sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Tein sen itse


(Seuraavassa käytetään sitten koko ajan termiä "kutoa" silloin kun tarkoitetaan sitä mitä useimmat kutsuvat neulomikseksi. Olen alunperin Tampereelta, nääs.)

Edellisellä Calais’n reissulla kaupan kassa ihaili ääneen kädenlämmittimiäni. Kysyi mistä olen ne ostanut. Sanoin tehneeni itse, eikä sille päivittelyllä ja ei-voi-olla-totta -jankutukselle meinannut tulla loppua. Samaa ihailua saan aina anopilta ja miehen siskoilta, veljien vaimoilta ja muilta sukulaisilta Ranskassa, oli sitten kyseessä mikä hyvänsä itse kudottu tai virkattu. Syy on aivan selvä: käsillä tekeminen on siellä huomattavasti harvaisempi taito kuin mihin me suomalaiset olemme tottuneet. Toinen syy on se, että vaikkapa kutominen on nyt aika tavalla "in". Käsintehtyä arvostetaan - ja on aina arvostettu mutta taidot ovat hukkuneet - ja vähäisilläkin taidoilla varustettu saa tuntea hetken olevansa lähes neuleguru.

Puhui miehen siskon tästä näistä sivuista. Sanoin rehellisen mielipiteeni:
- minusta hinnat ovat korkeat
- en itse ostaisi mitään paketteja vaan esim. puikot halvemmalla jostakin muualta
- minusta suoran kaulaliinan tekoon ei tarvita ohjetta
- joku on keksinyt hyvän ja erittäin myyvän idean, sillä Ranskassa ei tällä hetkellä ole yhtäkään akkainlehteä, missä ei tuosta ilmiöstä puhuttaisi
- en voi uskoa että Suomessa vastaava myisi (siihen on monia syitä)

Sisko katseli myös tekemiäni aivan suoria putkiloita, joita pidän kaulureina, hameina, hartioilla, miten vaan. Kysyi erään sellaisen lankojen hintaa ja kun kuuli että se oli 10 €, arveli että no kahdella kympillä kun myisin sen, niin saisin "tuplahinnan". Siitä alkoi toinen, paljon pidempi keskustelu, jonka aikana muistui taas mieleen että ihminen joka ei osaa itse tehdä jotakin ei myöskään osaa arvioida työhön kuluvaa aikaa tai vaivaa.

Tässä meidän kadulla on se yksi kauppa josta usein kirjoitan. Ihania vaatteita, melkein kaikki.
Näin siellä tällä viikolla käsintehtyjä kaulureita ja lähes oman tuubini kanssa identtisen putkilon, jonka hinta on 148 €. Sitten näin miten asiakas tarttui siihen, vei sen kassalla ja maksoi sen. Sitten en hetkeen nähnytkään juuri mitään kun pyörrytti niin. Ok, käsitöitä pitää arvostaa ja niillä on hintansa, mutta työn laatu oli vähintään keskinkertaista ja lanka mielestäni huonolaatuista villasekoitetta. En voinut olla ajattelematta: jonain päivänä kerään rohkeuteni ja kutomani jutut ja marssin tuonne puhumaan bisnestä. Minulta saa halvemmalla ja huolellisemmin kudottuna kuin nuo nyt kaupan olevat ja minä olisin aivan tyytyväinen jos saisin yhden tuubin teosta sanotaan nyt 30 euroa (lankojen hinnan jälkeen).

Olen kokenut useasti suurta turhautumista siihen etten ole Ranskassa, Hollannissa tai täällä Belgiassakaan helposti löytänyt lankaliikkeitä. Etenkin silloin -97 Ranskaan muuttaessani tilanne oli liki toivoton. On se toki parantunut ja nykyisten trendien vaikutuksesta varmaan paranee koko ajan. Eilen olimme liikkeellä Waterloossa ja löysin sieltä erään Phildar -myymälän. Kahmin nopeasti kassillisen lankaa ja olen taas hetken tyytyväinen.

Selvennyksen vuoksi: omat taitoni ovat näin suomalaisittain kyllä aivan aloittelijan taitoja. Edes palmikkoa en ole koskaan edes yrittänyt kutoa. Myönnän kyllä että minulla on mielikuvitusta ja ongelmanratkaisutaitojakin, mutta esim. kolmiulotteinen ajattelu on aika ongelmallista. Teen kaiken tekemäni kokeilemalla ja purkamalla useasti. Ohjeita vihaan ja vain harvoin teen sellaisen avulla, vaikka syytä olisi useamminkin käyttää jonkun toisen suunnittelemaa hyväkseen...
Katselen aivan hengästyneenä usein suomalaisia neuleblogeja, joiden tekijät tuntuvat olevan toinen toistaan taitavampia. Ihailen, mutta ei minulla sinänsä ole hinkua edes toivoa olevani yhtä hyvä. Nautin tekemisestä juuri tällä tasolla millä nyt olen. Teen yksinkertaista ja onnistun siinä yleensä itselleni tarpeeksi hyvin.

Aiheesta oli varmasti paljon muutakin kirjoittamista, ja olen varma että kommenttien myötä se muukin palaa mieleeni (joka juuri nyt vaikuttaa tyhjältä).

46 kommenttia:

Tirlitta kirjoitti...

Käväisin kurkistamassa noilla sivuilla. Oli kyllä aikamoinen esitys. Olet varmasti aivan oikeassa, Suomessa tuollainen ei menestyisi. Vaikka itse en osaa kutoa ollenkaan (en ole tampereelta, mutta kutomista se on minullekin..) en olisi valmis maksamaan noin paljon neuvoista, joita löytäisin kirjastosta ihan ilmaiseksi :)

Kädenlämmittimesi ovat kyllä kauniita. Eivät turhaan kehu.

violet kirjoitti...

