahopää ruokaostoksilla


( Heti alkuun anteeksi katoliselta kirkolta: kuvan henkilö ei ole jutussa useasti mainittu lahopää, vaan varmasti aivan asiallisesti ruokaostoksistaan suoriutuva nunna.)

Sanokaa että muillekin käy näin:
Menin aamulla ruokakauppaan. "Siellä mitään listaa...paljon mitään tarvita....", ajattelin.
Tarkoitus oli ostaa lounasta varten tarvikkeet yhteen pasta-kukkakaaliruokaan, jota blogissakin hiljan esittelin. Olisin tarvinnut kukkakaalin, pastaa, tomaattimurskaa, Pecorino -juustoa tai muuta hiukan sinnepäistä.

Kävin kyllä siellä kaupassa. Se menikin ihan hyvin.
Mutta ne ostokset olivat: paketti keksejä, leipä, halloum -juustoa, kaksi pulloa viiniä. vihreitä omenoita, kukkakaali ja salaatti. Kaikki kyllä ihan kelvollista ja tarpeellistakin, mutta aika paljon jäi uupumaan lounaaksi ajattelemastani ruuasta.

Syytän nyt kahta asiaa: minulla oli matkassa kamera koska yritin matkalla kuikuilla jotakin sopivaa kuvittamaan yhtä kirjoitustani. Toinen syy oli vieras kauppa. Seisoskelin hyllyjen välissä enkä löytänyt mitä halusin, enkä lopulta edes muistanut mitä halusin.

Kävin uusintana kaupassa ja lounas hoidettiin toisin.
Mutta miten tämä tällaiseksi on mennyt? Varjele luoja millaiseksi se meneekään 10,20 tai 30 vuoden päästä!

24 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Hihi, täällä toinen lahopää! Joskus menen kauppaan listan kanssa, enkä siitä huolimatta selviydy haluamistani ostoksista. Säälittävää... Syytän kyllä imetyshormoneja tai jotain sellaisia. Tekevät ihmisestä ihan zombin.

Sooloilija kirjoitti...

No näin just käy, melkein aina. Äsken kävin kaupassa lapseni kanssa, ja silloin tulee usein tehtyä epämääräisiä ostoksia..
En ostanut mitään lihaa enkä kalaa. Mitähän sitä huomenna tekisi ruuaksi?

aino kirjoitti...

tuohan on niin kuin minun peruskauppareissu!
tuo kuva on kyllä hyvä tuossa.

violet kirjoitti...

Tuula: ihan totta, kyllä muistan että imetysaikana olin aika lahopäinen. Ja muutnekin silloin, kun pojat eivät nukkuneet = en nukkunut.

Sooloilija: lasten kanssa...en mene kauppaan ellei ole ihan, ihan pakko.
Ei tee meille kenellekään hyvää ja kamat jää ostamatta.(Tai ostaa väärin).

Aino: mua vähän huolestuttaa kun tätä tapahtuu nykyisin useammin kuin ennen ja minä olen sentään tottunut pitämään itseäni sellaisena joka muistaa kaiken, tulee aina ajoissa, ottaa kaiken huomioon....;-)

Kanerva kirjoitti...

Minä kiersin ja pyörin tänään isossa kaupassa enkä löytänyt salsaa, vaikka kuinka etsin. Lähikauppa metron vieressä pelasti.

Pilkkusilmä kirjoitti...

Juuri laitoin uuniin sipulipiirakan. Noin tunti sitten käytiin kaupassa ostamassa aineet siihen. Kassalla tarvikkeiden kulkiessa kassaneidin ohi, mietiskelin että puuttuuko kenties nyt jotain? Mies keksi - sipulit puuttuu :)

maurelita kirjoitti...

Ja meiltä unohtui aamulla voi, vaikka oltiin puhuttu poikien kanssa monta päivää lauantain piparileipomisesta.

Käppäiltiin sitten lounaan jälkeen ryövärihintaiseen nurkkakauppaan että saatiin piparitaikina tehtyä.

Ilman listaa on turha yrittää ! Se on kivaa aivojumppaa mutta samalla saa liikuntaa jaloillekin....

Quand on n'a pas de tête, on a des jambes. (Kun ei ole päätä/muistia, on jalat...)

Jaanaba kirjoitti...

Tämän tekstin otsikko ja kuva sopivat paremmin kuin hyvin yhteen, heti alkoi naurattamaan kun kuvan näin.

Terveisin "Erittäin lahopää".

Suvi kirjoitti...

Mulla pakko olla lista mukana. Muuten käy aina kuin sinulle tänään. Ja lapset jää kotiin myös meillä.

