Pienempi on ollut niin onnellinen saadessaan olla perheen ainut lapsi. Meillä on ollut rauhallista ja sopuisaa. Hiljaista sen sijaan ei, sillä poika on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja puhunut taukoamatta kaikki asiansa nyt kun kukaan ei keskeytä. Iltaisin ollaan pelattu kolmisin lautapelejä eikä kukaan ole heittänyt nappuloita nurkkaan. En voi olla ajattelematta: olisiko aina näin jos poika todella olisi perheen ainut lapsi? Entä jos se ainut lapsi olisi se leirikoulussa oleva?
Kaksi kertaa on jo tullut kysymys: koska veli tulee takaisin?
Viime yön pikkuveli nukkui poissaolevan sängyssä.
Jatkuvasta nahistelusta huolimatta noiden kahden välill;ä taitaa sittenkin olla...jotakin.
Aurinko ja lämpö näyttää palaavan. Pääsee taas pyykkihommiin ja katselemaan kasvun ihmettä terassille. Huomenna palaa matkalainenkin ja illalla minä näen Jane Birkinin.
Kaksi kertaa on jo tullut kysymys: koska veli tulee takaisin?
Viime yön pikkuveli nukkui poissaolevan sängyssä.
Jatkuvasta nahistelusta huolimatta noiden kahden välill;ä taitaa sittenkin olla...jotakin.
Aurinko ja lämpö näyttää palaavan. Pääsee taas pyykkihommiin ja katselemaan kasvun ihmettä terassille. Huomenna palaa matkalainenkin ja illalla minä näen Jane Birkinin.
25 kommenttia:
Sinulla on paljon mukavaa odotettavissa.
Se on kumma, miten perheen dynamiikka muuttuu sisarussuhteiden kautta. Keskinäisen rakkauden, tappelun ja kilpailun määrä on jotakin mitä ihmettelen joka päivä tyttöjemme välillä, vaikka onhan aiheesta omakohtaistakin kokemusta.
Yhden lasen kanssa kerrallaan on niin erilaista! Olisipa useimmin tilaisuuksia itsekin järjestää sellaista aikaa.
Hei mikä tuo herkullisen näköinen piiraan pala on? Onko siinä juustoa? Halloumia tms? Pistäös resepti julki samoin tein!
Tutunkuuloista
meillä veljekset tappelee keskenään,
mutta eilen
just pikkuveli
selitti Ernienukelle
toi on mun veli ja osoitti sormella isoveljeään;)
Että kumminkin tykkää kans.
Jamelia
Kerrohan konsertista sitten heti tuoreeltaan..
Minäkin usein mietin millaista olisi vain yhden lapsen kanssa. Huomiotahan hän ainakin saa eri tavalla..
Merruli: minä ihmettelen sitä päivittäin myös. Omaa kokemusta ei ole, olen ainut lapsi. Miehen perheessä oli 5 lasta ja hän vakuuttaa että siellä "tapeltiin koko ajan" ja ettei se ole mitään vakavaa. No ei olekaan, mutta melua tyhjästä, useinkin.
Maare: Molempien omieni kanssa on aivan ihanaa ja antoisaa olla kaksin. Tai siis seurassakin ilman sitä toista. Jotakin tapahtuu kun nuo kaksi pannaan samaan tilaan> Ei ehkä ihan heti mutta pian. Ihan kuin eivät vain voisi sietää toisiaan. Ovat kyllä ihan kauhean erilaisia.
Piiras on raparperipiirakkaa!
ÖÖ tota, ohjetta ei ole...mutta siinon murotaikinapohja vai mikä seon, semmonen rapea, sitten kattilassa pehmeäksi keiteltyä raparperia, kanelia, sokeria...sitten ne tuohon päälle ja sen päälle heitin ranskankerma-kananmunasekoituksen ja sitten uuniin.
Jamelia: Ernie-nukke;-) Tuli niin Hollanti mieleen ja tv:n lasten ohjelma (jos tuo nyt on sama Ernie)
Sooloilija: usein mietin että ollaanko me aivan nollia vanhempina kun emme saa asioita rullaamaan niin että sopu säilyisi jne. Mutta sitten kuuleen joka puolelta että tuommoista se on. Meilläkin, ja meillä.