Tirlitta: minusta tuo liikeidea on loistava vaikken itse sitä käyttäisi. Joku on huomannut oikealla hetkellä oikean raon. Ihailen sellaista aina ja olen iloinen että käsitöiden tekeminen yleistyy, oli tyyli sitten mikä tahansa.
Olen aivan tyytyväinen tekemiini lämmittimiin, mutta ajoin takaa sitä että ei niitä yksikään Suomessa kehuisi samaan tyyliin siksi että on niin yleistä osata itse tehdä jotakin sellaista.

iitukka kirjoitti...

Täälläkin, alunperin Tamperelainen, nääs. Nykyjään pääkaupunkiseudun humussa, ja kyllä,kutomista harrastan minäkin.

On sangen omituista,että sitä voivotellaan ja kummastellaan, ihaillaan ja ylistetään niin kovin.Itselleni kun tuo taito on lähinnä, ajanvietettä,hermojen lepuuttamista jne. Siinä missä joku punoo pajua toinen kutoo.

Neulekirjat, joita tapaa lähinnä kirjakaupoissa,ovat toinen toisensa klooneja. Samat asiat jokaisessa,silmukoiden luomisineen kaikkineen. Sitten niissä kaikissa on se punainen hintalappu,koska eihän sellainen tosiaan suomessa myy. Vaikka täällä ei valtaosa enää osaa tätä taitoa, silti se on kuitenkin suhteellisen monella hyppysissä se taito.

Itse en osaa,vaikka kudonkin, määritellä työlle hintaa. On vaikea sanoa,tumpuista tai sukista joissa menee se viikonloppu,tms määrä aikaa. Lankojen jälkeen.. öh.
Siksi,tyydyn vain suunnittelemaan,että joskus niitä olisi ihana myydä itse :)

Mutta niihä se o että viksup pärjää aina,nääs!

Hyvää kevään odotusta

Iina Kraak kirjoitti...

Voi kuule minkä viisauden tuossa sanoitkaan, mistä olisi itse kunkin hyvä ottaa oppia. "Nautin tekemisestäni juuri tällä tasolla millä nyt olen." Jotenkin hyvin itsestään selvää, mutta ei täällä Suomessa selvää ollenkaan. En käsitä sitä itsensä vähättelyä (johon valitettavasti myös itse sorrun aivan liiaksi, surullista kyllä jopa oletusarvoisesti.) ollenkaan. Ihailen suuresti sinussa sitä suoraselkäisyyttä ja ylpeyttä, jota olemukseksi huokuu. Yritän kuvien välityksellä imeä sitä edes hiukan itseeni, oppia samalla samanlaista ylpeyttä.

Kirjoitan tuon viisauden kyllä heti post it-lapulle ja laitan jääkaapin oveen. Itse asiassa taidan kirjoittaa kaksi samoin tein. Laitan toisen sitten kiinni johonkin mitä kuljetan aina mukana.

outi kirjoitti...

minä olin aikoinani aina "puukässyssä". opettelin myöhemmin itsekseni kutomaan just niitä putkiloita ja tuubeja. hyvinhän näiillä pärjää, niinkuin sanoit, vähän muotoa vaihtamalla tuubeista syntyy kaulureita, säärystimiä ja mitä vain. ja joka syksy kudon uuden venyneen ja vanuneen muotopuolen pipon;D

Sooloilija kirjoitti...

Kun Joulun alla kävin käsityömessuilla, huomasin kuinka paljon suomalaiset naiset harrastavat käsitöitä! Siis varmaan lähes joka toinen, ja minä kuulun niihin, jotka ei tee mitään käsitöitä.

Hintapolitiikka messuilla oli aika kova, mutta käsityötä on vaikea hinnoitella. Minä en maksaisi villasukkaparista 30 euroa tai yli.
Mutta toisaalta, hinnat ovat nykyään muutenkin vähän pielessä. Esim. kahvilassa käynti on ihan mahottoman kallista. Varsinkin joiden kahvilaketjujen hinnoittelu on mennyt mahdottomuuksiin: esimerkkinä erikoiskahvi 3,80 + siihen joku italialaisella nimellä oleva täytetty leipä 4,20 = 8 euroa! Joten jos jättää parit kahvilakeikat väliin, voisi ostaa käsityöläiseltä villasukat..

Mutta se, että näit villatuubin menevän kaupaksi YLI satasella on jo ihan hirveetä!

Meilläkin päin pohjoisessa aina kudotaan kun tehdään villasukkia ym.

paperisydän kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirjoitus!

Tuo olikin uutta tietoa, että taito tehdä itse ei ole siellä niin yleistä. En tiedä mikä on käsityöopetuksen tilanne kouluissa nyt, mutta ainakin itse sain aikanaan aika perusteellista opetusta. Vauvanvaatteitakin neuloimme yläasteella, mikä tuntuu nyt aika kummalliselta... Olin kyllä tehnyt ne niin kireällä käsialalla, että ovat nyt nukenvaatteina :)

Itse olen innostunut kunnolla käsitöistä vasta vuosi pari sitten. Eli samoihin aikoihin kun löysin blogitkin. Blogien myötä "hurahdin" sitten itsekin, kun näin mitä kaikkea hienoa ja persoonallista ihmiset olivat tehneet.

