(Säästä en aio sanoa mitään ennen kuin joku radikaali muutos tapahtuu.)
***
Joskus toivon sellaista luutaa jolla voisi pyyhkäistä kaikki tollot maan päältä reunan yli. Ymmärrän että toisinaan itsellänikin olisi vaarana joutua tolloluudan pyyhkäisemäksi, mutta yritän ainakin parhaani jottei kanssaihmisille tulisi vuokseni moisia mielihaluja.
Minut saa raivon valtaan epäreiluus, röyhkeys, törkeys, ajattelemattomuus, pomottelu ja sen sellainen. Myönnän että menen nollasta sataan helposti melkein mistä vain, mutta kaikenlainen vääryys on ainakin varma keino saada minut pois tolaltani. Sitten kun on vielä suu joka ei aina pysy kiinni silloin kun olisi viisainta... Mies sanoo että joku kaunis päivä saan varmasti vielä turpaani tämän takia, kun koskaan ei voi tietää miten hullu vastapeluri on.
Voisin varmaan ottaa rennommin - niinhän monet muutkin tekevät! - enkä puuttuisi asiaan kun vaikkapa näen että eläimille tehdään pahaa. Muistan ikuisesti millainen adrenaliinipommi meni suonissani kun näin vuosia sitten Tampere-talon kulmilla kuinka kaksi poikaa potki lintuja. Yksi lintu ei enää edes liikkunut, pari muuta räpiköi ja yritti lentää.
Voisihan tuota vaan kohauttaa olkiaan ( "pojat ovat poikia") ja jatkaa matkaa, mutta eipä onnistu. Muistan että minulla oli halu repiä hiukset yksitellen päästä niiltä kakaroilta. Huusin itseni veltoksi, uhkailin sillä ja tällä ja loppuihan se, onneksi. Sitä ennen sain noiden varhaisteinien tappouhkaukset, huorittelut ja syljet päälleni. Tuntui oikein fyysisesti pahalta (vaikka kukaan ei koskenut minuun) ja muistan miten tärisin raivosta pitkään.
Monenlaisia tolloja on kaikkialla ja tulee aina olemaan. Joitakin asioita joutuu vain sietämään. Onneksi voi edes siirtyä pois niin ei tarvitse kuunnella, miten koulun pihalla rouva kovaan ääneen morkkaa kotiapulaistaan toisille rouville. Että miten se kehtaa pyytää palkkaakin niin paljon, johan se saa 8 euroa tunnissa. Ja blaa blaa blaa. Ja nauretaan että miten ne voikin olla niin tyhmiä ja minunkin apulaiseni teki niin ja noin ja voitteko kuvitella. Olenkohan liian herkkä vai miksi minulle tulee halu mennä tunkemaan ämmien Vuittonit niiden suuhun jotta ääni lakkaisi?
(Anteeksi. Nyt on parasta lopettaa. Verenpaine nousee kun ajattelen eilen kuulemaani.)
***
Joskus toivon sellaista luutaa jolla voisi pyyhkäistä kaikki tollot maan päältä reunan yli. Ymmärrän että toisinaan itsellänikin olisi vaarana joutua tolloluudan pyyhkäisemäksi, mutta yritän ainakin parhaani jottei kanssaihmisille tulisi vuokseni moisia mielihaluja.
Minut saa raivon valtaan epäreiluus, röyhkeys, törkeys, ajattelemattomuus, pomottelu ja sen sellainen. Myönnän että menen nollasta sataan helposti melkein mistä vain, mutta kaikenlainen vääryys on ainakin varma keino saada minut pois tolaltani. Sitten kun on vielä suu joka ei aina pysy kiinni silloin kun olisi viisainta... Mies sanoo että joku kaunis päivä saan varmasti vielä turpaani tämän takia, kun koskaan ei voi tietää miten hullu vastapeluri on.
Voisin varmaan ottaa rennommin - niinhän monet muutkin tekevät! - enkä puuttuisi asiaan kun vaikkapa näen että eläimille tehdään pahaa. Muistan ikuisesti millainen adrenaliinipommi meni suonissani kun näin vuosia sitten Tampere-talon kulmilla kuinka kaksi poikaa potki lintuja. Yksi lintu ei enää edes liikkunut, pari muuta räpiköi ja yritti lentää.