Noista kumpikaan ei ole mikään tappelupukari eikä kumpikaan ole ilkeä tai pahansuopa sillään, mutta kuten sanottu, eivät synkkaa keskenään. Kenen muun kanssa vaan.
OOhh!Jane!!!!Ihanaa!Kerrothan sitten...
Minusta on ihanaa huomata lapsessaan aivan uusia puolia.Ne tulevat esiin kun hänen kanssaan on kahden.Sitä tapahtuu niin harvoin, että väliajalla ehtii tapahtua niin paljon kehitystä, jonka huomaa juuri noissa kahdenkeskisissä hetkissä.
Meillä keskimmäinen -jo kuusi haluaa nukkua meidän sängyssä jos isosisko on poissa yötä.On kuulemma yksinäistä ja pelottaa...
Meillä ainakin kinataan ja rakastetaan tulisesti. Sama oli veljen kanssa. Yleensä leikittiin yhdessä, sitten tuli sellainen käsikähmä että toisen vaatteet revittiin, sitten taas sopu. Joskus on sellaisia päiviä, että veljeksiä ei kertakaikkiaan voi pistää samaan huoneeseen.
On niin jännää kuinka lapset muuttuvat seurasta riippuen, no, kukapa ei. Mutta on aivan mahtavaa välillä olla ainoastaan yhden kanssa, antaa hänelle tilaa ja mahdollisuuden olla se ainokainen. Valitettavan harvoin vaan on mahdollista. Vaikka järjestelystähän se vain kiinni on. Kaksi kavereille yökylään samanaikaisesti, eikä peräkkäisinä öinä!
Sanoisin kans, että jatkuvasta nahistelusta huolimatta poikieni välillä on jotain :)
Kivoja on usein iltahetket, pojat nukkuu samassa huoneessa, sängyt ahtaasti ahdettu pieneen huoneeseen, mutta tunnelmaa siellä on ja varsinkin kun huoneesta usein kuuluu naurunpyrskähdyksiä ja salaista supatusta. Tai sitten kun istuvat vierekkäin kauan sitten unohdetun leikkimökin katolla ja parantavat maailmaa jäätelöä syöden.
Toivoisin myös pääseväni kuivatteleen pyykkiä ulos. Ja Jane Birkin, sinä onnellinen :)
Ihana pikkuveli, kun nukku veikan sängyssä :)
Jos (toivottavasti KUN) alan joskus lisääntymään, niin tahtoisin ainakin 2 lasta. En omaksi seurakseni, vaan toisillensa. Vaikka eivät olisikaan parhaita kaveruksia, niin elämän kiemuroissa ja koukeroissa ovat sisarukset suuri lahja! En tiedä miten mun ois parin viime vuoden aikana käynyt, jos oisin ainut lapsi...elämäni ei oisi ainakaan tällaista, kun se on nyt...
Mukavata torstaita teille! :)
Kun joku lapsista on pois kotoa, on jotain puuttuu-fiilis...ja kun kaikki ovat pois, olo on aika epätodellinen! Ja niin kuuluukin! Vaikka niistä hetkistä osaa kyllä nauttiakin, toden totta.
Meillä tytöt leikkivät VÄLILLÄ mahtavia leikkejä yhdessä, mutta ENIMMÄKSEEN kinaavat ja tappelevatja riivaavat toisiaan. Poika sitten seilaa välimaastossa, vanhimpana yrittää selvitellä tyttöjen riitoja saaden vain oman mielensä huonoksi, tytöt ärsyyntymään lisää ja meikäläisen kiehumaan...Kun viimeksi pienin oli poissa, huomasivat sisaruksetkin, että Täällä on ihan liian hiljaista!
Täydellinen huomio jokaiselle yksinään on luksusta ja tarpeellista, aikuisellekin!
Sisarusrakkaus ei aina ole niin "hiljaista". Mielelläni soisin omalle pojallenikin sisaruksen, mutta valitettavasti se ei onnistu.