Aloittelija olen kyllä vieläkin, ja ilman ohjetta en paljoa osaa. Mutta varmasti ne koulussa opitut taidot ovat hyvä pohja. Vaikka tekemisessä olisi pitkäkin tauko, niin tietty tuntuma säilyy. Myös mummojen ja äitien käsityötaidoista voi olla paljon apua. Omakin äitini on tehnyt käsitöitä pikkutytöstä asti.

Käsitöiden hinnoittelu olisi minusta kamalan vaikeaa. Onkin helppoa kun käsityöt on vaan harrastus. Voi tehdä ihan rauhassa, rentoutua ja hullutella miten vaan. Suuresti kyllä ihailen heitä, jotka ovat tehneet käsitöiden tekemisestä itselleen ammatin, ja jaksavat kiertää myyjäisissä ja messuilla.

paperisydän kirjoitti...

Piti vielä sanoa, että Tampereella huomaa joka marraskuu kuinka uskomattoman suosittua käsitöiden harrastaminen on. Silloin järjestetään Pirkkahallissa Euroopan suurimmat kädentaitomessut, ja tungos on vuosi vuodelta valtaisampi. Ihmisiä tulee bussilasteittain ympäri Suomea. Nuo messut onkin ihan parhaat, kun niissä on sekä tarvikkeita että valmiita tuotteita. Pirkkahalli (tai siis Tampereen messu- ja urheilukeskus vai mikä se virallinen nimihirviö nyt olikaan...) on tietysti miljöönä ankea ja tungos ahdistaa, mutta pakko siellä on silti aina käydä.

Liivia kirjoitti...

Blogien ulkopuolella olevassa tuttavapiirissäni on vain yksi, joka kutoo tai tekee neuletöitä. Mutta kaikki ovat joskus tehneet jotain ja jokaisella on luullakseni edes ainaoikein perustaito. Vaikka kutominen on in, niin ei jotenkin "minun piireissäni". Vähän sääli, sillä minulta pyydetään jatkuvasti että tekisin heille lahjaksi kaikkia niitä mitä ovat nähneet minun itselleni tekevän. Koska eivät itse tee, eivät ymmärrä mikä aika niihin menee ja etten voi ruveta kokopäivätoimiseksi lahjojen kutojaksi, niin ihanaa kun olisi lahjoa kaikkia ystäviä itsetehdyillä kudonnaisilla.

Käsityötä pitää arvostaa, ja minusta on kurjaa, jos jotkut polkevat hinnat niin alas, että ottavat vain lankojen hinnan, ei työpalkkaa. Jotkut, joilla ei todellakaan ole muuta tekemistä, eikä taloudellistakaan väliä.

Yksinkertaisen tekijä minäkin, helppoja pötköjä vaan. Mutta mitäs siitä, jos ne toimii ja näyttää omasta mielestä kivalle.

Pitääpä tutkia tuota vinkkaamaasi linkkiä.

Oli taas hyvä kirjoitus.

Jaana kirjoitti...

Oi, juuri noin sen pitäisi olla: käsitöiden tekemisen pitää olla rentouttavaa ja mukavaa ja siitä pitää ITSE nauttia! Ei tarvitse tehdä hienompaa kuin joku toinen, ei keksiä itse uusia malleja jne. Voi tehdä ohjeesta, jos ei osaa itse tehdä yms (itse olen niitä orjallisesti ohjeita noudattavia, koska muuten en onnistu :D).

Käsityöt, kutominen etenkin, ovat just niitä parhaita rentoutumismuotoja. Harrastus, jonka voi ottaa mukaan mihin vain.

Kutominen on yleistynyt kovasti, minusta on ihanaa, että ihmiset, jotka ovat saaneet koulusta käsityksen, että ovat ihan surkeita eivätkä osaa mitään, niin uskaltavat tarttua silti puikkoihin ja lankaan ja kokeilla kutomista vielä kerran. Ei niiden töiden tarvitse tosiaan olla ihmeellisiä ja monimutkaisia. Kyllä niitä oikeasti arvostetaan silti!

Tsemppiä sinulle ja nauti jatkossakin käsitöiden tekemisestä ja jos vain onni suo ja rohkeutta riittää, mene liikkeeseen töidesi kanssa!

Paevi kirjoitti...

Taalla yksi joka ei neulo. (Savosta kotoisin ja siella kudotaan mattoja, neuleita neulotaan ;-))
Joskus nuorena neuloin jonkin verran, mutta kun jalki oli aina sita mita oli - valilla tiukkaa ja sitten taas loysaa - niin innostus loppui hyvin lyhyeen. Varsinkin kun silloin ainakin meidan kylilla tuli neulekonevillitys.
Ja toisekseen, en voi pitaa neuleita kun ne kutittavat ja ahdistavat.
Osaan paremminkin ommella, vaikken sitakaan ole tehnyt oikeastaan yhtaan viime vuosina. Viimeisin ompelukseni oli apina-puku neidin koulunaytelmaan. Kun ope kuuli etta se oli itsetehty, oli han silmat ymmyrkaisina...

violet kirjoitti...

Iitukka: Niin, tuolla linkkaamallani sivulla opetetaan aivan perusperussilmukoita ja ensi hämmennyksen jälkeen tajusin että niin se vaan on: jos minä osaan vaikkapa luoda silmukat puikolle enkä pidä sitä ihmeellisenä niin on hyvin paljon ihmisiä jotka eivät sitä osaa. Eli eivät pääse edes alkuun. Juuri siksi pidänkin hyvänä liikeideana tuota sivustoa kaikkien aivan perusjuttja tarvitsevien avuksi.