Voisihan tuota vaan kohauttaa olkiaan ( "pojat ovat poikia") ja jatkaa matkaa, mutta eipä onnistu. Muistan että minulla oli halu repiä hiukset yksitellen päästä niiltä kakaroilta. Huusin itseni veltoksi, uhkailin sillä ja tällä ja loppuihan se, onneksi. Sitä ennen sain noiden varhaisteinien tappouhkaukset, huorittelut ja syljet päälleni. Tuntui oikein fyysisesti pahalta (vaikka kukaan ei koskenut minuun) ja muistan miten tärisin raivosta pitkään.
Monenlaisia tolloja on kaikkialla ja tulee aina olemaan. Joitakin asioita joutuu vain sietämään. Onneksi voi edes siirtyä pois niin ei tarvitse kuunnella, miten koulun pihalla rouva kovaan ääneen morkkaa kotiapulaistaan toisille rouville. Että miten se kehtaa pyytää palkkaakin niin paljon, johan se saa 8 euroa tunnissa. Ja blaa blaa blaa. Ja nauretaan että miten ne voikin olla niin tyhmiä ja minunkin apulaiseni teki niin ja noin ja voitteko kuvitella. Olenkohan liian herkkä vai miksi minulle tulee halu mennä tunkemaan ämmien Vuittonit niiden suuhun jotta ääni lakkaisi?
(Anteeksi. Nyt on parasta lopettaa. Verenpaine nousee kun ajattelen eilen kuulemaani.)
31 kommenttia:
Olen ihan samanlainen :) Välillä ihmetyttää, mikseivät muut reagoi, vaikka tilanne on epäreilu ja kaikkien pitäisi se nähdä. Miten joku voi olla välinpitämätön?!
Ilkeilyä en siedä yhtään, vaikka osaan olla kyllä takaisin tosi ilkeä, jos joku ilkeilee ensin.
Vaikka pitäisi kai vain kääntää se toinenkin poski... vai miten se oli.
En tahdo olla kenellekään töykeä, mutta ärsytyskynnys ylittyy yleensä silloin jos kaupassa myyjä on liian tyrkyttävä eikä jätä rauhaan, tai kadulla nämä kaikki hihastavetäjät, olkoonkin että tarkoitus on pelastaa luontolapsetmaailma ja työtäänhän he vaan tekevät, mutta voisi myös vähän katsella psykologisella silmällä onko juuri joku juoksemassa bussiin tms.
No joo kyllä mullakin täältä tänä aamuna tulisi, pakko lopettaa hyvän sään aikana.
Mun mielestä on vaan terveen merkki, jos tuommoisiin asioihin reagoi!
Tuli tuosta kotiapulaisesimerkistä mieleen ihmisten asenne siivoojia kohtaan. Siivosipa sitten jossakin toimistossa tai rappukäytävässä, harva tervehtii (katsotaankin poispäin), kehuja ei tule koskaan (sen paremmin niiltä joiden nurkkia siivotaan kuin omilta esimiehiltäkään). Yritys, jossa siivotaan saattaa muistaa esim. jouluna _omia_ työntekijöitään juhlin, siivousfirmasta tilattu siivooja siivoaa juhlien jäljet minimipalkalla eikä omatkaan esimiehet muista edes tekstiviestillä..esimerkkejä olisi loputtomiin. Huvittavin kohdalle osunut taisi olla erään yrityksen talonmies, joka ilmoitti, että siivoojat ovat alinta kastia! Itse toivon että noiden hommien tekeminen on rokottanut mut vastaavaa idiootteilua vastaan (jos vaikka joskus pääsen täältä alimmasta kastista oman alan hommiin).
Villapeikko: oi voi, monet ovat välinpitämättömiä kun eivät viitsi. Sitten on niitä jotka eivät uskalla (viisasta toisinaan). Näitä "ei kuule mulle" -ihmisiä on pilvin pimein.
Liivia: minä en voi sietää ihmistä joka jatkaa katusaarnaansa (myy jotain tai haluaa nimeä johonkin tms.) vaikka sanon kohteliaasti ei kiitos tai että en ole kiinnostunut.
