sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Naistenpäivänä


Sanoin äidille puhelimessa: sekin hyvä ystävä siellä Tampereella täyttää ihan justiinsa 40.
Äiti sanoi: ei voi olla totta? Onko hänkin jo niin vanha?
Minä tähän: on, on. Meillähän on kato 2 vuotta ikäeroa ja minä täytän tänä vuonna 42.
Äiti: sen tajuaakin paremmin, mutta että M on jo 40....

Minun mielestäni on täysin käsittämätöntä että meistä kumpikaan täyttää mitään mikä menee yli kymmenen. Tai sanotaan nyt kahdenkymmenen...kolmekymmentäkin vielä tajuaisi. Tietysti oikeastaan: 40 ja kaikki sen päälle tuntuu täysin luonnolliselta. Ja kun sanon että odotin oikein 40-vuotispäivääni niin olen rehellinen. Tiesin ettei mitään kummallista tapahtuisi eikä tapahtunutkaan.

Jotakin ihan pientä sentään tapahtuu, hitaasti mutta sitäkin varmemmin.
En ole värjännyt tukkaani pitkään aikaan ja se mitä kasvaa on aivan uutta väriä. Se on niin mielenkiintoista, että aion antaa uuden tulla. Juuri luin että enemmistö maailman naisista värjää tukkaansa säännöllisesti. Kas siinäpä minulle taas hyvä paikka uida vastavirtaan! Kai ne sitten ilmoittavat julkisivulautakunnasta tai jostakin perinnemaisemayhdistyksestä jos kuontaloni alkaa liikaa käydä yleisen mielipiteen silmään. Mikä ei tietysti tarkoita sitä että tekisin asialle jotakin.

PS. kuvan piirsi esikoiseni. Sanoi että siinä on egyptiläinen nainen.

38 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Diggaan hurjasti egyptiläistä naista!

Lapsena sitä ajatteli, että vuonna 2000 olen 30 vuotta. Se oli ihan käsittämätön luku, ajattelin lähinnä että olenko enää hengissä.

Kun sitten olin 30, tuntui, että lopetan laskun tähän. Tuntui vain aikuiselta ja hyvältä.
Enkä ole enää sen koommin oikein laskuissa pysynytkään. Mutta juuri äsken joku huomautti, että täytät sitten ensi vuonna 40. Jotenkin se tuntui hiukan surulliselta lukemalta. Vähän niin kuin, että siitä se lähtölaskenta sitten alkaa.

Ja oman lapsen ikäähän ei käsitä sitten millään. Tuntuu kun sen syntymästä olisi paljon kauemmin, ja toisaalta, vastahan se oli pikkutyttö. Menee ihan yli ja ali ja ympäri.

Sooloilija kirjoitti...

Minäkin oikein odotin 40-vuotissynttäreitäni..Ihan kivaa olikin; ystävät kävivät, sukulaiset vähemmän..Siksi oli niin kivaa ;D

No nyt on kohta kolme vuotta tullut siihen päälle eikä tunnu oikein miltään.. Äitini sanoi aikoinaan, että 45v. on viimeiset julkiset synttärit, jotka hän viettää. Niin siinä oikeastaan kävikin..

Ikä mietityttää jostain syystä kuitenkin, vaikka moni sanoo, ettei iällä ole merkitystä.

Ikäkysymys on hyvin esillä The Reader-elokuvassa, jonka kävin eilen katsomassa. Siitä tulee juttua..

Egyptiläinen nainen on tosi tyylikäs.

heidi kirjoitti...

UPEA piirustus!

Linnea kirjoitti...

Jostakin syystä minulla on meneillään jokin määrittelemätön uudistus (tai entistäminen hiusteni kanssa). Vuosi sitten nuori, reipas kampaaja leikkasi tukkani lyhyeksi ja värjäsi pirtsakan vaaleaksi. Siinä meni 40-vuotissynttärit ihan vieraan näköisenä! Nyt saa rehottaa ja juurikasvun vaihtelevat värit ovat tervetulleita!
Minulla ja tyttärellä on lähes päivälleen 30 vuotta ikäeroa. Pysyy hyvin laskuissa...
Egyptiläisen naisen värit lumoavat!

marika kirjoitti...

WOW - egyptiläiselle naiselle !