Iina Kraak: kiitos sanoistasi.
Niin, uskon että olen hyvin tietoinen siitä mitä osaan ja mitä en osaa. Tajuan rajoitukseni ja vahvuuteni käsittääkseni oikein.
Minun käsityöni ovat suurimmaksi osaksi juttuja joita teen tarpeeseen (villasukkia ja huiveja jne.) mutta joita en tee pakosta vaan halusta.
Olen iloinen lopputuloksesta jos olen sattunut löytämään vaikka mieluisat värit.

Outi: minä olin (sitten kun sai valita) myös puukässyssä. En ole kutonutkaan vapaaehtoisesti kuin jostakin 2kymppisestä alkaen, enkä mitenkään systemaattisesti. On ollut vuosia etten ole koskenutkaan lankoihin. Nyt viimeisten parin kolmen vuoden aikana minua on ollut vaikea nähdä ilman jotain perässä roikkuvaa keskeneräistä.

Sooloilija: siinäpä se: en minäkään maksaisi villasukkaparista 30 € mutta en myöskään myisi tekemääni paria halvemmalla;-)

Nuo liki sadan viidenkympin tuubit ja niiden ostaminen on minusta nyt yksi ilmentymä siitä boomista, joka on menossa näissäkin maissa joissa ei nin paljon tehdä itse, tai joissa se ei (vielä/enää) ole niin yleistä. Se on kulttuurisesti mielenkiintoinen ilmiö, minusta.

Liivia: niin joo, nyt kun ajattelen nin blogien ulkopuolella..enpä taida juuri ketään käsitöiden tekijää tuntea, äitiä lukuunottamatta.
Minulta pyydetään silloin tällöin ja tutuille olen joskus tehnyt lahjaksi. Sen verran vähän pyyntöjä, kuitenkin.

Jos myyn niin en takuulla lankojen hinnalla, mutta jos olen ns. muuten vaan tehnyt jotakin ja joku yhtäkkiä haluaa ostaa esim. jonkun minulle sopimattoman tms. niin voi lähteä puoli-ilmaiseksi.
Toki aivan eri asia jos varta vasten ostetaan langat ja tehdään.

savutar kirjoitti...

Muistan kuinka opettelin neulomaan...istuin meidän olohuoneen rappusilla noin seitsemän vanhana ja tuskastuksissani heitin puikot ja langan vastapäistä seinää päin. Äiti haki ne takaisin, istui viereeni ja neuvoi kärsivällisesti. Tätä toistui pari iltaa...kiitos äiti.

Ensimmäisen villapaidan neuloin jo ala-asteella. Samoin sukat ja lapaset. Siitä lähdin puikot ja langat ovat kulkeneet mukana. Joskus on pidempiäkin kausia ollut hiljaiseloa, mutta sitten taas kilinä kuuluu. Neulominen on jotenkin niin rauhoittavaa. Ja hyvänä lisänä saa jotain kivaa itselle.

Nyt vain reuma on rajoittanut tekemistä, mutta hyvinä päivinä puikkojen kilinää kuuluu. Periksi kun ei anneta!

Neulo ja nauti tekemisestä. Ota annetut kehut ylpeänä vastaan. Kauniin värisiä lankoja olit löytänyt.

anne-mari kirjoitti...

Mina myos olen aikoinani tampereen kouluissa oppinut kutomaan. En kylla innostunut asiasta sen kummemmin, vaikka kotona aiti naytti esimerkkia kasitoillaan. Ja nakojaan en ole ainoa, joka asiasta sitten innostui blogimaailman myota. Tosin innostukseni meinasi samantien myos lopahtaa mita enemman blogeja luin. Varsinkin oman blogin perustamista mietin varmaan kaksi vuotta ja silloinkin viela eparoin, etta kehtaanko naita yksinkertaisia perusjuttujani missaan esitella, kun itsella ei ole mitaan mielenkiintoa yrittaa kaiken aikaa ylittaa itseani, niinkun monessa neuleblogissa nayttaa olevan trendi. Mikas siina jos tykkaa. Kukin tyylillaan.

Mina myos taidan kirjoittaa ylos tuon vallan mainion lauseesi "Nautin tekemisestäni juuri tällä tasolla millä nyt olen." Todella inspiroivaa!

pikkujutut kirjoitti...

Karjalaisena sanon, etta mina neulon.Matot kudotaan kangaspuilla,kuten Paevi jo sanoikin. Lienee siis enempi itasuomalaista tama neulominen.

Viimeksi olen puikkoihin tarttunut ylaasteella yli 25 vuotta sitten. Nyt sitten innostuin tana syksyna tekemaan ranteen lammittimet.Ilman ohjeita,kokeilumeningilla. Virheita tein, mutta kayttaa voi. Joten eripari lapasten muisto on nyt haudattu ja kiitos koulun kasityotuntien ja aidin opastusten, jotain on jaanyt mieleen. Nyt siis jatketaan helpoilla malleilla ja ehka oppii myos lukemaan ohjeita, jotka viela ovat hebreaa.

Ja olen ainut taalla meidan kansainvalisessa porukassa joka jotain tekee kasillaan.

Vastikaan minulta kysyttiin lankojen kulutuksesta yms..ja enhan mina mitaan sellaista tietenkaan tiennyt, joten ei kylla tullut guru-oloa :).Onneksi oli ihmisia, jotka myos tietavat, auttamassa ja neuvomassa.

violet kirjoitti...

Jaana; ajattelen samoin että jos nyt sitten on jonkun muodin tai trendin tai boomin tai muun sellaisen ansiota että maailmalla ihmiset innostuvat käsillätekemiseen niin se on hyvä vaan.
Käsillä kuin voi tehdä niin paljon pahaakin ja ainakin rutosti huonompia asioita kuin käsityöt.