Kaupoissa kaikki maistiaistentyrkyttäjät jotka jankuttavat (mutta madame tämä on DANONE!) kiellostani huolimatta että maista maista....hoh hoijaa.
Nämä ärsytykset eivät vedä kuitenkaan ollenkaan vertoja vaikkapa niille tolloille asiakkaille, jotka raivoavat kaupan kassalle että liikkeessä on liian kalliit hinnat!
14 a4 Hanna: Ihmisten asenne siivoojia kohtaan...juuri tuollainen valitettavan usein.
Ja nämäkin rouvat meidän koululla olisivat kovasti ihmeissään jos yhtäkkiä eivät saisikaan haluamaansa kotiapua, ei edes rahalla (jolla ovat tottuneet kai kaiken saamaan.). Ettei yhtäkkiä olisikaan enää ketään kivaa filippiiniläistyttöä joka hakee paskapalkalla heidän räkänokkansa koulusta, hoitaa kotona ruokaostokset ja pyykit jne.
Mutkin tahallinen ilkeys, röyhkeys ja ajattelemattomuus saa raivon valtaan. Ymmärrän, ettei ihan aina huomaa jos jotakuta loukkaa, mutta jos ihan vain junttiuttaan on ajattelematon, niin MUR!
Kaikenlainen eläinten, lasten, vanhusten tai jollain tavalla avuttomien hyväksikäyttö/satuttaminen pitäisi rankaista vähintään samalla mitalla. Jos jätät koiran satakiloisella kettingillä kiinni takapihan puuhun etkä ruoki tai juota kuukauteen, niin rangaistus pitäisi olla sama!
MUR!
Mäki murisin tänään blogissani, tosin vain meidän talon junteista naapureista, jotka ei ajattele muita asukkaita tippaakaan...
Hyvää tiistaita jokatapauksessa! :)
Kuulostaa tutulta! Myös se, että mies ennustaa minulle käyvän vielä joskus hullusti :)
Minä kiihdyn samalla tavalla nollasta sataan aivan hyvin monista asioista, mutta kaikkein eniten epäoikeudenmukaisuudesta. Olen joskus ajatellut tämän juontuvan kouluajoista, jolloin minua kiusattiin, eikä kukaan luokkakavereista tullut koskaan väliin (näkivät kyllä, seisoivat ihan vieressä). Minä en koskaan kävele luulemani kiusaamistilanteen ohi. Välillä se on aiheuttanut hassuja tilanteita ja hölmistyneitä poikien naamoja, kun olen rynninyt kaukaa tien yli koulun pihalle heidän nujakointiaan keskeyttämään. Mutta parempi niin kuin olla näkemättä mitään.
It's a feature, not a bug!
Ilona
:D Hienoa räiskintää.
On paljon syitä miksi asun täällä pusikossa ja miksi olen usein ajautunut töihin, joissa asiakas ei valita (niinkuin nyt se siivoja duuni siellä ruumishuoneella...) Kyllä mä normaalisti tulen ihmisten kanssa juttuun (vaikka hoidan kyllä asiat mahdollisimman lyhyen kaavnän mukaan, jos seura ei miellytä), mutta kun kiehahtaa, niin sitten kiehahtaa kunnolla. Yleensä huomaan olevani se, joka parin painekattilan välillä toimii tasausventtiilinä ja sitten omissa oloissani menen metsään karjumaan viattomille puille metsään. Yhden sortin masokismia kai sekin. Ja jos joku kohtelee kaltoin viattomia luontokappaleita, niin silloin mua ei pidättele mikään. Jos pitää valita pulun ja jonkun pojannulikan välillä niin pulu voittaa 10-0.
Silla luudalla olisi varsin paljon kayttoa taallakin.
Sait oman verenpaineeni nousemaan jo pelkalla kirjoituksellasi.Taalla noita rouvia loytyy ja huh huh, mita tekstia. Siina vaiheessa kun tiedan, etten ole paivaakaan enaa taalla kayn sanomassa mielipiteeni.