Jaaahaaah ikäjuttu 30 tuntui pahemmalta kun 40.

Jos teini kotona ei huomauttaa, että voi miten vanhaaaaa äiti .... Eihän ite tunne sitä ikää - sehän on pelkkää numero ...kohta 41 :)

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Hieno päätös tuo oman hiusvärin kasvattaminen! Ihailen naisia joilla on omahiusväri. Suomalainen maantienharmaa on kaunis, se istuu meidän ihonväriimme -onhan se luonnon omasta erehtymättömästä väripaletista. Hiusten kauniiksi värjääminen oon taitolaji jota harva (kampaajakaan) hallitsee.

kröhm...ja luonnollisesti itse värjään tukkani ja haaveilen päivästä kun sen lopetan.

Margarita kirjoitti...

Aivan mahtava egyptiläisnaisen kuva esikoiseltasi! Taitaa olla taiteellisesti lahjakas! Minä olen "unohtanut" täyttää vuosia sen jälkeen, kun täytin 25 vuotta....

Uutta väriä kasvaa täälläkin päästä, alle nelikymppisenä. Lapseni löysi uuden väriset hiukset ja totesi, että "äiti, sinulla on päässä hopeisia lankoja". Olen ylpeä hopeistani.

Mukavaa naistenpäivää Brysseliin!

Penny kirjoitti...

aivan ihana piirustus Olofilta! Sano terveisiä.

Hm ja olet siistein tuntemani nelikymppinen. Sitten kun olen itse samassa pisteessä haluan olla samanlainen :D

Killisilmä kirjoitti...

Minä olen pari vuotta haaveillut harmaista. Minusta olisi niin kiva olla pikkuisen radikaali ja vastustaa nuorekkuuspakkopullaa. Mutta lähisukulaisten päistä päätellen saatan olla hitaasti harmaantuvaa sorttia.

Hiusten värjäämisen lopetin vajaat kolme vuotta sitten, kun minulle selvisi miten kovia aineita hiusvärit ovat. Niiden vaaroja ei ilmeisesti oikein vielä tiedetä. Tutkimukset ovat kesken.

himalainen kirjoitti...

Upea nainen tuossa kuvassa. Sinä olet upea myös. Rohkeasti oma itsesi.

Kyllä tää ikäjuttu on kumma. Kun välillä tuntee itsensä ihan parikymppiseksi ja sitten kuitenkin tietää olevansa ihan pian tuo maaginen nelikymppinen, onko sitä vanha. En usko. Olen enemmän kuin koskaan nyt oma itseni ja tyytyväinen siitä.

Lopetin myös hiustenvärjäyksen parisen vuotta sitten ja aloin käyttää vain niitä vaatteita, joista olen aina pitänyt. Palasin vähän kuin takaisin itseeni. Kaikille se ei sovi, eilen sain siitä viimeksi palautetta. Ystäväni neuvoi minua menemään stokkan pukeutumisneuvojalle tai jos ei sitten sitä, niin etsiä nyt ainakin jotain uutta ja vaihtaa vähän tyyliä... ;-)

Mutta, hyvää rohkeaa naistenpäivää siis!

outi kirjoitti...

todella hieno egyptiläinen nainen! hieno kuva tälle päivälle:)
sen jälkeen kun täytin kolmekymmentä ajattelin samoin kuin Liivia, lopetan laskun tähän. kysyttäessä pitää hetki miettiä että 31 vai 32, onko sillä nyt oikeastaan väliä.. mutta voi olla että neljänkympin kohdalla sitä havahtuu taas.

mutta ikäähän ei naiselta muutenkaan kysytä;)

Anonyymi kirjoitti...

Voi, kamalinta kolmekymppiintymisessä oli mielestäni se, että tajusin, kuinka salakavalan nopeaa ajan kulku on.
Juurihan sitä kaksi vuosikymmentä tuli täyteen, mihin se kymmenen vuotta katosi ???
Ja tätä menoa täytän vuodelta tuntuvan ajanjakson jälkeen 39 ja sitten...
Niinpä niin, tässä vaiheessa, kun 40-vee lähestyy vuosi vuodelta, tuntuu, ettei se ehkä sittenkään niin kamalaa ole :)
On ainakin ne kymmenen vuotta aikaa sulatella sitäkin ajatusta.