Paevi: ne neulekoneet, joo, muistan..meilläkin oli sellainen kai lainassa jonkun aikaa...

Savutar: äiti on opettanut minuakin ja oepttajat koulussa mutta koska olen vähän tämmöinen uhmapää, niin olen parhaiten oppinut sitten myöhemmin ihan itse.

Anne-Mari: minulle käy aina päinvastoin: kun näen jotakin kovin taitavasti tehtyä niin innostun entistä enemmän, en lannistu tai ajattele että omani ovat surkeita.

Pikkujutut: niin, virheitä tehdään mutta käyttää voi! Sitä paitsi kun tekee ilman ohjetta niin ei tule koskaan edes virhettä.

Anioni kirjoitti...

Mielenkiintoista, että "muualla" maksetaan jopa ylihintaa kutomuksista.

Minulla on tasan yksi ihminen tuttavapiirissäni (työkaveri), joka minun lisäkseni kutoo. Siksi olenkin aina vähän onneton, kun on käsityömessuja ym. kun en haluaisi mennä yksin, eikä ketään ystävääni kiinnosta lähteä mukaan.

Kudon ja virkkaan paljon itselleni ja perheelle, joskus myös ystävilleni. Yhdet lapaset olen myynyt :)

Killisilmä kirjoitti...

Erittäin mielenkiintoista. Enpä ole tullut ajatelleeksi miten onnekasta on, että olen itse tässä omassa käsityöperinteessämme kiinni.

Minkähän tasoista käsityöopetusta Euroopan maiden kouluissa mahtaa olla? Ei kovin kummoista kai. Jos ihminen on joskus esim. koulussa joutunut kutomaan jotakin, niin luulisi ettei se silloin tuntuisi miltään "ei-voi-olla-totta" -asialta, vaikkei siis itse käsitöitä harrastaisikaan.

Tuo nettisivusto näyttää aika hassulta näin suomalaissilmin, hinnat liian korkeilta jne., mutta noin yleensä ottaen olen iloinen kaikista mahdollisista reiteistä, joiden kautta ihmiset voivat päästä käsitöiden tekemisen alkuun. Juuri se aloittaminenhan saattaa tuntua vaikealta, jos ei tunne ketään joka osaisi opettaa, ei tiedä mitään välineistä, jne. Sitten kun on päässyt alkuun ja saanut tuntuman käsitöihin, niin sittenhän sitä voi tehdä itsenäisempiä valintoja, olla valmiista ohjeista piittaamatta, jne.

Silloin kun kutominen alkoi tulla muoti-ilmiöksi, niin minusta oli mukavaa huomata, että kauppoihin tuli kivoja, tosi paksuja lankoja myyntiin. Ajattelin että no nyt monet kiireiset ihmiset pääsevät kutomisen vauhtiin, kun saavat näyttävää neuletta vähässäkin ajassa aikaiseksi. Eli muotijutut voivat olla oikein hyviä asioita, jos ne edistävät perinteen säilymistä ja innostavat ihmisiä pääsemään alkuun.

Suhteesi kutomiseen kuulostaa minusta oikein hyvältä. Oikein on se että nauttii itse tekemisestä, ja tykkää siitä mitä saa aikaan. Toivon että joku päivä marssit sinne kauppaan ja näytät mitä sinulla on tarjota.

Black on White kirjoitti...

Minulle käsillä tekeminen on luonnollinen osa elämää. Usein mieleni tekee jotakin sellaista, mitä en saa valmiina. Helpointa on silloin valmistaa itse.
On totta, että ihmiset jotka eivät osaa tehdä käsillä, eivät voi ymmärtää työhön käytettyä aikaa.
Minä teen monenmoista, omaksi ilokseni. Usein muistan lähimmäisiäni, esim. jouluaikaan, omatekemillä paketeilla.
Itse koen suureksi ongelmaksi sen, etten saa aina hankittua tarvitsemiani materiaaleja.
Sinä olet löytänyt uskomattoman kauniita lankoja. Hienoa.

Katilein kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Katilein kirjoitti...

Minä myös olen laiska ohjeiden katsoja, käsitöissä ja myös esimerkiksi tietokoneen käytön opiskelussa metodini on learning by doing.

Kerää nyt äkkiä rohkeutesi ja mene kauppaamaan tuotteitasi nyt kun itsetehtyä arvostetaan ja trendi on vasta tulossa sinne!! Kädenlämmittimiä, tuubeja ja kaulaliinoja.. varmasti oli kysyntää. (Kauhea hinta, jonka joku maksoi siitä neuletuubista, en minä kyllä..)

violet kirjoitti...

Anioni: mutta pitää ottaa huomioon että vaikka se meistä saattaa olla "ylihinta" niin silloinhan se ei ole sitä, jos asiakas sen haluaa maksaa. Silloinhan kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, uskoisin. Tässäkin tapauksessa on kyseessä suhteellisen kallis liike, jonka (ostavat) asiakkaat ovat silminnähden sen verran varakkaita, että 100 euroa ei monesta jutusta ole yhtään mitään.
Tätä voi tietysti olla vaikea käsittää kun on kyse näistä jutuista, joita me monet osaamme tehdä itse ihan ilmaiseksi. Harvoin ajattelemme että oma tekeleemme voisi olla tavallaan "merkkijuttu" tai kovastikin fäshöniä;-)

Killisilmä: joka paikasta en osaa tietysti mitään sanoa mutta ei meidän poikien kouluissa ainakaan koskaan ole ollut mitään käsitöitä.