Tolkuttoman monen ihmisen päivä paranee vasta kun on jonkun toisen päivä on tullut pilattua. Luutimista pitäisi harrastaa enemmäkin; minulla tosin on suuri suu ja kerkeä kieli, enkä millään kykene olemaan hiljaa jos huomaan että joku silkkaa ilkeyttään tylyttää muita. Herra mieheni on jo kieltäytynyt enää lähtemästä kanssani lätkämatsiin tai konsertteihin :), ärsytyskynnykseni kun ylittyy ajatusta nopeammin jos joku firman rahoilla juhlimaan tullut porukka keskittyy ihan muuhun kuin musiikkiin tai matsiin. Miehen ennustuksen mukaan joudun vielä joko putkaan tai ensiapuun, ensiavusta lupasi hakea pois mutta putkassa saan kuulemma miettiä yön yli:)
Olen samanlainen! Erityisesti se että luontokappaleille tehdään pahaa, saa mut kiihtymään heti nollasta sataan. En vaan voi käsittää!! Täällä meillä päin eräs pikkunilkki (ehkä 12-14v) kivitti jäällä olevaa sorsaa, EN VAAN TAJUA, millainen lapsi VOI/HALUAA tehdä sellaista?
Muuten yritän ajatella: Live and let live. Tollot olkoon tolloja. Heillä on siihen oikeus.
Näen sieluni silmin ne rouvat. Sopii niin hyvin täkäläiseen todellisuuteenkin. Luulen että me suomalaiset ollaan varustettu ylpeydellä ja itsetunnolla ja olla barrikaadeilla jos tilanne vaatii. Ei jäädä jalkoihin. Mulla on samaa vikaa pitää suu kiinni joissakin tilanteissa.
Hah!
Muistatteko Peppi Pitkätossusta sen kohdan, kun Peppi menee Annikan ja Tommin kotiin rouvien kahvikutsuille. Rouvat morkkaavat apulaisiaan ja Peppi alkaa iskeä paksua legendaa isoäitinsä apulaisesta Mantasta.
Tarinan Manta pistää aina vähän paremmaksi tollouksissaan kuin kenenkään apulainen, mutta rouvat eivät tunnu ymmärtävän, että Peppi pilkkaa heidän toimintaansa käänteisesti.
Vuitton-rouville voisi jakaa koulun pihalla Astrid Lindgrenin tuotantoa ;) ;)
Tuo tilanteeseen marssiminen on minullekin tuttua. Mieheni oli kyllä jo huolissaan, kun viimeisillään raskaana ollessanikin puutuin lähiörähinöihin ohikulkiessani. En vaan voi ymmärtää, miten aikuiset kävelevät putkikatseella ohi, kun nuoriso pölläilee tai jotain kiusataan tai mummot hakevat alaikäisille kaljaa..
-skilla
joo mä kannatan skillan ehdottamaa peppi pitkätossumaista tomintaa.
äh, tuli ihan paha olo tuosta lintu-jutusta. olen tosin itsekin sattunut samanlaisen tilanteen todistajaksi, poikia oli kaksi. mä en edes ajatellut mitään ennen kuin hyökkäsin, avasin suuni ja tärinäraivolla uhkasin mm. soittaa poikien vanhemmille (johon he että mistä sä muka niiden numerot tiedät..)
menen ihan tärinäraivoon kun pienempiä, avuttomampia tai heikompia loukataan fyysisesti tai psyykkisesti. silloin on oikeus puuttua tilanteeseen.
Mulla meni viikonlopulla totaalisesti hermot, kun ratikkakuski ensiksi löi ovet kiinni, kun olin nostamassa vaunuja sisälle, onneksi oli jykevät vaunut. Sitten se huusi, että vauhtia ja louskutti ovia vaunuja vasten. Lopulta, kun sain nostettua vaunut takaisin maahan ja työnsin niitä kohti keskiovea, se lähti liikkeelle ja jätti meidät pysäkille.
Ja eniten otti päähän se, ettei kukaan muu odottaja auttanut meitä pysäkillä tai edes tarjonnut sympatiaa.
Palautteen paikka etten sanoisi.