Ihanaa naistenpäivää itse kullekin!

Coco Chanelin sanoin:
Nainen voi olla upea kaksikymmenvuotiaana, hurmaava nelikymmenvuotiaana
ja vastustamaton koko ikänsä.

-talvihalla (jolle kampaajat aina tyrkyttävät hiusvärejä, niinkuin jotain vikaa omassa perussuomalaisessa värissäni olisi, en luovu siitä ;)

Papi kirjoitti...

Kyllä on kauniin egyptiläisen naisen esikoisesi piirtänyt, ja voi vietävä mikä katse.

Muistan kun täytin 30, ajattelin, että nyt olen sitten virallisesti vanha, en kirjoita enää ikääni aloittamalla kakkosella. Mutta oli kyllä niin hölmö ajatus, aikuisena oleminen on pelkästään hienoa. Tuskin maltan odottaa kun olen 60- tai 70-vuotias, ihan varmasti rokkaan Clashin tahtiin!

Tanja kirjoitti...

Oih, mikä egyptiläinen! Hieno tussipiirros!

Nauran ääneen julkisivulautakuntajutulle. Vaikka ei kai se naurun paikka olekaan Aika kontrolloitua voi naisen elo olla, jos lähtee mukaan sirkukseen tuohon, jota markkinavoimat pyörittää.

Minä koin vapauttavana hiusten värjäämisen lopettamisen n.6vuotta sitten. On ihanaa olla oman värisensä, tunnen oloni kauniimmaksi näin, ja jättää se ainainen tyvikasvusta huolehtiminen. Aurinko raidoittaa hiukset kauniisti!

Mutta muuten olen kyllä kosmetiikkateollisuuden "uhri". Aina kiinnostumassa jostain rasvasta tai tuoksusta, niistä lähinnä. Meikkihommelit ei niinkään innosta.

Hyvää naistenpäivää sinulle, Violet!

Junika kirjoitti...

Mahtava naispiirros! Egyptiläiset naiset ovat olleetkin aina mielenkiinnon kohteena, siis aivan lapsuudesta asti. Minäkin piirtelin kuvia heistä. Sittemmin olen perehtynyt muinaisuuden egyptiläisnaisten asemaan ja elämään jonnii verran...

Ja hiusten värin muuttumisesta: voi miten mielenkiinnolla seuraankin omani harmaantumista. Olen sentään vielä reilusti alle 40. Tai ainakin vähän. Harmaaraidoitetut hiukset ovat kauniit! Minä kyllä värjäilenkin ajoittain omiani, mutta seuraavaksi teen jotain TOSI mummomaista niille.

Pia kirjoitti...

Ihana keskustelu ja blogi, kiitos! Mummini täyttää ensi perjantaina 91 vuotta ja tuntee edelleen olevansa nuori tyttö, ihmettelee vaan aina välillä että kuka tuo ihminen peilissä on... Hän on terve ja hyvävoimainen, asuu yksin. Toivon, että minustakin tuntuu samalta 50 vuoden kuluttua.

violet kirjoitti...

Liivia; minustakin tuo nainen on hieno. On kuulemma mallista tehty mutta kummiskin.
Oman lapsen ikää ei tosiaankaan oikein "tajua". Varsinkin kun seuraa noiden käytöstä joka on tänään tätä ja huomenna tota.

Sooloilija: Odotin kyllä niitä synttärijuhlianikin mutta ennen muuta sitä että olisin sitten 40.
Mulla on niin paljon niin hienoja malleja sen ikäisistä naisista että ajattelin että tuollaiseksi minäkin!
Kyllä minustakin iällä on merkitystä. En minä sitä mitenkään unohtaa yritä.
The Readerin menen ensi viikolla katsomaan!

heidi; kerron pojalle!

Linnea: niin, minutkin mieluusti värjättäisiin punaiseksi ja tehtäisiin "pirteä" lyhyt leikkaus. Kyllä nekin mulle kai sopii (paitsi se punainen EI!) mutta kun en minä OLE mikään pirteä. Haluan näyttää siltä miltä minusta tuntuu.