Mies ja sisarensa sanoivat että kun olivat pieniä heillä oli Ranskassa koulussa jonkun verran jotain rättikässyä...

Black on White: nuo langat on Phildar:in lankoja ja tuollaista aivan peruskamaa. Edullista.
Onko Suomessa muuten Phildaria?
Tai Bergere de France? Minusta molemmilla on aivan kelpoja lankoja, ainakin tällaiselle minun tasoiselleni tekijälle.
Mutta kai Suomessa se Novita on jonkunlaisessa monopoliasemassa...en kyllä tajua mihin se perustuu kun langat ovat ainakin nykyään mitä ovat.

Katilein: saa nähdä...olen kyllä arkajalka joskus mutta ehkä vielä tunkean sinnekin. Kokeilematta ei mitään saa.

Epävirallinen mielikuvitusystävä kirjoitti...

Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus...Ehkäpä voisit panna sinne maailmalle pystyyn neulekahvilan, semmoisen pikkuisen, johonkin kulmaukseen. Korkeatasoista keskustelua, neuleohjeita, lankoja, kakkua, kahvia ja sun neulomuksia ja taidetta myytävänä.

Mä ainakin tiirailisin sen pienen ikkunan läpi ja likistäisin nenän ruutuun nähdäkseni paremmin.

Vintage living kirjoitti...

Heippa!
Laitoin blogiini linkin suomalaisia käsitöitä myyvään nettibutiikkiin...voit vähän vertailla hintoja:)

violet kirjoitti...

Epävirallinen: sellaiseen ei oikein mielenkiinto riittäisi...jokin ajatuksessa tökkii..en osaa sanoa mikä. No, kuitenkaan en edes vakavissani miettisi.

Vintage; olipa kauniita juttuja.
Hinnat minusta paikallaan, paikoitellen jopa mielestäni edullisia.

Heli kirjoitti...

Hassua.. olen tässä juuri miettinyt, mistä löytäisin kivan kudotun (ja nimenomaan kudotun, ei neulotun =D)hameen. Eipä tullut mieleenikään, että sen tosiaan voisi tehdäkin itse kutomalla suoran pötkön!! Kiitos tosi arvokkaasta vinkistä! Taidan kaivaa puikot esiin.

PS. Niin, teitkö pötkösi muuten pyöröpuikoilla? Tuliko siihen vyötärölle kuminauha tms? Olen aivan aloittelija, mutta kyllä se perustaito jostain muistijäljestä löytyy varmaan..

Vilijonkka kirjoitti...

Tuohon törmää valitettavan usein, että kansa ihastelee kädentyötä, toisen taitoa, pitkäjänteisyyttä, ideoita jne. MUTTA siitä ei olla ollenkaan valmiita maksamaan valmistusaikaa vastaavaa hintaa. Ei myöskän ajatella kuinka kauan on taidon hankkimiseen, tuotteen kehittelyyn, materiaalikokeiluihin jne. mennyt aikaa. Ja sitten se viho viimeinen kommentti: "Tuollaisen voisin itsekin tehdä..." Niinpä, puikot heilumaan vaan.

Nokka pystyyn, kudokset päälle ja kauppaan sisälle, pokkana vaan! Käyt niin hyvin mallistakin. Äläkä aliarvioi hintaasi!

Vilijonkka kirjoitti...

Ai niin, meikäläisellä ei ole asiaa noille sivuille, kiitos viranomaisten. On se hyvä, ettei näytetä liikaa houkutuksia kansalle, heh heh.

Merja kirjoitti...

Täällä jenkeissä on vallalla myös käsintehtybuumi. Mutta aika moni on myös vailla mitään kädentaitoja, koska koulussa ei ole opetettu. Niinpä täällä saa kaikesta itsetehdystä myös valtavasti ihailua. Olen itsekin miettinyt että jotain huivi/käsine/simppelijuttua pitäisi tehdä ja tarjota myyntiin. Varmasti saisi hyvät rahat..

marika kirjoitti...

Hei Violet!
Käsillä tekemistä virosta:
www.heegeldab.blogspot.com (virkatuja juttuja kylläkin)

Matroskin kirjoitti...

Englannissa on ihana lankakauppa nimeltä Consider the Lily, josta tulee paketti Suomeen hintaan 4,50, eli sama hinta kuin maksaa bussilippu meiltä keskustaan ja takaisin. Suosittelen, langat tulevat tosi nopeasti, hyviä alennuksia ja todellisia herkkuja.

Kesällä meillä oli käymässä italialainen sukulaistyttö ystävättärineen, voi sitä ihmetystä kun kerroin, että Suomessa pojatkin laitetaan koulussa neulomaan ja virkkaamaan.

Matroskin kirjoitti...

http://www.considerthelily.co.uk/

Linnea kirjoitti...

Hei, minäkin olen syntyjäni tamperelainen! Ja vaikutan neulojana samantyyliseltä kuin sinä. Minä kokeilen, puran, lisäilen ja kavennan yritys ja erehdys-periaatteella. Ohjeita en juuri jaksa noudattaa. Ovat niin vaikeita ja hermostuttavia. Ja eikös ihan itse tekeminen ja keksiminen ole luovaa ja aivoja kehittävää!
Punainen liivini, joka on valmistumaisillaan, on tehty ihan omasta päästä. Olen aika tyytyväinen...

Ilona kirjoitti...

Kutomista se on, ehdottomasti.

Mutta minä en kudo sukkaa, en tumppua, en kaulaliinaa. Virkkaaminen on minun juttuni.