Eläinten julma kohtelu saa mut niin raivoihini, että en pysty yhtään suodattamaan mitä suustani silloin päästelen. Olen valmis viemään kaikki kiduttajat vajan taakse ja räjäyttämään taivaan tuuliin. Eihän semmoista voi käytännössä tehdä, mutta jumalauta kun ottaa pattiin, että meillä ihmisillä tuntuu olevan oikeus kohdella eläimiä ihan miten huvittaa!!
Eläimet tuntee kipua siinä missä ihmisetkin enkä pysty ymmärtämään yhtäkään perustetta miksi niitä pitäisi saada kohdella huonosti.
Heli
pakko sanoa.
Olin kaupassa tänään ja olin onnellinen kun huomasin, että sai luomutomaatteja irtomyynnistä hintaan 2,49e/kg.Tomaattilaatikoilla oli hieno nainen joka kehui tomaattien olevan todella hyviä ja ottikin niitä ison pussin.Mutta ette usko mitä nainen teki!!
Käveli vaa'alle ja otti hintalapuksi ihan tavallisten tomaattien hinnan, vaikka hintaeroa oli alle euro/kg.
Voi p*****e että kihisin...enkä tietenkään sanonut mitään...akalla olis ollut ihan takuulla varaa maksaa tomaateista oikea hinta, jos minulla minimivanhempainrahalla elävälläkin on.
Hemmetti että raivostuttaa vieläkin!
Olen lukenut blogiasi jo pitkään, kiitos, olet ihana.:).
Nina
miksei kukaan ole vielä minun kimppuuni hyökännyt, en nimittäin osaa pitää suutani kiinni. Sanon aina suoraan ja puutun, jos on (mielestäni) tarvetta. Kaikki eivät pidä suorasanaisuudesta, sen olen huomannut...
I Agree.
Maamaa; naapureista saakin usein aihetta lauluun - onneksi meillä on nyt ihmiset joista ei voi valittaa yhtään mitään.
Ilona; tuosta tuli mieleen miten joku mies naureskeli ääneen "pariskuntien välienselvittelyä" kun joku känniläinen kävi minuun käsiksi kun en antanut tupakkaa jota ei ollut...
Tintti: hieno tasausventtiilivertaus;-)!
Pikkujutut: ja mä pelkään että joku päivä menen iskemään jonkun niiden autonlasin rikki kun ne istuvat kärryissään ja auto käy tyhjäkäynnillä vartin jos toisenkin. Pitäähän sitä nyt lämmitys olla autossa päällä, varsinkin kun on niinkin kylmä kuin plus 5.
Tindiska;..ja tuosta tuli hakematta mieleen elokuvat, joissa....no, kylläs tiedätte!
Elisa; en mäkään luule voivani poistaa kaikkia tolloja maailmasta. Silti en mahda sille mitään että ne kiristävät hermot äärimmilleen. Pitäisi kai vaihtaa asennetta jos osaisi.
Pullopostia; en ole ihan samaa mieltä suomalaisista ja barrikadeista - mutta toivoisin sen noin olevan.
Skilla; muistan HYVIN sen Peppi-kohtauksen ja juuri tuollaista viljelen mieluusti. Iahn hyvin voisin tehdä samoin vaikkei siitä paskankaan hyötyä olisi. Ilo olisi, minun puolellani nimittäin.
Mitä tulee Vuittonveskoihin niin eihän ne toki yksin tee ihmisestä automaattisesti mitään muuta kuin Vuittonin omistajan...jotakin sellaista yritin vain maalailla että miksihän niin usein tuntuu että ne joilla eniten on ottais vielä lisää. Kaikki pitäisi mieluinen saada ilmaiseksi.
Outi; tärinäraivo, se juuri.
Celia; no juuri noin. Ymmärrän raivosi. Ja jumankaut noita tollottajia jotka eivät tee mitään.
Mulle sattui äsken metrossa oikea tyyppiesimerkki ihmisestä joka saa mut raivon valtaan. Metro pysähtyi kesken matkan. Sitä tapahtuu syystä tai toisesta aika useinkin. Kuski sanoi parin minutin päästä että valitettavasti nyt pitää odottaa, en saa lupaa jatkaa matkaa.