Marika: meillä pojat nauraa sille että olen 5 vuotta vanhempi kuin mieheni. Eivät kuulemma tunne KETÄÄN jonka äiti olisi vanhempi kuin isä;-)

Eilen tänään huomenna: joo, ei tää mikään protesti ole mitään vastaan eikä mikään "rohkeudenosoitus". Huomaan vaan että se väri mikä tuolta nyt tulee passaa naamaani - tai ainakin minä viihdyn siinä. ihan totta että juuri koskaan värjätty tukka ei ole luonnollinen. En halua mitään "muodikasta" värjäystä vaan haluan ennen muuta että minussa on värejä ja sävyjä jotka voisivat olla luonnostaakin minulla. Kampaaja siihen ei useinkaan pääse eikä varsinkaan pyri;-)

Margarita; tuo minun luonnollinen värini ei ole ainakaan vielä kaunis harmaa. Se on kai lähinnä...väritön, mutta siellä on seassa karheampia ja vaaleampia, siis harmaita hiuksia. Ne loistavat auringossa aika hienosti.

penny: Ihana armas! Kiitos! Mikä suosionosoitus!

Killisilmä: en ole mitenkään vannonut etten koskaan enää värjäisi. Juuri nyt en vaan halua. Uusi, kasvava tukka on paljon paremman tuntuinenkin kuin värikäsittelyjä saanut osa.

Himalainen: aika montahan tässäkin on jo ilmoittautunut ei-värjääjiksi. Hienoinen yllätys.
Niin, kyllä mä tunnen itseni lähinnä omaksi itsekseni päivä päivältä enemmän. En osaa oikein ajatella että nuoreksi vai vanhaksi tai noin.

Outi; minua välillä harmittaa ettei kysytä. Sitä ikää meinaan. Olisihan kiva sanoa: olen jo xx ja katsokaa, ei se tarkoita että on toinen jalka haudassa tai pää tylsiintynyt.

Talvihalla: minusta kamalinta ikääntymisessä on se, että menen lähemmäksi sitä että kaikki loppuu. Ei kovaa kyytiä mutta vääjäämättä.

Papi; kyl maar määkin rokkaan. Olisi hullua edes ajatellen etten tekisi niin. Ei sillain että kattokaa nyt, olen nuorekas ja kuuntelen tällaista ja jalka nousee, vaan sillain että tämähän on kuulunut minulle aina, minne se nyt sitten menisi myöhemminkään?

Tanja: no onpa monta värjäämätöntä jo. Yllätyn koko ajan lisää.
Meikeistä en luovu, se on varma. Silläkin rintamalla käytän yleensä vain ja ainoastaan sellaisia sävyjä, jotka kasvoissa voisivat olla luonnostaan. Tarkoitan tällä sitä että luomiltani ei löydy mitään vihreää tms...

Kyllä mulla itsekritiikkiä on mitä tulee siihen sopiiko joku juttu mulle vai ei. Siitä huolimatta, jos itse tykkään, saatan panna päälleni ihan mitä vaan. Sanoi julkisivulautakunta sitten mitä hyvänsä.

Junika: nyt on pojat piirrosta niin kehuttu että kerron kaikki kommentit hänelle. Ilahtuu takuulla.

Mulle tulee ainakin kesällä hieno tukka kun aurinko käsittelee.
Mutta mitä mummomaista meinaat?

Sari kirjoitti...

Minä oikeastaan tiesin, että neljässäkympissä kummallista alkaa tapahtua ja oikein olan takaa ... aina vaan hauskemmaksi muuttuu. Tuntuu tältä (Eino Leinon sanoin): Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, niin saatte te vasten suuta ! Nyt raudasta mulla on jänteret ja luuni on yhtä luuta.

Tukkaa en ole värjännyt vuosikausiin, ei se taida tuosta harmaantua tai on vaan sen värinen ettei huomaa, vaikka harmaantuisikin. Silloin, kun värjäsin, niin olikin semmoista reippaampaa väriä, hennaa, fuchsiaa, violettia ja kuvioleikkauksia päälle, väreissä nekin.

Anonyymi kirjoitti...

Piti vielä tulla lisäämään terveisiä pojillesi, että minun äitini on isääni 8 vuotta vanhempi ja on aina näyttänytkin isääni vanhemmalta (tummatukkaisena harmaantunut aiemmin jne. eikä ole ikäänsä mitenkään yrittänyt peitellä).
Äitini on vielä kaiken lisäksi isääni pitempikin :)

Isälläni on kieltämättä hyvä itsetunto, hän kestää tavallisuudesta poikkeavaa..ja on opettanut meille, että jokainen valitsee tapansa elää itse. Muiden mielipiteitä tulee toki kunnioittaa, mutta muut eivät päätä, mitä teemme.