Hiljaista on välillä ja välillä aivan kamala meno...että kyllä sitä riitaa ja eripuraa saa aikaiseksi sitten aikuistenkin kanssa jos ei ole toista lasta paikalla ;)))
Teillä on kyllä kesä niin paljon edellä...meillä vasta nyt oikeasti vihertää ja raparperitkin ovat vielä niin pieniä, ettei niistä ihan vielä mitään leivo... Mutta kunhan kasvavat, mehua aion tehdä ja paljon...ja vähän piirakkaakin. Ja kiisseliä.
Ihanaa, että pienemmällä on nyt aikaa puhua ne asiansa, joita ei veljen läsnäollessa keskeytyksiltä ehdi kertoa. On hyvä, että molemmille on omaa aikaa. Mutta tuskin lapsen kanssa olisi samanlaista kuin nyt, jos hän olisi ainoa.
Eikä se kähinä tosiaan ole vakavaa, vaikka voi ollakin rasittavaa. En vaihtaisi veljiäni mihinkään, vaikka välillä he osaavatkin olla ärsyttäviä edelleen.
Meillähän poika oli pitkään se "ainoa lapsi". Sai pikkusiskon nyt ollessaan kahdeksan (täyttää yhdeksän pian). Tosi mielenkiintoista seurata kuinka hänestä kasvaa veli pikku hiljaa. Suhteet perheen sisällä muuttuu. Kinata ei vauvan kanssa voi ja ikäero on huima, mahtaavatko kinata? Tiedä sitä. Hauskaa , että on ikäeroa.
Minulla on sisko joka on 1.5 vuotta nuorempi kuin minä. Tapeltiin ihan koko ajan lapsena. Teininä ei oltu yhdessä ollenkaan. Ihan eri kiinnostukset ja kaverit.
Nyt on kivaa, aikuisena, kun on sisko.
ohoo, olet menossa Janen keikalle? kunnon raporttia odotellessa.. ;)
t. eräskin ainoa lapsi joka olisi kyllä mielellään adoptoinut itselleen sisaruksia..
..eikä kukaan ole heittänyt nappuloita nurkkaan...
Joo, meillä on sama juttu. Kun yksi temperamenttinen ja domineeraava lapsi on poissa, on olotila aivan erilainen. Hyvin hyvin rauhallinen.
Mutta niinhän se on että vaikka ovat toistensa vihollisia liiankin usein, ovat myös parhaita ystäviä. Niiden hyvien hetkien ansiosta jaksaa..
Ou nou, Jane Birkin-päivä! Huomenna saamme kaiketi kuulla.
Samalla lailla kun sinä mietit kumpi olisi ainoa ja millaista se olisi, minä joskus mietin että jos meitä olisi yksi lisää, kuka hän olisi, millainen jne.
Kaikkea sitä ihminen miettiikin.
Aurinko ja kuu: juu, kerron sitten. Se on siis vasta huomenna. Kirjoitin hassusti.
Matroskin: on tää kummallista...mutta niin tuttua.
Vilijonkka: noita ei kovin paljon ole vielä kutsuttu yökylään...eikä itse kehtaa kutsua että voisiko tulla teille;-)
Himalainen: ONNEKSI niin on noita kuvailemasi kaltaisia hetkiä. Muuten olisi kirveet kaivossa.
Maamaa; ajattelin ennen ekaa: ei ikinä lapsia. Sitten halusin sen yhden, en ehdottomasti lisää. SItten toivoin toista, mutta siihen saa jäädä. Kolmatta ehdin jo toivoa mutta tulin järkiini.
Satunkaa: ehdottomasti olen nauttinut tästä viikosta vähintään pikkuveljen tavoin. Monet yhteenotot ovat jääneet tapahtumatta> On ollut kuin silla kuuluisalla huopatossutehtaalla.
Punmulta: joo, ihan totta, toki ainutkin lapsi järjestää halutessaan kahnausta. Kyllähän minä sen muistan kokemuksestakin;-)
Colibridreams: kai se niin on että se jota eniten rakastaa saa osansa myös siitä muusta...veljelle kehtaa ja uskaltaa, kavereille ei.