Sitten hyppää kiireinen mummu sieltä jostakin ja menee huutamaan kuskille siitä miten metrot ovat AINA myöhässä ja miten hänellä on KIIRE ja ettekö nyt voi jatkaa matkaa, olemme seisseet tässä jo monta minuuttia jne.
Ihmettelen kuskin pinnaa.
Hän sai uuden puhelun ja kuulutti sitten: tunnelissa parin aseman päässä on tulipalo, jota sammutetaan. En voi jatkaa matkaa - ja sitten mummu tietysti pyytelee kaksinkerroin anteeksi ja eihän hän mitään pahaa kuin vain KYSYI..jne.
Nämä väärän puun haukkumiset ovat niitä tilanteita joissa mietin eikö ihmiset tajua mitään.
Heli: totta joka sana. Pätee ihmisiin kans!
Yksi mitä en sulata on se kun vanhemmat ensin hukkaavat lapsensa jonnekin (kaupoissa tai muualla) ja sitten joko huutavat ja raivoavat niille kun itkevä lapsi löytyy tai sitten ottavat sen sillain "no eihän tässä nyt mitään, äiti oli tuossa koko ajan, älä siinä kollota".
Hollannissa rannalla pyöri kerran pieni lapsi aivan eksyksissä. Itki ja kulki ympäriinsä. Kukaan ei tehnyt mitään. Seurasin sitä hetken, menin lapsen luo ja puhuin suomeksi rauhoittavia (en osaa hollantia). LApsi rauhoittui, kävelin hänen kanssaan ympäri ja muutamia näyttelin sormella sinne tänne ja kyselin olisko mamma tuolla tai tuolla...ja sitten tulee joku nainen joka vain otti lapsen käden riuskasti kädestäni eikä kiittänyt eikä paskaakaan.
Mulle tuli välitön halu kuristaa se ihminen bikininnaruihinsa.
Nina: mä olen joskus vastaavassa tilanteessa sillain tekokohteliaasta sanonut että rouva, voi anteeksi mutta painoitte väärää nappia - tai jotain tuollaista.
Eihän hän toki minulta varasta mutta toisinaan tulee tällainen näpäyttämisen tarve. LIeneekö ihan tervettä tämäkään.
Minna; en mäkään ihan kaikesta suorasanaisuudesta pidä, pakko myöntää. Ne ovat kuitenkin eri juttuja kuin nämä asioihin puuttumiset silloin kun on hätä tms.
Maiju: ok!
Tänään on Aku Ankka-päivä. Ainakin mulla ja näköjään myös sulla. Onneksi olen vapaapäivällä, joten ei tarvitse mennä työpaikalle hillitsemään itseään. Siellä nimittäin olisi erähällekin Vuitton-merkkiselle suukapulalle käyttöä aika tasaseen tahtiin!
Toisaalta, Aku on kyllä idolini.
Säästä ei tarvitse mainita mitään, mutta ei se ihan syytönkään ole.
Ylävitonen!
"Mulle tuli välitön halu kuristaa se ihminen bikininnaruihinsa." Ai kamalaa, kun hekottelen!
Menen heti ylikierroksille jos näen tai kuulen eläinrääkkäyksistä. Se on ihmiseltä jotakin niin käsittämättömän ala-arvoista toimintaa. Ja minä olen mennyt välittömästi ojentamaan pulunkiusaajia, silläkin uhalla että turpaan tulee. No, onneksi ei ole tullut, pelkkää sanakökköä vaan.
Mun käy joskus oikein sääliksi nuoria kassatyttöjä tai -poikia, kun jotkut valittavat ihan ääliömäisistä asioista. Kuten, miksi teillä ei ole sitä juustoa, mikä oli tarjouksessa ja kamalaa jupinaa päälle.
Mä niin tunnen sun raivos. Been there, done that!
Mä en aina itse uskalla reagoida. Kyllä tuollaiseen lintujen tai eläimien kiusaamiseen mullakin olisi sananen sanottavana. Mutta tuollaisiin ilkeisiin puheisiin jää joskus vaan suu ammolleen ihmettelemään, että miten joku voikin olla noin ilkeä ja tyhmä. Eikä sitten keksi mitään sanottavaa ennenkuin tilanne on jo ohi. Tekstisi sai kyllä mullakin verenpaineen suorastaan kiehumaan. Ihmiset on joskus niin kauheita.
uuh... Olen suorastaan uuvuksissa kiukusta näiden lukemisen jälkeen... Viimeksi itse provosoiduin turhautumiseen asti sille perussuomalaistollakkeelle joka ihan vahingossa ja ymmärtämättömyyttään meni adoptioasioissa puhumaan jotain typerää koirista. Saakelin saakeli että suututti. Kuka näitä äänestää?