Mattoa kudon, mutta se onkin sitten ihan eri tarina virallisesti oikealla termillä.

Liivia kirjoitti...

Juu samaa mieltä kuin Vilijonkka. Mars kauppaan vaan tuotoksinesi, ja ite oot supermalli!

Punamulta kirjoitti...

Olen aina sanonut, että ei se tyhmä ole joka pyytää hintaa... olkoon se tyhmä, joka maksaa... Mutta kukapa ei olisi tyytyväinen, jos rahaa omista luomuksistaan saa, mielellään vähän enemmän kuin odottaisi...?

Ja oikeasti, käsityötä arvostetaan, mutta ei silti mielellään maksettaisi niistä niin paljon... Silti täytyisi omansa saada takaisin ja jos haluaa vielä pärjätä, on laitettava vähän hintaa päälle...

Mutta kuule, tee ihmeessä vähän tuotteita myyntiin, mikä sen ihanampaa! Sinähän olet rohkea!!!

Salainen haaveeni on, että jonakin päivänä voisin pitää pientä käsityökauppaa... kun ei ole asiakkaita, voisin tehdä käsitöitä, askarrella yms... Mutta silloin käsitöiden myynti ei voisi olla ainoa tulonlähde...jos pärjääminen perustuisi "pakkomyyntiin", menee taas maku koko hommasta. En pidä mistään, mikä on pakko...

Minä mielelläni virkkaan, nyt alan pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle, että voisin ruveta kutomaan, siis neulomaan... Tällä hetkellä in ovat laput (virkaten isoäidinneliöt), kutomista ja eri mallikutomista voisin helposti opetella kutomalla juuri lappuja... Ja tehdä niistä sitten vaikka päiväpeittoja tai jotain.

No, unelmiahan pitää olla ;).

Sari kirjoitti...

Asiaa puhut. Kun tulin Ranskaan luulin, että kaikki osaavat käsitöitä vähintää yhtä paljon kuin minä. Asia alkoi sitten valjeta, kun ihmiset sanoivat että osaatko OMMELLA ! tai osaatko NEULOA ! tai osaatko VIRKATA ! ... sitten vasta tajusin, että suurin osa ei siis osaa - edes ommella kiinni pudonnutta nappia.
Kästyötä arvostetaan ja kaupassanikin on hyvä valtti, kun voin sanoa, että olen itse tehnyt ( asiakas vielä näkeekin tekijän, ihmeellistä !). Mutta on se itsetehdyn ja persoonallisen ja uniikin ja numeroidun tuotoksen arvostus jo saanut aika surrealistisiakin piirteitä sekä hintojen että näitten tuotteen mukana myytävien "tarinoitten" suhteen. Esim. " uniikki mobile, koottu tekijän perunapellosta löydetyistä pikku esineistä" tai "uniikki käsintehty pipo, yksittäiskappale, numeroitu, pienet epätasaisuudet kuuluvat asiaan, jokainen tuote on oma persoonansa ..." Samaa voisin sanoa äidin tekemistä villasukista ...
Ohhoh, tulipas pitkästi, mutta kun pääsin aiheeseen, joka mietityttää joka päivä.

Junika kirjoitti...

Ah mikä postaus! <3

1) Kudon ja neulon, mutta en olekaan mistään kotoisin. Blogien vaikutuksesta puhun ehkä nykyisin enemmän neulomisesta (vaikka mielikuvissani se onkin langan ja kankaan yhdistämistä)

2) Mulla käsityöinnostus varmasti lähti kans käyntiin blogien buustaamana. TOSI monta vuotta seurasin hämmästyneenä ihmisten intoa ja taitavuutta. Tosin peilasin sitä omaan lapsuuteeni ja siihen liittyviin ikäviin "äititekeekäsitöitä" -kokemuksiini.

3) Sä olet sun töides paras malli. Eiku NYT hyödyntämään sitä buumia! Oikeasti! Täällä blogissakin sun neuleita on aina kehuttu, kun niitä on kuvissa ollut, vaikka kyseessä onkin ns. yksinkertaisemmat neuleet -- eli SIINÄ se juttu onkin. Sulla on silmää ja ylipäätään ei ihmiset mitään monimutkaisia neuleita välttämättä edes halua.

4) Käsitöiden hinnoittelu on tosi vaikeaa. Ja vaikka löytäisikin itse sopivan hinnan työlleen, niin valitettavasti ihmiset eivät aina ole valmiita maksamaan siitä.

5) Minunkaan kaveripiirissä ei taida olla kovin monta kutovaa ihmistä. Tai itseasiassa on kyllä. Minua ei pidetä käsityöihmisenä ja olen ikäväkseni huomannut, että mun innostukselleni jopa nauretaan. Se on hieman loukkaavaa :-(.

Oli tosi mielenkiintoista lukea miten käsityöharrastukseen siellä suhtaudutaan.

Jaa oli mulla jotain muutakin sanottavaa, mutta meni ohi...

violet kirjoitti...

Heli: olen pitänyt siis pari kertaa yhtä noista tekemistäni putkista myös lyhyenä hameeni...paksujen sukkahousujen kanssa ja yläkropassa toinen putki ohuen paidan päällä.
Putken olen kuronut kiinni vyöllä ja kääntänyt sitten semmosen 5-10 senttiä putkea sen vyön päälle...näyttää kuin se pysyisi itsestään ylhäällä. No, melkein.

Vilijonkka: se "tuollaisen voisin itsekin tehdä" on joskus kyllä tottakin, mutta ainakin minun kohdallani ihan yhtä usein ei;-)

Merja;hauska kuulla meiningistä sielläkin päin. Marssitaan vaan puoteihin kukin tahollamme!