Poikasi on kyllä lahjakas piirtäjä!

-talvihalla

(Kai ne kampaajat ja muut kauneusalan ihmiset yrittävät leipäänsäkin tienata luomalla ihmisille lisää tarpeita ja tyytymättömyyttä ;) Siitä en pidä, kuten en myöskään siitä, että olen useinkin joutunut perustelemalla perustelemaan, miksi en halua värejä päähäni eikä vastaanotto todellakaan ole ollut kampaajan puolelta asiakkaan mielipidettä kunnioittava.höh)

Vilijonkka kirjoitti...

Minäkin annoin sen uuden tulla monta vuotta, mutta sitten kyllästyin olemaan niin harmaa ja liityin maailman naisten enemmistön muutama kuukausi sitten. Ja on aivan ihanaa kun kaikki ei enää päivittele "kylläpä olet harmaantunut nuorena".

Sitten kun muutaman vuoden päästä olen 60% harmauden sijasta 100% harmaa annan oman värin tulla, sitten oikein korostan jollain hopeavärillä ja yritän olla kuulematta päivittelyjä.

Hyvää naistenpäivää sulle Violet!

Villilintu kirjoitti...

Täällä myös yksi värjäysvähemmistön "maantienvärinen" edustaja, aikoinaan vuosikaudet hennalla sotkenut. En muuten ymmärrä miksi meidän suomalaisten kaunis perinteinen hiusväri usein kuitataan tuollaisella termillä kuin maantienvärinen. Minun tukastani ainakin löytyy vaikka mitä luonnon sävyjä, kuten heinä, olki, hiekka.. ja kesän mittaan lukuisia uusia.

Kiitos blogistasi, sitä on ihana lukea.

minja kirjoitti...

Kyllä on hieno piirros!

Minäkin haluaisin ettei tukkaa tarvitsisi värjätä. Meinasin jo viime kesänä, että ajan koko tukan pois ja sitten enää värjää kun tukka kasvaa. En sitten rohjennut ja nyt sitten taas kasvattelen pitkää.
Mustan tukan kanssa on vaikeaa päättää että nyt loppu värjäys, kun omaa vaaleaa puskee tyvestä :D

Minä täytän ensi vuonna 30. En tunne oikeastaan sitä mitenkään voimakkaasti, koska elän ajatuksissani aina vuoden edellä. Siis ikä-asiassa :D Kun joku kysyy ikääni, meinaan vastata aina +1v lisää.
Olen tottunut siihen että ihmiset pitävät minua ulkonäön perusteella paljon nuorempana mitä olen. Ei tästä montaa vuotta ole kun alkossa kysyttiin papereita...
Luulen ettei minulle tule ikäkriisejä, vaan päinvastoin minusta tulee kokoajan tasapainoisempi.

Lasten kasvaminen kyllä joskus hirvittää!

Anna kirjoitti...

Egyptiläisessä naisessa on mahtavat värit! Ilme on mystinen niin kuin kleopatralla.

Mie olen ollut värjäämättä jo pari vuotta. Silloin väsyin kaikkeen liialliseen itsensä puunaamiseen, joten lopetin lähes kaiken samaan syssyyn. Ajatuksena oli, että sitten - kun - elän jossakin aavikon rannalla tai meren ympäröimällä keitaalla, en ehdi laittamaan itseäni, vaan aika menee asumuksen rakenteluun ja ruuan hakuun. :-D

Punamulta kirjoitti...

Egyptiläisessä naisessa on jotain ylvästä. Juuri niin kuin pitääkin. Hieno.

Minunkin 40. syntymäpäiväni tulee ensi vuonna. Jotenkin tuntuu, että nyt on alkanut uusi elämä!!!

Kaikille ketkä kauhistelevat ikääni, totean, että nythän vasta on elämä alkanut...tähän asti en ole tajunnut siitä mitään. Nyt huomaan joka päivä oppivani uusia asioita. Ja kaiken lisäksi minusta jotenkin tuntuu, että tämä elämä on jollakin tavalla menossa koko ajan parempaan suuntaan.