Täättä myös eräs, jonka verenpaine kohoaa säännöllisesti kanssaihmisten törttöilyn vuoksi. Ei, en ole täydellinen, mutta ilkeyttä ja tahallista pahaa jos tekee toiselle ihmiselle tai luontokappaleille, niin se kyllä saa veren kiehumaan. Vaikka olisi itsellä kuinka paha olo tahansa, niin ei sitä pidä purkaa aiheuttamalla pahaa muille.
Kaikkein yksinkertaisimmillaan ei kuitenkaan olisi kysymys mistään sen kummemmasta, kuin toisten ihmisten ja olentojen kunnioittamisesta, miksi se on niin vaikeaa?
(Valitettavasti olen myös sellainen pelkuri, etten kaikissa tilanteissa uskalla sanoa mitään ja mennä väliin.)
Täällä on myös yksi kuumakalle.
"Vaarallisin" päänaukominen tapahtui kerran, kun sunnuntaiaamuna heräsin siihen, että naapurissa jotain tavaraa tai ihmistä heiteltiin pitkin seiniä. Kamalaa miehen huutoa ja naisen kirkumista. Pomppasin heti sängystä ja lähdin kuuntelemaan, mistä se ääni tulee. Kun löysin asunnon, pimpotin. Oven avasi mies ja nainen hänen takanaan. Kysyin, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Ukko meinasi tarttua minuun, jolloin sanoin (mitä ilmeisimmin aika vakuuttavalla äänellä), että jos hän koskee minuun, mä tapan. Ukko vetäisi kätensä pois ja rupesi soittamaan suutansa. Mä vaan sanoin sille, että soitan poliisit, jos kämpästä tulee vielä yhtään epätavallista ääntä.
Huh, en ehkä ihan enää tekisi noin. Silloin nuorena en pelännyt mitään!
samoja mietin nykyään melkein päivittäin. Välillä joudunkin ikäviin riitoihin, kun en todellakaan pidä suutani kiinni, joku päivä varmaan saan lättyyn.
Tänään viimeksi tein kovalla kiireellä töitä, hyllytin kirjoja ja joku huusi kassalta känisevällä, kyllästyneellä nenä-äänellä: "Ai tääl ei oo ketään töissä vai? No, mä oisin halunnu maksaa, mut ei väkisin.." ja kun säntäsin hyllyjen välistä kassalle, sanoin, että anteeksi, en huomannut, kannattaa hihkaista jos en ole kassalla. Siihen tämä elämäänsä kyllästynyt naisihminen totesi: "sä oot asiakaspalvelutyössä, pitääkö sitä palvelua joka kerta erikseen pyytää?"
En voinut mitään, vaan sanoin yli-hitaasti ja sarkastisesti hymyillen: "katsos kun työhöni kuuluu paljon muutakin kuin kassalla seisominen ja oletan, että ihmiset osaavat ilmaista itsensä, kun haluavat maksaa. Silmiä ei ole selässä vieläkään."
Kiva oli sitten (molempien) pahalla mielellä tehdä kaupat ja jatkaa töitä. Tietty voisi pitää päänsä kiinni, mutta silloin kun joku tahallaan haluaa loukata tai vittuilla, niin voi varautua kyllä saamaan takaisinkin jotain.
ÄRSH!
-minh-
olen vastikään valmistunut koulusta ja siirtynyt työelämään (työskentelen myyjänä eräässä kaupassa). en voi lakata ihmettelemästä, kuinka paljon on niitä töykeitä ja epäkohteliaita, suorastaan röyhkeitä ihmisiä, joiden mielestä on ihan oikeutettua ja sopivaa purkaa kaikki oma kiukkunsa asiakaspalvelijoiden niskaan. mitä ihmettä minä sille voin jos mikään tehdas maailmassa ei ole keksinyt valmistaa juuri sellaista ruuvia tai mutteria, jonka tämä asiakas välttämättä tarvitsisi? tietenkin minä olen se idiootti, kun en osaa hänelle sellaiseksi mutteriksi muuttua. huoh.