Papi kirjoitti...

Mun mielestä vieras kauppaa on pääsyyllinen ja muistilapun kotiinjääminen tulee hyvänä kakkosena. Mutta olit sentään ruokakaupassa etkä rautakaupassa..

Anonyymi kirjoitti...

Hauska juttu ja kuva!

Itse tässä taannoin unohdin päivällistarvikkeeni kassalle. Maksoin kyllä, mutta unohdin pakata. Ihmettelin pojille pillimehua kaivaessani, että mihinkäs ne ostokset tungin. Kävelimme takaisin kaupalle ja siellähän ne, kassalla edelleen. Kävin pokkana pakkaamassa tavarat kassiin ja häivyin muina miehinä. Hirveät kassajonot, hirveä tungos, mutta eipä kukaan perään kysellyt tai huudellut!

Että se siitä lasten kanssa kaupassa käymisestä...

Jenni

ColibriDreams kirjoitti...

Tutulta kuulostaa. Lappu on kyllä hyvä olla mukana, unohdan muuten helposti, mitä kaupasta piti ostaa. Varsinkin, jos se on joku juttu, joka ei satu silmiin normaalin kauppakierrokseni puitteissa.

Ja vieraat kaupat ovat ihan tuskaisia. Täällä en ymmärrä logiikkaa,jonka mukaan tavarat sijoitetaan. Esim. maito harvoin on muiden maitotuotteiden kanssa ja munat ja kylmä olut selvästi jotenkin kuuluvat hedelmien läheisyyteen. Yhdessä jättimarketissa, jossa usein tulee käytyä, on viime aikoina alettu jatkuvasti vaihdella tavaroiden paikkaa, ja siinähän unohdukset lisääntyvät. Tekisi mieli jättää palautetta, että lopettakaa jo se venkslaaminen että ihminen saa käyttää oppimaansa reittiä rauhassa!

Anioni kirjoitti...

Kiitti hauskasta jutusta :) Tunnistan oireet, itselleni kävi tänään niin, että odottelin keskustorilla 15 min bussia, ja kun pääsin bussiin istumaan (ja se lähti valoihin), tajusin, että olisi pitänyt käydä apteekissa (joka on siis bussikatosten vieressä!!), mutta kun ei ollut listaa..!

Tanja kirjoitti...

Heh, huvittava mielikuva sinusta purkamassa ostoksiasi ja ähkimässä niitä ostamattomia juttuja.

Eräs tuttavani kertoi vanhuksesta, jolla oli muistin kanssa jo aika vakavia vaikeuksia. Hän osti ihan joka kerta kaupassa käydessään pullapitkon, ja eihän yksi ihminen voi syödä pullaa loputtomiin, niin hänellä oli ollut ovensuussa pitkopino. Siistissä järjestyksessä, kuin halkopini ikään. Oikeasti tämä juttu on kyllä aika hurjakin, mutta on siinä komiikankin aineksia myös. Mummolla oli onneksi ihmisiä, jotka pitivät hänestä huolta. Pullan ostamisesta hän ei halunnut luopua.

Merja kirjoitti...

Mulla menee näin: menen kauppaan ostamaan kolme asiaa, ja toistan niitä mielessäni matkalla. Kun pääsen kauppaan, kuljeskelen ja katselen ja ihmettelen. Sitten laitan viestiä miehelle: muistan yhden mutta mitä oli ne kaksi muuta??

Liivia kirjoitti...

Kääk ajattelin kun näin otsikon ja kuvan, kunnes kelasin kuvatekstiin:):):)

Mun pää on kyllä laho, mutta ruokakauppareissuissa noudatan aina tiukasti listaa, enkä oikeastaan juuri koskaan osta ylimääräistä. Sen tähden meillä ei myöskään ikinä ole mitään, jos tulee yllätysvieraita, jemmakeksipakettia kummempaa...

Oma lahopääni ilmenee kyllä monin muin tavoin. Unohdan maksaa laskut eräpäivään mennessä ja panikoin sitten sitä seuraavana päivänä kuin maailmanlopun edessä. Kuljen lapsen tarhalle asti roskapussi kädessä, luulen postittaneeni jonkun kirjeen, mutta löydän sen kuukauden päästä laukustani...kaikkea tällaista.

On kyllä paha olla tuntemattomassa kaupassa. Silloin menee kyllä juuri tuollaiseksi.

Matroskin kirjoitti...

On kamalaa, jos tuttu kauppa vaihtaa tavaroiden paikkoja. Lahopää vaeltelee häkeltyneenä ympäriinsä.

pikkujutut kirjoitti...