Olen todella onnellinen myös siitä, että olen vielä elossa ja saan ihmetellä näitä asioita...ei ole vielä ollut aika mennä, vaikkakin jo pari kertaa on läheltä liipannut.

Hiukseni hennaan, jotain väriä tähänkin kalkkilaivan kapteeniin on pakko saada :)))

aino kirjoitti...

naistenpäivää toivotan!
tuo piirros on upea, hieno graafinen ote.

viimeistään kun ihminen täyttää 20, persoona vaikuttaa enemmän kuin ikä, näin tuppaan ajatella.
välttelen oman ja muiden iän ajattelemista, nautin kuitenkin synttäreistä!

Ilona kirjoitti...

Olen uinut vastavirtaan jo muutaman vuoden. Eivät ole tulleet hätyyttelemään julkisivuvirastoista tai muualtakaan. Ehkä eivät ole uskaltaneet... ;)

Suklaasydän kirjoitti...

Minä lopetin hiusten värjäämisen pari vuotta sitten. Sitä ennen oli kahdeksan vuotta hennattu tukka. Nyt on oikea väri eli mitäänsanomaton harmahtava blondi. Kesällä onneksi tulee kullanvärisiä raitoja luonnostaan.

Minulla on jonkinlainen ikäkriisi käynnissä sen takia, koska minusta tuntuu etten ole saanut mitään aikaisksi elämässäni. Ei ole edes töitä tai omaa taloa! Ja numero 30 lähestyy uhkaavasti...

pikkujutut kirjoitti...

Hieno kuva.

Odotin minakin, sita 40-paivaa, samoilla ajatuksilla.Jotain tapahtuu koko ajan ja pikkuhiljaa niita juttuja nakee itsessaan, ajatuksissaan ja teoissaan. Hassun hauskalla tavalla elama tuntuu nyt alkavan uudelleen. Tarkemmin en osaa selittaa, eihan tata kokemustakaan ole paria kuukautta enempaa..

Hiukset varjasin, tyhmyyttani, viime kesana. Silla seurauksella etta nyt pitaisi napsaista poikki, jotta se parempi vari tulisi kunnolla nakyviin.Mutta kerrankin odottelen rauhassa ja katson mita kehittyman pitaa.

MaaMaa kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää Violet!
Poikasi maalaus on todentotta upea! Taiteilijapoika suorastaan!

Ikä on ansaittu, siitä pitääkin olla ylpeä! :)

Katilein kirjoitti...

Mahtava työ ja hitsi, mikä vahva viiva esikoisellasi on! Itse en osaisi tehdä mitään noin hienoa.

Minä täytän ensi kesänä 32 eikä minulla ole siitä mitään ajatuksia. Ihan hyvä ikä..

Paevi kirjoitti...

Upea egyptilainen nainen!
Mulla on joskus ollut raitoja hiuksissa mutta ei kay mulle, hiukset karsii tosi paljon joten viimeiset kymmenen vuotta ainakin olen ollut ihan 'au naturel'
Ja meillakin mina olen se perheen vanhin... mieheke kolme vuotta nuorempi

aurinko ja kuu kirjoitti...

Valtavan hieno piiros!!!Kuinka vanha on esikoisiesi?Lahjakas lapsi.
Olen juuri matkalla kohti 40ä ja odotan sitä,todella.
Nykyään se on itsenäisten ja vahvojen naisten ikä.Ennenvanhaa silloin oltiin ikäloppuja,rankan työn nujertamia isoäitejä.
Nyt meillä on vielä paljon edessä!
Hyvää naistenpäivää kaikille!

violet kirjoitti...

Sari: "ne tulevat niin kuin kotihin, ne tuovat uusia vieraitakin, jotka nimeltä tunsin mä juuri...se murhe mi eilen mun murtaa oli, suli hymyks kun tänään suurempi tuli, koska tulee se suurin, se suuri?"
Tuo tuli mieleen Leinosta vaikken sulle suuria murheita toivokaan, en ollenkaan!!

Talvihalla; mä olen kanssa miestäni pidempi - tosin vaan ehkä sentin, pari;-)
Niin, se on kummaa että pitää perustella ellei halua jotakin. Kerran sanoin kun otti oikein päähän että tulin sentään leikkauttamaan.