Voi niin tutun kuuloista touhua
ja itsekin kuulin ystävältäni
kuinka
he kauhistelivat,
kun meillä on jopa kolme lasta ja olen niin nuori;).
Sattumoisin meillei ole kesämökkiä
Italiassa eikä venettä
jotka ilmeisesti kuuluu heidän rovien
vakiojuttuihin,
jotta olisi parempi ihminen.
En itse arvosta tollaisia statusjuttuja
yhtään jokainen omalla tyylillään!.
Ja siivooojista se on työtä myös ja niin aliarvostettua
silloin kyllä huomataan kun on sotkuista
eikä joku ole siivonnut...
Jamelia
Oon itsekin ärsyyntynyt tänään ihan kaikesta.Täällä rajanpinnassa ökyilevät itänaapurit saa sapen välillä (usein) kiehumaan.Mikäs siinä että shoppailevat täällä ja kohentavat kansantaloutta mutta maassa maan tavalla eikä eletä ku euroopanomistajat pellossa.Kärryt täyteen tarjouskahvia kun suomalaiset kiltisti ostaa sen kaks per talous,viedään parin auton paikat parkkeeraamalla citymaasturi miten sattuu,tukitaan sovituskopit kun koko maatuskalauma isoäidistä tyttärentyttäreen sovittaa koko riepukaupan läpi,vaihtavat röyhkeesti paikkaa kopissa vuorotellen vaikka jonoa olis.Se RÖYHKEYS yleensäkin,tasan ei väistetä,kiitetä eikä varmasti pyydetä anteeksi.Yleistän varmaan mut tänpäiväiset kokemukset on just tätä,oon sitten vaikka rasisti mutta mieli teki kampittaa pari piikkareissaan ja turkisreunaisissa Juicy Coutureissaan ryysivää tatjaanaa kun kädet täynnä lastasin autoa ja tönäisivät ohimennessään lastenrattaita niin että jarrut aukes ja vaunut lähti valumaan keskelle parkkipaikkaa poika kyydissä.
Olipa pitkä lause,kertonee ketutuksesta etten malta edes pilkuttaa..
Lea:ylävitonen takaisin!
Papi: olen useasti mennyt väliin ("ei se ole hänen vikansa!") kun näen kun mummut (niitä ne yleensä ovat tai naisia ainakin) läksyttää kassaa. Täällä aika moni muukin kyllä avaa sanaisen arkkunsa;-)
Tanja; no en mäkään totta puhuen aina uskalla. Riippuuhan se tilanteesta ja niistä ihmisistä.
Pilvitarha: mä en ainakaan äänestä!
Olina; toisten kunnioittaminen jää kai jalkoihin kun minäminä menee muun edelle. Minun etuni, minun kiireeni, minun mielihaluni.
Hoya; Olen käynyt kolmesti myös ihmisten ovella kovan metelin vuoksi. Silloin oli kyse melusta jossa oli selvää ettei siellä kukaan hädässä ole. Pelko kaikkosi koska olin niin raivoissani siitä että juttu toistuu ja etten saa pienen vauvan kanssa nukkua. Kun vauva herää jonkun muun mölyyn niin multa on oksat pois.
Minh: no justiin tuommoisia tilanteita....Muistankin että sulla on välillä ollut herkullisesti kuvattuja hetkiä blogissasi.
Milli: huokaus, nii-in. Kyllä niitä kai aina on ollut ja on oleva. Valitettavasti. Yleensä ei edes auta että itse edes käyttäytyy asiallisesti.
Toivotan onnea ja voimia jatkoon...
Jamelia: ihan totta että jotkut asiat huomataan vain silloin kun ne eivät toimi.
Rimpsukaisa; tuo tuli kyllä niin syrämmestä ja suoraan että näin oikein tilanteen. Toivottavasti verenpaineesi jo laski!
Lähetä kommentti