Minullekin on alkanut tapahtua amoin. Unohdan mita piti ostaa, ladata puhelimeen lisaa aikaa,yms..Ja olen aina ollut erittain hyva kaikessa tallaisessa. Olenkin nyt yrittanyt miettia missa on taudin alkulahde mutta ei vaan syita loydy :).

Olina kirjoitti...

KYLLÄ! Noin juuri käy, minulle, ihan joka viikko! Etenkin töiden jälkeen kun suuntaan kauppaan hakemaan "vain leipää" ja tulen kotiin ruokakassillisen kanssa hedelmiä, jugurttia, suklaata, wissyä ja kaikkea muuta huisin tarpeellista, vailla yhtään leipäpakettia.

Ja nälkäisenä ei kauppaan pitäisi mennä ollenkaan. Joka hyllyllä kurniva maha huutaa: "tuokin olisi tosi hyvää, ota vielä tuota mukaan!", ja ostokset vain paisuvat...

annaliisa kirjoitti...

Hajamielisyys ei katso ikää. Minä unohtelen ruokia kiehumaan, ovia lukitsematta, enkä koskaan löydä puhelintani. Toki dementia on sitten asia ihan erikseen.

Merruli kirjoitti...

Tämä ilmiö on kohdattu useasti täälläkin. Onneksi on laaja lähikauppa oikeasti lähellä, että pystyy suorittamaan täydennykset. Mutta kalliiksi useasti ravaaminen tulee, jos kovasti tulee mielitekoja.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Hauska juttu. Tuollaistahan se on, mulla ei auta vaikka olisi lista mukana. Aina jää jotain huomioimatta. Mulla on ollut toisen lapsen syntymän jälkeen lähimuisti kateissa. Mut big deal. Ei siitä ole kuin viisi vuotta vasta.

MaaMaa kirjoitti...

hajamielisyys on kylla uskomaton asia. Ja miksi unohtaa aina ne kaikkein tarkeimmat asiat?

ma kirjoitan aina ostoslistan kun menen kauppaan, vaikka siihen tulis 1 tai 2 asiaa vain. Turhan usein vaan unohdan ostoslistan kotiin ja tuon mukana kamalan kasan tarpeetonta tavaraa, mutta ne kaikkein tarkeimmat uupuu.

Eile piti tehda vuohenjuusto lasagnea, mutta unohdin vuohenjuuston. Haloo! oisi tullut pelkka 'lasagne', joten syotiin noutopizzaa sen sijaan...

violet kirjoitti...

Kanerva; niin, löytämättömyys vielä kun yhdistetään unohteluun...

Pilkkusilmä: no justiinsa...sipulipiirakka ilman sipulia.

MaurelitA: ...ja niitä jalkoja joutuu totta vie käyttelemään!

Jaanaba: meidän kulmilla näkee nunnia useinkin. Kovasti oli tälläkin ruokatavaraa, Oli ainakin jotakin muistanut ostaa.

Suvi; multa jää näköjään lapset JA lappu.

Papi: ai kauhee...se nyt puuttuis että hengailisi jossakin nikkarointipuodissa ruokaostoksilla. Ehkä sekin päivä vielä tulee. Ja se, kun kulkee tuolla lappu kaulassa jossa on oma osoite.

Jenni: ai, olivat vielä odottamassa. Hyvä!

Colibridreams: vekslaamisesta en tykkää minä lain.

Anioni: juuri tätä tapahtuu.

Tanja: tuohan on sitten kuin minä ja tomaattipure-purkit. Sitäostan melkein aina, samoin pastaa, vaikka on ihan hitosti kaapissa.

Merja: tuossa tilanteessa mieheni olisi se viimeinen jolta mun kannattaisi kysyä;-)

Liivia: muistan tästä miten isä heitti kerran töihin mennessään eväänsä roskiin - ja vei roskat töihin.

Matroskin; kas, niin vaeltaakin...

Pikkujutut: mulla ei oikeastaan taida olla kyse huonosta muistista vaan siitä etten KESKITY toisinaan yhtään siihen mitä teen.

Olina: totta puhut nälkäisenä ostamisesta!

Annaliisa: tuollaista mulle taas ei tapahdu. Tarkistelen ovia ja helloja kuin haukka.

Merruli: tulee kalliiksi ja jalat väsyy. Kädet kans.

Epävirallinen: ehkä jo viiden vuoden päästä olet normalisoitunut.

Maamaa; joo, jotenkin se olennaisin juttu tuppaa hämärtymään ilman listaa.