Vilijonkka: ymmärrän että sellaiseen päivittelyynkin kyllästyy. Noh, ehkä muutaman vuodne päästä saat sellaiset hienon valkoisen päähineen!

Villilintu: katsojasta se onkin kiinni. On vähän niin että nykyään silmä on niin tottunut kaikkeen käsiteltyyn (vähän joka asiassa) että ei-käsitelty näyttää...hailealta ja mitäänsanomattomalta.

Minja: musta tukka missä on vaalea juurikasvu on tosiaan aika puistattava;-)
Minä mietin aina välillä että ovatko tosissaan vai oliko tuo vinoilua kun joku sanoo mademoiselle madamen sijaan.

Anna; mä en kyllä ole ollenkaan kyllästynyt itseni puunaamiseen tai mitenkään heittänyt kaikkea sikseen tällä saralla. Tuohon päähän en nyt vaan koske;-)

Punamulta: hienosti sanot. Ajattelen itsekin noin.

Aino: persoona se onkin mielenkiintoisempi.

Ilona; ei ne ehkä tulekaan!

Suklaasydän; ai jotain aikaiseksi elämässä? Omalla mittapuullani olen saanut paljonkin, toisen mittatikulla en ehkä mitään.

Pikkujutut: tajuan oikein hyvin tuon selityksen. Noin se menee.

maamaa; taitelijalle terveiset;-)

katilein: en minäkään tuollaista osaisi piirtää.

Paevi: onpa värjäämättómiä nyt lopulta paljon. Olen aidosti yllättynyt - vai onko ne kaikki vaan mun blogini lukijoita???

Aurinko ja kuu: poika täyttää ensi kuussa 10.
Joo, paljon on edessä vaikka on takanakin.

kukkis kirjoitti...

Poika on selvästi perinyt taiteelliset geenit! Hirmu hieno piirros.

Oma isäni sai ensimmäiset harmaat nelikymppisenä, ja niitä tässä jännittyneenä odottelen minäkin. Ei ole vielä näkynyt. Toisaalta nelikymppisyyteenkin on mulla vielä vuosi ja viikko :)

maare kirjoitti...

Upea piirros!!!!!

Susanna kirjoitti...

Ihana lukea, kuinka moni nainen tässä upeassa 40-vuoden iässä jättää hiusvärit kampaajan harmiksi.

Minäkin, ja harmaannun samalla charmantisti.

Ruumis vanhenee, sielu ei.

Joola kirjoitti...

Tätä ikäasiaa olenkin tässä tänä ja viime vuonna pohtinut paljon. Kun veljellä on niin nuori tyttöystävä. Ihana ja fiksu. Ja useammalla muulla tutulla, ihan hiukan nuorempi minua vain, mutta ratkaisevan verran kuitenkin. Minä muistan, kuinka hämmästelin vielä lukiossa, että voiko johonkin ravintolaan olla ikäraja 25 vuotta. Että eiväthän sen ikäiset enää käy hippaamassa.
Yksi 28 vuotias kertoi kuulleensa, että on naisia, jotka eivät muista edes omaa ikäänsä. Heh, tajusin sillä hetkellä, että minä olen jo sellainen. Kolmeenkymppiin saakka jaksoin pysyä laskuissa, nyt joutuu aina miettimään.

Mutta vielä siitä ääneenlukemisesta. JOS tulette Suomeen kesällä, minusta sellainen tilaisuus olisi mukava, jossa Violet lukisi ääneen tekstejään jossakin kahvilassa. Mieti. Olisi ihana istua ja kuunnella.
Kirjoitat ihania ja viisaita ja virkeitä ja vaihtelevia ja näkökulmia ja ajateltavia ja...

violet kirjoitti...

Kukkis; jaaha, sitten onnittelen syntymäpäivän johdosta!

Susanna; paitsi joillakin vanhenee sielukin jo parikymppisenä;-)

Joola: oi miten ilahduin tuosta viimeisestä kappaleesta! OIkeinko tulisit kuulemaan kun luen?
Takuulla tulisin ja takuulla lukisin, ja olisihan se kiva noin tavata ihmisiä. Haloo kahvilanpitäjät, järjestäkää lukuilta!