MArika: kiitos linkistä!

Matroskin: kiitos sullekin linkistä. Niin juuri, tuollaisia ihmettelyjä sitä saa kuulla.

Linnea: jos olet tyytyväinen niin se on tosin hyvä työ. Se riittää.

Ilona: olen koittanut kangaspuita joskus. Oli jotenkin aika kiehtovaa.

Liivia: kattelaan ny...

Punamulta: mallineuletilkuista tehty peitto - ei olisi hullumpi idea!

Sari: joo, nämä tarinat ja puhumattakaan kaikista "tarinoista"...tiedän tasan mitä tarkoitat. Överin puolelle livahtaa joskus.

Junika: kiitos kommentista! Minä niin tykkään listoista;-) Tuossa oli paljon viisasta ja mieltäylentävää.

Nuttu kirjoitti...

Hirveän mielenkiintoinen aihe, on tullut mietittyä...

Täällä ainakin mummot myy villasukkia pitkin ostareita tosi halvalla, 10-15 euroakin. Ne on tyypillisesti perusperuslangasta tehty ja vailla mitään jippoa - en edes jaksaisi itse tikutella sellaisia myyntiin. Mun mielestä käsintehdyssä saa olla jokin juju, vaikka yksikertaisen ystävä olen itsekin.

Lankahinnan lisäksi on vielä sitten verot: jos 22% maksaa arvonlisäveroa, niin sekin on jo ihan hyvä siivu sukkain hinnasta. Miten tämä on Belgiassa?

Haaveilen kanssa myymisestä, mutta esim. tekemäni villatakin hinta olisi megahuonolla tuntipalkallakin ihan pilvissä. Nuo tuubit ja muut vois kyllä olla kannattavia (kuten esimerkkisi kertoo - hyvä vain että joku suostuu maksamaankin käsityöstä)!

Anonyymi kirjoitti...

Tää on ihana blogi! Sain sun osoitteen ja nyt käyn aina välillä täällä tunnelmoimassa. Brysselin reunalla asustelen itsekin. Nauratti kun luin miehestäsi ja ihmisten ensikommenteista kyselytunnillasi. Minulla myös ulkomaalainen mies ja kiltti kuin mikä. :-) Toivotaan, että lumet sulaa (nyt on ainakin säätiedotuksen mukaan toivoa), että saat ne ulkokuvat otettua. Uteluttaa jo kovasti!

Minjo

Sari kirjoitti...

Nyt on pakko laittaa lisää : mun kaupasta saa perusraitavillasukat 10 - 12 euroa / pari. Onko se siis liian halpa hinta ? Yritän laittaa sellaiset hinnat, että saisin myytyä ja tavarat vaihtuisivat - sen sijaan, että myisin yhden tai kaksi juttua tosi kalliilla kuukaudessa ... Tämän asian kanssa riittää pähkäiltävää.

aino kirjoitti...

minusta nuo nettisivut, joihin linkitit, ovat ihan paikallaan, jos asiaa katsoo nimenomaan nuorempien, siis esim. vaikka yläasteikäisten näkökulmasta. jos kädentaidot eivät kulje suvussa eikä kasvuympäristössä ole ollut virikkeitä ja/tai opetusta siihen suuntaan, niin miksei voisi innostua sivujen kuvakielen ja sanoman kautta: kynnys aloittaa & innostua voipi madaltua.

en maksaisi mistään tuubeista yli sataa euroa, jestas!

mutta itsetehtyä kannatan ja ostan.

violet kirjoitti...

Nuttu: käsitöiden alv Belgiassa - ei aavistustakaan.

Minjo; terveiset vaan sinne jonnekin.
Kovaa vauhtia sulaa, joo. Räystäät suorastaan tippuu. Toivottavasti eivät tipu kokonaan.

Sari; ymmärrän että mietiskelet tätä hinnoittelupuolta useastikin. Olen ottanut omien taulujeni suhteen sen linjan että mieluummin myyn pois kuin kerään. Siksi olen myynyt hinnoilla, joiden olen kuullut joskus olevan "liian alhaisia". olen ajatellut niin että jos sekä ostaja että myyjä ovat tyytyväisiä niin silloin hinta on paikallaan.
Miten on noiden sukkien kanssa; Teetkö ne itse vai joku muu?
Mitä enemmän on välikäsiä niin hinta tietysti nousee - tai sitten siinä ei oikein mikään porras tienaa yhtään mitään...

Onko noiden kanssa kauppa käynyt hyvin tuolla hinnalla?
Ajattelisin että voisit hilata jonkun verran hintaa ylöspäin ihan ilman tunnontuskia. Äkkinosto ehkä pelästyttää ja on tyhmää, mutta sillain pikkusen;-)

Aino; joo, ihan hyvä idea se on. Oikeastaan olen vähän pahoillani ettei ole minun;-0

Riikka kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Kiitos.

Itse olen siinä vaiheessa neulontaharrastusta että ihme häpeän käyttää omatekemääni ja sanoa että tein sen itse. Yritän rohkaistua tällä saralla.

Sari, kyllä itsetehdyistä sukista tuo on vähän pyydetty (äitini, käsityönope, kauhistelisi miten halvalla menee). Ainakin 20e voisit pyytää.

violet kirjoitti...

Riikka; yritä rohkaistua, juu. Ainakaan siinä ei mitään häpeämistä pitäisi olla, vaikkei siitä nyt vuoden ilmoitusasiaa tekisikään!