Niina: ehkä nuokin sitten aikuisena tulevat kädestä kiittämään kun heitä on kaksi!
Outi: joo, huomenna menen.
Merja; meillä se nappuloitten heittäjä on siis kyllä täällä, mutta hänen ei tarvitse heittää kun ei tule niitä Tilanteita...näyttää johtuvan siis siitä että kun ovat yhdessä niin tulee.
Liivia: joo, huomenna siis vasta se keikka. Menen sillä mielellä että ihana nähdä hänet, ihan sama mitä laulaa. Ei hän minusta mikään laulun mestari ole ollenkaan. Semmonen eläytyjä ja tulkitsija ja ehdoton elävä legenda;-)
"...tulit järkiisi..." :)))
Mä oon kattonu pari kertaa Discoverylta sellaista ohjelmaa kuin "17 kids and counting..."
Siinä jonku uskonlahkon pariskunta on TODELLAKIN syltänyt maailmaan 17 lasta ja taas on pulla uunissa! Parit on kaksoset, mutta lapsentekotehdas-vaimo on ollut puolet elämästään raskaana!
tsiisus!
Sisaruksien välisistä suhteista on jo kaikki sanottu, mutta mistä tuota Marseillen saippuaa saa?? Se on ihanista ihaninta, toin Pariisista pari suihkusaippuaa ja nyt tahtoisin lisää. Tulee vähän kalliiksi aina lähteä ulkomailta hakemaan. Voi sinua onnellista, taidat saada ihan lähikaupasta!
Maamaa; niin, voi sanoa että tulin järkiini. Tajusin/tajusimme etteivät voimamme enää riitä kolmatta kertaa siihen mitä kaksi kertaa oli, ne ensimmäiset vuodet. Eivät olleet helpoimpia kummankaan kohdalla.
Pilkkusilmä; tuo on lähikaupan siivoushyllystä, 1,95 €.
Tuollahan voi pestä mitä vaan. Huippuaine.
Olipa taas hyvänmielen viesti!
Meillä on yksi lapsi, ja ei se yksinään riitele, mutta meille vanhemmille kyllä ajoittain. Eli jostain ne lapset joka tapauksessa ne kiukuttelut löytävät olivat yksin tai kaksin... Mutta totta on, ettei sellaista minäpäs-älätulemunalueelle-äiti,tuoärsyttää jne juttuja ole, joita omasta lapsuudesta muistan. Olen tyytyväinen siihen, että on lapsi, joskus tekee mieli toistakin, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi, kun vieläkin ollaan tÄssä pisteessä. ;-)
Yhden kanssa pääsee varmasti helpolla, vaikkei se tâssä syy olekaan. Hm, viihdytttäminen ja yhdessäolo on erilaista, niin kuin kerroitkin. Sitä joutuu ehkä enemmän olemaan kaveri/leikkijä lisäroolissa, vaikka vanhemmuus onkin tietenkin ensisijainen rooli. Sisarus on luonnollinen leikkikaveri, vaikka tappelua tulisikin.
Hatunnosto sinulle ja muille useamman lapsen äideille, olette aika sankareita näin yksilapsisen näkökulmasta. :-)
Sait minut taas miettimään elämää,
t. minjo
Meillä on yksi lapsi ja olen miettinyt, millainen isoveli hän olisi (ja kyllä vielä oikeastaan toivonkin, että hänestä vielä joskus tulisi isoveli... Niinan kommentti oli rohkaiseva, ei se sisaruus ikää katso!). Oman kokemukseni mukaan sanoisin, että usein ainoille lapsille kaverien merkitys on suurempi kuin sisaruksia omaaville lapsille. Meidän poikamme todella kaipaa koulukavereitaan esim. lomien aikana, ja yritämmekin järjestää silloin kaveritreffejä. Ja osa kavereista on niin läheisiä, että niiden kanssa myös riidellään ja nahistellaan, välillä ihan kunnollakin. Njams, raparperia, täytyykin etsiä sitä täältä Ranskasta!
Marsellein saippuaa on ainakin Saiturin pörssissä :)
Lähetä kommentti